- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää. Onpas teillä muuten komea valkoinen parta.
- Hyvää päivää. Mitä te haluatte?
- Minä tulin hakemaan sitä Opetusministeriön monikulttuurivaroilla rahoitetun ylemmän palkkaluokan imaamin paikkaa, erikoisalana rukouskutsut ja esilukijan tehtävät.
- Mutta ettehän te ole edes muslimi. Eikä teillä ole partaa. Pitää olla parta.
- Tsot tsot, tästä on ollut puhetta: työnhakijan syrjiminen hänen uskonnollisen vakaumuksensa perusteella on Suomen laissa kielletty. Minulla on siitä oikein Halmeen, meidän uuden vähemmistövaltuutetun kannanotto. Lukekaas siitä. Kyllä arktinen pakanakin kelpaa imaamiksi.
- Mutta ettehän te osaa edes arabiaa. Miten te voitte huutaa rukouskutsuja minaareetista?
- Kyllä minä huutaa osaan. Minä olen ollut torikauppiaanakin. TÄÄLTÄ MAMMALLE KUUMAA MUSTAA MAKKARAA POSKEEN! HALVALLA MYYRÄÄN!
- Älkää huutako. Tämä moskeija on pyhä paikka. Ei saa huutaa.
- Ja kaunis moskeija onkin. Ihanko tämä kaikki on rakennettu veikkausvaroilla? Kyllä on hienoa. Onkos tuo muuten kultaa, mikä kiiltää?
- Menkää pois. Pitää osata arabiaa ja olla imaami, että voi lukea pyhää Koraania.
- Ei täydellinen kielitaito voi olla välttämätön vaatimus sivistysyhteiskunnassa. Sitäpaitsi teidän uskontonnehan vain rikastuu, jos minä esitän pyhän kirjan jutuista vähän erikoisempia tulkintoja.
- Syö täällä otta mukan.
- Mitä?
- Tule kaikki maustet. Äbäläwäbälä.
- Ahaa, nyt minä ymmärrän. Tehän yritätte olla niin kuin ette ymmärtäisi, mitä minä puhun. Hauska veikko. Mutta eihän tässä enää mitään puhumista olekaan, selvässä asiassa. Minä taidankin aloittaa hommat heti. Tuolla hissilläkös sinne minareetin huipulle pääsee?
______________
Suomessa asuva zimbabwelainen toimittaja ja opettaja Percy Mashaire kirjoittaa Hesarin artikkelissa Media hylkii maahanmuuttajaa (HS 30.11.2006), että
täydellisen suomen kielen ei pitäisi olla välttämätöntä viestimissä. "Eikö suomen kieli voi rikastua maahanmuuttajien erikoisesta kielellisestä ilmaisusta?"
Raha-automaattiyhdistys kertoo ylpeänä, että RAY:n tuki maahanmuuttajatyölle on liki kolminkertaistunut vuodesta 2000. Kun yhteenlasketut avustukset vuonna 2000 olivat vielä pari miljoonaa, vuonna 2006 tukea myönnetään jo 89 kohteelle yhteensä 7 miljoonaa euroa. Tämä on noin 2,4 prosenttia RAY:n eri järjestöille jakamasta 295,5 miljoonaa euron kokonaispotista. Suomessa asuvien ulkomaalaisten osuus väestöstä on vajaat 2 prosenttia, eli ainakaan RAY:n rahanjaossa heitä ei sorreta. RAY on myös tarmokkaasti taistellut aina EU-tasolla asti estääkseen muita rahapeliyrityksiä toimimasta Suomessa, koska silloin olisi olemassa se vaara, että suomalaisten hyväntahdon rahapeleihin käyttämät rahat valuisivat ulkomaalaisten taskuihin.
30.11.06
28.11.06
Pakolaisilla rahastaminen
Vaikka otsikosta voisi luulla, en tällä kertaa kuitenkaan ajatellut puhua ihmissalakuljettajista, noista nykyajan orjakauppiaista, jotka vaativat pakolaisilta vuoden palkkaa vastaavan summan maksuksi epämääräisestä ja usein hengenvaarallisesta kuljetuksesta Eurooppaan tai sen rajoille. Haluan kuitenkin nostaa heti aluksi tiedostajien karvat pystyasentoon muistuttamalla, että nämä ihmiskauppiaat ovat nykyään - kuten kautta koko orjuuden historian - yleensä samaa rotua ja kansaa kuin uhrinsakin. Afrikassa orjuus on yhä yleistä, ja orjakauppiaina toimivat arabit ja neekerit itse. Että se valkoisen miehen taakasta.
En myöskään aio puhua Afrikan maiden valtionpäämiehistä, jotka yrittivät juuri äskettäin kiristää EU:lta miljardien eurojen lahjuksia siitä hyvästä, että olisivat puuttuneet pakolaisongelmaan ja sen syihin. Tavallaan tosin luulisi, että oman maan kansalaisten ja naapurimaan väenkin hyvinvoinnista huolehtiminen olisi jokaisen valtionpäämiehen toimenpidelistalla aika korkealla sijalla ilman lahjuksiakin. Enkä missään tapauksessa aio kiihottaa suvaitsevaisia orgasmin partaalle kertomalla, miten pääosin kolmannen maailman maista olevat YK-joukot vaativat pakolaisleirien asukkailta seksipalveluja vastineeksi ruoka-avusta.
Ajattelin puhua siitä, miten Suomen kunnat rahastavat pakolaisilla.
Pakolaisten vastaanotosta on tehty Suomen kunnille kannattavaa bisnestä. Valtio maksaa kaikki pakolaisista aiheutuvat kustannukset 3 vuoden ajalta. Eräät kustannukset korvataan 10 vuoden ajalta tai siihen asti, kunnes henkilö täyttää 18 vuotta. Lisäksi valtio korvaa kunnille tietyt kustannukset, kuten pakolaisille annetuista kielipalveluista koituvat kustannukset ilman maassa oloon liittyvää aikarajaa silloin, kun palvelut liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä kotouttamiseen.
Kajaani, joka sai pysyvän paikan historiassa Suomen rasistisimpana kaupunkina, kun pizzakuskit pahoinpitelivät paikallisia nuoria pizzerian pihalla, päätti tämän vuosituhannen alussa ottaa vastaan keskimäärin 70 kiintiöpakolaista vuodessa. Sen laskettiin kannattavan, vaikka Kajaani joutui vuosittain maksamaan noin 700 000 euroa omasta pussistaan kiintiöpakolaisten kustannuksista. Nyt maahanmuuttajia on Kajaanissa hieman yli 500. Eli kaupunginisät laskivat, että homma kannattaa silti, vaikka uudet kuntalaiset eivät ikinä työllistyisikään. Ja mihinkäs he Kainuussa työllistyisivät. Eri kautta virtaavien valtionosuuksien ja -korvausten lisäksi pakolaisten vastaanottaminen tuo vaurautta myös muilla tavoilla. Kun kunnassa on pakolaisia, kunta voi anoa rahaa eri tahoilta vaikkapa rasisminvastaisuuskoordinaattorin tai toisenkin palkkaamiseen. Tai pistää pystyyn EU-rahoituksella Kainuun monikulttuurisen toimintakeskuksen Monikan, jossa suomalaiset voivat kohdata maahanmuuttajia ystävällisissä merkeissä. Toisin kuin pizzerian pihalla. (Katsokaa linkistä kohta Henkilökunta ja sieltä Olga Popova. Vautsi mikä beibi!)
Selvän taloudellisen edun tavoittelun ohella Suomen kunnat ovat vastaanottaneet pakolaisia myös ideologisista syistä. Monet ruotsinkieliset kunnat ovat löytäneet pakolaisista oivan keinon yhdistää maailmanparantamisesta saatava hyvä mieli ja kielipolitiikka. Otetaan pakolaisia, opetetaan niille vain ruotsia ja laitetaan niiden lapset ruotsinkieliseen kouluun. Näin saadaan kunnan kielitasapaino pidettyä oikealla mallilla inhojen ja nuivien suomenkielisten muuttoliikkeestä huolimatta. Tämä on onnistunut vaihtelevassa määrin. Pakolaiset eivät ole aina viihtyneet maalla, vaan mieluummin siirtyneet pääkaupunkiseudun lähiöihin omiensa pariin. Ja epäilemättä tunteneet itsensä huijatuiksi huomatessaan, että ruotsilla ei pärjääkään kaikkialla Suomessa. Esimerkiksi Karjaa otti aikoinaan vastaan joukon kurdipakolaisia kielipoliittisista syistä. Osa heistä on työllistynyt hyvin. Karjaalla on lukuisia kebab-pizzerioita, ja muutenkin ravintolaelämä on pitkälti kurdien hallussa. Mutta nämäkin maahanmuuttajat ovat joutuneet huomaamaan, että Suomessa on hyvä osata suomea, jos aikoo saada kebabia kaupaksi. Niinpä nykyään Karjaallakin kebabin voi tilata sujuvasti kummalla kotimaisella kielellä tahansa. Pakolaisten vastaanottamisen taloudelliset ja/tai kielipoliittiset kokonaisvaikutukset eivät kuitenkaan ilmeisesti ole olleet pitkällä aikavälillä suotuisia, koska Karjaa ei halua vastaanottaa enää lisää pakolaisia. Tämä voi tietenkin johtua ihan kaupungin totaalisen kuralla olevasta taloudestakin.
Pakolaisten vastaanottaminen on itse asiassa aivan samanlaista bisnestä kuin mikä tahansa muukin bisnes: massatuotannon edut ovat ilmeiset. Tämän on ymmärtänyt monikulttuurin ihannekaupunki Turku. Mitä enemmän pakolaisia vastaanotetaan, sitä enemmän niiden ympärille saadaan rakennettua oheisbisnestä. Turun kaupungin ulkomaalaistoimiston vuosibudjetti on n. 5,4 miljoonaa euroa. Josta siis valtio maksaa lähes kaiken tavalla tai toisella pohjattomasta pussistaan. Turkulaisista muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä puhuvia on reilut 10 000. Eri kansallisuuksia on 113. Osana ulkomaalaistoimiston budjettia näille muita kieliä puhuville turkulaisille järjestetään tulkki- ja käännöspalveluja n. 1,25 miljoonan euron arvosta vuodessa. Turussa on kymmeniä käännös- ja tulkkaustoimistoja ja alan yrittäjiä, mutta kaupungin omistama Turun seudun tulkkikeskus on siis "liikevaihdoltaan" hyvinkin viiden suurimman alan yrityksen joukossa Turussa. Näin siis nykyään, kun kunnat yrittävät epätoivoisesti karsia ja ulkoistaa kaikki mahdolliset toiminnot (päiväkotien keittäjä/siivoojista lähtien), jos ne eivät kuuluu kaupungin ydintoimintaan. Miksi pakolaisten tulkkikeskuksen ylläpitäminen sitten on ydinbisnestä Turulle? Siksi, että valtio korvaa kaupungille pakolaisille annetuista kielipalveluista koituvat kustannukset ilman maassa oloon liittyvää aikarajaa silloin, kun palvelut liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä kotouttamiseen. Mitä vaikeampi pakolaisten on oppia suomea ja mitä enemmän he tulkkipalveluja tarvitsevat, sitä kauemmin Turun kaupunki pystyy rahastamaan valtiota. Turun seudun tulkkikeskuksen intressissä on lisätä tietoisuutta tulkkipalvelujen saatavuudesta potentiaalisen asiakaskuntansa keskuudessa. Suomeksi tulkattuna tämä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajat on opetettava aina vaatimaan tulkin käyttöä. Tässä on taas kerran luotu Molokin kita, joka vaatii lisää uhreja, eli joko lisää pakolaisia tai sitten sitä, että pakolaiset eivät saa oppia tarpeeksi suomea pystyäkseen asioimaan viranomaisten kanssa itsenäisesti. Muutenhan toiminta tulee tarpeettomaksi, ja vakituiset työpaikat menetetään: johtaja, 2 tulkinvälittäjää, kanslisti, tulkkikoordinaattori, käännöskoordinaattori ja 10 tulkkia/kääntäjää sekä 30-40 tuntitulkkia.
Pakolaisbisneksen merkitystä tietyille Suomen suurimmista kaupungeista voidaan verrata jätteenpolttolaitokseen: kaikkien parhaaksi olisi, että jätteen syntymistä voitaisiin vähentää (tai että kenenkään ei tarvitsisi ikinä lähteä kotoaan pakolaiseksi), mutta kun laitos on pystytetty, sille on saatava lisää raaka-ainetta keinolla millä hyvänsä. Muuten bisnes kärsii.
Pakolaisbisneksen kokonaistaloudellisesta pitkän tähtäimen siunauksellisuudesta edes massatuotantona voidaan olla montaa mieltä. Ovathan Suomen monikulttuurisimmat kaupungit Turku ja Vantaa taloudellisesti erittäin heikolla tolalla. Ehkä SDP:n jäsenkirja antaa pätevyyden korkeaan virkaan kaupungin hallinnossa, mutta ei kuitenkaan pätevyyttä suorittaa pitkän tähtäimen kokonaistaloudellisia laskelmia oikein.
Minulle on tullut näitä pohtiessani sellainen olo, että kukaan, joka väittää oikeasti välittävänsä noista pakolaisista, ei sitä kuitenkaan tee. Heidät nähdään vain bisnesmahdollisuuksina tai keinoina omien poliittisten päämäärien ajamiseen. Sillä rahalla, mikä käytetään Suomen 750 vuosittaiseen kiintiöpakolaiseen, me voisimme taata inhimilliset olosuhteet kaikille maailman pakolaisleireillä oleville ihmisille. Ja vaihtaa leirien turvallisuudesta vastaavat joukot sellaisiin, jotka eivät vaadi suihinottoa vastineeksi päivittäisestä riisiannoksesta. Pyrkimällä myötävaikuttamaan konfliktien päättymiseen, me voisimme antaa näille ihmisille mahdollisuuden palata kotiin.
Minä olen aivan varma, että jos keneltä tahansa pakolaisleirille tulevalta ihmiseltä kysytään, niin hänelle tärkeintä olisi päästä takaisin kotiin, siihen tuttuun ja turvalliseen elämään, jonka hän tuntee. Ei häntä siinä päällimmäisenä kiinnosta länsimaisen elintason ylivertaisuus. Tai Turun tai Vantaan slummeissa asuminen. Hän haluaa vain kotiin. Ja minä ainakin olen hänen puolellaan.
En myöskään aio puhua Afrikan maiden valtionpäämiehistä, jotka yrittivät juuri äskettäin kiristää EU:lta miljardien eurojen lahjuksia siitä hyvästä, että olisivat puuttuneet pakolaisongelmaan ja sen syihin. Tavallaan tosin luulisi, että oman maan kansalaisten ja naapurimaan väenkin hyvinvoinnista huolehtiminen olisi jokaisen valtionpäämiehen toimenpidelistalla aika korkealla sijalla ilman lahjuksiakin. Enkä missään tapauksessa aio kiihottaa suvaitsevaisia orgasmin partaalle kertomalla, miten pääosin kolmannen maailman maista olevat YK-joukot vaativat pakolaisleirien asukkailta seksipalveluja vastineeksi ruoka-avusta.
Ajattelin puhua siitä, miten Suomen kunnat rahastavat pakolaisilla.
Pakolaisten vastaanotosta on tehty Suomen kunnille kannattavaa bisnestä. Valtio maksaa kaikki pakolaisista aiheutuvat kustannukset 3 vuoden ajalta. Eräät kustannukset korvataan 10 vuoden ajalta tai siihen asti, kunnes henkilö täyttää 18 vuotta. Lisäksi valtio korvaa kunnille tietyt kustannukset, kuten pakolaisille annetuista kielipalveluista koituvat kustannukset ilman maassa oloon liittyvää aikarajaa silloin, kun palvelut liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä kotouttamiseen.
Kajaani, joka sai pysyvän paikan historiassa Suomen rasistisimpana kaupunkina, kun pizzakuskit pahoinpitelivät paikallisia nuoria pizzerian pihalla, päätti tämän vuosituhannen alussa ottaa vastaan keskimäärin 70 kiintiöpakolaista vuodessa. Sen laskettiin kannattavan, vaikka Kajaani joutui vuosittain maksamaan noin 700 000 euroa omasta pussistaan kiintiöpakolaisten kustannuksista. Nyt maahanmuuttajia on Kajaanissa hieman yli 500. Eli kaupunginisät laskivat, että homma kannattaa silti, vaikka uudet kuntalaiset eivät ikinä työllistyisikään. Ja mihinkäs he Kainuussa työllistyisivät. Eri kautta virtaavien valtionosuuksien ja -korvausten lisäksi pakolaisten vastaanottaminen tuo vaurautta myös muilla tavoilla. Kun kunnassa on pakolaisia, kunta voi anoa rahaa eri tahoilta vaikkapa rasisminvastaisuuskoordinaattorin tai toisenkin palkkaamiseen. Tai pistää pystyyn EU-rahoituksella Kainuun monikulttuurisen toimintakeskuksen Monikan, jossa suomalaiset voivat kohdata maahanmuuttajia ystävällisissä merkeissä. Toisin kuin pizzerian pihalla. (Katsokaa linkistä kohta Henkilökunta ja sieltä Olga Popova. Vautsi mikä beibi!)
Selvän taloudellisen edun tavoittelun ohella Suomen kunnat ovat vastaanottaneet pakolaisia myös ideologisista syistä. Monet ruotsinkieliset kunnat ovat löytäneet pakolaisista oivan keinon yhdistää maailmanparantamisesta saatava hyvä mieli ja kielipolitiikka. Otetaan pakolaisia, opetetaan niille vain ruotsia ja laitetaan niiden lapset ruotsinkieliseen kouluun. Näin saadaan kunnan kielitasapaino pidettyä oikealla mallilla inhojen ja nuivien suomenkielisten muuttoliikkeestä huolimatta. Tämä on onnistunut vaihtelevassa määrin. Pakolaiset eivät ole aina viihtyneet maalla, vaan mieluummin siirtyneet pääkaupunkiseudun lähiöihin omiensa pariin. Ja epäilemättä tunteneet itsensä huijatuiksi huomatessaan, että ruotsilla ei pärjääkään kaikkialla Suomessa. Esimerkiksi Karjaa otti aikoinaan vastaan joukon kurdipakolaisia kielipoliittisista syistä. Osa heistä on työllistynyt hyvin. Karjaalla on lukuisia kebab-pizzerioita, ja muutenkin ravintolaelämä on pitkälti kurdien hallussa. Mutta nämäkin maahanmuuttajat ovat joutuneet huomaamaan, että Suomessa on hyvä osata suomea, jos aikoo saada kebabia kaupaksi. Niinpä nykyään Karjaallakin kebabin voi tilata sujuvasti kummalla kotimaisella kielellä tahansa. Pakolaisten vastaanottamisen taloudelliset ja/tai kielipoliittiset kokonaisvaikutukset eivät kuitenkaan ilmeisesti ole olleet pitkällä aikavälillä suotuisia, koska Karjaa ei halua vastaanottaa enää lisää pakolaisia. Tämä voi tietenkin johtua ihan kaupungin totaalisen kuralla olevasta taloudestakin.
Pakolaisten vastaanottaminen on itse asiassa aivan samanlaista bisnestä kuin mikä tahansa muukin bisnes: massatuotannon edut ovat ilmeiset. Tämän on ymmärtänyt monikulttuurin ihannekaupunki Turku. Mitä enemmän pakolaisia vastaanotetaan, sitä enemmän niiden ympärille saadaan rakennettua oheisbisnestä. Turun kaupungin ulkomaalaistoimiston vuosibudjetti on n. 5,4 miljoonaa euroa. Josta siis valtio maksaa lähes kaiken tavalla tai toisella pohjattomasta pussistaan. Turkulaisista muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä puhuvia on reilut 10 000. Eri kansallisuuksia on 113. Osana ulkomaalaistoimiston budjettia näille muita kieliä puhuville turkulaisille järjestetään tulkki- ja käännöspalveluja n. 1,25 miljoonan euron arvosta vuodessa. Turussa on kymmeniä käännös- ja tulkkaustoimistoja ja alan yrittäjiä, mutta kaupungin omistama Turun seudun tulkkikeskus on siis "liikevaihdoltaan" hyvinkin viiden suurimman alan yrityksen joukossa Turussa. Näin siis nykyään, kun kunnat yrittävät epätoivoisesti karsia ja ulkoistaa kaikki mahdolliset toiminnot (päiväkotien keittäjä/siivoojista lähtien), jos ne eivät kuuluu kaupungin ydintoimintaan. Miksi pakolaisten tulkkikeskuksen ylläpitäminen sitten on ydinbisnestä Turulle? Siksi, että valtio korvaa kaupungille pakolaisille annetuista kielipalveluista koituvat kustannukset ilman maassa oloon liittyvää aikarajaa silloin, kun palvelut liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä kotouttamiseen. Mitä vaikeampi pakolaisten on oppia suomea ja mitä enemmän he tulkkipalveluja tarvitsevat, sitä kauemmin Turun kaupunki pystyy rahastamaan valtiota. Turun seudun tulkkikeskuksen intressissä on lisätä tietoisuutta tulkkipalvelujen saatavuudesta potentiaalisen asiakaskuntansa keskuudessa. Suomeksi tulkattuna tämä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajat on opetettava aina vaatimaan tulkin käyttöä. Tässä on taas kerran luotu Molokin kita, joka vaatii lisää uhreja, eli joko lisää pakolaisia tai sitten sitä, että pakolaiset eivät saa oppia tarpeeksi suomea pystyäkseen asioimaan viranomaisten kanssa itsenäisesti. Muutenhan toiminta tulee tarpeettomaksi, ja vakituiset työpaikat menetetään: johtaja, 2 tulkinvälittäjää, kanslisti, tulkkikoordinaattori, käännöskoordinaattori ja 10 tulkkia/kääntäjää sekä 30-40 tuntitulkkia.
Pakolaisbisneksen merkitystä tietyille Suomen suurimmista kaupungeista voidaan verrata jätteenpolttolaitokseen: kaikkien parhaaksi olisi, että jätteen syntymistä voitaisiin vähentää (tai että kenenkään ei tarvitsisi ikinä lähteä kotoaan pakolaiseksi), mutta kun laitos on pystytetty, sille on saatava lisää raaka-ainetta keinolla millä hyvänsä. Muuten bisnes kärsii.
Pakolaisbisneksen kokonaistaloudellisesta pitkän tähtäimen siunauksellisuudesta edes massatuotantona voidaan olla montaa mieltä. Ovathan Suomen monikulttuurisimmat kaupungit Turku ja Vantaa taloudellisesti erittäin heikolla tolalla. Ehkä SDP:n jäsenkirja antaa pätevyyden korkeaan virkaan kaupungin hallinnossa, mutta ei kuitenkaan pätevyyttä suorittaa pitkän tähtäimen kokonaistaloudellisia laskelmia oikein.
Minulle on tullut näitä pohtiessani sellainen olo, että kukaan, joka väittää oikeasti välittävänsä noista pakolaisista, ei sitä kuitenkaan tee. Heidät nähdään vain bisnesmahdollisuuksina tai keinoina omien poliittisten päämäärien ajamiseen. Sillä rahalla, mikä käytetään Suomen 750 vuosittaiseen kiintiöpakolaiseen, me voisimme taata inhimilliset olosuhteet kaikille maailman pakolaisleireillä oleville ihmisille. Ja vaihtaa leirien turvallisuudesta vastaavat joukot sellaisiin, jotka eivät vaadi suihinottoa vastineeksi päivittäisestä riisiannoksesta. Pyrkimällä myötävaikuttamaan konfliktien päättymiseen, me voisimme antaa näille ihmisille mahdollisuuden palata kotiin.
Minä olen aivan varma, että jos keneltä tahansa pakolaisleirille tulevalta ihmiseltä kysytään, niin hänelle tärkeintä olisi päästä takaisin kotiin, siihen tuttuun ja turvalliseen elämään, jonka hän tuntee. Ei häntä siinä päällimmäisenä kiinnosta länsimaisen elintason ylivertaisuus. Tai Turun tai Vantaan slummeissa asuminen. Hän haluaa vain kotiin. Ja minä ainakin olen hänen puolellaan.
27.11.06
VPM tikahtuu SITRAn sarkasmiin
- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Päivää. Nimi siihen paperiin ja jos taskussa on vielä jotain kolikoita, niin ne voi laittaa siihen vadille. Seuraava!
- Hetkinen vaan! Mikä tämä juttu nyt oikein on? Tässä paperissahan lukee, että minä sitoudun luopumaan ihmisoikeuksistani? Ja rahatkin viedään?
- Kuten SITRAn raportissa jo kymmenen vuotta sitten todettiin, Suomi on nyt monikulttuurinen ihmisoikeusvaltio, jonka brändi ja tärkein vientituote ovat ihmisoikeudet.
- No ei kai se sitä tarkoita, että suomalaisilta pitää riistää ihmisoikeudet tykkänään?
- Kyllä se valitettavasti tarkoittaa. Kuten muistatte, meillehän ei globaaleissa ihmisoikeuskauppaneuvotteluissa myönnetty kuin noin 5 miljoonaa ihmisoikeutta. Mehän käytimme niissä samoja neuvottelijoita kuin päästöoikeuksia koskevissa neuvotteluissa taannoin. Nyt kun maahanmuuttajien määrä on kasvanut rajusti, niin Suomessa ei kertakaikkiaan riitä ihmisoikeuksia koko väestölle.
- No ei kai se silti sitä tarkoita, että...
- Voi voi. Teidän jankutuksenne tuo minulle ikävästi mieleen sen, miten iso haaste oli muuttaa itseriittoinen ja henkiseltä ilmapiiriltään jopa rasistinen Suomi yhteisölliseksi ja vastuuta kantavaksi maaksi. Tähän tehtävään me todellakin tarvitsimme maahanmuuttajia.
- Millä oikeudella te riistätte alkuperäisten suomalaisten ihmisoikeudet?
- Ettekö te tiedä, että asiasta järjestettiin demokraattinen kansanäänestys heti kun maahanmuuttajien lukumäärä ylitti alkuperäisten suomalaisten lukumäärän. Siihen me tarvitsimme niitä maahanmuuttajia. Suomelle myönnetyt ihmisoikeudet riittävät juuri ja juuri maahanmuuttajille. Alkuperäisten suomalaisten ihmisoikeudet sen sijaan myydään globaaleilla markkinoilla paremman värisille ihmisille, aivan kuten kansainväliset sopimukset velvoittavat meitä tekemään. Muutenhan Suomi menettäisi kansainvälisen uskottavuutensa.
- Minä en ole tuollaisesta kansanäänestyksestä kuullutkaan.
- Mitä, eikö maalaisjuntti ole viitsinyt enää YLEn lähetyksiä kuunnella? Nimi paperiin vaan. Suomi on demokraattinen valtio.
- Päivää. Nimi siihen paperiin ja jos taskussa on vielä jotain kolikoita, niin ne voi laittaa siihen vadille. Seuraava!
- Hetkinen vaan! Mikä tämä juttu nyt oikein on? Tässä paperissahan lukee, että minä sitoudun luopumaan ihmisoikeuksistani? Ja rahatkin viedään?
- Kuten SITRAn raportissa jo kymmenen vuotta sitten todettiin, Suomi on nyt monikulttuurinen ihmisoikeusvaltio, jonka brändi ja tärkein vientituote ovat ihmisoikeudet.
- No ei kai se sitä tarkoita, että suomalaisilta pitää riistää ihmisoikeudet tykkänään?
- Kyllä se valitettavasti tarkoittaa. Kuten muistatte, meillehän ei globaaleissa ihmisoikeuskauppaneuvotteluissa myönnetty kuin noin 5 miljoonaa ihmisoikeutta. Mehän käytimme niissä samoja neuvottelijoita kuin päästöoikeuksia koskevissa neuvotteluissa taannoin. Nyt kun maahanmuuttajien määrä on kasvanut rajusti, niin Suomessa ei kertakaikkiaan riitä ihmisoikeuksia koko väestölle.
- No ei kai se silti sitä tarkoita, että...
- Voi voi. Teidän jankutuksenne tuo minulle ikävästi mieleen sen, miten iso haaste oli muuttaa itseriittoinen ja henkiseltä ilmapiiriltään jopa rasistinen Suomi yhteisölliseksi ja vastuuta kantavaksi maaksi. Tähän tehtävään me todellakin tarvitsimme maahanmuuttajia.
- Millä oikeudella te riistätte alkuperäisten suomalaisten ihmisoikeudet?
- Ettekö te tiedä, että asiasta järjestettiin demokraattinen kansanäänestys heti kun maahanmuuttajien lukumäärä ylitti alkuperäisten suomalaisten lukumäärän. Siihen me tarvitsimme niitä maahanmuuttajia. Suomelle myönnetyt ihmisoikeudet riittävät juuri ja juuri maahanmuuttajille. Alkuperäisten suomalaisten ihmisoikeudet sen sijaan myydään globaaleilla markkinoilla paremman värisille ihmisille, aivan kuten kansainväliset sopimukset velvoittavat meitä tekemään. Muutenhan Suomi menettäisi kansainvälisen uskottavuutensa.
- Minä en ole tuollaisesta kansanäänestyksestä kuullutkaan.
- Mitä, eikö maalaisjuntti ole viitsinyt enää YLEn lähetyksiä kuunnella? Nimi paperiin vaan. Suomi on demokraattinen valtio.
26.11.06
Muhamed pelastaa Suomen
- Kuule sie vänskä, mis sie tarvit oikein pahaa miestä, täs siul o sellane.
Muhamedin rehvakkaat sanat pyrkivät hieman naurattamaan vänrikki Puumalaista.
- Missäs te tuollaista puhetta olette oppinut?
- Ka Joutsenosha mie. Mie olin siel kolme vuotta pakolaiskeskuksessa kun pit Karjalan plikoilta pilluloita vongata. Vaik onha miul omakii vaimo raskaana Mogadishussa khatia leikkaamassa. Mut sielt Joutsenost tää murre miul tarttu.
- En minä teidän murrettanne tarkoittanut, vaan noita puheita pahuudesta.
Vänrikki Puumalainen oli pienestä pitäen ehdollistettu ajattelemaan, että maahanmuuttajat ovat täysin kykenemättömiä minkäänlaiseen pahuuteen, ihmisten vahingoittamisesta tai tappamisesta puhumattakaan. Siksi hänestä oli hämmentävää nähdä kebabkenttäkeittiön apumies Muhamed edessään seisomassa ase kädessä.
- Mie oon enemmän rättipäitä tappant ko sie oot ikäns nähnytkää, tokaisi Muhamed rehvakkaasti. Laps'soturloita, näetsen.
Takavasemmalla seisoskeli joukko Jalkaväkirykmentti 88:n miehiä, joiden rintamaosuudella linja oli alunperin pettänyt. JR88:n klanipäät vitsailivat keskenään, eivätkä tuntuneet pitävät toisten somalien tappamista mitenkään erityisenä syntinä taikka saavutuksena Muhamedille.
Puumalainen muisteli, miten Multikultin palvontatilaisuuksissa oli aina korostettu, että maahanmuuttaja on perisynnistä vapaa ja lähtökohtaisesti kykenemätön tekemään toiselle ihmiselle mitään pahaa. Puumalainen oli käynyt palvontatilaisuuksissa mielellään, sillä Multikultin ylistyskuoron johtajana hän oli aina saanut palvontatilaisuuksien jälkeen ituhippitytöiltä pillua, vaikkei mikään erityisen kaunis poika ollutkaan. "Siinä vaan rapina kävi puskassa kun Riikka-Piialta tikkejä ratkottiin. Lihamiekalla!" oli Puumalaisella tapana rehennellä komentokorsulla. Omalle joukkueelleen puhuessaan hän käytti mielellään vähän miehekkäämpää kieltä, jaksaen aina muistuttaa pojille, että "kyllä se umpeenneulottu aina tiukempaa on. Ja se on raakaa peliä kun multikultit nai: siinä joogakusi haisee ja balalaikka soi." Puumalainen tiedosti kyllä puheenpartensa karkeuden, mutta toisaalta hieman populististen ilmausten käyttäminen oli aivan paikallaan haluttaessa luoda positiivisia mielikuvia kansan syvien rivien kehittymättömiin ja kankeisiin mieliin. Ja oikealla asiallahan tässä oltiin. Nyt oli Puumalaisesta tullut miestensä johtaja, ja vastuu painoi ankarana hänen kapeilla harteillaan. Johtajan vastuu. Hyvän johtajan on kyettävä ottamaan vastuu, tekemään nopeita päätöksiä, olemaan miehilleen esikuvana. Jos johtaja rakastaa miehiään, miehet rakastavat johtajaansa. On tehtävä päätöksiä, ei saa jäädä tuleen makaamaan, ei saa jäädä tuleen makaamaan...
- Niin että menenkös minä sitten, keskeytti Muhamed.
- Mistä te tuon aseen olette saanut, havahtui vänrikki Puumalainen. Maahanmuuttajathan ovat aseettomassa palveluksessa.
- Komppanian hevosmieheltä.
Komppanian hevosmies, vanha ja muodottoman lihava ruma nostomies huohotti Puumalaisen vieressä alahuuli väpättäen. Tavallisesti tämä säälittävä ihmisen irvikuva oli suuna ja päänä, aina repimässä leukojaan koettaen kehittää huonoa huumoria asiasta kuin asiasta, mutta nyt tilanteen vakavuus oli vetänyt jopa hevosmiehen hiljaiseksi. Tärisevien töröhuulten välistä kuului hädin tuskin sanat:
- Luota siihen. Kyllä ne tappaa osaavat...
- Jumal-lauta, nostomies reino! Tässä ei nyt kaivata mitään vihanlietsontaa eikä multikultin vastaista propagandaa.
Vänrikki Puumalainen katsoi inhoten hevosmiehen vastenmielisen lihavia kasvoja, joilta heijastui pelko. Mutta oli mahdoton sanoa, pelkäsikö hän enemmän ryssää vai edessään ase kädessä seisovaa kebabkenttäkeittiön apumiestä.
Puumalainen siirsi katseensa Muhamedin kauniin ruskeisiin silmiin. Muhamedin katse oli niin kaunis, luottamusta herättävä, vakaa mutta kuitenkin täynnä voimaa. Olisiko tässä mies, joka voi pelastaa Suomen?
- Hyvä on. Menkää ketjun päähän oikealle. Siellä se vaarallisin paikka on. Yrittävät koukata. Ottakaa muutama mies mukaanne.
- Mie mittään muutamaa miestä, mutta lähe sie hevosmies miulle lippaan lattaajaksi. Sikäls ko mie lasetan, sikäls sie täyttelet lippaloita. No, kyl sie tiijät.
Reippain askelin lähti Muhamed matkaan, lohduttaen Puumalaista vielä rohkeilla sanoillaan:
- Kuule sie vänskä, se on silviisi, että jos sie rupiat periks antamaa, nii kylhä sie saat juosta vaik Tenojoel asti. Mut jos sie et anna periks, niin eihän hyö tänne pääse hittoloillakaan. Se on tää puolustussovan ratekia.
_______________
Jos Suomi vielä joskus joutuu tavanomaiseen sotaan, mitä en kylläkään usko, niin on lohdullista tietää, että maassamme on paljon miehiä, joilla on vankka omakohtainen kokemus siitä, miten ihmiseltä otetaan henki pois AK47-rynnäkkökiväärillä. Löytyisikö ratkaisu Suomen siivoojapulaan Kongossa työskentelevistä Interhamwe-joukoista. Nämä etnisiin puhdistuksiin erikoistuneet hutu-siivoojat edustavat oman alansa erikoisosaamisen ehdotonta huippua: he osaavat muun muassa joukkoraiskauksen jälkeen ampua raiskatun naisen vaginaan siten, että uhri useimmiten jää henkiin, tosin loppuiäkseen vammautuneena. Tätä sairasta juttua minä en keksinyt itse: ohessa linkki Newsweekin artikkeliin.
Muhamedin rehvakkaat sanat pyrkivät hieman naurattamaan vänrikki Puumalaista.
- Missäs te tuollaista puhetta olette oppinut?
- Ka Joutsenosha mie. Mie olin siel kolme vuotta pakolaiskeskuksessa kun pit Karjalan plikoilta pilluloita vongata. Vaik onha miul omakii vaimo raskaana Mogadishussa khatia leikkaamassa. Mut sielt Joutsenost tää murre miul tarttu.
- En minä teidän murrettanne tarkoittanut, vaan noita puheita pahuudesta.
Vänrikki Puumalainen oli pienestä pitäen ehdollistettu ajattelemaan, että maahanmuuttajat ovat täysin kykenemättömiä minkäänlaiseen pahuuteen, ihmisten vahingoittamisesta tai tappamisesta puhumattakaan. Siksi hänestä oli hämmentävää nähdä kebabkenttäkeittiön apumies Muhamed edessään seisomassa ase kädessä.
- Mie oon enemmän rättipäitä tappant ko sie oot ikäns nähnytkää, tokaisi Muhamed rehvakkaasti. Laps'soturloita, näetsen.
Takavasemmalla seisoskeli joukko Jalkaväkirykmentti 88:n miehiä, joiden rintamaosuudella linja oli alunperin pettänyt. JR88:n klanipäät vitsailivat keskenään, eivätkä tuntuneet pitävät toisten somalien tappamista mitenkään erityisenä syntinä taikka saavutuksena Muhamedille.
Puumalainen muisteli, miten Multikultin palvontatilaisuuksissa oli aina korostettu, että maahanmuuttaja on perisynnistä vapaa ja lähtökohtaisesti kykenemätön tekemään toiselle ihmiselle mitään pahaa. Puumalainen oli käynyt palvontatilaisuuksissa mielellään, sillä Multikultin ylistyskuoron johtajana hän oli aina saanut palvontatilaisuuksien jälkeen ituhippitytöiltä pillua, vaikkei mikään erityisen kaunis poika ollutkaan. "Siinä vaan rapina kävi puskassa kun Riikka-Piialta tikkejä ratkottiin. Lihamiekalla!" oli Puumalaisella tapana rehennellä komentokorsulla. Omalle joukkueelleen puhuessaan hän käytti mielellään vähän miehekkäämpää kieltä, jaksaen aina muistuttaa pojille, että "kyllä se umpeenneulottu aina tiukempaa on. Ja se on raakaa peliä kun multikultit nai: siinä joogakusi haisee ja balalaikka soi." Puumalainen tiedosti kyllä puheenpartensa karkeuden, mutta toisaalta hieman populististen ilmausten käyttäminen oli aivan paikallaan haluttaessa luoda positiivisia mielikuvia kansan syvien rivien kehittymättömiin ja kankeisiin mieliin. Ja oikealla asiallahan tässä oltiin. Nyt oli Puumalaisesta tullut miestensä johtaja, ja vastuu painoi ankarana hänen kapeilla harteillaan. Johtajan vastuu. Hyvän johtajan on kyettävä ottamaan vastuu, tekemään nopeita päätöksiä, olemaan miehilleen esikuvana. Jos johtaja rakastaa miehiään, miehet rakastavat johtajaansa. On tehtävä päätöksiä, ei saa jäädä tuleen makaamaan, ei saa jäädä tuleen makaamaan...
- Niin että menenkös minä sitten, keskeytti Muhamed.
- Mistä te tuon aseen olette saanut, havahtui vänrikki Puumalainen. Maahanmuuttajathan ovat aseettomassa palveluksessa.
- Komppanian hevosmieheltä.
Komppanian hevosmies, vanha ja muodottoman lihava ruma nostomies huohotti Puumalaisen vieressä alahuuli väpättäen. Tavallisesti tämä säälittävä ihmisen irvikuva oli suuna ja päänä, aina repimässä leukojaan koettaen kehittää huonoa huumoria asiasta kuin asiasta, mutta nyt tilanteen vakavuus oli vetänyt jopa hevosmiehen hiljaiseksi. Tärisevien töröhuulten välistä kuului hädin tuskin sanat:
- Luota siihen. Kyllä ne tappaa osaavat...
- Jumal-lauta, nostomies reino! Tässä ei nyt kaivata mitään vihanlietsontaa eikä multikultin vastaista propagandaa.
Vänrikki Puumalainen katsoi inhoten hevosmiehen vastenmielisen lihavia kasvoja, joilta heijastui pelko. Mutta oli mahdoton sanoa, pelkäsikö hän enemmän ryssää vai edessään ase kädessä seisovaa kebabkenttäkeittiön apumiestä.
Puumalainen siirsi katseensa Muhamedin kauniin ruskeisiin silmiin. Muhamedin katse oli niin kaunis, luottamusta herättävä, vakaa mutta kuitenkin täynnä voimaa. Olisiko tässä mies, joka voi pelastaa Suomen?
- Hyvä on. Menkää ketjun päähän oikealle. Siellä se vaarallisin paikka on. Yrittävät koukata. Ottakaa muutama mies mukaanne.
- Mie mittään muutamaa miestä, mutta lähe sie hevosmies miulle lippaan lattaajaksi. Sikäls ko mie lasetan, sikäls sie täyttelet lippaloita. No, kyl sie tiijät.
Reippain askelin lähti Muhamed matkaan, lohduttaen Puumalaista vielä rohkeilla sanoillaan:
- Kuule sie vänskä, se on silviisi, että jos sie rupiat periks antamaa, nii kylhä sie saat juosta vaik Tenojoel asti. Mut jos sie et anna periks, niin eihän hyö tänne pääse hittoloillakaan. Se on tää puolustussovan ratekia.
_______________
Jos Suomi vielä joskus joutuu tavanomaiseen sotaan, mitä en kylläkään usko, niin on lohdullista tietää, että maassamme on paljon miehiä, joilla on vankka omakohtainen kokemus siitä, miten ihmiseltä otetaan henki pois AK47-rynnäkkökiväärillä. Löytyisikö ratkaisu Suomen siivoojapulaan Kongossa työskentelevistä Interhamwe-joukoista. Nämä etnisiin puhdistuksiin erikoistuneet hutu-siivoojat edustavat oman alansa erikoisosaamisen ehdotonta huippua: he osaavat muun muassa joukkoraiskauksen jälkeen ampua raiskatun naisen vaginaan siten, että uhri useimmiten jää henkiin, tosin loppuiäkseen vammautuneena. Tätä sairasta juttua minä en keksinyt itse: ohessa linkki Newsweekin artikkeliin.
24.11.06
Mateus Tembe Fan Club
En ole katsonut ainuttakaan Mogadishu Avenuen jaksoa, ja tuskin tulen katsomaankaan, mutta luin Mateus Temben haastattelun Aamulehden Ihmiset-sunnuntailiitteestä (19.11.2006). Nyt olen Mateus Tembe -fani.
Mateus on 32-vuotias kauppatieteiden kandidaatti, joka tuli Suomeen opiskelemaan 6 vuotta sitten. Hän puhuu yhtätoista kieltä: äidinkieltään portugalia, neljää mosambikilaista heimokieltä, englantia, espanjaa, italiaa, saksaa, ranskaa. Ja jopa suomea. Oma yritys on jo perustettu ja maisterin papereiden saamisen jälkeen suunnitelmissa on ryhtyä kehittämään kansainvälisen kaupan yhteistyötä.
Mateus Tembe uskoo, että sopeutuminen on asenteesta kiinni. Avoin ihminen selviää kaikkialla. Mateus ei kiistä rasismin olemassaoloa, mutta sanoo, että maahanmuuttajakin voi miettiä, miten asioita ajattelee.
"Kyse on siitä, miten asiat ymmärtää. Jos kävelet kadulla ja auto roiskii päällesi vettä kuralätäköstä, voit ajatella, että se roiski, koska olet musta. Tai sitten voit ajatella, että auto roiski sinua, koska tiellä oli lätäkkö."
On muuten erittäin ajankohtainen mietelause näin syksyn loskakeleillä. Mateus ymmärtää, että saavuttaakseen ihmisten luottamuksen, on osattava käyttäytyä oikein, vaikka oma käsitys asioista olisi erilainen. Mateus on halunnut opetella asioita, joita tehdään vain Suomessa. Siksi hän on opetellut hiihtämään. Suomesta Mateus haluaa ainakin mökin ja Mosambikista talon, mutta asuinpaikka voi olla jokin kolmaskin maa.
Ylläoleva on siis lyhyt referaatti Aamulehden artikkelin niistä kohdista, jotka tosiaankin tekivät minuun melkoisen vaikutuksen. Kyseessä on selvästikin lahjakas kaveri. Vaikka tuossa kielitaitolistasta olisi puolet Lapin lisää, se osoittaa silti selvää kielellistä lahjakkuutta ja ennen kaikkea ennakkoluulotonta asennetta siihen, että on tärkeää oppia eri maiden kieliä, jos aikoo maailmalla liikkua. Sen sijaan, että jäisi tuleen makaamaan, kun tämä suomi on nyt niin kauhean vaikea kieli.
Mateuksella tuntuu muutenkin olevan asenteet kunnossa. Jos kaikki maahanmuuttajat tulisivat Suomeen samanlaisella asenteella, niin eihän tässä mitään ongelmia olisi.
Onneksi toimittaja muistaa Mateuksen puolesta korostaa, että Mateus ei kiistä rasismin olemassaoloa, koska sehän on nykyään rikos. ;) Muutenkin Mateus luistelee vähän ohuelle jäällä sanoessaan, että hänen perheensä asuinpaikka valmistumisen jälkeen voisi olla Mosambik tai jokin kolmaskin maa. Ajatus mosambikilaisesta, joka haluaisi asua Mosambikissa tai jossain Suomen sosiaaliturvajärjestelmän ulottumattomissa on kukkahattutädeille hirveä. Heidän mielestään muuttoliikkeen tulee tapahtua vain yhteen suuntaan. Poikkean vähän aiheesta ihmetelläkseni, miksi se onkin kukkahatuille niin hirveää, jos joku kehtaa ehdottaakin, että esim. afrikkalaiset voisivat ihan omasta halustaan haluta muuttaa takaisin Afrikkaan? Ruotsissa Sverigedemokrater-puolue ehdotti maastamuuttokorvauksen maksamista turvapaikanhakijoina maahan tulleille elintasopakolaisille. Sosiaalidemokraatit vastustivat tätä jyrkästi, koska "tämä ei tue integraatiota ja kaikki ihmiset ovat samanarvoisia". Minun mielestäni sitä kannattaisi edes kysyä asianosaisilta itseltään. Uskoisin, että moni paremman toimeentulon perässä siirtolaiseksi ryhtynyt ottaisi mielellään vastaan pienen pesämunan, jolla saa matkakulut peittoon ja pääsee mukavasti elämän alkuun kotimaassa.
Mutta takaisin Mateukseen. Itse asiassa kaikki, mitä Mateus sanoo oman asenteen vaikutuksesta ihmisen selviytymiseen ja sopeutumiseen uudessa maassa on kukkahattutätien kannalta erittäin vaarallista puhetta. Jos yksikin maahanmuuttaja uskaltaa puhua tuollaista julkisuudessa, se kaivaa maata hyysäyspolitiikan alta mitä suurimmassa määrin.
Onneksi Mateus ei edes haaveile pidemmän päälle näyttelijän urasta. Nykypäivän Suomessa raha ja valta media- ja kulttuurialalla on keskittynyt täysin kukkahattujen hyppysiin. Ei sivistysvaltiolla ole käyttöä sellaiselle mustaihoisella näyttelijälle, joka ei suostu näkemään rasismia jokaisessa kuralätäkössä.
Toivotan vilpittömästi Mateukselle onnea hänen elämässään. Olen varma, että tuolla asenteella hän tulee pärjäämään missä vaan.
Ja jos meidän on jostain syystä pakko roudata tänne siirtolaisia Afrikasta, niin otetaan lisää mateuksia. Sillä mamuissa on eroja.
Mateus on 32-vuotias kauppatieteiden kandidaatti, joka tuli Suomeen opiskelemaan 6 vuotta sitten. Hän puhuu yhtätoista kieltä: äidinkieltään portugalia, neljää mosambikilaista heimokieltä, englantia, espanjaa, italiaa, saksaa, ranskaa. Ja jopa suomea. Oma yritys on jo perustettu ja maisterin papereiden saamisen jälkeen suunnitelmissa on ryhtyä kehittämään kansainvälisen kaupan yhteistyötä.
Mateus Tembe uskoo, että sopeutuminen on asenteesta kiinni. Avoin ihminen selviää kaikkialla. Mateus ei kiistä rasismin olemassaoloa, mutta sanoo, että maahanmuuttajakin voi miettiä, miten asioita ajattelee.
"Kyse on siitä, miten asiat ymmärtää. Jos kävelet kadulla ja auto roiskii päällesi vettä kuralätäköstä, voit ajatella, että se roiski, koska olet musta. Tai sitten voit ajatella, että auto roiski sinua, koska tiellä oli lätäkkö."
On muuten erittäin ajankohtainen mietelause näin syksyn loskakeleillä. Mateus ymmärtää, että saavuttaakseen ihmisten luottamuksen, on osattava käyttäytyä oikein, vaikka oma käsitys asioista olisi erilainen. Mateus on halunnut opetella asioita, joita tehdään vain Suomessa. Siksi hän on opetellut hiihtämään. Suomesta Mateus haluaa ainakin mökin ja Mosambikista talon, mutta asuinpaikka voi olla jokin kolmaskin maa.
Ylläoleva on siis lyhyt referaatti Aamulehden artikkelin niistä kohdista, jotka tosiaankin tekivät minuun melkoisen vaikutuksen. Kyseessä on selvästikin lahjakas kaveri. Vaikka tuossa kielitaitolistasta olisi puolet Lapin lisää, se osoittaa silti selvää kielellistä lahjakkuutta ja ennen kaikkea ennakkoluulotonta asennetta siihen, että on tärkeää oppia eri maiden kieliä, jos aikoo maailmalla liikkua. Sen sijaan, että jäisi tuleen makaamaan, kun tämä suomi on nyt niin kauhean vaikea kieli.
Mateuksella tuntuu muutenkin olevan asenteet kunnossa. Jos kaikki maahanmuuttajat tulisivat Suomeen samanlaisella asenteella, niin eihän tässä mitään ongelmia olisi.
Onneksi toimittaja muistaa Mateuksen puolesta korostaa, että Mateus ei kiistä rasismin olemassaoloa, koska sehän on nykyään rikos. ;) Muutenkin Mateus luistelee vähän ohuelle jäällä sanoessaan, että hänen perheensä asuinpaikka valmistumisen jälkeen voisi olla Mosambik tai jokin kolmaskin maa. Ajatus mosambikilaisesta, joka haluaisi asua Mosambikissa tai jossain Suomen sosiaaliturvajärjestelmän ulottumattomissa on kukkahattutädeille hirveä. Heidän mielestään muuttoliikkeen tulee tapahtua vain yhteen suuntaan. Poikkean vähän aiheesta ihmetelläkseni, miksi se onkin kukkahatuille niin hirveää, jos joku kehtaa ehdottaakin, että esim. afrikkalaiset voisivat ihan omasta halustaan haluta muuttaa takaisin Afrikkaan? Ruotsissa Sverigedemokrater-puolue ehdotti maastamuuttokorvauksen maksamista turvapaikanhakijoina maahan tulleille elintasopakolaisille. Sosiaalidemokraatit vastustivat tätä jyrkästi, koska "tämä ei tue integraatiota ja kaikki ihmiset ovat samanarvoisia". Minun mielestäni sitä kannattaisi edes kysyä asianosaisilta itseltään. Uskoisin, että moni paremman toimeentulon perässä siirtolaiseksi ryhtynyt ottaisi mielellään vastaan pienen pesämunan, jolla saa matkakulut peittoon ja pääsee mukavasti elämän alkuun kotimaassa.
Mutta takaisin Mateukseen. Itse asiassa kaikki, mitä Mateus sanoo oman asenteen vaikutuksesta ihmisen selviytymiseen ja sopeutumiseen uudessa maassa on kukkahattutätien kannalta erittäin vaarallista puhetta. Jos yksikin maahanmuuttaja uskaltaa puhua tuollaista julkisuudessa, se kaivaa maata hyysäyspolitiikan alta mitä suurimmassa määrin.
Onneksi Mateus ei edes haaveile pidemmän päälle näyttelijän urasta. Nykypäivän Suomessa raha ja valta media- ja kulttuurialalla on keskittynyt täysin kukkahattujen hyppysiin. Ei sivistysvaltiolla ole käyttöä sellaiselle mustaihoisella näyttelijälle, joka ei suostu näkemään rasismia jokaisessa kuralätäkössä.
Toivotan vilpittömästi Mateukselle onnea hänen elämässään. Olen varma, että tuolla asenteella hän tulee pärjäämään missä vaan.
Ja jos meidän on jostain syystä pakko roudata tänne siirtolaisia Afrikasta, niin otetaan lisää mateuksia. Sillä mamuissa on eroja.
23.11.06
Laulujoutsen, Suomen kansallislintu
Koska parodian tekeminen tästä maailmasta käy päivä päivältä vaikeammaksi, ajattelin tällä kertaa tarinoida teille Suomen kansallislinnusta. Laulujoutsen (Cygnus cygnus) on suuri, valkea sorsalintu. Sen "laulu" on kuin vaskipuhaltimen tai ison urkupillin ääni, syvä töötötys, joka on selvästi melodisempi kuin hanhien tööttäily. Laulujoutsen on yksiavioinen: parit pysyvät yhdessä koko elämänsä.
Itämerensuomalaiset ovat pitäneet monia vesilintuja pyhinä. Kaikkein pyhin linnuista oli joutsen. Joutsenta ei saanut vahingoittaa millään tavalla, ja joutsenen tappajan uskottiin tuhoutuvan pian itsekin.
Joutsen on mahdollisesti nähty yhdeksi niistä eläimistä, jotka voivat toimia yhteytenä tuonpuoleisen Tuonelan ja tämänpuoleisen elävien maailman välillä. Tähän viittaavat muun muassa kertomukset Tuonen joessa uivasta Tuonen joutsenesta.
Pyhyydestään huolimatta laulujoutsen oli häviämässä Suomesta metsästyksen ja pesänryöstöjen takia. Se rauhoitettiin jo 1930-luvulla. Nykyisin Suomessa on noin 2000 laulujoutsenparia.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella on surmatun laulujoutsenen korvausarvoksi määritelty 2018 euroa.
Britanniassa, monikulttuurin mallimaassa, sekopäisimmätkin kylähullut tietävät, mihin kannattaa vedota, jos tulee tehtyä jotain tyhmää: Shamsu Miah, 52, tappoi Ramadanin aikana puukolla puistolammikon joutsenen Llandudnossa, pohjois-Walesissa. Poliiseille hän perusteli tekoaan sillä, että "Olen muslimi, olen paastonnut, minun pitää syödä." Kiinniotettaessa Shamsulla oli paidassaan joutsenen verta ja hänen parrastaan roikkui höyheniä. (Valkoparraton mies ei ikinä tappaisi joutsenta.) Poliisit olivat kertoneet Shamsulle, että joutsen on rauhoitettu lintu ja kuningattaren eli Englannin kruunun omaisuutta. "Minä vihaan kuningatarta, minä vihaan tätä maata," kuului vastaus.
Jäämme odottamaan, että ministeri Tuomioja pyytää muslimiyhteisöltä anteeksi Suomen kansallislintuun kohdistunutta hyökkäystä ja maksaa Shamsulle 2018 euroa.
Itämerensuomalaiset ovat pitäneet monia vesilintuja pyhinä. Kaikkein pyhin linnuista oli joutsen. Joutsenta ei saanut vahingoittaa millään tavalla, ja joutsenen tappajan uskottiin tuhoutuvan pian itsekin.
Joutsen on mahdollisesti nähty yhdeksi niistä eläimistä, jotka voivat toimia yhteytenä tuonpuoleisen Tuonelan ja tämänpuoleisen elävien maailman välillä. Tähän viittaavat muun muassa kertomukset Tuonen joessa uivasta Tuonen joutsenesta.
Pyhyydestään huolimatta laulujoutsen oli häviämässä Suomesta metsästyksen ja pesänryöstöjen takia. Se rauhoitettiin jo 1930-luvulla. Nykyisin Suomessa on noin 2000 laulujoutsenparia.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella on surmatun laulujoutsenen korvausarvoksi määritelty 2018 euroa.
Britanniassa, monikulttuurin mallimaassa, sekopäisimmätkin kylähullut tietävät, mihin kannattaa vedota, jos tulee tehtyä jotain tyhmää: Shamsu Miah, 52, tappoi Ramadanin aikana puukolla puistolammikon joutsenen Llandudnossa, pohjois-Walesissa. Poliiseille hän perusteli tekoaan sillä, että "Olen muslimi, olen paastonnut, minun pitää syödä." Kiinniotettaessa Shamsulla oli paidassaan joutsenen verta ja hänen parrastaan roikkui höyheniä. (Valkoparraton mies ei ikinä tappaisi joutsenta.) Poliisit olivat kertoneet Shamsulle, että joutsen on rauhoitettu lintu ja kuningattaren eli Englannin kruunun omaisuutta. "Minä vihaan kuningatarta, minä vihaan tätä maata," kuului vastaus.
Jäämme odottamaan, että ministeri Tuomioja pyytää muslimiyhteisöltä anteeksi Suomen kansallislintuun kohdistunutta hyökkäystä ja maksaa Shamsulle 2018 euroa.
21.11.06
Jos laki on huono
Jos laki on huono, muutetaan sitä. Jos kansa on tyhmä, vaihdetaan se.
Brittiläisen kansallismielisen BNP-puolueen puheenjohtaja Nick Griffin ja puolueen jäsen Mark Collett joutuivat syytteeseen, kun Britannian yleisradioyhtiö BBC kuvasi salaa BNP:n noin 60 hengen yksityistilaisuutta ja laittoi koosteen materiaalista TV-kanavalle. Syytöksen takana on videon kohta, jossa Nick Griffin kuvaa islamia "pahaksi uskonnoksi" ("wicked faith"). Syytteen perusteena oli, että nämä sanat "saattavat todennäköisesti herättää rotuvihaa" ("words likely to incite racial hatred").
Syyte on sinänsä mielenkiintoinen. Ja jo pelkkä ajatus siitä, että yhteiskunta säätää lakeja, joissa kansalaista rangaistaan oman mielipiteensä esittämisestä on erittäin mielenkiintoinen. Minkä takia mielipiteistä pitää rangaista? Ja kuka määrittelee rangaistavat mielipiteet?
Jos joku sanoo minulle, että islam on paha uskonto, se ei herätä minussa rotu- tai muutakaan vihaa ketään kohtaan. Korkeintaan tunnen oloni hieman vaivaantuneeksi puhujan seurassa, koska uskonnot eivät ole minulle kovinkaan tärkeitä ja toisten uskonasioiden mollaaminen on vähän tyhmää. Tietysti koska olen suomalaisen koulujärjestelmän järjestelmällisen asennekasvatuksen tuote, en voi myöskään välttyä ajattelemasta, että ko. lausahduksen sanoja on Karjala-lippistä päässään pitävä amisviiksikarvanoppacorollanatsirasisti. Vaikka kuinka yrittäisinkin välttää tuota sisälleni ehdollistettua reaktiota, joka tulee kuin sähköisku.
Jos joku selittää minulle perustellen, mitä huonoja puolia islamissa on ja miksi sen leviämistä tulisi vastustaa, niin se saattaa herättää minussa ajatuksia. Mutta ei sekään mitään vihaa minussa herätä.
Missä se rotuviha sitten on? Ehkä syyttäjä pelkäsikin sitä, että jos joku äärimuslimi kuulee jonkun sanoneen, että islam on paha uskonto, hänessä herää (jälleen kerran) äärimmäisen kova rotuviha kaikkia valkoisia ja kaikkia vääräuskoisia kohtaan. Se on varmasti aivan totta. Mutta pitääkö tästä vastapuolessa vihaa herättävästä mielipiteestä siltikään rangaista sen sanojaa?
No, kaikki syytteet kaatuivat lopulta. Nick Griffin ja Mark Collett ovat vapaita miehiä. Mutta brittihallituksessa kuohuu.
Jo kaksi ministeriä on herännyt vaatimaan lainsäädännön koventamista. Valtionvarainministeri Gordon Brown totesi, että "Any preaching of religious or racial hatred will offend mainstream opinion in this country and I think we have got to do whatever we can to root it out." Noinkohan Brown on huolissaan valtaväestön mielipiteiden luokkaamisesta?
Perustuslakiasiain ministeri Charles Falconer sanoi saman asian selvemmin todetessaan, että Britannian on näytettävä, ettei se siedä hyökkäyksiä islamia vastaan.
"If you say Islam is wicked and evil and there is no consequence from that whatsoever, what is being said to young Muslim people in this country is that we ... are anti-Islam."
Britannian väkiluku on noin 60 miljoonaa, joista 1,6 miljoonaa on muslimeja.
Falconerin logiikan mukaan siis jos joku yksittäinen ihminen sanoo mielipiteenään, että islam on paha uskonto, häntä on rangaistava ankarasti, koska muuten maan musliminuoriso päättelee, että koko maa on islamia vastaan.
Pelkona on ilmeisesti se, että tämä ajaisi musliminuorison tuntemaan armotonta rotuvihaa valkoisia kohtaan. Tunnetuin seurauksin.
Siksi lakeja on muutettava niin kauan, että sieltä löytyvät sopivat pykälät mistä tahansa mielipiteestä rankaisemiseen. Griffinin tapauksessa brittiministerit varmaan ottaisivat mielellään nämä pykälät käyttöön jopa takautuvasti.
Vastaavasti mehän muistamme toki kaikki ne kerrat, jolloin ne kuuluisat maltilliset muslimit kautta maailman ovat nousseet tuomitsemaan äärimuslimien tekemät terroriteot ja murhat tai vastustamaan mullaheja, jotka kutsuvat länsimaisia naisia lihanpaloiksi, joiden raiskaaminen on oikeutettua. Maltilliset muslimit ovat nousseet tuomitsemaan ja rankaisemaan nämä teot ihan vain osoittaakseen, että kaikki muslimit eivät ole länttä vastaan. Mehän muistamme?
Rehellisesti sanoen minä en ainakaan muista yhtään tuollaista tapausta. Voi tietysti johtua siitäkin, että minulla on valikoiva muisti.
Pahoittelen, jos jonkun lukijan mielestä on vaikea erottaa, milloin tässä blogissa tehdään kuvitteellista parodiaa ja milloin kyseessä on todellisuus. Minun on itsekin välillä vähän vaikea erottaa sitä. Mutta tämä tarina oli tosi.
Brittiläisen kansallismielisen BNP-puolueen puheenjohtaja Nick Griffin ja puolueen jäsen Mark Collett joutuivat syytteeseen, kun Britannian yleisradioyhtiö BBC kuvasi salaa BNP:n noin 60 hengen yksityistilaisuutta ja laittoi koosteen materiaalista TV-kanavalle. Syytöksen takana on videon kohta, jossa Nick Griffin kuvaa islamia "pahaksi uskonnoksi" ("wicked faith"). Syytteen perusteena oli, että nämä sanat "saattavat todennäköisesti herättää rotuvihaa" ("words likely to incite racial hatred").
Syyte on sinänsä mielenkiintoinen. Ja jo pelkkä ajatus siitä, että yhteiskunta säätää lakeja, joissa kansalaista rangaistaan oman mielipiteensä esittämisestä on erittäin mielenkiintoinen. Minkä takia mielipiteistä pitää rangaista? Ja kuka määrittelee rangaistavat mielipiteet?
Jos joku sanoo minulle, että islam on paha uskonto, se ei herätä minussa rotu- tai muutakaan vihaa ketään kohtaan. Korkeintaan tunnen oloni hieman vaivaantuneeksi puhujan seurassa, koska uskonnot eivät ole minulle kovinkaan tärkeitä ja toisten uskonasioiden mollaaminen on vähän tyhmää. Tietysti koska olen suomalaisen koulujärjestelmän järjestelmällisen asennekasvatuksen tuote, en voi myöskään välttyä ajattelemasta, että ko. lausahduksen sanoja on Karjala-lippistä päässään pitävä amisviiksikarvanoppacorollanatsirasisti. Vaikka kuinka yrittäisinkin välttää tuota sisälleni ehdollistettua reaktiota, joka tulee kuin sähköisku.
Jos joku selittää minulle perustellen, mitä huonoja puolia islamissa on ja miksi sen leviämistä tulisi vastustaa, niin se saattaa herättää minussa ajatuksia. Mutta ei sekään mitään vihaa minussa herätä.
Missä se rotuviha sitten on? Ehkä syyttäjä pelkäsikin sitä, että jos joku äärimuslimi kuulee jonkun sanoneen, että islam on paha uskonto, hänessä herää (jälleen kerran) äärimmäisen kova rotuviha kaikkia valkoisia ja kaikkia vääräuskoisia kohtaan. Se on varmasti aivan totta. Mutta pitääkö tästä vastapuolessa vihaa herättävästä mielipiteestä siltikään rangaista sen sanojaa?
No, kaikki syytteet kaatuivat lopulta. Nick Griffin ja Mark Collett ovat vapaita miehiä. Mutta brittihallituksessa kuohuu.
Jo kaksi ministeriä on herännyt vaatimaan lainsäädännön koventamista. Valtionvarainministeri Gordon Brown totesi, että "Any preaching of religious or racial hatred will offend mainstream opinion in this country and I think we have got to do whatever we can to root it out." Noinkohan Brown on huolissaan valtaväestön mielipiteiden luokkaamisesta?
Perustuslakiasiain ministeri Charles Falconer sanoi saman asian selvemmin todetessaan, että Britannian on näytettävä, ettei se siedä hyökkäyksiä islamia vastaan.
"If you say Islam is wicked and evil and there is no consequence from that whatsoever, what is being said to young Muslim people in this country is that we ... are anti-Islam."
Britannian väkiluku on noin 60 miljoonaa, joista 1,6 miljoonaa on muslimeja.
Falconerin logiikan mukaan siis jos joku yksittäinen ihminen sanoo mielipiteenään, että islam on paha uskonto, häntä on rangaistava ankarasti, koska muuten maan musliminuoriso päättelee, että koko maa on islamia vastaan.
Pelkona on ilmeisesti se, että tämä ajaisi musliminuorison tuntemaan armotonta rotuvihaa valkoisia kohtaan. Tunnetuin seurauksin.
Siksi lakeja on muutettava niin kauan, että sieltä löytyvät sopivat pykälät mistä tahansa mielipiteestä rankaisemiseen. Griffinin tapauksessa brittiministerit varmaan ottaisivat mielellään nämä pykälät käyttöön jopa takautuvasti.
Vastaavasti mehän muistamme toki kaikki ne kerrat, jolloin ne kuuluisat maltilliset muslimit kautta maailman ovat nousseet tuomitsemaan äärimuslimien tekemät terroriteot ja murhat tai vastustamaan mullaheja, jotka kutsuvat länsimaisia naisia lihanpaloiksi, joiden raiskaaminen on oikeutettua. Maltilliset muslimit ovat nousseet tuomitsemaan ja rankaisemaan nämä teot ihan vain osoittaakseen, että kaikki muslimit eivät ole länttä vastaan. Mehän muistamme?
Rehellisesti sanoen minä en ainakaan muista yhtään tuollaista tapausta. Voi tietysti johtua siitäkin, että minulla on valikoiva muisti.
Pahoittelen, jos jonkun lukijan mielestä on vaikea erottaa, milloin tässä blogissa tehdään kuvitteellista parodiaa ja milloin kyseessä on todellisuus. Minun on itsekin välillä vähän vaikea erottaa sitä. Mutta tämä tarina oli tosi.
Mokutusuutisia III
Ylimokuttajan toimistosta kuuluu taas kummia. Alivähemmistömokuttaja Kuivalainen kertoo meneillään olevista projekteista:
- Meillä on tosiaan meneillään useita mielenkiintoisia projekteja, kuten tämä SAK:n ja työnantajajärjestöjen kanssa toteutettava "Turvat kiinni kahvipöydissä, monikulttuuri on rikkaus" -kampanja. Siinä taistellaan rasismia vastaan suomalaisessa työelämässä, edistetään suotuisaa asenneilmastoa työpaikoilla sekä torjutaan ennakkoluuloja, tietämättömyyttä ja rasismia, jotta yhä useampi suomalainen ymmärtäisi ulkomaisen työvoiman ja monikulttuurisen työelämän olevan rikkaus. Meillähän on nyt työn alla myös tämä työperäinen sosiaaliturvan perässä maahanmuutto, jossa Suomeen tuodaan vuosittain 15 000 ammattitaidotonta kiintiösiirtolaista Afrikasta luomaan maahamme monikulttuurista työvoimareserviä, joka takaa työvoiman ylitarjonnan tulevaisuudessakin. Jos joku näistä työperäisistä maahanmuuttajista sattuisi työllistymään, niin alussahan hänelle on maksettava alinta TESsin mukaista minimipalkkaa, mutta siihen tulee onneksi jatkossa helpotuksia. Työvoiman markkinoillepääsyn edistämiseksi näiden maahanmuuttajatyöntekijöiden kielitaito- ja koulutusvaatimuksia helpotetaan suomalaisiin verrattuna. Tästähän saattaisi normaalitapauksessa syntyä kentällä melkoinen haloo. Joku saattaisi jopa puhua suomalaisten työehtojen ja palkkojen polkemisesta. Sen takia me haluammekin nyt heti alkuun lähettää kentälle vahvan viestin: yhtään jos mumiset vastaan niin heti olet rasisti.
- Nyt kun me olemme jollain ihmeen kaupalla saaneet SAK:n mukaan tähän kampanjaan, onnistumismahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Luottamusmiehet voivat vähän pitää silmällä, ettei siellä kahvipöydissä aloiteta keskusteluja luvattomista aiheista. Näin saadaan rasismi kitkettyä heti juurillaan, kiteyttää Alivähemmistömokuttaja.
Itse asiasta kuultuna kertoo herra Ylimokuttaja seuraavaa:
- Nyt menee kovaa. Rasismilakeihin ollaan saamassa selkeitä kovennuksia. Julkisuudessahan on viime aikoina esiintynyt epäileviä äänensävyjä, joiden mukaan Suomessa ei muka olisikaan rasismia aina, kaikkialla ja paljon. Uuden lain myötä rasismin kieltämisestä (Racism Denial) tulee rikos. Jos joku sen jälkeen kehtaa epäillä, etteikö rasismi olisi Suomessa vakava ongelma, niin linnaan lähtee saman tien.
- Tätä Racism Denial -pykälää on jo sovellettu takautuvasti Kajaanissa, missä käräjäoikeuden puheenjohtaja ja kaksi lautamiestä lähtivät juuri kolmeksi vuodeksi afrotanssileirille. Mitä sellaisilla tuomareilla tekee, jotka eivät näe rasismia ihan selvässä jutussa? Eihän niitä rasismituomioita tule, jos tuomioistuimet eivät suostu niitä antamaan. Silloin on tuomarit vaihdettava. Englannin malli käyttöön vaan täälläkin. Jos tulee vääriä tuomioita, niin sitten muutetaan lakeja niin kauan, että alkaa sitä rasismia löytymään, puhisee Ylimokuttaja.
- Se on muuten hauskaa puuhaa se afrotanssi. Rentouttaa kivasti asennekiristymiä, kun kaksikintoista tuntia päivässä tanssii kuskus-kupposen voimalla, Ylimokuttaja velmuilee.
Ylimokuttaja korostaa sitä, miten tärkeää maahanmuuttajien on oppia tunnistamaan rasismi sen kaikissa muodoissaan. Aina ja kaikkialla. Vaarallisimpia ovat piilorasismi ja rakenteellinen rasismi.
- No eihän siitä mitään tulisi, jos maahanmuuttajat eivät osaisi tunnistaa jokapäiväisessä elämässään jatkuvasti eteen tulevia rasismitilanteita. He saattaisivat lakata kokonaan reagoimasta piilorasismiin eivätkä enää mieltäisi itseään uhreina, opastaa Ylimokuttaja.
- Kun minä olen käynyt vetämässä noita rasismintunnistamiskursseja eri paikoissa, olen käyttänyt sellaista helppoa nyrkkisääntöä, että jos tuntuu, että siitä voisi etnolle olla hyötyä, että se on rasismia, niin silloin se on rasismia. Periaatteessa siis kaikki on rasismia, kunhan pidetään mielessä rasismin etnopositiivinen eksistenssi. Kyllä minun kursseillani olleet maahanmuuttajat ovat varsin pian oppineet tämän ymmärtämään, eiväthän maahanmuuttajat mitään tyhmiä ole. Ja miten ylväs näky se onkaan, kun me aina kurssin lopuksi huudamme kaikki yhteen ääneen käsi pystyssä R-sanaa, innostuu Ylimokuttaja.
- Meillä on tosiaan meneillään useita mielenkiintoisia projekteja, kuten tämä SAK:n ja työnantajajärjestöjen kanssa toteutettava "Turvat kiinni kahvipöydissä, monikulttuuri on rikkaus" -kampanja. Siinä taistellaan rasismia vastaan suomalaisessa työelämässä, edistetään suotuisaa asenneilmastoa työpaikoilla sekä torjutaan ennakkoluuloja, tietämättömyyttä ja rasismia, jotta yhä useampi suomalainen ymmärtäisi ulkomaisen työvoiman ja monikulttuurisen työelämän olevan rikkaus. Meillähän on nyt työn alla myös tämä työperäinen sosiaaliturvan perässä maahanmuutto, jossa Suomeen tuodaan vuosittain 15 000 ammattitaidotonta kiintiösiirtolaista Afrikasta luomaan maahamme monikulttuurista työvoimareserviä, joka takaa työvoiman ylitarjonnan tulevaisuudessakin. Jos joku näistä työperäisistä maahanmuuttajista sattuisi työllistymään, niin alussahan hänelle on maksettava alinta TESsin mukaista minimipalkkaa, mutta siihen tulee onneksi jatkossa helpotuksia. Työvoiman markkinoillepääsyn edistämiseksi näiden maahanmuuttajatyöntekijöiden kielitaito- ja koulutusvaatimuksia helpotetaan suomalaisiin verrattuna. Tästähän saattaisi normaalitapauksessa syntyä kentällä melkoinen haloo. Joku saattaisi jopa puhua suomalaisten työehtojen ja palkkojen polkemisesta. Sen takia me haluammekin nyt heti alkuun lähettää kentälle vahvan viestin: yhtään jos mumiset vastaan niin heti olet rasisti.
- Nyt kun me olemme jollain ihmeen kaupalla saaneet SAK:n mukaan tähän kampanjaan, onnistumismahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Luottamusmiehet voivat vähän pitää silmällä, ettei siellä kahvipöydissä aloiteta keskusteluja luvattomista aiheista. Näin saadaan rasismi kitkettyä heti juurillaan, kiteyttää Alivähemmistömokuttaja.
Itse asiasta kuultuna kertoo herra Ylimokuttaja seuraavaa:
- Nyt menee kovaa. Rasismilakeihin ollaan saamassa selkeitä kovennuksia. Julkisuudessahan on viime aikoina esiintynyt epäileviä äänensävyjä, joiden mukaan Suomessa ei muka olisikaan rasismia aina, kaikkialla ja paljon. Uuden lain myötä rasismin kieltämisestä (Racism Denial) tulee rikos. Jos joku sen jälkeen kehtaa epäillä, etteikö rasismi olisi Suomessa vakava ongelma, niin linnaan lähtee saman tien.
- Tätä Racism Denial -pykälää on jo sovellettu takautuvasti Kajaanissa, missä käräjäoikeuden puheenjohtaja ja kaksi lautamiestä lähtivät juuri kolmeksi vuodeksi afrotanssileirille. Mitä sellaisilla tuomareilla tekee, jotka eivät näe rasismia ihan selvässä jutussa? Eihän niitä rasismituomioita tule, jos tuomioistuimet eivät suostu niitä antamaan. Silloin on tuomarit vaihdettava. Englannin malli käyttöön vaan täälläkin. Jos tulee vääriä tuomioita, niin sitten muutetaan lakeja niin kauan, että alkaa sitä rasismia löytymään, puhisee Ylimokuttaja.
- Se on muuten hauskaa puuhaa se afrotanssi. Rentouttaa kivasti asennekiristymiä, kun kaksikintoista tuntia päivässä tanssii kuskus-kupposen voimalla, Ylimokuttaja velmuilee.
Ylimokuttaja korostaa sitä, miten tärkeää maahanmuuttajien on oppia tunnistamaan rasismi sen kaikissa muodoissaan. Aina ja kaikkialla. Vaarallisimpia ovat piilorasismi ja rakenteellinen rasismi.
- No eihän siitä mitään tulisi, jos maahanmuuttajat eivät osaisi tunnistaa jokapäiväisessä elämässään jatkuvasti eteen tulevia rasismitilanteita. He saattaisivat lakata kokonaan reagoimasta piilorasismiin eivätkä enää mieltäisi itseään uhreina, opastaa Ylimokuttaja.
- Kun minä olen käynyt vetämässä noita rasismintunnistamiskursseja eri paikoissa, olen käyttänyt sellaista helppoa nyrkkisääntöä, että jos tuntuu, että siitä voisi etnolle olla hyötyä, että se on rasismia, niin silloin se on rasismia. Periaatteessa siis kaikki on rasismia, kunhan pidetään mielessä rasismin etnopositiivinen eksistenssi. Kyllä minun kursseillani olleet maahanmuuttajat ovat varsin pian oppineet tämän ymmärtämään, eiväthän maahanmuuttajat mitään tyhmiä ole. Ja miten ylväs näky se onkaan, kun me aina kurssin lopuksi huudamme kaikki yhteen ääneen käsi pystyssä R-sanaa, innostuu Ylimokuttaja.
Kajaani, maailman rasistisin kaupunki
Elokuussa 2005 pienestä Kajaanin kaupungista kuului kummia. Siellä oli lehtitietojen mukaan tapahtunut "pitseriayrittäjän, hänen henkilökuntansa sekä asiakkaiden ilmeisen suunniteltu joukkopahoinpitely (IL)", jossa "kymmenen suomalaista rasistia pahoinpiteli neljä maahanmuuttajaa Istanbulissa sisällä eikä Kajaanin poliisi tullut ajoissa apuun (HS)".
Lehdet kiiruhtivat leimaamaan Kajaanin "varoittavaksi esimerkiksi" ja "maahanmuuttajia hakkaavien umpimetsäläisten kaupungiksi". Toimittajat ja kuvaajat ajoivat pimeässä ja sateessa pitkin "Suomen rasistisimman kaupungin" autioita katuja, ottivat synkkiä kuvia ja pohtivat kilvan, että arktinen hysteria vai mikä se saa ihmisen käyttäytymään hirvittävimmällä mahdollisella tavalla. Eli rasistisesti. Varmuuden vuoksi lehtijuttuihin otettiin mukaan jokainen pahoinpitely, joka ikinä oli tapahtunut jollekin Kajaanissa asuvalle maahanmuuttajalle. Kajaanilaiset asetettiin kollektiiviseen vastuuseen siitä, että moskovalaiset skinheadit hakkasivat afganistanilaisen Ubaedullan metrossa ja siitä, että kymmenen vuotta sitten tamperelainen skinhead pahoinpiteli nigerialaisen Okuogumen suomalaisen vaimon kadulla kaksi viikkoa ennen kuin tämä synnytti. Esiin kaivettiin jopa Musta Pekka -pelikortit todisteeksi suomalaisen rasismin alkujuurista.
Kajaanin kaupunki kiiruhti kirkastamaan rasismin tahraamia kasvojaan: kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajat lähtivät pizzeria Istanbuliin manifestilounaalle - rasismia vastaan! Kainuun Sanomien toimittaja ja valokuvaaja otettiin mukaan todistajiksi.
Kajaaniin perustettiin rasismin vastainen verkosto ja palkattiin kaksi uutta rasismityöntekijää tekemään asennekasvatusta työpaikoilla ja kouluissa. Kotouttaja Kirsi Jurvansuu Kainuun monikulttuurisesta toimintakeskuksesta Monikasta kertoi Hesarissa 9.10.2005, että "Rasismin vastaista verkostoa varten kootaan yhteen kansalaisjärjestöt ja muut toimijat tämän kuun lopulla pohtimaan, miten kaupungista tehdään aidosti suvaitsevainen."
Aidon suvaitsevaisuuden edistämiseksi kaupunkilaisille järjestettiin elonkorjuujuhlat, joissa suomalaisilla oli mahdollisuus tutustua maahanmuuttajien kulttuuriin ja tansseihin. Jälleen kerran tutustuminen siis kulki siihen suuntaan, että suomalaisten on tutustuttava maahanmuuttajien kulttuuriin. Afrotanssia ja asennekasvatusta. Ei puhettakaan siitä, että maahanmuuttajat olisi viety makkaranpaistoon ja lavatansseihin.
Nöyrinä kajaanilaiset suorittivat heille määrätyt katumusharjoitukset. Tiesiväthän he syyllistyneensä tietämättään rikoksista kauheimpaan. Suvaitsevaisuuskasvatusta jatkettiin ankarasti. Mutta siinä vaiheessa, kun julkisuuteen alkoi tihkua tietoja, että kyseessä taitaakin olla ihan tavallinen nuorten miesten rähinä, jonka sitäpaitsi maahanmuuttajat aloittivat, lehdet yhtäkkiä vaikenivatkin aiheesta kokonaan.
Nyt tästä rähinästä on sitten olemassa käräjäoikeuden päätös, jonka mukaan neljä maahanmuuttajaa tuomittiin sakkoihin pahoinpitelyistä. Tapahtumien kulku on hieman epäselvä, koska osapuolien kertomukset ovat ristiriitaiset. Mitään rasistista motiivia ainakaan suomalaisten osalta ei ole todettu.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, haluaako yksikään lehti pyytää kirjoitteluaan anteeksi kajaanilaisilta. Tai ehkä Jari Vilénillä olisi jotain sanottavaa. Aikanaanhan hän totesi, että "Sisäministeri Kari Rajamäen tulee puuttua tunnetulla tarmollaan Kajaanissa päätään nostaneeseen rasismiin." Entä mitäs nyt tulisi tehdä?
Lehdet kiiruhtivat leimaamaan Kajaanin "varoittavaksi esimerkiksi" ja "maahanmuuttajia hakkaavien umpimetsäläisten kaupungiksi". Toimittajat ja kuvaajat ajoivat pimeässä ja sateessa pitkin "Suomen rasistisimman kaupungin" autioita katuja, ottivat synkkiä kuvia ja pohtivat kilvan, että arktinen hysteria vai mikä se saa ihmisen käyttäytymään hirvittävimmällä mahdollisella tavalla. Eli rasistisesti. Varmuuden vuoksi lehtijuttuihin otettiin mukaan jokainen pahoinpitely, joka ikinä oli tapahtunut jollekin Kajaanissa asuvalle maahanmuuttajalle. Kajaanilaiset asetettiin kollektiiviseen vastuuseen siitä, että moskovalaiset skinheadit hakkasivat afganistanilaisen Ubaedullan metrossa ja siitä, että kymmenen vuotta sitten tamperelainen skinhead pahoinpiteli nigerialaisen Okuogumen suomalaisen vaimon kadulla kaksi viikkoa ennen kuin tämä synnytti. Esiin kaivettiin jopa Musta Pekka -pelikortit todisteeksi suomalaisen rasismin alkujuurista.
Kajaanin kaupunki kiiruhti kirkastamaan rasismin tahraamia kasvojaan: kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajat lähtivät pizzeria Istanbuliin manifestilounaalle - rasismia vastaan! Kainuun Sanomien toimittaja ja valokuvaaja otettiin mukaan todistajiksi.
Kajaaniin perustettiin rasismin vastainen verkosto ja palkattiin kaksi uutta rasismityöntekijää tekemään asennekasvatusta työpaikoilla ja kouluissa. Kotouttaja Kirsi Jurvansuu Kainuun monikulttuurisesta toimintakeskuksesta Monikasta kertoi Hesarissa 9.10.2005, että "Rasismin vastaista verkostoa varten kootaan yhteen kansalaisjärjestöt ja muut toimijat tämän kuun lopulla pohtimaan, miten kaupungista tehdään aidosti suvaitsevainen."
Aidon suvaitsevaisuuden edistämiseksi kaupunkilaisille järjestettiin elonkorjuujuhlat, joissa suomalaisilla oli mahdollisuus tutustua maahanmuuttajien kulttuuriin ja tansseihin. Jälleen kerran tutustuminen siis kulki siihen suuntaan, että suomalaisten on tutustuttava maahanmuuttajien kulttuuriin. Afrotanssia ja asennekasvatusta. Ei puhettakaan siitä, että maahanmuuttajat olisi viety makkaranpaistoon ja lavatansseihin.
Nöyrinä kajaanilaiset suorittivat heille määrätyt katumusharjoitukset. Tiesiväthän he syyllistyneensä tietämättään rikoksista kauheimpaan. Suvaitsevaisuuskasvatusta jatkettiin ankarasti. Mutta siinä vaiheessa, kun julkisuuteen alkoi tihkua tietoja, että kyseessä taitaakin olla ihan tavallinen nuorten miesten rähinä, jonka sitäpaitsi maahanmuuttajat aloittivat, lehdet yhtäkkiä vaikenivatkin aiheesta kokonaan.
Nyt tästä rähinästä on sitten olemassa käräjäoikeuden päätös, jonka mukaan neljä maahanmuuttajaa tuomittiin sakkoihin pahoinpitelyistä. Tapahtumien kulku on hieman epäselvä, koska osapuolien kertomukset ovat ristiriitaiset. Mitään rasistista motiivia ainakaan suomalaisten osalta ei ole todettu.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, haluaako yksikään lehti pyytää kirjoitteluaan anteeksi kajaanilaisilta. Tai ehkä Jari Vilénillä olisi jotain sanottavaa. Aikanaanhan hän totesi, että "Sisäministeri Kari Rajamäen tulee puuttua tunnetulla tarmollaan Kajaanissa päätään nostaneeseen rasismiin." Entä mitäs nyt tulisi tehdä?
20.11.06
VPM hakee kiintiöopettajaksi
- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Hyvää päivää. Tepäs puhutte hyvin suomea. Meillä onkin täällä kiintiöluokanopettajakoulutuksessa pulaa hakijoista, jotka osaavat noin hyvin suomea. Mikäs teidän kotikielenne on?
- Muroma.
- Muroma? Mikä se sellainen kieli on? Suomessahan puhutaan tällä hetkellä yli 120 kieltä, ja sen listan minä osaan kyllä ulkoa, mutta muromasta en ole ikinä kuullutkaan.
- Muroma on sukupuuttoon kuollut suomalaisugrilainen kieli.
- Kuollut kieli? Mitenkäs se voi sitten olla teillä kotikielenä?
- Minulla on vähän eri prioriteetit kuin teillä.
- Te olette nyt ymmärtänyt tämän kieliasian aivan väärin. Katsokaas kun maahanmuuttajalasten suomenkielen taitojen kehittyminen usein viivästyy sen takia, että vanhemmat puhuvat heille kotona pelkästään kotikieltä. Sen takia me tarvitsemme kotikielisiä lastentarhanopettajia ja luokanopettajia, jotka myös puhuvat lapsille näiden kotikieltä. Tällä tavoin lasten ei tarvitse opetella suomea, koska se on heille vaikeaa.
- No eihän tuossa nyt ollut mitään järkeä.
- Ei ollutkaan. ...tai siis... ääh, te sekoitatte minun ajatukseni. Päätä alkaa särkeä... Tässä on kyseessä myös positiivisten roolimallien antaminen: kun maahanmuuttajalapset näkevät, että heidän kotikulttuurinsa edustaja pystyy omilla avuillaan menestymään Suomessa esimerkiksi kiintiöopettajana...
- Menestymään omilla avuillaan kiintiöopettajana?
- Lopettakaa! Päänsärky pahenee! Ja ette kai te sitäpaitsi jotain muromaa aio lapsille puhua?
- En tietenkään. Vaan suomea. Ja kertoa heille Suomen historiasta ja kulttuurista. Opettaa heitä olemaan ylpeitä suomalaisuudestaan.
- Eeeeihän sellainen nyt käy...
- Miksi ei? Amerikkalaisessa tutkimuksessa on todettu, että ne kiinalais- ja meksikolaistaustaiset lapset, jotka ovat ylpeitä omasta kansallisesta identiteetistään voivat paremmin ja ovat onnellisempia. Ettekö usko, että suomalaisetkin lapset voisivat paremmin ja olisivat onnellisempia, jos heidän annettaisiin olla ylpeitä suomalaisuudestaan?
- Eihän sellaista voida tehdä. Sehän olisi kansalliskiihkoa, josta on vain lyhyt matka imperialismiin, etnisiin puhdistuksiin, vähemmistöjen joukkotuhontaan ja polttouuneihin. Sehän merkitsisi paluuta suoraan 30-luvulle. Seuraavaksi te kai aiotte sanoa, että teidän koulussanne lapsille opetettaisiin liikuntatunneilla hiihtämistä, pesäpalloa ja muita militaristisviritteisiä urheilulajeja?
- Luistelua myös. Lätkää ja kaunoa.
- Ei meillä ole varaa jäädyttää luistinratoja! Me tarvitsemme rahat monikulttuuriseen kiintiöopettajakoulutukseen. Mutta te olette joka tapauksessa aivan väärässä: suomenkieliset lapset eivät kuuluu positiivisiin erityistoimenpiteisiin oikeutettujen lasten joukkoon. Pitää olla siirtolainen tai työperäinen maahanmuuttaja, jonka vanhemmat ovat köyhyyden ja kurjuuden ajamina joutuneet lähtemään pois kotikonnuiltaan leveämmän leivän ja paremman tulevaisuuden perässä. Tällaiset lapset ovat usein menettäneet kosketuksen omaan kulttuuriinsa. He ovat kuin juuriltaan reväistyjä.
- Aivan. Juuri nämä lähiöiden lapset, joiden vanhemmat ja isovanhemmat joutuivat köyhyyden ja kurjuuden ajamina lähtemään Suomen kuolevalta maaseudulta kaupunkeihin työn ja toimeentulon perässä. Ja nyt lapset ovat menettäneet kosketuksen omaan kulttuuriinsa. Juuri heitä minä ajattelin.
- Eihän näitä asioita voida mitenkään verrata! Toiset tulevat pienillä lautoilla Kanariansaarille. Se on kaunista, sankarillista, eksoottista!
- Pieni lautta on eksoottisempi kuin ruotsinlautta?
- Te olette kauhea, kauhea mies! Minä sain tästä migreenin. Minä merkitsen teidät nyt muromalaisten opettajakiintiöön ihan vain päästäkseni teistä eroon. Menkää pois, pois, pois!
- Kiitoksia, sanoi Valkoparraton mies, paljon. Meitä on kyllä enemmänkin. Siellä ovat merjan, metserän ja varsinaiskarjalan kiintiöopettajat seuraavina jonossa.
_________________
Helsingin yliopisto kaksinkertaistaa ensi vuonna monikulttuurisuuskiintiön aloituspaikkojen määrän luokanopettajien koulutuksessa. Monikulttuurisella Turulla ei ole tänäkään talvena varaa jäädyttää jääkenttiä. Amerikkalaistutkimuksen mukaan ylpeys omasta etnisestä taustasta tekee teineistä onnellisempia. Merja, muroma ja metserä ovat kuolleita suomalais-ugrilaisia kieliä. Myös suomensukuisilla kansoilla Venäjällä olisi käyttöä omakielisille opettajille.
- Hyvää päivää. Tepäs puhutte hyvin suomea. Meillä onkin täällä kiintiöluokanopettajakoulutuksessa pulaa hakijoista, jotka osaavat noin hyvin suomea. Mikäs teidän kotikielenne on?
- Muroma.
- Muroma? Mikä se sellainen kieli on? Suomessahan puhutaan tällä hetkellä yli 120 kieltä, ja sen listan minä osaan kyllä ulkoa, mutta muromasta en ole ikinä kuullutkaan.
- Muroma on sukupuuttoon kuollut suomalaisugrilainen kieli.
- Kuollut kieli? Mitenkäs se voi sitten olla teillä kotikielenä?
- Minulla on vähän eri prioriteetit kuin teillä.
- Te olette nyt ymmärtänyt tämän kieliasian aivan väärin. Katsokaas kun maahanmuuttajalasten suomenkielen taitojen kehittyminen usein viivästyy sen takia, että vanhemmat puhuvat heille kotona pelkästään kotikieltä. Sen takia me tarvitsemme kotikielisiä lastentarhanopettajia ja luokanopettajia, jotka myös puhuvat lapsille näiden kotikieltä. Tällä tavoin lasten ei tarvitse opetella suomea, koska se on heille vaikeaa.
- No eihän tuossa nyt ollut mitään järkeä.
- Ei ollutkaan. ...tai siis... ääh, te sekoitatte minun ajatukseni. Päätä alkaa särkeä... Tässä on kyseessä myös positiivisten roolimallien antaminen: kun maahanmuuttajalapset näkevät, että heidän kotikulttuurinsa edustaja pystyy omilla avuillaan menestymään Suomessa esimerkiksi kiintiöopettajana...
- Menestymään omilla avuillaan kiintiöopettajana?
- Lopettakaa! Päänsärky pahenee! Ja ette kai te sitäpaitsi jotain muromaa aio lapsille puhua?
- En tietenkään. Vaan suomea. Ja kertoa heille Suomen historiasta ja kulttuurista. Opettaa heitä olemaan ylpeitä suomalaisuudestaan.
- Eeeeihän sellainen nyt käy...
- Miksi ei? Amerikkalaisessa tutkimuksessa on todettu, että ne kiinalais- ja meksikolaistaustaiset lapset, jotka ovat ylpeitä omasta kansallisesta identiteetistään voivat paremmin ja ovat onnellisempia. Ettekö usko, että suomalaisetkin lapset voisivat paremmin ja olisivat onnellisempia, jos heidän annettaisiin olla ylpeitä suomalaisuudestaan?
- Eihän sellaista voida tehdä. Sehän olisi kansalliskiihkoa, josta on vain lyhyt matka imperialismiin, etnisiin puhdistuksiin, vähemmistöjen joukkotuhontaan ja polttouuneihin. Sehän merkitsisi paluuta suoraan 30-luvulle. Seuraavaksi te kai aiotte sanoa, että teidän koulussanne lapsille opetettaisiin liikuntatunneilla hiihtämistä, pesäpalloa ja muita militaristisviritteisiä urheilulajeja?
- Luistelua myös. Lätkää ja kaunoa.
- Ei meillä ole varaa jäädyttää luistinratoja! Me tarvitsemme rahat monikulttuuriseen kiintiöopettajakoulutukseen. Mutta te olette joka tapauksessa aivan väärässä: suomenkieliset lapset eivät kuuluu positiivisiin erityistoimenpiteisiin oikeutettujen lasten joukkoon. Pitää olla siirtolainen tai työperäinen maahanmuuttaja, jonka vanhemmat ovat köyhyyden ja kurjuuden ajamina joutuneet lähtemään pois kotikonnuiltaan leveämmän leivän ja paremman tulevaisuuden perässä. Tällaiset lapset ovat usein menettäneet kosketuksen omaan kulttuuriinsa. He ovat kuin juuriltaan reväistyjä.
- Aivan. Juuri nämä lähiöiden lapset, joiden vanhemmat ja isovanhemmat joutuivat köyhyyden ja kurjuuden ajamina lähtemään Suomen kuolevalta maaseudulta kaupunkeihin työn ja toimeentulon perässä. Ja nyt lapset ovat menettäneet kosketuksen omaan kulttuuriinsa. Juuri heitä minä ajattelin.
- Eihän näitä asioita voida mitenkään verrata! Toiset tulevat pienillä lautoilla Kanariansaarille. Se on kaunista, sankarillista, eksoottista!
- Pieni lautta on eksoottisempi kuin ruotsinlautta?
- Te olette kauhea, kauhea mies! Minä sain tästä migreenin. Minä merkitsen teidät nyt muromalaisten opettajakiintiöön ihan vain päästäkseni teistä eroon. Menkää pois, pois, pois!
- Kiitoksia, sanoi Valkoparraton mies, paljon. Meitä on kyllä enemmänkin. Siellä ovat merjan, metserän ja varsinaiskarjalan kiintiöopettajat seuraavina jonossa.
_________________
Helsingin yliopisto kaksinkertaistaa ensi vuonna monikulttuurisuuskiintiön aloituspaikkojen määrän luokanopettajien koulutuksessa. Monikulttuurisella Turulla ei ole tänäkään talvena varaa jäädyttää jääkenttiä. Amerikkalaistutkimuksen mukaan ylpeys omasta etnisestä taustasta tekee teineistä onnellisempia. Merja, muroma ja metserä ovat kuolleita suomalais-ugrilaisia kieliä. Myös suomensukuisilla kansoilla Venäjällä olisi käyttöä omakielisille opettajille.
Asuinpaikoista ja passeista
Suomalaisten stalinistien eli taistolaisten ihannevaltiossa Neuvostoliitossa oli käytössä sisäiset passit, joissa määrättiin, missä neuvostokansalainen sai asua. Siis Neuvostoliiton sisällä. Maasta pois muuttaminen ei yleensä tullut kysymykseenkään. Nyt Suomessa samat stalinistit ja heidän lapsensa hehkuttavat sitä, että kaikki passit pitää polttaa ja kaikilla maailmankansalaisilla on oikeus elää niinqu ihan missä niitä huvittaa.
Heidän käyttämänsä propagandamenetelmä on varmaankin otettu suoraan jostain kommunistiagitaattorien oppikirjasta. Käytetäänhän sitä menestyksellä vielä tänäkin päivänä esimerkiksi Pohjois-Koreassa. Menetelmä perustuu siihen, että järjettömimmästäkin valheesta tulee ns. "virallinen totuus", jos sitä toistetaan tarpeeksi kauan. Jos esitetty ajatus on riittävän järjetön, kukaan ei välttämättä edes vaivaudu oikaisemaan sitä, jolloin propaganda voi jatkua esteittä. Tarvittaessa tiettyjen ajatusten kritisointi voidaan tietenkin kieltää lailla, kuten Suomessakin on jo osittain tehty.
Vaikka totuus on kaikille ajatteleville ihmisille itsestään selvä, haluan ylläolevasta syystä vielä kerran sanoa, että me emme todellakaan ole laatineet mitään sellaista sopimusta tai lakia, jonka mukaan "kaikilla olis niinqu hei oikeus asua ihan missä vaan". Mitkään kansainväliset sopimukset tai sitoumukset eivät sisällä tällaista pykälää. Lukekaa vaikkapa YK:n ihmisoikeuksien julistus taas kertaalleen läpi. Sieltä ei löydy mistään kohdasta artiklaa, jonka mukaan "kaikilla maailman ihmisillä on tottakai oikeus muuttaa Suomeen nauttimaan suomalaista sosiaaliturvaa, jos niinqu niitä ei huvita tehdä töitä ja kehittää omia maitaan paremmiksi paikoiksi asua."
Suomen kansainvälinen uskottavuus ja kansainväliset sitoumukset eivät millään tavalla estä meitä "asettumasta jumalan asemaan ja kertomasta, kenellä on oikeus muuttaa ja kenellä ei pelkästään sen takia, ketkä maahanmuuttajat sopivat meille." Kuten Minna Sirnö niin huolissaan totesi.
Päinvastoin. Sehän on pikemminkin Suomen eduskunnan, hallituksen ja viranomaisten velvollisuus suojella kansalaisiaan estämällä vaarallisten tai haitallisten maahantunkeutujien pääseminen rajan yli ja edesauttaa Suomen tulevaa kehitystä valitsemalla nimenomaan ne maahanmuuttajat, jotka sopivat meille ja joista Suomelle on hyötyä.
Tietysti sellaisten ihmisten on helppo kannattaa rajatonta maahanmuuttoa, jotka eivät missään vaiheessa ole ajatelleet maksaa pienintäkään osaa sen kustannuksista. Kuten Jussi Halla-aho osuvasti kirjoittaa viimeisimmässä tekstissään Maahanmuutosta ja hyvinvointivaltiosta. Nämä entiset stalinistit ja nykyiset vihervasemmistolaiset ovat sitä sukupolvea, jonka elämä on aina ollut liian helppoa. Heiltä ei ole ikinä vaadittu mitään, joten he eivät ole oppineet arvostamaan menneiden sukupolvien saavutuksia tai niiden ihmisten työtä, jotka pitävät tätä nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä. Mutta jotain he ovat sentään oppineet: he ovat oppineet syvällä sisimmässään häpeämään sitä, että heillä on asiat liian hyvin ja että he saavat liikaa ilmaista rahaa. Ja parantaakseen tätä huonoa omatuntoaan ja häpeäänsä he kannattavat rajatonta maahanmuuttoa ja rajatonta rahanjakoa kaikille. Eiväthän he voi ymmärtää, että pahan sortajan rahakirstussakin tulee joskus pohja vastaan.
Heidän käyttämänsä propagandamenetelmä on varmaankin otettu suoraan jostain kommunistiagitaattorien oppikirjasta. Käytetäänhän sitä menestyksellä vielä tänäkin päivänä esimerkiksi Pohjois-Koreassa. Menetelmä perustuu siihen, että järjettömimmästäkin valheesta tulee ns. "virallinen totuus", jos sitä toistetaan tarpeeksi kauan. Jos esitetty ajatus on riittävän järjetön, kukaan ei välttämättä edes vaivaudu oikaisemaan sitä, jolloin propaganda voi jatkua esteittä. Tarvittaessa tiettyjen ajatusten kritisointi voidaan tietenkin kieltää lailla, kuten Suomessakin on jo osittain tehty.
Vaikka totuus on kaikille ajatteleville ihmisille itsestään selvä, haluan ylläolevasta syystä vielä kerran sanoa, että me emme todellakaan ole laatineet mitään sellaista sopimusta tai lakia, jonka mukaan "kaikilla olis niinqu hei oikeus asua ihan missä vaan". Mitkään kansainväliset sopimukset tai sitoumukset eivät sisällä tällaista pykälää. Lukekaa vaikkapa YK:n ihmisoikeuksien julistus taas kertaalleen läpi. Sieltä ei löydy mistään kohdasta artiklaa, jonka mukaan "kaikilla maailman ihmisillä on tottakai oikeus muuttaa Suomeen nauttimaan suomalaista sosiaaliturvaa, jos niinqu niitä ei huvita tehdä töitä ja kehittää omia maitaan paremmiksi paikoiksi asua."
Suomen kansainvälinen uskottavuus ja kansainväliset sitoumukset eivät millään tavalla estä meitä "asettumasta jumalan asemaan ja kertomasta, kenellä on oikeus muuttaa ja kenellä ei pelkästään sen takia, ketkä maahanmuuttajat sopivat meille." Kuten Minna Sirnö niin huolissaan totesi.
Päinvastoin. Sehän on pikemminkin Suomen eduskunnan, hallituksen ja viranomaisten velvollisuus suojella kansalaisiaan estämällä vaarallisten tai haitallisten maahantunkeutujien pääseminen rajan yli ja edesauttaa Suomen tulevaa kehitystä valitsemalla nimenomaan ne maahanmuuttajat, jotka sopivat meille ja joista Suomelle on hyötyä.
Tietysti sellaisten ihmisten on helppo kannattaa rajatonta maahanmuuttoa, jotka eivät missään vaiheessa ole ajatelleet maksaa pienintäkään osaa sen kustannuksista. Kuten Jussi Halla-aho osuvasti kirjoittaa viimeisimmässä tekstissään Maahanmuutosta ja hyvinvointivaltiosta. Nämä entiset stalinistit ja nykyiset vihervasemmistolaiset ovat sitä sukupolvea, jonka elämä on aina ollut liian helppoa. Heiltä ei ole ikinä vaadittu mitään, joten he eivät ole oppineet arvostamaan menneiden sukupolvien saavutuksia tai niiden ihmisten työtä, jotka pitävät tätä nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä. Mutta jotain he ovat sentään oppineet: he ovat oppineet syvällä sisimmässään häpeämään sitä, että heillä on asiat liian hyvin ja että he saavat liikaa ilmaista rahaa. Ja parantaakseen tätä huonoa omatuntoaan ja häpeäänsä he kannattavat rajatonta maahanmuuttoa ja rajatonta rahanjakoa kaikille. Eiväthän he voi ymmärtää, että pahan sortajan rahakirstussakin tulee joskus pohja vastaan.
15.11.06
VPM menee joulujuhlaan
- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, iltaa. Vai pitäisikö sanoa hyvää joulua!
- Hyvää iltaa vaan. Hola, Reynoldo, es tu papa?
- Se ei o mun isä!!
- Niin. Minä en ole hänen isänsä. Ihan tällaista sijaiskaveritoimintaa vaan. Vähän miehenmallia. Ja anteeksi, mutta mitähän kieltä te mahdollisesti yrititte pikkuvesselille puhua?
- No portugalia tietysti. Minä osaan vähän huonosti ja Reynoldon oma kotikielinen omahoitaja Maria ei nyt tietenkään ole täällä, kun meillä on nämä joulujuhlat.
- Eihän Reynoldo mitään portugalia ymmärrä. Ihan tamperetta me ollaan puhuttu.
- Monikulttuurisilla lapsilla on usein vaikeuksia suomenkielen omaksumisessa. Siksi heillä on oltava omakielinen omahoitaja tukenaan. Minä en edes saisi puhua Reynoldolle suomea, mutta kun Maria ei tosiaan nyt ole...
- Mistä te oikein puhutte? Ensinnäkin, miten jotain muuta kieltä puhuva omahoitaja voisi auttaa lapsia oppimaan suomea? Ja toisekseen, voihan se olla, että siellä Mosambikissä puhutaan portugalia, mutta ei tämä Reynoldo ole isäänsä koskaan nähnytkään.
- Reynoldo on luokiteltu monikulttuuriseksi lapseksi ja hänen kotikielekseen on merkitty portugali. Mutta tosiaan: mitäs te täällä teette?
- Tulimme tietenkin tähän päiväkodin Isä-lapsi -joulujuhlaan. Jaana niin toivoi, että Reynoldollakin olisi mahdollisuus päästä kavereiden mukaan juhlimaan. Ja pyysi minua vähän niin kuin isänroolia vetämään. Tässä on lappukin...
- Täysin mahdotonta. Tässä on nyt tapahtunut jokin virhe. Reynoldon ei pitänyt edes tietää tästä juhlasta.
- Kavereiltaan kuuli. Minkä takia tämä juhla muuten on näin myöhään? Monilla lapsilla on jo nukkumaanmenoaika. Joo, mene vaan Reynoldo sinne kavereiden kanssa leikkimään, minä ripustan nämä haalarit naulaan.
- Ei missään tapauksessa! No voi voi, nyt se livahti. Jos salafit näkevät, että täällä on monikulttuurinen lapsi joulujuhlassa...
- Mitkä ihmeen salaatit? Tontuthan näin joulun aikaan kurkkivat ikkunan takana. Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa. Joulupukki matkaan jo käy...
- Hys! Hys! Älkää missään tapauksessa laulako noita loukkaavia ja provosoivia lauluja.
- Mikäs vika siinä? Vanha kunnon joululaulu. Muistattekos te tämän: tip tap, tip tap, tipe tipe...
- Lopettakaa! Me voimme joutua tästä pahoihin vaikeuksiin. Mikä mies te oikein olette? Joku uskonnollinen fanaatikko?
- No enkä ole. Kirkosta eronnut itsekin. Minähän olen tämmöinen joulupukki ilman partaa. Tajuatteko? Pukki. Heh heh. Vähän oma lehmä ojassa tässä sijaisisätoiminnassa. On meinaan aika vetävän näköinen elovenatyttö tämä Reynoldon äiti.
- Te yritätte estää lasta kasvamasta täyteen monikulttuuriseen potentiaaliinsa! Minä soitan nyt poliisit. Pirkko, minä sanoin jo, että vedä ne kaihtimet alas, etteivät salafit näe.
_______________
Parodian tekeminen tästä maailmasta käy päivä päivältä vaikeammaksi. Ruotsissa syrjintävaltuutettu Margareta Wadstein on huolissaan siitä, että jouluvalot saattavat uskonnollisina symboleina loukata jotakuta. Suomen päiväkoteihin kaivataan A-Piste -ohjelman mukaan lasten kotikielisiä aikuisia ylimäärisiksi työntekijöiksi. TV2:n Silminnäkijä-ohjelmassa kerrottiin 9.11.2006 miten "Erittäin tiukkaa islamintulkintaa kannattavat järjestöt pitävät pelon vallassa Ruotsin muslimiyhteisöjä. Salafi-järjestöjen siveyspoliisit valvovat uskonnollista kuria kovin ottein ja yrittävät jopa kieltää Ruotsissa asuvien muslimien ja ruotsalaisten kristittyjen väliset ystävyyssuhteet."
- Hyvää iltaa vaan. Hola, Reynoldo, es tu papa?
- Se ei o mun isä!!
- Niin. Minä en ole hänen isänsä. Ihan tällaista sijaiskaveritoimintaa vaan. Vähän miehenmallia. Ja anteeksi, mutta mitähän kieltä te mahdollisesti yrititte pikkuvesselille puhua?
- No portugalia tietysti. Minä osaan vähän huonosti ja Reynoldon oma kotikielinen omahoitaja Maria ei nyt tietenkään ole täällä, kun meillä on nämä joulujuhlat.
- Eihän Reynoldo mitään portugalia ymmärrä. Ihan tamperetta me ollaan puhuttu.
- Monikulttuurisilla lapsilla on usein vaikeuksia suomenkielen omaksumisessa. Siksi heillä on oltava omakielinen omahoitaja tukenaan. Minä en edes saisi puhua Reynoldolle suomea, mutta kun Maria ei tosiaan nyt ole...
- Mistä te oikein puhutte? Ensinnäkin, miten jotain muuta kieltä puhuva omahoitaja voisi auttaa lapsia oppimaan suomea? Ja toisekseen, voihan se olla, että siellä Mosambikissä puhutaan portugalia, mutta ei tämä Reynoldo ole isäänsä koskaan nähnytkään.
- Reynoldo on luokiteltu monikulttuuriseksi lapseksi ja hänen kotikielekseen on merkitty portugali. Mutta tosiaan: mitäs te täällä teette?
- Tulimme tietenkin tähän päiväkodin Isä-lapsi -joulujuhlaan. Jaana niin toivoi, että Reynoldollakin olisi mahdollisuus päästä kavereiden mukaan juhlimaan. Ja pyysi minua vähän niin kuin isänroolia vetämään. Tässä on lappukin...
- Täysin mahdotonta. Tässä on nyt tapahtunut jokin virhe. Reynoldon ei pitänyt edes tietää tästä juhlasta.
- Kavereiltaan kuuli. Minkä takia tämä juhla muuten on näin myöhään? Monilla lapsilla on jo nukkumaanmenoaika. Joo, mene vaan Reynoldo sinne kavereiden kanssa leikkimään, minä ripustan nämä haalarit naulaan.
- Ei missään tapauksessa! No voi voi, nyt se livahti. Jos salafit näkevät, että täällä on monikulttuurinen lapsi joulujuhlassa...
- Mitkä ihmeen salaatit? Tontuthan näin joulun aikaan kurkkivat ikkunan takana. Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa. Joulupukki matkaan jo käy...
- Hys! Hys! Älkää missään tapauksessa laulako noita loukkaavia ja provosoivia lauluja.
- Mikäs vika siinä? Vanha kunnon joululaulu. Muistattekos te tämän: tip tap, tip tap, tipe tipe...
- Lopettakaa! Me voimme joutua tästä pahoihin vaikeuksiin. Mikä mies te oikein olette? Joku uskonnollinen fanaatikko?
- No enkä ole. Kirkosta eronnut itsekin. Minähän olen tämmöinen joulupukki ilman partaa. Tajuatteko? Pukki. Heh heh. Vähän oma lehmä ojassa tässä sijaisisätoiminnassa. On meinaan aika vetävän näköinen elovenatyttö tämä Reynoldon äiti.
- Te yritätte estää lasta kasvamasta täyteen monikulttuuriseen potentiaaliinsa! Minä soitan nyt poliisit. Pirkko, minä sanoin jo, että vedä ne kaihtimet alas, etteivät salafit näe.
_______________
Parodian tekeminen tästä maailmasta käy päivä päivältä vaikeammaksi. Ruotsissa syrjintävaltuutettu Margareta Wadstein on huolissaan siitä, että jouluvalot saattavat uskonnollisina symboleina loukata jotakuta. Suomen päiväkoteihin kaivataan A-Piste -ohjelman mukaan lasten kotikielisiä aikuisia ylimäärisiksi työntekijöiksi. TV2:n Silminnäkijä-ohjelmassa kerrottiin 9.11.2006 miten "Erittäin tiukkaa islamintulkintaa kannattavat järjestöt pitävät pelon vallassa Ruotsin muslimiyhteisöjä. Salafi-järjestöjen siveyspoliisit valvovat uskonnollista kuria kovin ottein ja yrittävät jopa kieltää Ruotsissa asuvien muslimien ja ruotsalaisten kristittyjen väliset ystävyyssuhteet."
Tulevat ja tappavat meidän mamumme
Suomessa on viime vuosina tapahtunut useita maahanmuuttajiin kohdistuneita henkirikoksia. Nämä henkirikokset eivät kuitenkaan ole saaneet kovinkaan laajaa huomiota medioissa tai kansalaisjärjestöjen, poliitikkojen tai viranomaisten kannanotoissa.
Huhtikuussa 2005 tapettiin teräaseella Tampereen Hämeenkadulla 29-vuotias irakilaissyntyinen mies, joka hoiperteli Hämeenkadun ja Rautatienkadun risteykseen kuolemaan.
Maaliskuussa 2006 venäläissyntyinen Natalia, Myyrmäen uimahallin siivooja tapettiin omassa kodissaan veitsellä.
Kolmikymppinen Natalia oli ystäviensä kertoman mukaan iloinen ja mukava ihminen. Aivan tavallinen nainen, joka teki töitä ja haaveili perheestä ja lapsista. Natalian nimi oli oikeastikin Natalia. Kuolleen irakilaismiehen nimeä en tiedä, mutta sanon häntä tässä vaikka Hassaniksi. Haluan puhua näistä ihmisistä yksilöinä, joilla on yksilölliset haaveet, tarpeet ja oikeudet. Aivan samalla tavalla, kuin niillä 190 miljoonalla eri puolilla maailmaa liikkeellä olevalla siirtolaisella, joiden yksilöllisten oikeuksien kunnioittamisesta eduskuntamme ulkoasiainvaliokunta on niin huolissaan. Hassan oli töissä pizzeriassa jossain Hämeenkyrössä päin. Hän eli aivan tavallista nuoren miehen elämää, kävi töissä ja tykkäsi nähtävästi joskus vapaailtoinaan käydä Tampereella tsiigaamassa pimuja.
Minusta on väärin, että nämä työtä tekevät ja ihmisiksi elävät maahanmuuttajat joutuivat menettämään henkensä. Kummankin surmatyön varsinainen syy on epäselvä. Emme koskaan saa tietää, minkä mitättömän syyn takia nämä ihmiset piti tappaa.
Virallisen näkemyksen mukaan Suomi on hyvin rasistinen maa ja maahanmuuttajiin kohdistuu paljon syrjintää ja väkivaltaa suomalaisten taholta. Niin ainakin väitetään. Näiden ihmisten tappajat eivät kuitenkaan olleet suomalaisia. Jos olisivat olleet, koko Suomen kansa joutuisi tekemään vielä tänäkin päivänä kollektiivisia katumusharjoituksia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan Suomessa ei aikavälillä 1.6.2002−31.12.2005 tapahtunut yhtään sellaista motiiviltaan rasistista henkirikosta, jossa uhri olisi ollut ulkomaalainen ja tekijä suomalainen. Siis ei ainuttakaan.
Molemmissa näissä tapauksissa tappajat olivat turvapaikanhakijoita. En sano heitä laittomiksi turvapaikanhakijoiksi, koska Pakolaisneuvonta ry haluaa korostaa, että yksikään turvapaikanhakija ei ole laiton. Pakolaisneuvonta ry tarjoaa kaikille turvapaikanhakijoille ilmaisen lakimiehen tai -naisen, joka avustaa turvapaikan hakemisessa ja kertoo hakijalle, mitä hänen kannattaa ja ei kannata poliisille turvapaikkahaastattelussa sanoa. Turvapaikanhakijoiden yksilöllisiä oikeuksia suojellaan siis varsin hyvin.
Natalian surmasta tuomittu ilmoitti nimekseen Ruhin Nasirov. Hän saapui Suomeen turvapaikanhakijana vuonna 2005. Hänen arvellaan olevan azerbaidzhanilainen. Hassanin surmasta tuomittiin kaksi turvapaikanhakijaa, joiden oletetaan olevan algerialaisia. He olivat olleet kateissa Oulun vastaanottokeskuksesta. Kummassakaan tapauksessa poliisilla ei ole täyttä varmuutta näiden tappajien todellisesta henkilöllisyydestä tai kansalaisuudesta. Ainakin "algerialaiset" olivat kiertäneet useissa Euroopan maissa hakemassa turvapaikkaa.
Hiljattain tapahtunut kolmas samanlainen surmatyö sai minut kirjoittamaan tämän. Jälleen kerran tappaja on turvapaikanhakija. Tällä kertaa bangladeshiläinen. Uhri oli suomalainen, joten hänen henkensä tuskin on monikulttuurin ihailijoille minkään arvoinen verrattuna siihen kulttuurisen rikkauden monimuotoisuuteen, joka bangladeshiläiseen maahantunkeutujaan potentiaalisesti sisältyy. Mutta kirjoitinkin tämän siinä toivossa, että edes noiden muiden maahanmuuttajien kuolema saisi Suomen päättäjät ajattelemaan. Jos suomalaisten henki ja terveys ei ole päättäjien mielestä suojelemisen arvoinen, niin ehkä maassamme jo asuvien maahanmuuttajien henki on.
Hossain Mridha surmasi entisen avovaimonsa helmikuussa 2006 naisen asunnossa Helsingin Laajasalossa. Surmatyön jälkeen tuomittu asui vainajan kanssa liki viikon. Tapaus ilmeni vasta, kun naisen huolestunut äiti otti yhteyttä hätäkeskukseen. Tarkastukselle lähteneet poliisit tapasivat asunnon ovella Mridhan, joka kertoi naisen kuolleen mahdollisesti lääkkeiden yliannostukseen. Uhri löytyi verisenä sängyltä ja surma-aseena käytetty veitsi vuoteen alta. (IL 10.11.2006)
Mikä siinä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että jos joku tulee maahan väärillä papereilla tai kokonaan ilman papereita, ei suostu kertomaan mitä kautta on tullut (jotta häntä ei voitaisi palauttaa ns. turvalliseen maahan) eikä suostu kertomaan oikeaa henkilöllisyyttään tai kansalaisuuttaan, niin hän ei todellakaan ole liikkeellä vilpittömin mielin eikä rehellisesti.
Maailmassa on toki paljon siirtolaisia, jotka ovat liikkeellä vilpittömin mielin. Haluavat tehdä työtä ja olla hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä. Haluavat vain parempaa elämää itselleen ja lapsilleen. Kuten Natalia ja Hassan. Valitettavasti emme vain voi ottaa heitä kaikkia Suomeen, sillä suomalainen yhteiskunta romahtaa jo kauan ennen kuin meillä on 190 miljoonaa osa-aikaista siivoojaa.
Monikulttuurifanaatikkojen on helppo yhtyä siihen, että on olemassa hyviä ja hyödyllisiä maahanmuuttajia. Mutta jostain syystä heidän on täysin mahdoton myöntää, että maailmassa on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat toisille ihmisille niin vaarallisia, että heitä ei missään olosuhteissa pitäisi päästää Suomeen. On hyviä maahanmuuttajia, ja sitten on ihmisiä jotka tappavat niitä hyviä maahanmuuttajia.
Mutta puukottavathan suomalaisetkin suomalaisia! Aivan. Juuri siksi meidän ei kannattaisi enää haalia lisää hulluja tappajia tähän maahan, koska meillä on niitä aivan tarpeeksi jo omastakin takaa. Ja suomalainen yhteiskunta ja oikeuslaitos ovat näiden kotoperäistenkin hullujen tappajien edessä melko aseettomia. Sama tyyppi päästetään kerta toisensa jälkeen vapaaksi. Ja aina hän tappaa uudestaan.
Bangladeshiläinen surmaaja Hossain Mridha tuomittiin taposta alentuneesti syyntakeisena seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen. Hän on lehtitietojen mukaan kärsinyt aiemminkin mielenterveysongelmista.
Ennustaminen on helppoa: ensikertalaisena bangladeshiläinen kärsii puolet tuomiostaan. Noin kolmen vuoden päästä meillä on siis kolmekymppinen Mridha, joka on vapaa mies. Ulkomaalaisvirasto esittää hänen karkottamistaan, mutta häntä ei ikinä karkoteta, koska Pakolaisneuvonta ry tai muu vastaava järjestö auttaa häntä laatimaan loputtomasti valituksia karkotuspäätöksestä. Mervi Virtanen antaa vakiolausuntonsa, jonka mukaan hän ei ole tarkemmin perehtynyt asiaan, mutta pitää karkotusta ylimääräisenä rangaistuksena. Jostain takavasemmalta juoksee kukkahattutäti, joka huutaa, että meidän velvollisuutemme on auttaa tätä mielenterveysongelmista kärsivää uhria (aivan, jollain ihmeen kaupalla Mridhasta on tällä välin tullut uhri), koska Suomessa on maailman paras asiantuntemus pakolaisten mielenterveysongelmien hoidossa. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, koska Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyspalvelut Suomessa ovat aivan surkealla tolalla, koska hoitoa vaikeuttavat mm. kulttuurierot ja tulkkien puute. Mikä on tietysti ihan maalaisjärjelläkin ymmärrettävissä. Monien kuntien mielenterveystoimistot kieltäytyvät Aamulehden tietojen mukaan ottamassa pakolaisia edes asiakkaikseen, koska hoidon antaminen tulkkien välityksellä ei vain kertakaikkiaan toimi. Mutta siitä huolimatta jostain löytyy se kukkahattutäti, jonka mielestä juuri me suomalaiset olemme parhaassa asemassa auttamaan hullua bangladeshiläistä murhaajaa. Jokainen voi sitten omassa mielessään miettiä, montako kertaa Mridha vielä tappaa Suomessa.
Tätä kirjoittaessa mieleeni tuli pelottava ajatus. Ehkä monikulttuurifanaatikot eivät välitäkään Natalian ja Hassanin kuolemasta. Sillä eiväthän he mitenkään varsinaisesti rikastaneet meidän kulttuuriamme. Pikemminkin elivät hyvin tavallista ja harmaata suomalaiselämää. Arkista aherrusta, jossa mennään aamulla töihin ja tullaan illalla kaupan kautta kotiin. Juuri sitä suomalaista elämänmuotoa, joka tällä monikulttuurilla on ilmeisesti tarkoituskin tuhota.
Itse olen sen verran vanhanaikainen, että minun mielestäni kilometrin uinti puhtaassa ja siistissä uimahallissa ja sen päälle kunnon pizza (tonnikala, katkarapu, valkosipuli) ovat elämänlaadun kannalta positiivisempia ja kantavampia asioita kuin joku eksoottinen laulu- ja tanssiesitys ostarin keskusaukiolla. Vai mitä sillä kulttuurin rikastumisella mahdetaankaan tarkoittaa.
Vai onko juuri se tämän monikulttuurihullutuksen tarkoitus: väen vängällä haalia tänne toiselta puolelta maailmaa hulluja puukkomurhaajia, jotka tappavat suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneet maahanmuuttajat. Ja seuraavaksi meidät.
Huhtikuussa 2005 tapettiin teräaseella Tampereen Hämeenkadulla 29-vuotias irakilaissyntyinen mies, joka hoiperteli Hämeenkadun ja Rautatienkadun risteykseen kuolemaan.
Maaliskuussa 2006 venäläissyntyinen Natalia, Myyrmäen uimahallin siivooja tapettiin omassa kodissaan veitsellä.
Kolmikymppinen Natalia oli ystäviensä kertoman mukaan iloinen ja mukava ihminen. Aivan tavallinen nainen, joka teki töitä ja haaveili perheestä ja lapsista. Natalian nimi oli oikeastikin Natalia. Kuolleen irakilaismiehen nimeä en tiedä, mutta sanon häntä tässä vaikka Hassaniksi. Haluan puhua näistä ihmisistä yksilöinä, joilla on yksilölliset haaveet, tarpeet ja oikeudet. Aivan samalla tavalla, kuin niillä 190 miljoonalla eri puolilla maailmaa liikkeellä olevalla siirtolaisella, joiden yksilöllisten oikeuksien kunnioittamisesta eduskuntamme ulkoasiainvaliokunta on niin huolissaan. Hassan oli töissä pizzeriassa jossain Hämeenkyrössä päin. Hän eli aivan tavallista nuoren miehen elämää, kävi töissä ja tykkäsi nähtävästi joskus vapaailtoinaan käydä Tampereella tsiigaamassa pimuja.
Minusta on väärin, että nämä työtä tekevät ja ihmisiksi elävät maahanmuuttajat joutuivat menettämään henkensä. Kummankin surmatyön varsinainen syy on epäselvä. Emme koskaan saa tietää, minkä mitättömän syyn takia nämä ihmiset piti tappaa.
Virallisen näkemyksen mukaan Suomi on hyvin rasistinen maa ja maahanmuuttajiin kohdistuu paljon syrjintää ja väkivaltaa suomalaisten taholta. Niin ainakin väitetään. Näiden ihmisten tappajat eivät kuitenkaan olleet suomalaisia. Jos olisivat olleet, koko Suomen kansa joutuisi tekemään vielä tänäkin päivänä kollektiivisia katumusharjoituksia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan Suomessa ei aikavälillä 1.6.2002−31.12.2005 tapahtunut yhtään sellaista motiiviltaan rasistista henkirikosta, jossa uhri olisi ollut ulkomaalainen ja tekijä suomalainen. Siis ei ainuttakaan.
Molemmissa näissä tapauksissa tappajat olivat turvapaikanhakijoita. En sano heitä laittomiksi turvapaikanhakijoiksi, koska Pakolaisneuvonta ry haluaa korostaa, että yksikään turvapaikanhakija ei ole laiton. Pakolaisneuvonta ry tarjoaa kaikille turvapaikanhakijoille ilmaisen lakimiehen tai -naisen, joka avustaa turvapaikan hakemisessa ja kertoo hakijalle, mitä hänen kannattaa ja ei kannata poliisille turvapaikkahaastattelussa sanoa. Turvapaikanhakijoiden yksilöllisiä oikeuksia suojellaan siis varsin hyvin.
Natalian surmasta tuomittu ilmoitti nimekseen Ruhin Nasirov. Hän saapui Suomeen turvapaikanhakijana vuonna 2005. Hänen arvellaan olevan azerbaidzhanilainen. Hassanin surmasta tuomittiin kaksi turvapaikanhakijaa, joiden oletetaan olevan algerialaisia. He olivat olleet kateissa Oulun vastaanottokeskuksesta. Kummassakaan tapauksessa poliisilla ei ole täyttä varmuutta näiden tappajien todellisesta henkilöllisyydestä tai kansalaisuudesta. Ainakin "algerialaiset" olivat kiertäneet useissa Euroopan maissa hakemassa turvapaikkaa.
Hiljattain tapahtunut kolmas samanlainen surmatyö sai minut kirjoittamaan tämän. Jälleen kerran tappaja on turvapaikanhakija. Tällä kertaa bangladeshiläinen. Uhri oli suomalainen, joten hänen henkensä tuskin on monikulttuurin ihailijoille minkään arvoinen verrattuna siihen kulttuurisen rikkauden monimuotoisuuteen, joka bangladeshiläiseen maahantunkeutujaan potentiaalisesti sisältyy. Mutta kirjoitinkin tämän siinä toivossa, että edes noiden muiden maahanmuuttajien kuolema saisi Suomen päättäjät ajattelemaan. Jos suomalaisten henki ja terveys ei ole päättäjien mielestä suojelemisen arvoinen, niin ehkä maassamme jo asuvien maahanmuuttajien henki on.
Hossain Mridha surmasi entisen avovaimonsa helmikuussa 2006 naisen asunnossa Helsingin Laajasalossa. Surmatyön jälkeen tuomittu asui vainajan kanssa liki viikon. Tapaus ilmeni vasta, kun naisen huolestunut äiti otti yhteyttä hätäkeskukseen. Tarkastukselle lähteneet poliisit tapasivat asunnon ovella Mridhan, joka kertoi naisen kuolleen mahdollisesti lääkkeiden yliannostukseen. Uhri löytyi verisenä sängyltä ja surma-aseena käytetty veitsi vuoteen alta. (IL 10.11.2006)
Mikä siinä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että jos joku tulee maahan väärillä papereilla tai kokonaan ilman papereita, ei suostu kertomaan mitä kautta on tullut (jotta häntä ei voitaisi palauttaa ns. turvalliseen maahan) eikä suostu kertomaan oikeaa henkilöllisyyttään tai kansalaisuuttaan, niin hän ei todellakaan ole liikkeellä vilpittömin mielin eikä rehellisesti.
Maailmassa on toki paljon siirtolaisia, jotka ovat liikkeellä vilpittömin mielin. Haluavat tehdä työtä ja olla hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä. Haluavat vain parempaa elämää itselleen ja lapsilleen. Kuten Natalia ja Hassan. Valitettavasti emme vain voi ottaa heitä kaikkia Suomeen, sillä suomalainen yhteiskunta romahtaa jo kauan ennen kuin meillä on 190 miljoonaa osa-aikaista siivoojaa.
Monikulttuurifanaatikkojen on helppo yhtyä siihen, että on olemassa hyviä ja hyödyllisiä maahanmuuttajia. Mutta jostain syystä heidän on täysin mahdoton myöntää, että maailmassa on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat toisille ihmisille niin vaarallisia, että heitä ei missään olosuhteissa pitäisi päästää Suomeen. On hyviä maahanmuuttajia, ja sitten on ihmisiä jotka tappavat niitä hyviä maahanmuuttajia.
Mutta puukottavathan suomalaisetkin suomalaisia! Aivan. Juuri siksi meidän ei kannattaisi enää haalia lisää hulluja tappajia tähän maahan, koska meillä on niitä aivan tarpeeksi jo omastakin takaa. Ja suomalainen yhteiskunta ja oikeuslaitos ovat näiden kotoperäistenkin hullujen tappajien edessä melko aseettomia. Sama tyyppi päästetään kerta toisensa jälkeen vapaaksi. Ja aina hän tappaa uudestaan.
Bangladeshiläinen surmaaja Hossain Mridha tuomittiin taposta alentuneesti syyntakeisena seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen. Hän on lehtitietojen mukaan kärsinyt aiemminkin mielenterveysongelmista.
Ennustaminen on helppoa: ensikertalaisena bangladeshiläinen kärsii puolet tuomiostaan. Noin kolmen vuoden päästä meillä on siis kolmekymppinen Mridha, joka on vapaa mies. Ulkomaalaisvirasto esittää hänen karkottamistaan, mutta häntä ei ikinä karkoteta, koska Pakolaisneuvonta ry tai muu vastaava järjestö auttaa häntä laatimaan loputtomasti valituksia karkotuspäätöksestä. Mervi Virtanen antaa vakiolausuntonsa, jonka mukaan hän ei ole tarkemmin perehtynyt asiaan, mutta pitää karkotusta ylimääräisenä rangaistuksena. Jostain takavasemmalta juoksee kukkahattutäti, joka huutaa, että meidän velvollisuutemme on auttaa tätä mielenterveysongelmista kärsivää uhria (aivan, jollain ihmeen kaupalla Mridhasta on tällä välin tullut uhri), koska Suomessa on maailman paras asiantuntemus pakolaisten mielenterveysongelmien hoidossa. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, koska Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyspalvelut Suomessa ovat aivan surkealla tolalla, koska hoitoa vaikeuttavat mm. kulttuurierot ja tulkkien puute. Mikä on tietysti ihan maalaisjärjelläkin ymmärrettävissä. Monien kuntien mielenterveystoimistot kieltäytyvät Aamulehden tietojen mukaan ottamassa pakolaisia edes asiakkaikseen, koska hoidon antaminen tulkkien välityksellä ei vain kertakaikkiaan toimi. Mutta siitä huolimatta jostain löytyy se kukkahattutäti, jonka mielestä juuri me suomalaiset olemme parhaassa asemassa auttamaan hullua bangladeshiläistä murhaajaa. Jokainen voi sitten omassa mielessään miettiä, montako kertaa Mridha vielä tappaa Suomessa.
Tätä kirjoittaessa mieleeni tuli pelottava ajatus. Ehkä monikulttuurifanaatikot eivät välitäkään Natalian ja Hassanin kuolemasta. Sillä eiväthän he mitenkään varsinaisesti rikastaneet meidän kulttuuriamme. Pikemminkin elivät hyvin tavallista ja harmaata suomalaiselämää. Arkista aherrusta, jossa mennään aamulla töihin ja tullaan illalla kaupan kautta kotiin. Juuri sitä suomalaista elämänmuotoa, joka tällä monikulttuurilla on ilmeisesti tarkoituskin tuhota.
Itse olen sen verran vanhanaikainen, että minun mielestäni kilometrin uinti puhtaassa ja siistissä uimahallissa ja sen päälle kunnon pizza (tonnikala, katkarapu, valkosipuli) ovat elämänlaadun kannalta positiivisempia ja kantavampia asioita kuin joku eksoottinen laulu- ja tanssiesitys ostarin keskusaukiolla. Vai mitä sillä kulttuurin rikastumisella mahdetaankaan tarkoittaa.
Vai onko juuri se tämän monikulttuurihullutuksen tarkoitus: väen vängällä haalia tänne toiselta puolelta maailmaa hulluja puukkomurhaajia, jotka tappavat suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneet maahanmuuttajat. Ja seuraavaksi meidät.
12.11.06
Mokutusuutisia II
Vasemmistoliiton kansanedustaja Outi Ojala kertoi eduskunnassa pitävänsä mielenkiintoisena Ruotsissa kokeiltua mallia, jossa maahanmuuttajat voivat hakea työtä nimettömänä. Ylimokuttajan virasto on kuitenkin tilanteen tasalla ja aina askeleen edellä:
- Ruotsin malli takaa vain sen, että maahanmuuttaja ei joudu työhönottosyrjityksi nimensä (esim. Ahmed) perusteella. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä siinä ei ole huomioitu aistinvaraista vieromista, kertoo Ylimokuttaja itse. Kaikki työhönottajat eivät vielä ole ehdollistaneet sitä, että rotuja, kulttuureja tai populaatioita ei ole olemassa. Siksi he saattavat sortua havainnoimaan rotujen ominaispiirteitä aistinvaraisesti.
- Uudessa Suomen mallissa työpaikkahaastatteluun tulijat puetaan mustaan säkkiin. Tämähän on useimmille tuttu vaate jo peruskoulun TET-jaksolta. Kun säkin reikä suljetaan, puheesta on mahdotonta saada mitään selvää, joten hakijaa ei voida nuivia sillä perusteella, että hän ei osaa suomea.
- Tällaisen haastattelumallin positiivisviritteinen näköalattomuus varmistaa sen, että ketään ei syrjitä ihonvärin tai ulkoisen olemuksen perusteella, kiteyttää Ylimokuttaja ja jatkaa:
- Myös koulu- ja työtodistusten ja kaikenmaailman CV:iden tutkimisesta työhönoton yhteydessä on luovuttu, koska esim. koulutodistukset ovat eri yksittäistapauksilla erilaisia, jolloin yksilöiden lähtökohdat ja mahdollisuudet eivät tasavertaistu. Ja ihmisryhmiin kuuluviltahan koulutodistukset saattavat puuttua kokonaan.
- Tällä menettelyllä pyritään varmistamaan se, että työnantaja valitsee objektiivisesti katsoen parhaan työntekijän. Tietenkin asianmukaisten kiintiöiden puitteissa. Toki meillä on sitten käytettävissä erilaisia sanktioita sen varalta, että työnantaja valitsisi vahingossa väärin. Periaatteessa työnhakumenettelyä jatketaan niin kauan, että oikea hakija tulee valituksi.
- Ruotsin malli takaa vain sen, että maahanmuuttaja ei joudu työhönottosyrjityksi nimensä (esim. Ahmed) perusteella. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä siinä ei ole huomioitu aistinvaraista vieromista, kertoo Ylimokuttaja itse. Kaikki työhönottajat eivät vielä ole ehdollistaneet sitä, että rotuja, kulttuureja tai populaatioita ei ole olemassa. Siksi he saattavat sortua havainnoimaan rotujen ominaispiirteitä aistinvaraisesti.
- Uudessa Suomen mallissa työpaikkahaastatteluun tulijat puetaan mustaan säkkiin. Tämähän on useimmille tuttu vaate jo peruskoulun TET-jaksolta. Kun säkin reikä suljetaan, puheesta on mahdotonta saada mitään selvää, joten hakijaa ei voida nuivia sillä perusteella, että hän ei osaa suomea.
- Tällaisen haastattelumallin positiivisviritteinen näköalattomuus varmistaa sen, että ketään ei syrjitä ihonvärin tai ulkoisen olemuksen perusteella, kiteyttää Ylimokuttaja ja jatkaa:
- Myös koulu- ja työtodistusten ja kaikenmaailman CV:iden tutkimisesta työhönoton yhteydessä on luovuttu, koska esim. koulutodistukset ovat eri yksittäistapauksilla erilaisia, jolloin yksilöiden lähtökohdat ja mahdollisuudet eivät tasavertaistu. Ja ihmisryhmiin kuuluviltahan koulutodistukset saattavat puuttua kokonaan.
- Tällä menettelyllä pyritään varmistamaan se, että työnantaja valitsee objektiivisesti katsoen parhaan työntekijän. Tietenkin asianmukaisten kiintiöiden puitteissa. Toki meillä on sitten käytettävissä erilaisia sanktioita sen varalta, että työnantaja valitsisi vahingossa väärin. Periaatteessa työnhakumenettelyä jatketaan niin kauan, että oikea hakija tulee valituksi.
11.11.06
Ulkoasiainvaliokunnan mietintö
(Pitkä ja tylsähkö katsaus tuohon mietintöön. Pahoittelen huumorin puuttumista. Mutta kyllä sitäkin sitten joskus taas...)
Ulkoasiainvaliokunnan mietintö: Siirtolaisuus ja maahanmuutto
http://www.edilex.fi/virallistieto/mt/uavm20060010/
Mietinnössä todetaan aluksi, että "Siirtolaisuus on merkittävä globaali haaste — ja mahdollisuus. Arviolta 190 miljoonaa ihmistä maapallolla on liikkeellä — lähes puolet heistä on naisia. Muuttajia on paljon, mutta jokainen heistä on yksilö, jonka ihmisoikeuksia tulee kunnioittaa kaikissa oloissa."
Veikkaan, että siinä vaiheessa kun 190 miljoonaa ihmistä vyöryy Suomen rajan yli, heidän yksilöllisten ihmisoikeuksiensa kunnioittaminen tulee olemaan hyvin merkittävä haaste — ja mahdollisuus!
On aika erikoista, että siirtolaisten "yksilöllisyyttä" halutaan oikein erikseen korostaa. Toki on mahdollista, että monilla siirtolaisilla on hyvinkin yksilölliset motiivit, mutta erittäin monien motiivi on varsin laumahenkinen: kun ihmiskauppias sanoo, että Suomessa on hyväuskoisia ja helposti huijattavia ihmisiä ja hyvä sosiaaliturva, niin bussi täyttyy hetkessä. Kun rajallemme ilmestyy turvapaikanhakija kertomaan ihmiskauppiaan opettaman ulkoa opetellun kertomuksen Pakolaisneuvonta ry:n tarjoaman ilmaisen lakimiehen välityksellä, niin mitä keinoja meillä on tietää, mitkä tämän yksilöllisen siirtolaisen todelliset yksilölliset motiivit oikeasti ovat.
"Lapset — varsinkin vanhemmistaan tai holhoojistaan eroon joutuneet — kuuluvat kaikkein suojattomimpaan pakolaisryhmään. Huoltajistaan eroon joutuneiden lasten osuus on Euroopassa noin 4 prosenttia turvapaikanhakijoista." Tämän asian esilletuonti mietinnössä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että Suomen valtio tulee jatkossakin tukemaan ihmiskauppiaiden harjoittamaa ns. ankkurilapsien käyttöä. Mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että yhä useammat turvattomat pakolaislapset joutuvat jatkossakin mystisellä tavalla eroon vanhemmistaan.
Erittäin yllättävää on se, että Ulkoasianvaliokunta suostuu myöntämään "turvapaikkajärjestelmän hyväksikäytön eräiden maahanmuuttajien taholta". Mutta se ei kuitenkaan "saa johtaa hakujärjestelmän vaikeuttamiseen eikä siihen, että laiton maahantulo on — tai koetaan — helpommaksi." Turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä tulee siis jatkossakin vain suvaita.
Sitten onkin aika lähteä oikomaan suomalaisten "Vääristyneitä käsityksiä".
"Siirtolaisuuden mahdollisuudet ja myönteiset puolet ovat nykyisin jääneet liiaksi taka-alalle. On syytä kysyä, tuodaanko siirtolaisuuskysymyksiä tasapainoisesti esille viranomaisten taholta ja onko median syytä katsoa itseään peilistä. Tarvitsemme lisää menestystarinoita julkisuuteen!"
Eiköhän niitä menestystarinoita ole mediassa jo ollutkin. Todennäköisesti enemmänkin kuin todellisessa elämässä. Sehän on toki aivan selvää, että siirtolaisuuskysymyksiä ei tuoda tasapainoisesti esille viranomaisten ja median taholta, vaan näiden näkökulma on kritiikittömän maahanmuuttomyönteinen. Median ja viranomaisten olisi todellakin syytä katsoa itseään peilistä.
Sitten todetaan, että "malawilaisia lääkäreitä työskentelee enemmän Manchesterissä kuin koko Malawissa." En tiedä, pitäisikö sääliä enemmän manchesterilaisia kuin malawilaisia. No, mutta onneksi "ns. aivovuoto kehitysmaista teollisuusmaihin ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, eikä se välttämättä pitkällä aikavälillä ole vain kielteistä." Ovatko malawilaiset lääkärit siis ratkaisu myös Suomen pikkukuntien lääkäripulaan?
Löytyy myös mielenkiintoisia näkemyksiä: "Erityisesti siirtolaisnaiset ovat tutkimusten mukaan siirtäneet tietotaitoa sukulaisten ja tuttavien kautta kotimaansa terveys- ja koulutussektoreille. Verkostoitumisen kautta he ovat vaikuttaneet myös naisen aseman vahvistumiseen monessa lähtömaassa." Tarkoittaako tämä esimerkiksi sitä, että kun monet Suomeen muuttaneet somalinaiset ovat luoneet niitä menestystarinoita kouluttautumalla lähihoitajiksi, me voisimme lähettää heidät Suomen valtion kustannuksella Somaliaan pitkän aikavälin projekteihin tekemään käytännön hoitotyötä, siirtämään tietotaitoa ja asenteita muille naisille sekä verkostoitumaan ruohonjuuritasolla? Todetaanhan mietinnössä alempana, että "Siirtolaisten tietotaitoa tulisi hyödyntää myös kehitysyhteistyössä." Tuohan on mainio ehdotus. Ja perheiden yhdessäpitämisen nimissä Suomen valtiolla tulee olla velvollisuus lähettää myös näiden somalinaisten perheet kehitysaputyöhön Somaliaan (laaja perhekäsitys = koko suku pääsee mukaan).
"Tutkimus ja käytäntö osoittavat, että siirtolaisuuden rajoittaminen vaikeuttaa lähtömaiden kehitystä." Epäilemättä, mutta olisiko kellään vihreällä heittää tutkimusta siitä, millaisia vaikutuksia globaaliin väestöräjähdykseen on sillä, että siitä pahimmin kärsivät maat pääsevät työntämään ylijäämäväestönsä eurooppalaisten elätettäväksi? Noin niinkuin kestävän kehityksen kannalta? Siirtolaisen ekologinen jalanjälki kylmässä Suomessa on pakostakin paljon isompi kuin päiväntasaajalla. Eikö huolestuta ketään? Eikö?
"Maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittaminen, heidän kotouttamisensa ja suvaitsemattomuuden — ja rasismin — torjuminen ovat viranomaisten ensisijaisella vastuulla." Tämä lause on jotenkin kummallinen. Ikäänkuin siinä sanottaisiin rivien välissä, että maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittaminen jne. ovat viranomaisten ensisijainen velvollisuus. Kun taas minä olen tottunut ajattelemaan, että Suomen kansalaisten oikeuksien, turvallisuuden ja hengen suojeleminen olisivat Suomen viranomaisten ensisijainen tehtävä.
Rasismi mainitaan mietinnössä kokonaista 9 kertaa. Itse en usko, että maahanmuuttajien suomalaisten taholta kohtaama rasismi olisi mikään merkittävä ongelma. (Jos Racism Denial on tällä välin määritelty Suomen rikoslaissa rangaistavaksi teoksi, niin kiistän jyrkästi kirjoittaneeni ylläolevan.) Todellinen ongelma sen sijaan on ylenpalttinen rasismihössötys. Kaikki on rasismia. Maahanmuuttajat opetetaan tunnistamaan rasismi sen kaikissa muodoissaan (eli näkemään rasismia kaikkialla). Ei ihme, jos sopeutuminen on vaikeaa.
Tai ehkä tässä mietinnössä tarkoitetaankin maahanmuuttajien suomalaisiin kohdistamaa rasismia? En tiedä.
Mutta jos rasismi todellakin on noin suuri ongelma, niin molemmissa tapauksissa yksi ratkaisuvaihtoehto olisi olla ottamatta suuria laumoja siirtolaisia sellaisista maista, joiden asukkaisiin kohdistuu Suomessa rasismia tai jotka suhtautuvat suomalaisiin rasistisesti.
Heti perään luetellaan suuri joukko ongelmia, jotka ovat aivan oikeita ja todellisia, mutta johtuvat ilmeisestikin kantaväestön harjoittamasta suvaitsemattomuudesta ja rasismista: "Euroopan unionissa työttömyys on kaksinkertaista maahanmuuttajien keskuudessa. Toisen ja kolmannen polven siirtolaiset ovat usein syrjäytyneitä. Haastetta lisäävät uusimmat tutkimustulokset, joiden mukaan monikulttuuriset yhteisöt ovat lähtökohtaisesti sosiaalisesti sisäänpäin kääntyneitä, ja luottamus eri väestöryhmien välillä on olematonta. Ongelmien tunnistaminen ja kohtaaminen on tärkeää, jotta niihin voidaan vaikuttaa ajoissa. Ongelmiin puuttumattomuus voi johtaa myös väkivaltaisuuksiin — Pariisin esikaupunkien mellakat ovat esimerkkinä tästä."
Mutta näistä ongelmista ja esimerkeistä ei haluta oppia mitään. Todetaan vain Summa Summarum, että luonnollista, väistämätöntä ja ihanaa.
"Erilaiset epävarmuustekijät ja näköalattomuus ajavat ihmisiä liikkeelle paremman elämän — ja usein myös perheiden yhdistämisen — toivossa liikkeelle."
Kuvitelkaa nyt se valiokunta työssään. Pöydällä on kahvia ja viinereitä. Asiantuntijaksi kutsuttu kukkahattutäti (vanha stalinisti, tottakai) opastaa kansanedustajia pullanmurut poskilla: "Laitetaan hei sinne epävarmuustekijät. Ja näköalattomuus. Se on hyvä. Näköalattomuus ja toivottomuus. Ja sitten hei se perheiden yhdistäminen kans. Joka voi tapahtua vain yhteen suuntaan, siis silleen, että kaikki tulee Suomeen asumaan. Ottaaks kukaan hei tota viimestä viineriä vai saanks mä sen?"
Perheiden yhdistäminen = lisää ankkurilapsia tulevaisuudessakin.
"Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi EU:n osalta "rajojen sulkemisessa" on jo saavutettu yhteistyön huippu — sitä kautta ei enää päästä eteenpäin." Nämä tutkimukset olisi mielenkiintoista nähdä. Minä kun olen ollut siinä uskossa, että mm. Rajamäen ajama eurooppalainen yhteistyö rajavartiointiin ja laittoman maahantulon torjumiseen liittyvissä asioissa ei ole päässyt kunnolla vielä edes alulle.
"Kokemukset työpaikkojen siirtämisestä osoittavat, että on helpompaa siirtää ihmisiä kuin työpaikkoja." Mitkä kokemukset? Siis suomalaisten työpaikkojen siirtyminen Kiinaan ja muihin halvan työvoiman maihin?
Siirtolaisten lähtömaihinsa suorittamista rahalähetyksistä todetaan viisaasti, että "Ne eivät myöskään ole kaikkivoipa ratkaisu köyhyyteen." Siitä huolimatta katsotaan EU:n velvollisuudeksi huolehtia siitä, että "Rahalähetysten kansainvälisiä siirtokustannuksia — jopa 15 prosenttia — tulisi alentaa tuntuvasti ja niiden läpinäkyvyyttä parantaa." Itse olen hieman skeptinen sen suhteen, että raha (sellaisena kuin esim. Sir Bob Geldorf sen näkee) olisi ratkaisu kehitysmaiden ongelmiin ja köyhyyteen. Mutta nuo siirtokustannukset ovat mielenkiintoinen asia. Joku todella rahastaa sekä meidän veronmaksajien että noiden siirtolaisten selkänahalla. 15 prosenttia. Joku todellakin vetää nyt välistä sellaisia summia, joilla pyyhittäisiin kärpäset kaikkien pallomahaisten pakolaislasten silmistä. Jos arvioidaan, että siirtolaiset lähettävät takaisin rahaa entisiin kotimaihinsa vuosittain noin 170 miljardia dollaria, niin tästä vaikkapa 10% on 17 miljardia dollaria.
Sitten taas täyttä asiaa väliin. Onko Rajamäki ollut kuultavana: "Siirtolaisuuden ja maahanmuuton yksi keskeinen haaste on siirtolaisten asianmukainen tilastointi. Tilastot ovat puutteellisia, tai niitä ei pidetä ajan tasalla. Maahantulovirrat ovat usein sekoitus siirtolaisista, laittomista siirtolaisista, pakolaisista tai muuten suojaa vailla olevista. Mikäli siirtolaisvirtoja ja niiden kulkureittejä ei voida tunnistaa ja tilastoida, ei niiden hallintaa voida parantaa."
"Ihmiskauppa on usein yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja siinä liikkuu lähes yhtä paljon rahaa kuin huumekaupassa. ... Miten ihmiskaupan uhreja tulisi kohdella?" No Virtasen Mervin ideahan on se, että ihmiskaupan uhrille (joka siis käytännössä on omasta vapaasta tahdostaan kokiksi nälkäpalkalla lähtevä kiinalainen, Eurooppaan huoraksi haluava moldovialainen tai piraattilaukkuja Italiaan pohjoismaisille kulttuuriministereille myymään haluava senegalilainen) on myönnettävä uhrin status ja ylläpito ainakin vuodeksi tai pariksi, mikäli hän sattuu jäämään rajalla kiinni. Muussa tapauksessahan matka jatkuu suunnitellusti.
Kappaleessa "EU:n turvapaikkapolitiikka kompastelee" listataan suuri määrä todellisia ja asiallisia ongelmia, mutta niiden alaotsikoksi on pitänyt laittaa tämä lause: "Onko köyhempien kolmansien maiden kansalaisten lähes mahdotonta päästä laillisesti EU:n alueelle?" En tiedä onko, mutta ilmeisesti jonkun mielestä köyhempien kolmansien maiden kansalaisille pitäisi jostain syystä tarjota automaattinen mahdollisuus päästä EU:n alueelle. Miksi? Olisiko heillä täällä jotain järkevää tekemistä? Paitsi tietenkin mahdollisuus nostaa erilaisia sosiaaliavustuksia. Olisiko siinä jotain järkeä? Siis meidän kannaltamme.
Kappaleessa "Terrorismin torjunnan vaikutukset" ei tietenkään puhuta terrorismista ja sen torjunnasta. Vaan rasismista ja sen torjunnasta.
"Euroopan neuvoston mukaan maahanmuuttajien tulee hyväksyä yhteiskunnan lait ja perusarvot, mutta toisaalta vastaanottavien yhteiskuntien tulee kunnioittaa maahanmuuttajien arvokkuutta ja erityistä identiteettiä ja ottaa nämä huomioon kansallista politiikkaa suunnitellessaan." Kunnioittakaamme maahanmuuttajien arvokkuutta ja erityistä identiteettiä. Mutta se ei vielä riitä: palvokaamme maahanmuuttajien arvokkuutta ja erityistä identiteettiä. Jumaloikaamme maahanmuuttajien arvokkuutta ja erityistä identiteettiä.
Jari Tervolle tulee riittämään hommia jatkossakin:
"Useista suosituksista mainittakoon yleisradioyhtiöiden rooli rasismin ja muukalaisvihan torjumisessa ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämisessä. Suositus edellyttää, että tunnustetaan monikulttuuristen medioiden tarve. Tämä edellyttää mm. toimittajien täydennyskoulutusta, etnisiin vähemmistöihin kuuluvien toimittajien palkkaamista, toimittajien ja siirtolaisjärjestöjen vuoropuhelua sekä etnisten vähemmistöjen äänen tuomista esille uutis- ja ohjelmatuotannoissa. On tärkeää seurata, miten Suomen Yleisradio on toimeenpannut tämän suosituksen."
"Suomesta on puuttunut johdonmukainen maahanmuuttopolitiikka. ... Suomessakin on vihdoin ymmärretty, että selviytyäksemme tarvitsemme ulkomaista työvoimaa. Tässä valossa — ja jälkikäteen arvioiden — Suomen linjaus esimerkiksi EU:n uusien jäsenmaiden työvoiman liikkumisen siirtymäajasta ei ollut kovin pitkäjänteistä politiikkaa." Totta. Itse asiassa olen sitä mieltä, että johdonmukainen maahanmuuttopolitiikka, jota oltaisiin valmisteltu laajalla ja avoimella kansalaiskeskustelulla, puuttuu Suomesta yhä. Mutta hyvä sentään, että myöntävät SAK:n vaatiman siirtymäajan eestiläisille rakennusmiehille yms. työvoimalle olleen täysin järjetön virhe.
"Maahanmuuton kokonaistaloudellisia vaikutuksia ei Suomessa ole selvitetty. Tämä ehkä osaltaan selittää kielteistä mielikuvaa maahanmuuttajista." Jos tuollainen puolueeton selvitys joskus tehdään, niin mielikuva maahanmuuton positiivisista vaikutuksista lentää lopullisesti romukoppaan. Mutta en usko, että kukaan uskaltaa oikeasti ehdottaa tuollaista selvitystä. Tai julkistaa sen tuloksia. Laitoin muuten Jaakonsaarelle sähköpostia aiheesta.
Paljon muutakin herkullista olisi ollut, mutta en jaksa enää kahlata. Päätetään tämä hyvin syvälliseen lausahdukseen, jossa on paljon miettimisen aihetta itse kullekin: "Merkittävä haaste on asenneilmapiirin muuttaminen — monikulttuurisuus ei toimi automaattisesti."
Ulkoasiainvaliokunnan mietintö: Siirtolaisuus ja maahanmuutto
http://www.edilex.fi/virallistieto/mt/uavm20060010/
Mietinnössä todetaan aluksi, että "Siirtolaisuus on merkittävä globaali haaste — ja mahdollisuus. Arviolta 190 miljoonaa ihmistä maapallolla on liikkeellä — lähes puolet heistä on naisia. Muuttajia on paljon, mutta jokainen heistä on yksilö, jonka ihmisoikeuksia tulee kunnioittaa kaikissa oloissa."
Veikkaan, että siinä vaiheessa kun 190 miljoonaa ihmistä vyöryy Suomen rajan yli, heidän yksilöllisten ihmisoikeuksiensa kunnioittaminen tulee olemaan hyvin merkittävä haaste — ja mahdollisuus!
On aika erikoista, että siirtolaisten "yksilöllisyyttä" halutaan oikein erikseen korostaa. Toki on mahdollista, että monilla siirtolaisilla on hyvinkin yksilölliset motiivit, mutta erittäin monien motiivi on varsin laumahenkinen: kun ihmiskauppias sanoo, että Suomessa on hyväuskoisia ja helposti huijattavia ihmisiä ja hyvä sosiaaliturva, niin bussi täyttyy hetkessä. Kun rajallemme ilmestyy turvapaikanhakija kertomaan ihmiskauppiaan opettaman ulkoa opetellun kertomuksen Pakolaisneuvonta ry:n tarjoaman ilmaisen lakimiehen välityksellä, niin mitä keinoja meillä on tietää, mitkä tämän yksilöllisen siirtolaisen todelliset yksilölliset motiivit oikeasti ovat.
"Lapset — varsinkin vanhemmistaan tai holhoojistaan eroon joutuneet — kuuluvat kaikkein suojattomimpaan pakolaisryhmään. Huoltajistaan eroon joutuneiden lasten osuus on Euroopassa noin 4 prosenttia turvapaikanhakijoista." Tämän asian esilletuonti mietinnössä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että Suomen valtio tulee jatkossakin tukemaan ihmiskauppiaiden harjoittamaa ns. ankkurilapsien käyttöä. Mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että yhä useammat turvattomat pakolaislapset joutuvat jatkossakin mystisellä tavalla eroon vanhemmistaan.
Erittäin yllättävää on se, että Ulkoasianvaliokunta suostuu myöntämään "turvapaikkajärjestelmän hyväksikäytön eräiden maahanmuuttajien taholta". Mutta se ei kuitenkaan "saa johtaa hakujärjestelmän vaikeuttamiseen eikä siihen, että laiton maahantulo on — tai koetaan — helpommaksi." Turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä tulee siis jatkossakin vain suvaita.
Sitten onkin aika lähteä oikomaan suomalaisten "Vääristyneitä käsityksiä".
"Siirtolaisuuden mahdollisuudet ja myönteiset puolet ovat nykyisin jääneet liiaksi taka-alalle. On syytä kysyä, tuodaanko siirtolaisuuskysymyksiä tasapainoisesti esille viranomaisten taholta ja onko median syytä katsoa itseään peilistä. Tarvitsemme lisää menestystarinoita julkisuuteen!"
Eiköhän niitä menestystarinoita ole mediassa jo ollutkin. Todennäköisesti enemmänkin kuin todellisessa elämässä. Sehän on toki aivan selvää, että siirtolaisuuskysymyksiä ei tuoda tasapainoisesti esille viranomaisten ja median taholta, vaan näiden näkökulma on kritiikittömän maahanmuuttomyönteinen. Median ja viranomaisten olisi todellakin syytä katsoa itseään peilistä.
Sitten todetaan, että "malawilaisia lääkäreitä työskentelee enemmän Manchesterissä kuin koko Malawissa." En tiedä, pitäisikö sääliä enemmän manchesterilaisia kuin malawilaisia. No, mutta onneksi "ns. aivovuoto kehitysmaista teollisuusmaihin ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, eikä se välttämättä pitkällä aikavälillä ole vain kielteistä." Ovatko malawilaiset lääkärit siis ratkaisu myös Suomen pikkukuntien lääkäripulaan?
Löytyy myös mielenkiintoisia näkemyksiä: "Erityisesti siirtolaisnaiset ovat tutkimusten mukaan siirtäneet tietotaitoa sukulaisten ja tuttavien kautta kotimaansa terveys- ja koulutussektoreille. Verkostoitumisen kautta he ovat vaikuttaneet myös naisen aseman vahvistumiseen monessa lähtömaassa." Tarkoittaako tämä esimerkiksi sitä, että kun monet Suomeen muuttaneet somalinaiset ovat luoneet niitä menestystarinoita kouluttautumalla lähihoitajiksi, me voisimme lähettää heidät Suomen valtion kustannuksella Somaliaan pitkän aikavälin projekteihin tekemään käytännön hoitotyötä, siirtämään tietotaitoa ja asenteita muille naisille sekä verkostoitumaan ruohonjuuritasolla? Todetaanhan mietinnössä alempana, että "Siirtolaisten tietotaitoa tulisi hyödyntää myös kehitysyhteistyössä." Tuohan on mainio ehdotus. Ja perheiden yhdessäpitämisen nimissä Suomen valtiolla tulee olla velvollisuus lähettää myös näiden somalinaisten perheet kehitysaputyöhön Somaliaan (laaja perhekäsitys = koko suku pääsee mukaan).
"Tutkimus ja käytäntö osoittavat, että siirtolaisuuden rajoittaminen vaikeuttaa lähtömaiden kehitystä." Epäilemättä, mutta olisiko kellään vihreällä heittää tutkimusta siitä, millaisia vaikutuksia globaaliin väestöräjähdykseen on sillä, että siitä pahimmin kärsivät maat pääsevät työntämään ylijäämäväestönsä eurooppalaisten elätettäväksi? Noin niinkuin kestävän kehityksen kannalta? Siirtolaisen ekologinen jalanjälki kylmässä Suomessa on pakostakin paljon isompi kuin päiväntasaajalla. Eikö huolestuta ketään? Eikö?
"Maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittaminen, heidän kotouttamisensa ja suvaitsemattomuuden — ja rasismin — torjuminen ovat viranomaisten ensisijaisella vastuulla." Tämä lause on jotenkin kummallinen. Ikäänkuin siinä sanottaisiin rivien välissä, että maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittaminen jne. ovat viranomaisten ensisijainen velvollisuus. Kun taas minä olen tottunut ajattelemaan, että Suomen kansalaisten oikeuksien, turvallisuuden ja hengen suojeleminen olisivat Suomen viranomaisten ensisijainen tehtävä.
Rasismi mainitaan mietinnössä kokonaista 9 kertaa. Itse en usko, että maahanmuuttajien suomalaisten taholta kohtaama rasismi olisi mikään merkittävä ongelma. (Jos Racism Denial on tällä välin määritelty Suomen rikoslaissa rangaistavaksi teoksi, niin kiistän jyrkästi kirjoittaneeni ylläolevan.) Todellinen ongelma sen sijaan on ylenpalttinen rasismihössötys. Kaikki on rasismia. Maahanmuuttajat opetetaan tunnistamaan rasismi sen kaikissa muodoissaan (eli näkemään rasismia kaikkialla). Ei ihme, jos sopeutuminen on vaikeaa.
Tai ehkä tässä mietinnössä tarkoitetaankin maahanmuuttajien suomalaisiin kohdistamaa rasismia? En tiedä.
Mutta jos rasismi todellakin on noin suuri ongelma, niin molemmissa tapauksissa yksi ratkaisuvaihtoehto olisi olla ottamatta suuria laumoja siirtolaisia sellaisista maista, joiden asukkaisiin kohdistuu Suomessa rasismia tai jotka suhtautuvat suomalaisiin rasistisesti.
Heti perään luetellaan suuri joukko ongelmia, jotka ovat aivan oikeita ja todellisia, mutta johtuvat ilmeisestikin kantaväestön harjoittamasta suvaitsemattomuudesta ja rasismista: "Euroopan unionissa työttömyys on kaksinkertaista maahanmuuttajien keskuudessa. Toisen ja kolmannen polven siirtolaiset ovat usein syrjäytyneitä. Haastetta lisäävät uusimmat tutkimustulokset, joiden mukaan monikulttuuriset yhteisöt ovat lähtökohtaisesti sosiaalisesti sisäänpäin kääntyneitä, ja luottamus eri väestöryhmien välillä on olematonta. Ongelmien tunnistaminen ja kohtaaminen on tärkeää, jotta niihin voidaan vaikuttaa ajoissa. Ongelmiin puuttumattomuus voi johtaa myös väkivaltaisuuksiin — Pariisin esikaupunkien mellakat ovat esimerkkinä tästä."
Mutta näistä ongelmista ja esimerkeistä ei haluta oppia mitään. Todetaan vain Summa Summarum, että luonnollista, väistämätöntä ja ihanaa.
"Erilaiset epävarmuustekijät ja näköalattomuus ajavat ihmisiä liikkeelle paremman elämän — ja usein myös perheiden yhdistämisen — toivossa liikkeelle."
Kuvitelkaa nyt se valiokunta työssään. Pöydällä on kahvia ja viinereitä. Asiantuntijaksi kutsuttu kukkahattutäti (vanha stalinisti, tottakai) opastaa kansanedustajia pullanmurut poskilla: "Laitetaan hei sinne epävarmuustekijät. Ja näköalattomuus. Se on hyvä. Näköalattomuus ja toivottomuus. Ja sitten hei se perheiden yhdistäminen kans. Joka voi tapahtua vain yhteen suuntaan, siis silleen, että kaikki tulee Suomeen asumaan. Ottaaks kukaan hei tota viimestä viineriä vai saanks mä sen?"
Perheiden yhdistäminen = lisää ankkurilapsia tulevaisuudessakin.
"Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi EU:n osalta "rajojen sulkemisessa" on jo saavutettu yhteistyön huippu — sitä kautta ei enää päästä eteenpäin." Nämä tutkimukset olisi mielenkiintoista nähdä. Minä kun olen ollut siinä uskossa, että mm. Rajamäen ajama eurooppalainen yhteistyö rajavartiointiin ja laittoman maahantulon torjumiseen liittyvissä asioissa ei ole päässyt kunnolla vielä edes alulle.
"Kokemukset työpaikkojen siirtämisestä osoittavat, että on helpompaa siirtää ihmisiä kuin työpaikkoja." Mitkä kokemukset? Siis suomalaisten työpaikkojen siirtyminen Kiinaan ja muihin halvan työvoiman maihin?
Siirtolaisten lähtömaihinsa suorittamista rahalähetyksistä todetaan viisaasti, että "Ne eivät myöskään ole kaikkivoipa ratkaisu köyhyyteen." Siitä huolimatta katsotaan EU:n velvollisuudeksi huolehtia siitä, että "Rahalähetysten kansainvälisiä siirtokustannuksia — jopa 15 prosenttia — tulisi alentaa tuntuvasti ja niiden läpinäkyvyyttä parantaa." Itse olen hieman skeptinen sen suhteen, että raha (sellaisena kuin esim. Sir Bob Geldorf sen näkee) olisi ratkaisu kehitysmaiden ongelmiin ja köyhyyteen. Mutta nuo siirtokustannukset ovat mielenkiintoinen asia. Joku todella rahastaa sekä meidän veronmaksajien että noiden siirtolaisten selkänahalla. 15 prosenttia. Joku todellakin vetää nyt välistä sellaisia summia, joilla pyyhittäisiin kärpäset kaikkien pallomahaisten pakolaislasten silmistä. Jos arvioidaan, että siirtolaiset lähettävät takaisin rahaa entisiin kotimaihinsa vuosittain noin 170 miljardia dollaria, niin tästä vaikkapa 10% on 17 miljardia dollaria.
Sitten taas täyttä asiaa väliin. Onko Rajamäki ollut kuultavana: "Siirtolaisuuden ja maahanmuuton yksi keskeinen haaste on siirtolaisten asianmukainen tilastointi. Tilastot ovat puutteellisia, tai niitä ei pidetä ajan tasalla. Maahantulovirrat ovat usein sekoitus siirtolaisista, laittomista siirtolaisista, pakolaisista tai muuten suojaa vailla olevista. Mikäli siirtolaisvirtoja ja niiden kulkureittejä ei voida tunnistaa ja tilastoida, ei niiden hallintaa voida parantaa."
"Ihmiskauppa on usein yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja siinä liikkuu lähes yhtä paljon rahaa kuin huumekaupassa. ... Miten ihmiskaupan uhreja tulisi kohdella?" No Virtasen Mervin ideahan on se, että ihmiskaupan uhrille (joka siis käytännössä on omasta vapaasta tahdostaan kokiksi nälkäpalkalla lähtevä kiinalainen, Eurooppaan huoraksi haluava moldovialainen tai piraattilaukkuja Italiaan pohjoismaisille kulttuuriministereille myymään haluava senegalilainen) on myönnettävä uhrin status ja ylläpito ainakin vuodeksi tai pariksi, mikäli hän sattuu jäämään rajalla kiinni. Muussa tapauksessahan matka jatkuu suunnitellusti.
Kappaleessa "EU:n turvapaikkapolitiikka kompastelee" listataan suuri määrä todellisia ja asiallisia ongelmia, mutta niiden alaotsikoksi on pitänyt laittaa tämä lause: "Onko köyhempien kolmansien maiden kansalaisten lähes mahdotonta päästä laillisesti EU:n alueelle?" En tiedä onko, mutta ilmeisesti jonkun mielestä köyhempien kolmansien maiden kansalaisille pitäisi jostain syystä tarjota automaattinen mahdollisuus päästä EU:n alueelle. Miksi? Olisiko heillä täällä jotain järkevää tekemistä? Paitsi tietenkin mahdollisuus nostaa erilaisia sosiaaliavustuksia. Olisiko siinä jotain järkeä? Siis meidän kannaltamme.
Kappaleessa "Terrorismin torjunnan vaikutukset" ei tietenkään puhuta terrorismista ja sen torjunnasta. Vaan rasismista ja sen torjunnasta.
"Euroopan neuvoston mukaan maahanmuuttajien tulee hyväksyä yhteiskunnan lait ja perusarvot, mutta toisaalta vastaanottavien yhteiskuntien tulee kunnioittaa maahanmuuttajien arvokkuutta ja erityistä identiteettiä ja ottaa nämä huomioon kansallista politiikkaa suunnitellessaan." Kunnioittakaamme maahanmuuttajien arvokkuutta ja erityistä identiteettiä. Mutta se ei vielä riitä: palvokaamme maahanmuuttajien arvokkuutta ja erityistä identiteettiä. Jumaloikaamme maahanmuuttajien arvokkuutta ja erityistä identiteettiä.
Jari Tervolle tulee riittämään hommia jatkossakin:
"Useista suosituksista mainittakoon yleisradioyhtiöiden rooli rasismin ja muukalaisvihan torjumisessa ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämisessä. Suositus edellyttää, että tunnustetaan monikulttuuristen medioiden tarve. Tämä edellyttää mm. toimittajien täydennyskoulutusta, etnisiin vähemmistöihin kuuluvien toimittajien palkkaamista, toimittajien ja siirtolaisjärjestöjen vuoropuhelua sekä etnisten vähemmistöjen äänen tuomista esille uutis- ja ohjelmatuotannoissa. On tärkeää seurata, miten Suomen Yleisradio on toimeenpannut tämän suosituksen."
"Suomesta on puuttunut johdonmukainen maahanmuuttopolitiikka. ... Suomessakin on vihdoin ymmärretty, että selviytyäksemme tarvitsemme ulkomaista työvoimaa. Tässä valossa — ja jälkikäteen arvioiden — Suomen linjaus esimerkiksi EU:n uusien jäsenmaiden työvoiman liikkumisen siirtymäajasta ei ollut kovin pitkäjänteistä politiikkaa." Totta. Itse asiassa olen sitä mieltä, että johdonmukainen maahanmuuttopolitiikka, jota oltaisiin valmisteltu laajalla ja avoimella kansalaiskeskustelulla, puuttuu Suomesta yhä. Mutta hyvä sentään, että myöntävät SAK:n vaatiman siirtymäajan eestiläisille rakennusmiehille yms. työvoimalle olleen täysin järjetön virhe.
"Maahanmuuton kokonaistaloudellisia vaikutuksia ei Suomessa ole selvitetty. Tämä ehkä osaltaan selittää kielteistä mielikuvaa maahanmuuttajista." Jos tuollainen puolueeton selvitys joskus tehdään, niin mielikuva maahanmuuton positiivisista vaikutuksista lentää lopullisesti romukoppaan. Mutta en usko, että kukaan uskaltaa oikeasti ehdottaa tuollaista selvitystä. Tai julkistaa sen tuloksia. Laitoin muuten Jaakonsaarelle sähköpostia aiheesta.
Paljon muutakin herkullista olisi ollut, mutta en jaksa enää kahlata. Päätetään tämä hyvin syvälliseen lausahdukseen, jossa on paljon miettimisen aihetta itse kullekin: "Merkittävä haaste on asenneilmapiirin muuttaminen — monikulttuurisuus ei toimi automaattisesti."
10.11.06
Entisistä taustoista
Otsikon kirjoitusvirhe on tahallinen. Tällä kertaa haluaisin kritisoida sitä, että Suomessa on päädytty kriminalisoimaan henkilön etnisen taustan tai rodun esille tuominen eri yhteyksissä. Tarvitaanko tällaista lainsäädäntöä todella, ja mihin sillä oikein pyritään? Haluaisin myös hämmästellä viime aikoina yhä kummallisempia piirteitä saanutta roduttomuushysteriaa. Vaikka eri rotujen perinnölliset erityispiirteet ovat kenen tahansa silmin selvästi nähtävissä, rotuja ei virallisen monikulttuurisen näkemyksen mukaan saa olla olemassa.
Monikulttuurin puolestapuhujat (kuten esimerkiksi vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen Poliisi-lehdessä) ovat usein sitä mieltä, että rotujen olemassaolon tai rotujen / kulttuurien välisten älykkyyserojen myöntäminen johtaisi automaattisesti siihen, että tietyt rodut menettäisivät ihmisarvonsa, jolloin tietyillä toisilla roduilla olisi velvollisuus tehdä heille jotakin kamalaa. Mutta eihän se niin mene. Minusta ajatuskin siitä, että jonkun ihmisarvo riippuisi hänen rodustaan tai älykkyydestään on varsin kummallinen. Tyhmiä yksilöitä on sitäpaitsi ollut kaikkina aikoina kaikissa roduissa. Ei se tyhmyys mikään häpiä ole, vaikka se joskus tekeekin kipiää. Eikä se missään tapauksessa mitätöi kenenkään ihmisarvoa tai perusoikeuksia.
Älykkyystutkijat ovat yleisesti sitä mieltä, että japanilaiset ovat yksi maailman älykkäimmistä roduista / kulttuureista / kansakunnista. Japanilaisten keskimääräinen älykkyys on mm. korkeampi kuin suomalaisten. Tämän sanominen on vielä toistaiseksi laillista. Tutkimustulokset japanilaisten älykkyydestä vastaavat myös omaa henkilökohtaista näkemystäni ja kokemuksiani japanilaisista. Japanilaiset ovat älykkäitä, ystävällisiä, kohteliaita, hillittyjä, rauhallisia, huumorintajuisia ja mukavia. Kaikin tavoin miellyttäviä ihmisiä, joiden tekniset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset saavutukset ovat vertaansa vailla. Erityisesti minuun vetoaa japanilaisten naisten kauneus, heidän sirot kasvonpiirteensä, nöpönenänsä, hoikat mutta aistikkaat lantionsa ja pienet kapeahuuliset suppusuunsa, jotka saavat ajattelemaan, että olisin valmis tekemään mitä vain (vaikka vähän maksamaan) päästäkseni suorittamaan tiettyjä fyysisiä yhteensopivuusmittauksia.
Tuollaisten myönteisten ja positiivisiksi katsottavien seikkojen sanominen japanilaisista ei kuitenkaan kuulu sivistysvaltioon. On nimittäin olemassa monikulttuurinen käänteistulkinta, jonka mukaan tuossa ylläolevassa tekstissä solvattiin tiettyä rotua (tai rotuja). Monikulttuurisen käänteistulkinnan mukaan tuo teksti pitää lukea siten, että on olemassa rotu, joka on ikäänkuin japanilaisten vastakohta. Rotu, jonka edustajat ovat tyhmiä, epäystävällisiä, vihamielisiä, äänekkäitä, agressiivisia, helposti loukkaantuvia tosikkoja ja tylyjä. Kaikin puolin epämiellyttävää väkeä, joiden tekniset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset saavutukset ovat täyttä paskaa. Joiden naisten rumuus on minun mielestäni erityisen vastenmielistä, heidän karkeat kasvonpiirteensä, perunanenänsä, ällöttävät hehtaariperseensä ja suuret turpeahuuliset suunsa, joihin en työntäisi pikku piliäni vaikka vähän maksettaisiin.
Mutta eihän siinä niin sanottu. Ei sanottu.
Ja jos joku lukee japanilaisista kirjoittamani tekstin monikulttuurista käänteistulkintaa käyttäen, niin haluan korostaa, että se tulkinta on olemassa vain lukijan omassa vääristyneessä mielessä.
Koska Oikeasti Monikulttuurisessa Suomessa japanilaisten kehuminen tulee sattuneesta syystä olemaan rangaistava teko, käytän tässä tilaisuutta hyväkseni listatakseni japanilaisen kulttuurin hienoja puolia, kun se vielä on laillista. Teeseremonia, kirsikankukat, kivipuistot, upeat samuraimiekat. Tamagotchit ja seppuku. Ja suurin todiste japanilaisten kansallisesta älykkyydestä on mielestäni se, että Japani on aina harjoittanut hyvin maltillista ja kontrolloitua maahanmuuttopolitiikkaa.
Etnisen taustan mainitsemisen kokeminen solvauksena onkin sitten vieläkin monimutkaisempi asia. Itse olen ylpeä suomalaisuudestani ja Suomen kansan ja kulttuurin saavutuksista. Tämä ylpeys ei tarkoita sitä, että tuntisin pakottavaa tarvetta halveksua jonkin muun kansan saavutuksia tai mennä lyömään jonkin muun kansan edustajaa kepillä päähän. Ei tarkoita. Mutta toki se tarkoittaa sitä, että en suostu katsomaan sivusta, kun suomalaisuutta halveksitaan tai kun suomalaisia hakataan kepillä päähän.
Minua te ette voi loukata sanomalla minua suomalaiseksi, valkonaamaksi, punaniskaksi, ugriksi, mongoolilärviksi tai juntiksi. Minä olen sovussa näiden ominaisuuksien kanssa, ja osa niistä on minun mielestäni itse asiassa ihan kunnioitettavia ominaisuuksia. Sianvärinen ihoni on minusta kaunis, sekä talvenkalpeana että kesäisen ruskettuneena. Siinä ei ole mitään häpeämistä. Punaniskani on vankka, eikä helposti taivu kumartelemaan vääriä jumalia, vaikka sitä usein yritetäänkin nujertaa. Ugrilainen surumielisyys on kantavin luonteenpiirteeni, ja ne silmäkulmien mongolipoimut johtuvat nimenomaan geeniperimästä. Te ette voi loukata minua puhumalla luterilaisesta työmoraalista, koska se on mielestäni hieno asia, vaikken enää luterilainen olekaan. Te ette voi loukata minua kutsumalla minua saastaiseksi sianlihamakkaran syöjäksi ja kossuntissuttelijaksi, koska siitä minulle tulee mieleen vain ihana, lämmin kesä. Te ette voi loukata minua sanomalla, että japanilaiset ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin suomalaiset, koska minun henkilökohtaisen kokemukseni mukaan asia todellakin on juuri niin.
Kiellän ehdottomasti ketään soveltamasta monikulttuurista käänteistulkintaa yllä olevaan kappaleeseen.
Mutta ihmettelen silti syvästi, että mikä siinä etnisen taustan mainitsemisessa on niin kamalaa, että se on pitänyt Suomessa oikein lailla kieltää.
Monikulttuurin puolestapuhujat (kuten esimerkiksi vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen Poliisi-lehdessä) ovat usein sitä mieltä, että rotujen olemassaolon tai rotujen / kulttuurien välisten älykkyyserojen myöntäminen johtaisi automaattisesti siihen, että tietyt rodut menettäisivät ihmisarvonsa, jolloin tietyillä toisilla roduilla olisi velvollisuus tehdä heille jotakin kamalaa. Mutta eihän se niin mene. Minusta ajatuskin siitä, että jonkun ihmisarvo riippuisi hänen rodustaan tai älykkyydestään on varsin kummallinen. Tyhmiä yksilöitä on sitäpaitsi ollut kaikkina aikoina kaikissa roduissa. Ei se tyhmyys mikään häpiä ole, vaikka se joskus tekeekin kipiää. Eikä se missään tapauksessa mitätöi kenenkään ihmisarvoa tai perusoikeuksia.
Älykkyystutkijat ovat yleisesti sitä mieltä, että japanilaiset ovat yksi maailman älykkäimmistä roduista / kulttuureista / kansakunnista. Japanilaisten keskimääräinen älykkyys on mm. korkeampi kuin suomalaisten. Tämän sanominen on vielä toistaiseksi laillista. Tutkimustulokset japanilaisten älykkyydestä vastaavat myös omaa henkilökohtaista näkemystäni ja kokemuksiani japanilaisista. Japanilaiset ovat älykkäitä, ystävällisiä, kohteliaita, hillittyjä, rauhallisia, huumorintajuisia ja mukavia. Kaikin tavoin miellyttäviä ihmisiä, joiden tekniset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset saavutukset ovat vertaansa vailla. Erityisesti minuun vetoaa japanilaisten naisten kauneus, heidän sirot kasvonpiirteensä, nöpönenänsä, hoikat mutta aistikkaat lantionsa ja pienet kapeahuuliset suppusuunsa, jotka saavat ajattelemaan, että olisin valmis tekemään mitä vain (vaikka vähän maksamaan) päästäkseni suorittamaan tiettyjä fyysisiä yhteensopivuusmittauksia.
Tuollaisten myönteisten ja positiivisiksi katsottavien seikkojen sanominen japanilaisista ei kuitenkaan kuulu sivistysvaltioon. On nimittäin olemassa monikulttuurinen käänteistulkinta, jonka mukaan tuossa ylläolevassa tekstissä solvattiin tiettyä rotua (tai rotuja). Monikulttuurisen käänteistulkinnan mukaan tuo teksti pitää lukea siten, että on olemassa rotu, joka on ikäänkuin japanilaisten vastakohta. Rotu, jonka edustajat ovat tyhmiä, epäystävällisiä, vihamielisiä, äänekkäitä, agressiivisia, helposti loukkaantuvia tosikkoja ja tylyjä. Kaikin puolin epämiellyttävää väkeä, joiden tekniset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset saavutukset ovat täyttä paskaa. Joiden naisten rumuus on minun mielestäni erityisen vastenmielistä, heidän karkeat kasvonpiirteensä, perunanenänsä, ällöttävät hehtaariperseensä ja suuret turpeahuuliset suunsa, joihin en työntäisi pikku piliäni vaikka vähän maksettaisiin.
Mutta eihän siinä niin sanottu. Ei sanottu.
Ja jos joku lukee japanilaisista kirjoittamani tekstin monikulttuurista käänteistulkintaa käyttäen, niin haluan korostaa, että se tulkinta on olemassa vain lukijan omassa vääristyneessä mielessä.
Koska Oikeasti Monikulttuurisessa Suomessa japanilaisten kehuminen tulee sattuneesta syystä olemaan rangaistava teko, käytän tässä tilaisuutta hyväkseni listatakseni japanilaisen kulttuurin hienoja puolia, kun se vielä on laillista. Teeseremonia, kirsikankukat, kivipuistot, upeat samuraimiekat. Tamagotchit ja seppuku. Ja suurin todiste japanilaisten kansallisesta älykkyydestä on mielestäni se, että Japani on aina harjoittanut hyvin maltillista ja kontrolloitua maahanmuuttopolitiikkaa.
Etnisen taustan mainitsemisen kokeminen solvauksena onkin sitten vieläkin monimutkaisempi asia. Itse olen ylpeä suomalaisuudestani ja Suomen kansan ja kulttuurin saavutuksista. Tämä ylpeys ei tarkoita sitä, että tuntisin pakottavaa tarvetta halveksua jonkin muun kansan saavutuksia tai mennä lyömään jonkin muun kansan edustajaa kepillä päähän. Ei tarkoita. Mutta toki se tarkoittaa sitä, että en suostu katsomaan sivusta, kun suomalaisuutta halveksitaan tai kun suomalaisia hakataan kepillä päähän.
Minua te ette voi loukata sanomalla minua suomalaiseksi, valkonaamaksi, punaniskaksi, ugriksi, mongoolilärviksi tai juntiksi. Minä olen sovussa näiden ominaisuuksien kanssa, ja osa niistä on minun mielestäni itse asiassa ihan kunnioitettavia ominaisuuksia. Sianvärinen ihoni on minusta kaunis, sekä talvenkalpeana että kesäisen ruskettuneena. Siinä ei ole mitään häpeämistä. Punaniskani on vankka, eikä helposti taivu kumartelemaan vääriä jumalia, vaikka sitä usein yritetäänkin nujertaa. Ugrilainen surumielisyys on kantavin luonteenpiirteeni, ja ne silmäkulmien mongolipoimut johtuvat nimenomaan geeniperimästä. Te ette voi loukata minua puhumalla luterilaisesta työmoraalista, koska se on mielestäni hieno asia, vaikken enää luterilainen olekaan. Te ette voi loukata minua kutsumalla minua saastaiseksi sianlihamakkaran syöjäksi ja kossuntissuttelijaksi, koska siitä minulle tulee mieleen vain ihana, lämmin kesä. Te ette voi loukata minua sanomalla, että japanilaiset ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin suomalaiset, koska minun henkilökohtaisen kokemukseni mukaan asia todellakin on juuri niin.
Kiellän ehdottomasti ketään soveltamasta monikulttuurista käänteistulkintaa yllä olevaan kappaleeseen.
Mutta ihmettelen silti syvästi, että mikä siinä etnisen taustan mainitsemisessa on niin kamalaa, että se on pitänyt Suomessa oikein lailla kieltää.
Tulevat ja vievät meidän sanamme
Viimeisin hyökkäys Brunbergin neekerinsuukkoja vastaan kirvoitti kirjoittamaan tämän. Nyt on kysymys tuotteen pakkauksessa olevasta kuvasta, jossa esiintyvillä ihmishahmoilla on mm. korvarenkaat. Edellisen kerranhan Brunberg myöntyi muuttamaan makoisan tuotteensa nimen. Ettei ketään vaan loukattaisi.
Mutta se ei riitä. Mikään ei riitä. Loukkaantujat keksivät aina uusia syitä loukkaantua. Minkäänlainen "elää ja antaa toisten elää, jos ihmisiksi elävät" -ratkaisu ei ole näiden kanssa mahdollinen. Antautumisen on oltava ehdoton. Alistumisen on oltava täydellistä. Muutoin loukkaantuminen jatkuu.
Jos et suostu rakastamaan ehdoitta ja ylistämään kritiikittömästi, niin suhtautumisesi on nuiva. Ja se on paha rikos se.
(Hauskana yksityiskohtana se, että Vasemmistoliiton Minna Sirnö totesi tänään Eduskunnan täysistunnossa, että meidän tulisi siirtyä "suvaitsemisesta kunnioittamiseen eli asettuisimme siihen asemaan, että maahanmuuttajuus tai erilainen etninen tausta ei ole asia, jota suvaitsemme vaan kunnioitamme." Mitä seuraavaksi? Siirrytäänkö kunnioittamisesta palvomiseen vai suoraan jumaloimiseen?)
Ennen vanhaan Suomessa oli asioita, jotka olivat niin pelottavia, että niistä ei sopinut puhua niiden oikealla nimellä, vaan niille piti keksiä kaikenlaisia peitenimiä: metsän herra, mesikämmen. No, kun se otso sitten pihaan tuli, niin eihän sitä kovin kivasti kohdeltu. Soitto Kitusen Martille ja keihäällä kylkeen.
Jos katsotaan ihmislajin elämää pienissä yhteisöissä missä päin maailmaa tahansa, niin suhtautuminen ulkopuoliseen tulokkaaseen ja sopeutumisprosessi menee aina kutakuinkin samalla tavalla: ensin sormella osoittelua ja kyräilyä, lapset juoksevat perässä kylän raitilla, alfaurokset käyvät vuorollaan haastamassa tulokkaan. Jos tulokas osoittaa kelpoisuutensa ja sopeutumishalunsa, hänet otetaan pikku hiljaa yhteisön jäseneksi. Ajan myötä hänestä voi tulla hyvinkin hyödyllinen ja toimelias osa yhteisöä. Ja yhteisön osana hän todennäköisesti suhtautuu uusiin tulokkaisiin yhtäläisellä epäluulolla.
Sama kaava pätee suunnilleen kaikissa ihmisyhteisöissä. (Paitsi luolamies tietenkin tappaa ja syö tulokkaan kyselemättä.) Suomalaiset eivät ole tässä suhteessa yhtään sen kyräilevämpiä tai torjuvampia kuin muutkaan. Ehkä pikemminkin päinvastoin.
Kyräily- ja tutustumisvaiheeseen kuuluu yleisesti se, että tulokkaalle annetaan erilaisia pilkka- tai kutsumanimiä hänen kotiseutunsa, omituisten tapojensa tai fyysisen olemuksensa perusteella. Helppoa ei ollut Karjalan evakkojenkaan sopeutua Satakunnan arkeen. Jos ei muuta vittuilun aihetta löydetty, niin sitten vittuiltiin erilaisesta tavasta leipoa leipää. Tms.
Sanojen puolesta luonnollinen kiertokulku esim. kylään vävypojaksi jääneen laukkuryssän kohdalla kulkee siis näin:
saatanan ryssä - ryssä - meidän ryssä
Huipentumana on sitten tietenkin vanhojen taistolaisten ihan ikioma kotiryssä.
Vastaava kiertokulku pizzaleipurin kohdalla menee:
saatanan ähly - ihan ähly vaan - meidän ähly ("Älä jätkä rupee meidän karvakädelle, Ahmetti tekee aivan saatanan maukasta pitsaa.")
Tätä tarkoittaa kotoutuminen. Sanojen ja puheen tasolla. Tämä prosessi vaatii aikansa. Jos sitä yritetään joltain osin keinotekoisesti estää tai säädellä, se saattaa jäädä kokonaan tapahtumatta.
Siinä mielessä Ähläm sähläm -ohjelmalle on annettu hyvä nimi. Meidän ählyt sählää viihdettä. Muutenhan se oli ilmeisesti aika tylsä.
On aina paha, jos joku ryhmä tai asia on muista niin erillään/ylempänä/pyhä, ettei siitä puhumiseen meinaa löytyä sanaa, joka olisi riittävän poliittisesti korrekti.
Monikurjistajien tarkoitus on riistää meiltä sanat. Jolloin ongelmista ei enää voida puhua. Koska ei ole sanoja. I Have No Mouth, and I Must Scream.
Monikurjistajien mielestä sana neekeri, joka on ihan tavallinen suomen kielen sana, on saanut negatiivisen arvolatauksen. No, minun mielestäni ei. Se on ihan OK sana. Älkää helvetissä opettako ketään ottamaan pulttia, jos minä sanon neekeri. Tiedän tarvittaessa paljon rumempiakin sanoja. Ja saan kauneimmankin sanan kuulostamaan loukkaukselta. Jos haluan.
Tai kyllähän (kiivaimmankin multikulttifanaatikon mielestä) neekeri saa sanoa toista neekeriä vaikka nekruksi. My nigga. Mun nekru. Koska he ovat kavereita. Onko tämän ajatusmallin tarkoitus korostaa sitä, että valkoinen ja neekeri eivät ikinä voi olla kavereita ja samaa porukkaa? Vaikeaahan se on, jos niinkin triviaalista asiasta kuin nahan väristä ei voida keskustella lainkaan. Koska siihen ei ole sanoja. Koska toisen oletetaan kokevan velvollisuudekseen tuntea fyysistä pahoinvointia, jos hänen ihonvärinsä mainitaan.
Tai ehkä joidenkin maahanmuuttajien ei ole tarkoituskaan ikinä olla "samaa porukkaa" suomalaisten kanssa. Kyllähän sellaisestakin on esimerkkejä kautta maailmanhistorian. Esimerkkimme pikkukylään on tultu miekan kanssa. Selitetty kyläläisille, että ensimmäiseksi rakennatte meille linnan. Ja sen jälkeen homman nimi on se, että me istumme linnassa ja te elätätte meitä. Lopuksi uusi herrakansa on vielä määrännyt ne sanat, joita kyläläisten tulee käyttää heitä puhutellessaan: Sir, Master, Bwana, Herr Brukspatron. Ja ymmärtäkääkin moukat olla ylpeitä siitä, että me tänne vaivauduimme teidän kulttuurianne ja geeniperimäänne rikastuttamaan.
Kielen lisäksi uskonto on usein ollut uusien tulokkaiden käyttämä erottautumis- tai eristäytymiskeino. On haluttu elää omassa porukassa/perheessä/suvussa. Verhot tiukasti ulkomaailmalta suljettuina. Kyläläiset katsovat ulkopuolelta ja sipittelevät toisilleen: "nuo on niitä MIKÄVAANLAHKOlaisia. Niillä on paljon lapsia ja viinaa eivät juo ollenkaan. Pesukoneetkin pitää olla ikkunatonta mallia." Ja mitä tiukemmin hunnut ovat ikkunoiden tai kasvojen edessä, sitä villimmät huhut liikkuvat kylän raitilla: puhutaan lapsiuhreista, karmeista teurastuksista, salaliitoista.
Kivisen muurin lisäksi tulokas voi siis eristäytyä myös hunnun tai kansallispuvun taakse. Mutta kaikkina aikoina kaikkialla maailmassa eristäytyminen on johtanut siihen, että niitä linnoja on yritetty alkuperäisväestön toimesta polttaa ja muureja kaataa. (Ranskalaisversio tästä on tietenkin se, että ne eristäytyvät tulokkaat polttavat ensin omat laskusiltansa ja sitten linnansa.)
Valtavat ponnistelut syrjinnän vastustamiseksi eivät myöskään edistä maahanmuuttajien työllistymistä. Itse työnantajana olen hyvin vastahakoinen palkkaamaan yhtään ketään. Mutta kaikkein vähiten mieleeni tulisi palkata joku sellainen, jonka kanssa pitäisi joka vaiheessa työhaastattelusta mahdolliseen potkujen antamiseen asti olla varpaillaan, ettei vaan vahingossakaan tee mitään sellaista, mikä voitaisiin tulkita rotuun (joita ei ole) tms. perustuvaksi syrjinnäksi.
Iso-Britanniassa, yhdessä monikulttuurin mallimaista, touhu on mennyt jo niin pitkälle, että kouluissa ei pystytä ilman poliisin apua edes ratkomaan, että kuka tekee ryhmätöitä kenen kanssa. 14-vuotias englantilaiskoululainen ei halunnut työskennellä samassa ryhmässä äskettäin Pakistanista (tms.) muuttaneiden siirtolaislasten kanssa, koska nämä eivät osanneet puhua englantia. Tästä syystä Codie 14 v. pidätettiin ja vietiin poliisiasemalle kuulusteltavaksi ja putkaan. Minä en tiedä, mikä tämän tarinan opetus on, mutta sen tiedän aivan varmaksi, että tuon kohtelun jälkeen Codie ei pysty enää ikinä elämässään suhtautumaan eri rotuisiin/värisiin/kielisiin ihmisiin luontevasti. Päällimmäisenä tulee aina olemaan varautuneisuus, varovaisuus ja ihan ymmärrettävä pelko. Codie tulee aina miettimään sitä, että osaankohan minä varmasti miellyttää noita ihmisiä juuri sillä tavalla kuin he haluavat. Etten vaan loukkaisi. Etten vaan joutuisi taas putkaan.
Jos monikulttuurin puolestapuhujien päämäärä on luoda eri rotujen ja kulttuurien välille luontevat ja tasa-arvoiset välit, niin yllä kuvatulla tavalla se ei varmasti onnistu. Päinvastoin.
Mutta minä en kyllä ole ihan varma, että mikä näiden monikulttuurin puolestapuhujien lopullinen päämäärä on.
Mutta se ei riitä. Mikään ei riitä. Loukkaantujat keksivät aina uusia syitä loukkaantua. Minkäänlainen "elää ja antaa toisten elää, jos ihmisiksi elävät" -ratkaisu ei ole näiden kanssa mahdollinen. Antautumisen on oltava ehdoton. Alistumisen on oltava täydellistä. Muutoin loukkaantuminen jatkuu.
Jos et suostu rakastamaan ehdoitta ja ylistämään kritiikittömästi, niin suhtautumisesi on nuiva. Ja se on paha rikos se.
(Hauskana yksityiskohtana se, että Vasemmistoliiton Minna Sirnö totesi tänään Eduskunnan täysistunnossa, että meidän tulisi siirtyä "suvaitsemisesta kunnioittamiseen eli asettuisimme siihen asemaan, että maahanmuuttajuus tai erilainen etninen tausta ei ole asia, jota suvaitsemme vaan kunnioitamme." Mitä seuraavaksi? Siirrytäänkö kunnioittamisesta palvomiseen vai suoraan jumaloimiseen?)
Ennen vanhaan Suomessa oli asioita, jotka olivat niin pelottavia, että niistä ei sopinut puhua niiden oikealla nimellä, vaan niille piti keksiä kaikenlaisia peitenimiä: metsän herra, mesikämmen. No, kun se otso sitten pihaan tuli, niin eihän sitä kovin kivasti kohdeltu. Soitto Kitusen Martille ja keihäällä kylkeen.
Jos katsotaan ihmislajin elämää pienissä yhteisöissä missä päin maailmaa tahansa, niin suhtautuminen ulkopuoliseen tulokkaaseen ja sopeutumisprosessi menee aina kutakuinkin samalla tavalla: ensin sormella osoittelua ja kyräilyä, lapset juoksevat perässä kylän raitilla, alfaurokset käyvät vuorollaan haastamassa tulokkaan. Jos tulokas osoittaa kelpoisuutensa ja sopeutumishalunsa, hänet otetaan pikku hiljaa yhteisön jäseneksi. Ajan myötä hänestä voi tulla hyvinkin hyödyllinen ja toimelias osa yhteisöä. Ja yhteisön osana hän todennäköisesti suhtautuu uusiin tulokkaisiin yhtäläisellä epäluulolla.
Sama kaava pätee suunnilleen kaikissa ihmisyhteisöissä. (Paitsi luolamies tietenkin tappaa ja syö tulokkaan kyselemättä.) Suomalaiset eivät ole tässä suhteessa yhtään sen kyräilevämpiä tai torjuvampia kuin muutkaan. Ehkä pikemminkin päinvastoin.
Kyräily- ja tutustumisvaiheeseen kuuluu yleisesti se, että tulokkaalle annetaan erilaisia pilkka- tai kutsumanimiä hänen kotiseutunsa, omituisten tapojensa tai fyysisen olemuksensa perusteella. Helppoa ei ollut Karjalan evakkojenkaan sopeutua Satakunnan arkeen. Jos ei muuta vittuilun aihetta löydetty, niin sitten vittuiltiin erilaisesta tavasta leipoa leipää. Tms.
Sanojen puolesta luonnollinen kiertokulku esim. kylään vävypojaksi jääneen laukkuryssän kohdalla kulkee siis näin:
saatanan ryssä - ryssä - meidän ryssä
Huipentumana on sitten tietenkin vanhojen taistolaisten ihan ikioma kotiryssä.
Vastaava kiertokulku pizzaleipurin kohdalla menee:
saatanan ähly - ihan ähly vaan - meidän ähly ("Älä jätkä rupee meidän karvakädelle, Ahmetti tekee aivan saatanan maukasta pitsaa.")
Tätä tarkoittaa kotoutuminen. Sanojen ja puheen tasolla. Tämä prosessi vaatii aikansa. Jos sitä yritetään joltain osin keinotekoisesti estää tai säädellä, se saattaa jäädä kokonaan tapahtumatta.
Siinä mielessä Ähläm sähläm -ohjelmalle on annettu hyvä nimi. Meidän ählyt sählää viihdettä. Muutenhan se oli ilmeisesti aika tylsä.
On aina paha, jos joku ryhmä tai asia on muista niin erillään/ylempänä/pyhä, ettei siitä puhumiseen meinaa löytyä sanaa, joka olisi riittävän poliittisesti korrekti.
Monikurjistajien tarkoitus on riistää meiltä sanat. Jolloin ongelmista ei enää voida puhua. Koska ei ole sanoja. I Have No Mouth, and I Must Scream.
Monikurjistajien mielestä sana neekeri, joka on ihan tavallinen suomen kielen sana, on saanut negatiivisen arvolatauksen. No, minun mielestäni ei. Se on ihan OK sana. Älkää helvetissä opettako ketään ottamaan pulttia, jos minä sanon neekeri. Tiedän tarvittaessa paljon rumempiakin sanoja. Ja saan kauneimmankin sanan kuulostamaan loukkaukselta. Jos haluan.
Tai kyllähän (kiivaimmankin multikulttifanaatikon mielestä) neekeri saa sanoa toista neekeriä vaikka nekruksi. My nigga. Mun nekru. Koska he ovat kavereita. Onko tämän ajatusmallin tarkoitus korostaa sitä, että valkoinen ja neekeri eivät ikinä voi olla kavereita ja samaa porukkaa? Vaikeaahan se on, jos niinkin triviaalista asiasta kuin nahan väristä ei voida keskustella lainkaan. Koska siihen ei ole sanoja. Koska toisen oletetaan kokevan velvollisuudekseen tuntea fyysistä pahoinvointia, jos hänen ihonvärinsä mainitaan.
Tai ehkä joidenkin maahanmuuttajien ei ole tarkoituskaan ikinä olla "samaa porukkaa" suomalaisten kanssa. Kyllähän sellaisestakin on esimerkkejä kautta maailmanhistorian. Esimerkkimme pikkukylään on tultu miekan kanssa. Selitetty kyläläisille, että ensimmäiseksi rakennatte meille linnan. Ja sen jälkeen homman nimi on se, että me istumme linnassa ja te elätätte meitä. Lopuksi uusi herrakansa on vielä määrännyt ne sanat, joita kyläläisten tulee käyttää heitä puhutellessaan: Sir, Master, Bwana, Herr Brukspatron. Ja ymmärtäkääkin moukat olla ylpeitä siitä, että me tänne vaivauduimme teidän kulttuurianne ja geeniperimäänne rikastuttamaan.
Kielen lisäksi uskonto on usein ollut uusien tulokkaiden käyttämä erottautumis- tai eristäytymiskeino. On haluttu elää omassa porukassa/perheessä/suvussa. Verhot tiukasti ulkomaailmalta suljettuina. Kyläläiset katsovat ulkopuolelta ja sipittelevät toisilleen: "nuo on niitä MIKÄVAANLAHKOlaisia. Niillä on paljon lapsia ja viinaa eivät juo ollenkaan. Pesukoneetkin pitää olla ikkunatonta mallia." Ja mitä tiukemmin hunnut ovat ikkunoiden tai kasvojen edessä, sitä villimmät huhut liikkuvat kylän raitilla: puhutaan lapsiuhreista, karmeista teurastuksista, salaliitoista.
Kivisen muurin lisäksi tulokas voi siis eristäytyä myös hunnun tai kansallispuvun taakse. Mutta kaikkina aikoina kaikkialla maailmassa eristäytyminen on johtanut siihen, että niitä linnoja on yritetty alkuperäisväestön toimesta polttaa ja muureja kaataa. (Ranskalaisversio tästä on tietenkin se, että ne eristäytyvät tulokkaat polttavat ensin omat laskusiltansa ja sitten linnansa.)
Valtavat ponnistelut syrjinnän vastustamiseksi eivät myöskään edistä maahanmuuttajien työllistymistä. Itse työnantajana olen hyvin vastahakoinen palkkaamaan yhtään ketään. Mutta kaikkein vähiten mieleeni tulisi palkata joku sellainen, jonka kanssa pitäisi joka vaiheessa työhaastattelusta mahdolliseen potkujen antamiseen asti olla varpaillaan, ettei vaan vahingossakaan tee mitään sellaista, mikä voitaisiin tulkita rotuun (joita ei ole) tms. perustuvaksi syrjinnäksi.
Iso-Britanniassa, yhdessä monikulttuurin mallimaista, touhu on mennyt jo niin pitkälle, että kouluissa ei pystytä ilman poliisin apua edes ratkomaan, että kuka tekee ryhmätöitä kenen kanssa. 14-vuotias englantilaiskoululainen ei halunnut työskennellä samassa ryhmässä äskettäin Pakistanista (tms.) muuttaneiden siirtolaislasten kanssa, koska nämä eivät osanneet puhua englantia. Tästä syystä Codie 14 v. pidätettiin ja vietiin poliisiasemalle kuulusteltavaksi ja putkaan. Minä en tiedä, mikä tämän tarinan opetus on, mutta sen tiedän aivan varmaksi, että tuon kohtelun jälkeen Codie ei pysty enää ikinä elämässään suhtautumaan eri rotuisiin/värisiin/kielisiin ihmisiin luontevasti. Päällimmäisenä tulee aina olemaan varautuneisuus, varovaisuus ja ihan ymmärrettävä pelko. Codie tulee aina miettimään sitä, että osaankohan minä varmasti miellyttää noita ihmisiä juuri sillä tavalla kuin he haluavat. Etten vaan loukkaisi. Etten vaan joutuisi taas putkaan.
Jos monikulttuurin puolestapuhujien päämäärä on luoda eri rotujen ja kulttuurien välille luontevat ja tasa-arvoiset välit, niin yllä kuvatulla tavalla se ei varmasti onnistu. Päinvastoin.
Mutta minä en kyllä ole ihan varma, että mikä näiden monikulttuurin puolestapuhujien lopullinen päämäärä on.
9.11.06
Mokutusuutisia I
Ylimokuttajan virasto on päättänyt asettaa PMMP:n kappaleen Rusketusraidat esityskieltoon. Kaikki kyseisestä kappaleesta olemassa olevat tallenteet on tuotava torille poltettaviksi.
Erityisen loukkaavana koetaan Ylimokuttajan viraston mukaan kohta "näytä mulle missä sul on rusketusraidat".
- Tämä on hyvin loukkaavaa ihmisryhmiä kohtaan, todetaan Ylimokuttajan virastosta. Sivistysvaltioon ei kuulu ihmisten asettaminen eriarvoiseen asemaan sen perusteella, näkyvätkö heidän rusketusraitansa vai eivät. Kyseessä on kiihottuminen.
- Sen sijaan suosittelemme kaikille lapsille lämpimästi moninaisuusmyönteistä musiikkia, kuten sorrettujen ja uhrin asemaan pakotettujen vähemmistöjen puhelaulua, painottaa Ylimokuttajan viraston edustaja ja räpäyttää malliksi pari säkeistöä suositusta "Kill da white man, rape da white bitch" -iskelmästa.
Erityisen loukkaavana koetaan Ylimokuttajan viraston mukaan kohta "näytä mulle missä sul on rusketusraidat".
- Tämä on hyvin loukkaavaa ihmisryhmiä kohtaan, todetaan Ylimokuttajan virastosta. Sivistysvaltioon ei kuulu ihmisten asettaminen eriarvoiseen asemaan sen perusteella, näkyvätkö heidän rusketusraitansa vai eivät. Kyseessä on kiihottuminen.
- Sen sijaan suosittelemme kaikille lapsille lämpimästi moninaisuusmyönteistä musiikkia, kuten sorrettujen ja uhrin asemaan pakotettujen vähemmistöjen puhelaulua, painottaa Ylimokuttajan viraston edustaja ja räpäyttää malliksi pari säkeistöä suositusta "Kill da white man, rape da white bitch" -iskelmästa.
3.11.06
VPM ja työperäisyys
- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Hyvää päivää. Miten voin auttaa?
- Minä tarvitsisin hitsaajan.
- Voi voi, kuulkaas, kun Suomessa on metallimiehistä huutava pula.
- Kyllä minä sen tiedän. Tämähän on kuitenkin Työvoimatoimisto. Kai te jotain voitte...
- Sama paikka. Nimi on kylläkin nykyään Työperäinen maahanmuuttovoimavirasto. Meidän tarjoamamme ensisijainen ratkaisumalli on työperäinen maahanmuutto.
- Vai niin. Minkäslainen koulutus niillä työperäisillä maahanmuuttajilla on?
- Ei minkäänlaista! Kyseessä on työperäisyys.
- Ei koulutusta? Sepä kummallista. No jotain työkokemusta varmaan sentään? Kyllähän työ tekijäänsä opettaa.
- Väärin. Ei minkäänlaista relevanttia työkokemusta. Jo määritelmän mukaan työperäisellä maahanmuuttajalla ei saa olla työpaikkaa valmiina, ei kielitaitoa, ei koulutusta eikä ammattitaitoa. Tällainen työperäinen maahanmuuttaja on järjestelmän kannalta ihanteellinen. Me voimme kohdistaa häneen rajattomasti kieli-, sopeutumis-, maahantulo-, työelämä- ja monikulttuurikoulutusta sekä positiivisia erityistoimia. Parhaimpiin jopa useiden vuosikymmenien ajan.
- Vähän hassulta kuulostaa. Mutta jos minä sitten kuitenkin palkkaan yhden sellaisen työperäisen maahanmuuttajan. Voinhan minä koittaa kaverille vähän hitsaushommia opettaa, jos kerran työhaluja löytyy.
- Hah. Tehdäänpäs nyt tämä asia kertakaikkiaan selväksi: sivistysvaltioon ei kuulu työhalukkuuden luokitteleminen työperäisen maahanmuuton keskeiseksi kriteeriksi.
- No mitäs sellaisella työperäisellä maahanmuuttajalla sitten tekee, jos ei se kerran töitäkään tee?
- Suomi tarvitsee maahanmuuttajia Suomi tarvitsee maahanmuuttajia Suomi tarvitsee maahanmuuttajia...
- Mihin?
- Ettekö te ymmärrä? Me tarvitsemme maahanmuuttajia Me tarvitsemme maahanmuuttajia Me tarvitsemme maahanmuuttajia...
- Ketkä te? Siis työttömyystoimiston byrokraatit ja epäsopeuttamiskoordinaattorit?
- Ahaa! Tehän taidattekin olla rasisti. Vaartijaaa!!
___________
Hallitus on hyväksynyt maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jossa painopiste on työperäisessä maahanmuutossa. Esityksen valmistellut työryhmä kävi hakemassa oppia hyvin onnistuneesta työperäisestä maahanmuutosta Närpiöstä sekä palavien autojen Pariisista. Myös työmarkkinajärjestöt ovat yksimielisesti hyväksyneet ohjelman todeten, että monikulttuurisuus on rikkaus. Ainoastaan AKAVA oli tarpeeksi rohkea ottaakseen esille sen, että "hallituksen ohjelma jättää vastaamatta muutamiin maahanmuuton kannalta tärkeisiin kysymyksiin kuten:
- Kuinka paljon maahanmuuttajia halutaan tai on odotettavissa Suomeen?
- Paljonko maahanmuuttopolitiikasta syntyy kustannuksia ja kuka niistä vastaa?"
Ehkä periaateohjelma olikin syytä hyväksyä mahdollisimman nopeasti, ennen kuin kukaan saa päähänsä aloittaa laajan ja avoimen kansalaiskeskustelun esimerkiksi ylläolevista kysymyksistä.
- Hyvää päivää. Miten voin auttaa?
- Minä tarvitsisin hitsaajan.
- Voi voi, kuulkaas, kun Suomessa on metallimiehistä huutava pula.
- Kyllä minä sen tiedän. Tämähän on kuitenkin Työvoimatoimisto. Kai te jotain voitte...
- Sama paikka. Nimi on kylläkin nykyään Työperäinen maahanmuuttovoimavirasto. Meidän tarjoamamme ensisijainen ratkaisumalli on työperäinen maahanmuutto.
- Vai niin. Minkäslainen koulutus niillä työperäisillä maahanmuuttajilla on?
- Ei minkäänlaista! Kyseessä on työperäisyys.
- Ei koulutusta? Sepä kummallista. No jotain työkokemusta varmaan sentään? Kyllähän työ tekijäänsä opettaa.
- Väärin. Ei minkäänlaista relevanttia työkokemusta. Jo määritelmän mukaan työperäisellä maahanmuuttajalla ei saa olla työpaikkaa valmiina, ei kielitaitoa, ei koulutusta eikä ammattitaitoa. Tällainen työperäinen maahanmuuttaja on järjestelmän kannalta ihanteellinen. Me voimme kohdistaa häneen rajattomasti kieli-, sopeutumis-, maahantulo-, työelämä- ja monikulttuurikoulutusta sekä positiivisia erityistoimia. Parhaimpiin jopa useiden vuosikymmenien ajan.
- Vähän hassulta kuulostaa. Mutta jos minä sitten kuitenkin palkkaan yhden sellaisen työperäisen maahanmuuttajan. Voinhan minä koittaa kaverille vähän hitsaushommia opettaa, jos kerran työhaluja löytyy.
- Hah. Tehdäänpäs nyt tämä asia kertakaikkiaan selväksi: sivistysvaltioon ei kuulu työhalukkuuden luokitteleminen työperäisen maahanmuuton keskeiseksi kriteeriksi.
- No mitäs sellaisella työperäisellä maahanmuuttajalla sitten tekee, jos ei se kerran töitäkään tee?
- Suomi tarvitsee maahanmuuttajia Suomi tarvitsee maahanmuuttajia Suomi tarvitsee maahanmuuttajia...
- Mihin?
- Ettekö te ymmärrä? Me tarvitsemme maahanmuuttajia Me tarvitsemme maahanmuuttajia Me tarvitsemme maahanmuuttajia...
- Ketkä te? Siis työttömyystoimiston byrokraatit ja epäsopeuttamiskoordinaattorit?
- Ahaa! Tehän taidattekin olla rasisti. Vaartijaaa!!
___________
Hallitus on hyväksynyt maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jossa painopiste on työperäisessä maahanmuutossa. Esityksen valmistellut työryhmä kävi hakemassa oppia hyvin onnistuneesta työperäisestä maahanmuutosta Närpiöstä sekä palavien autojen Pariisista. Myös työmarkkinajärjestöt ovat yksimielisesti hyväksyneet ohjelman todeten, että monikulttuurisuus on rikkaus. Ainoastaan AKAVA oli tarpeeksi rohkea ottaakseen esille sen, että "hallituksen ohjelma jättää vastaamatta muutamiin maahanmuuton kannalta tärkeisiin kysymyksiin kuten:
- Kuinka paljon maahanmuuttajia halutaan tai on odotettavissa Suomeen?
- Paljonko maahanmuuttopolitiikasta syntyy kustannuksia ja kuka niistä vastaa?"
Ehkä periaateohjelma olikin syytä hyväksyä mahdollisimman nopeasti, ennen kuin kukaan saa päähänsä aloittaa laajan ja avoimen kansalaiskeskustelun esimerkiksi ylläolevista kysymyksistä.
Subscribe to:
Posts (Atom)