31.12.06

Pelastakaa kätilö Abdulla!

Lehtitietojen mukaan Somalian väliaikaisen hallituksen ja radikaalin islamistihallinnon välisten rajujen taistelujen keskelle on jäänyt loukkuun arviolta 50-60 Suomen kansalaista. Tämä on sinänsä ihmeellistä, koska Ulkoministeriön matkustustiedotteissa Somaliaa on jo pitkään kuvattu maana, jonne ei ole syytä matkustaa:

"Somalia (UM 16.1.2006): Tarpeetonta matkustamista maahan tulee välttää; turvallisuustilanne heikko. Merialueilla liikkuminen erittäin vaarallista. ...
Poliisi ja oikeuslaitos ovat epäluotettavia. Koko Somaliassa on runsaasti aseita ja puolisotilaallisia, pitkälti hallitsemattomia joukkoja. Väkivallan, ryöstön, kidnappaamisen ja hengen menettämisen riski on Somaliassa suuri.
"

Miten sitten on mahdollista, että useat kymmenet Suomen kansalaisuuden saaneet somalit uskaltavat matkustaa lomailemaan siihen maahan, jonka sotaa ja levottomuuksia he alunperin ovat tulleet Suomeen pakoon?

Yksi heistä on Zahra Abdulla, kätilö, Helsingin vihreiden kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas. Vuoden Pakolaisnainen 2003. Mutta mitä ihmettä helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu tekee Somaliassa?

Helsingin Sanomat haluaa tehdä kaikille kertakaikkiaan selväksi, että Abdulla on Somaliassa ihan asiallisella asialla: hän oli tullut Mogadishuun viikkoa aiemmin tapaamaan perhettään ja kouluttamaan opettajia paikalliseen tyttökouluun. Jossakin lehtiartikkelissa mainitaan Abdullan sairas vanha äiti. Ja Hesarin mukaan Abdulla itsekin on malarian tyyppisen sairauden kourissa ja kovassa kuumeessa. Siitä huolimatta hän jaksaa urhoollisesti antaa Helsingin Sanomille puhelinraportin Mogadishusta.

Mitä me voisimme tehdä tämän rohkean naisen auttamiseksi? Turvapaikkaoikeutta Suomeen ei ehkä voida myöntää kahteen kertaan samalle henkilölle, vaikka Abdulla totisesti sen ansaitsisi. Ja sitäpaitsi hänhän on jo Suomen kansalainen. Miksei Suomi huolehdi kansalaistensa turvallisuudesta? Mihin tarkoitukseen ne EU:n nopean toiminnan joukot oikein on tarkoitettu, jos ne eivät heti singahda pelastamaan kätilö Abdullaa. Mitä tekee Erkki Tuomioja? Pyytää anteeksi. Entä Mediheli, ehtisikö se apuun?

EU-maiden kansalaisia on Somaliassa arviolta 2 000–3 000, useimmat kaksoiskansalaisuuden omaavia. Sitä me emme tiedä, montako sellaista somalia siellä tällä hetkellä on, jotka eivät ole saaneet Suomen kansalaisuutta, mutta jotka asuvat Suomessa turvapaikan tai suojelutarpeen vuoksi myönnetyn pysyvän oleskeluluvan turvin ja nauttivat kaikkia asiaan kuuluvia sosiaalietuuksia. Ehkäpä Zahra Abdulla kertoo sen meille. Miksei kertoisi?

Sillä onhan Zahra Abdulla kaikkien mielestä parasta, mitä meille on Somaliasta tullut. Turun Ylioppilaslehden mukaan hän on sopeutunut Suomeen paremmin kuin moni suomalainen. Suomen Pakolaisapu valitsi hänet Vuoden Pakolaisnaiseksi 2003. Hän hän on työskennellyt tulkkina, kielenkääntäänä, sairaanhoitaja, lasten ja vanhusten kanssa, joten tyypillinen suomalaisen pätkätyöläisen arki on hänelle tuttua.

Turun Ylioppilaslehti kertoo:
"Abdulla lähti Unescon stidendillä opiskelemaan lääketiedettä Neuvostoliittoon vuonna 1989. Gynekologian lääkäri oli hänen toiveammattinsa. Sisällisota oli Somalian pohjoisosissa alkanut jo vuonna 1988, mutta Zahran kotikaupunkia Mogadishua levottomuudet eivät olleet vielä hänen lähtiessään saavuttaneet.

Mutta maailma tuli haaveiden tielle. Neuvostoliitto oli romahtamaisillaan ja Somalian sisällissota oli levinnyt. Zahran perhe pakeni Etiopian puolelle. Zahra jäi tyhjän päälle. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jättää rakkaat opintonsa ja hakeutua Suomeen. Päätös ei ollut helppo.

Zahran uusi elämä alkoi heinäkuun lopussa 1990 Vainikkalassa, jossa hän ilmoittautui turvapaikanhakijaksi. Vartiomiesten kanssa täytettiin kaiken maailman paperit. "Suomalaiset olivat niin ankaria", sanoo Abdulla.

Vainikkalasta hänet lähetettiin Rauhan vastaanottokeskukseen Imatran ja Joutsenon rajalle. Se oli psykiatrinen sairaala: potilaat olivat omassa kerroksessaan, turvapaikanhakijat toisessa."


Toisessa lehtijutussa Abdulla kertoo, miten hän vastaanottokeskuksessa tapasi "yläkerran mielisairaalan yrmeitä partasuisia miehiä, jotka örähtivät tervehdyksen ohi mennessään."

Jotenkin minulle tuli näistä lehtijutuista hieman ikävä kuva Zahra Abdullan suhtautumisesta mielenterveyspotilaisiin. Hoitoalan ammattilaisena hänen pitäisi olla suvaitsevaisempi. Ainakin lehtijuttujen kirjoittajat tuntuvat olevan jotenkin tuohduksissaan siitä, että Abdullan ensikontakti Suomeen "oli psykiatrinen sairaala, jonne turvapaikanhakijat majoitettiin yhdessä potilaiden kanssa". Olen laittanut tämän linkin ennenkin, mutta katsokaa nyt ihmeessä, millainen paikka se Joutsenon vastaanottokeskus on. Kappale kauneinta Suomea. Jos tämä maisema ei kelpaa, niin miksi tulla Suomeen?

Ai niin, Zahra Abdullalla "ei ollut muuta mahdollisuutta", koska "Abdulla opiskeli Neuvostoliitossa stipendin turvin. Välillä rahaa ei tullut, mutta stipendiaattina hän ei saanut tehdä töitä. Gorbatsovin valta oli katoamassa, Tadzikistanissa oli käyty sisällissotaa ja maassa oli levotonta. Kun Abdulla yhtenä aamuna heräsi, katu oli täynnä panssariautoja. Viikkoon ei päässyt ulos edes kauppaan. Somaliassakin oli syttynyt sota. Abdulla halusi Englantiin, muttei saanut viisumia. Pari somaliopiskelijaa oli lähdössä Suomeen, ja Abdulla lähti heidän matkaansa."

Kyllä. Kuulostaa todellakin siltä, että Abdullalla ei ollut muuta mahdollisuutta. Stipendirahat eivät tulleet ajallaan ja yhtenä päivänä kadulla ajoi panssareita.

Minä en nyt jaksa googlata, että mitkä ne turvapaikan myöntämisen kriteerit ovat, minun mielestäni "stipendirahat eivät tulleet ajallaan" ei ole lähimainkaan riittävä peruste turvapaikan hakemiseen. Ilmeisesti Suomen ulkomaalaisvirasto oli samaa mieltä, koska näiden lehtiartikkelien perusteella Abdullalle ei ilmeisesti myönnetty turvapaikkaa vaan esim. oleskelulupa suojeluntarpeen vuoksi. Oleskeluluvan saatuaan hän haki sitten perheenyhdistämistä Somaliassa odottaville lapsilleen.

Otetaan tämä vielä kerran: Vuoden Pakolaisnainen 2003 tuntee stipendirahojen maksatuksen viivästyessä tilanteensa niin hankalaksi, että hänellä "ei ole muuta mahdollisuutta" kuin jättää opintonsa kesken, jättää lapsensa sodan jalkoihin Somaliaan (!) ja lähteä Suomeen turvapaikan hakijaksi.

Zahra Abdulla on monien mielestä parasta, mitä meille on Somaliasta tullut. Olen samaa mieltä. Näin varmaankin on. Mutta eipä ole hääppöistä.

Mutta lähettäkää nyt ihmeessä joku hakemaan nämä abdullat pois sieltä. Ennen kuin Elina Sana kirjoittaa kirjan otsikolla "Kuolemanhelikopteri S/S Mediheli: propellivatkain joka ei ikinä saapunut noutamaan Somalian unohdettuja marttyyreja".

Laitan loppuun vielä lainauksen Turun Ylioppilaslehden artikkelista. Se osoittaa mielestäni kauniisti sen, millaisia eroja Zahra Abdullan ajatusmaailman ja suomalaisen ajatusmaailman välillä on. Minusta tuntuu ihan rehellisesti, että Zahra Abdulla ei vaan tajua.

"Abdulla hymyilee ja kertoo tarinan tulkkiajoiltaan. Poliisi haastatteli nelivuotiaan tytön tätiä, joka yritti saada tytön perhettä Suomeen. Haastattelun jälkeen poliisi kysyi Abdullalta: “Onko sinusta moraalitonta lähettää lapsi Suomeen ja kalastella sitten perheelle turvapaikkaa.” Abdulla muistutti, että niinhän aina tehdään. Suomestakin lähetettiin kymmeniätuhansia lapsia Ruotsiin sotaa pakoon.”Sota on armoton, ja ihmiset haluavat pelastaa ainakin oman lapsensa.”"

27.12.06

Terveisiä EAU:sta! Osa 3.

Eteläisen Afrikan Unionin suomalaissiirtokunnassa kuohuu. Kuuden suomalaispojan huhutaan syyllistyneen joukkoraiskaukseen. Tilanne on vakava. Onko arktisten pakanoiden shamaani Imo Husso tilanteen tasalla? Valkoparraton kirjeenvaihtajamme raportoi suoraan Kapkaupungista.

- No näin on tosiaan päässyt käymään, toteaa shamaani Husso. Pojat olivat puskassa kolkanneet bushmannin ja panneet sitä väkisin. Ja sitten kehtasivat vielä kehua retostella teollaan keskikaljabaarissa. Eihän sellainen peli vetele. Ja mitäs järkeä tuollaisessa muutenkaan on, kun täällä saa valkoinen viikinki niin paljon mustaa lihaa kuin ikinä haluaa. Ja ihan ilmaiseksi ja raiskaamattakin.

- Otettiin pojat kiinni, kun koko yhteisö tiesi, että ketkä siinä olivat olleet asialla. Ämmät vähän koittivat vetistellä, että pojilla on ollut vaikeaa ja näköalatonta ja että pitää ymmärtää. Paskat. Minä en siinä paljon jaksanut ruveta poikien kanssa tarinoimaan, että mistä ovat moista käytöstä oppineet. Minä annoin wätvän samantien (toim.huom: wätvä on Wäinämöisen nimissä annettu muilutus- tai tappokäsky).

- Tervattiin siinä sitten poikain perseet ja laitettiin ne nilkoistaan köydellä kiinni toisiinsa, shamaani Husso jatkaa. Sitten köyden toinen pää Valmetin vetokoukkuun ja hinattiin pojat parin mutkan kautta siihen torille poliisiaseman eteen.

- No, semmoinen luolamiehen näköinen poliisi tuli ulos katsomaan ja sanoi, että eiväthän nämä vastaa ollenkaan tuntomerkkejä. Pojat olivat menneet matkalla aika pahan näköisiksi. Minä löin komissarjukselle poikien munat käteen ja sanoin, että noista voi koittaa, josko uhri tunnistaisi.

- Se on meinaan sillä lailla, että kun tänne on toisten vieraiksi tultu, niin täytyy edes jotain rotia koittaa pitää oman porukan kesken, kiteyttää shamaani Husso.

23.12.06

Pikku-Reinon joulu

Jouluaaton aamuna mentiin aina joulukirkkoon. Jompaan kumpaan niistä lähiseudun 1400-luvulla rakennetusta kivikirkosta. Seinillä ja katossa oli kummallisia maalauksia, joita pikku-reino tuijotti niska kenossa papin joristessa juttujaan. Välillä piti nousta seisomaan, kun kaikki muutkin nousivat, mutta sitten sai taas keskittyä katsomaan pyhimyksiä, ritareita ja lohikäärmeitä seinillä ja kuuntelemaan urkujen mahtavaa pauhua.

Seuraava ohjelmanumero oli joulukuusen haku. Siinähän niitä olisi ollut parinsadan metrin päässä harjulla varastettavaksi asti, mutta oikea joulukuusi piti aina hakea tutusta maalaistalosta vähän kauempaa. Siitä samasta, mistä haettiin kissa. Ensin vietiin isännälle ja emännälle kuusen lunnaiksi kahvipaketti, tuo 60-maaginen tuliainen, joka toimitti monenlaista virkaa sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Sitten metsään kuusta hakemaan. Kun sopivan kokoinen ja kaikin puolin sopusuhtainen kuusi oli löytynyt, isä sahasi sen katki. Pikku-reino sai pitää kuusesta kiinni sahaamisen aikana. Sitten takaisin autolle. Syvässä hangessa piti tarkasti astella isän jalanjäljissä, ettei vallan uponnut.

Fiat 600, lempinimeltään Pompan nappi, on muuten aika huvittava näky, kun sen kattotelineellä keikkuu joulukuusi. Pienikin kuusi näyttää valtavan suurelta auton kokoon nähden.

Kotona äiti oli laittanut kystä kyllin. En nyt muista tarkkaan, mitä kaikkea joulupöydässä oli, mutta varmaan ne kaikki perinteiset. Linnuille lyhde ulos ja undulaateille niitä kalliimpia eläinkaupan siemeniä. Parasta joulussa oli se, että silloin sai yölläkin syödä, kun jouluruuat jätettiin pöytään koko illaksi.

Joulupukki kävi jossain vaiheessa höpöttelemässä hassuja ja tuomassa paketteja. Vasta paljon myöhemmin pikku-reino tajusi sen, että sehän olikin ollut naapurin talonmies-Lasse. Ja sen, miksi joulupukki oli haissut niin oudolta.

Kovat paketit olivat tietysti parhaita. Niiden avaaminen säästettiin viimeiseksi. Mutta ikävä kyllä pehmeät paketit olivat ylivoimaisessa enemmistössä. Joulun paras lahja oli paketillinen Japanin Keisarillisen armeijan muovisotamiehiä. Oli myös Amerikan paketteja siellä asuvilta tädeiltä. Niissä oli enimmäkseen pehmeitä tavaroita. Ja tonnikalapurkkeja. Lapsuudesta parhaiten mieleen jäänyt maku on se, miten hyvältä öljyinen "tuuna" maistuu, kun sitä vetelee ameriikanpurkista Ylhäisten näkkileivän päälle. Mutta sitä syötiin sitten joulun jälkeen.

Televisiosta ei tullut mitään, koska sellaista ei ollut. Eikä ollut kaikissa varakkaammissakaan perheissä. Missä sellainen oli, sitä keräännyttiin oikein joukolla katsomaan. Esimerkiksi silloin, kun Neil Armstrong laskeutui mustavalkoisesti kuun pinnalle.

Sitten iltamyöhään, kun Japanin Keisarillinen armeija oli taistellut itsensä väsyksiin saksalaisia muovisotilaita ja Napoleonin ratsuväen raskaita tinasotilaita vastaan, pikku-Reino meni nukkumaan. Kömpi peiton alle, lapsenuskossaan varmana siitä, elämä tulisi jatkossakin tuomaan eteen vain kaikkea hyvää ja kaunista, kuten tämä päivä. Tai että ainakin kerran vuodessa olisi joulu.

Hyvää Joulua!

Kiintiö on saatava täyteen

(Valkoparraton kirjeenvaihtaja, Ankara.)
UNHCR:n Ankaran-toimistolla on harvoin nähty sellaista kiirettä ja vilinää kuin tällä viikolla, kun suomalaisdelegaatio haastatteli siellä kiintiöpakolaisia.

Suomen sisä- ja työministeriöt saivat vasta viime viikolla sovittua erimielisyytensä vuotuisen 750 hengen pakolaiskiintiön täyttämisestä, joten haastattelut jäivät viime tippaan.

Ministeriöiden sekä suojelupoliisin edustajista koostuva ryhmä saapui Ankaraan maanantaina. Maahanmuuttoasioiden ylikomissaari M. Virtanen on lähtenyt henkilökohtaisesti kesken joulukiireittensä ryhmän mukaan varmistaakseen, että kiintiö saadaan täyteen.

"Valitsemme Turkissa niin monta kuin voimme, runsaat sata henkilöä. Suurin osa on täyttänyt Suomen kriteerit, mutta muutama henkilö on jäänyt kysymysmerkiksi", työministeriön erikoissuunnittelija kertoi Ankarassa.

"Koko kiintiöstä vajaaksi jäänee sata paikkaa", hän arvelee.

UNHCR:n Suomelle esittämän pakolaislistan henkilöt ovat valtaosin iranilaisia, loput somaleja, afganistanilaisia ja palestiinalaisia. Joukkoon mahtuu myös kongolaisia, srilankalainen ja yksi kiinalainenkin.

Suomalainen haastatteluryhmä valmistautuu esittämään pakolaisehdokkaille Suomea esittelevän videon YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n Ankaran-toimistossa. Ylikomissaari Virtanen evästää vielä haastatteluryhmää tiukasti:

"Stalinin nimessä minä sanon teille: kiintiö on saatava täyteen. Te tiedätte kyllä hyvin, mitä siitä seuraa, jos kiintiötä ei saada täyteen. Jokaikinen, joka tähän huoneeseen tulee, kuuluu meille. Yhtäkään ei saa päästää karkuun!"

Kansainvälinen pakolaisryhmä katsoo mietteliäänä Suomen esittelyvideota. Tuollainen siis on Suomi, joka harkitsee parhaillaan heidän valitsemistaan tämän vuoden kiintiöpakolaisiksi.

Veneitä Helsingin kauppatorin edustalla, näkymiä paperitehtaalta, suomalaistyttöjä puistossa bikinitopeissa, talvimaisemaa, humalaisia suomalaistyttöjä puistossa pissalla.

"Pisshis! Pisshis! Hasshis! Hasshis!" sihisevät iranilaismiehet keskenään.

"Niin, Suomessa hashiksen poltto on sitten muuten lain vastaista", toteaa suojelupoliisin edustaja. Kaksi iranilaismiestä poistuu huoneesta sylkien ja kansainvälisiä käsimerkkejä näyttäen.

"Ottakaa ne kiinni", huutaa ylikomissaari Virtanen. "Kiintiö on saatava täyteen!"

Seuraavaksi ruutuun ilmestyy suomalaista saunakulttuuria. Somalimiehet peittävät toisella kädellä kikattelevien mustien säkkien silmänreijät ja kourivat toisella kädellä nivusiaan.

"Very good", toteaa kuitenkin 18-vuotias somalityttö katsottuaan nauhan. "Haluan mennä Suomeen. Asua siellä, opiskella, syödä ja nukkua. Elää Suomessa."

"Suomessa myös naisilla on mahdollisuus luoda mahtava ura työelämässä. Sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei ole ja lasikatot on kivitetty rikki. Nainen voi päästä johtajaksi asti", hehkuttaa työministeriön edustaja.

18-vuotiaan somalitytön sisältävä musta säkki alkaa liikkua kohti ulko-ovea. Ylikomissaari Virtanen joutuu puuttumaan tilanteeseen henkilökohtaisesti:

"No ei tarvitse tehdä työtä. Ei tarvitse! Se oli leikkiä. Mitään työtä ei tarvitse tehdä ja ilmaista rahaa riittää. Nyt Leena jumalauta lopetat tuollaisen ksenofobisen feministipropagandan!"

Seuraavaksi videolla puhuu Aamulehden kulttuuritoimittaja Maila-Katriina Tuominen, joka kertoo miten Suomi on monietninen ja monimuotoinen maa, jossa on kokonaan luovuttu rotuviritteisestä sävytteisyydestä. Varmemmaksi vakuudeksi Maila-Katriina pyöräyttää vielä lopuksi pienet afrotanssit. Seitsemän somalimiestä yrittää paeta ikkunan kautta, mutta koska ikkuna on kapea ja somalit ahtautuvat siihen yhtä aikaa, he jäävät jumiin ikkunan karmeihin, josta ylikomissaari Virtasen on helppo poimia heidät alas ja sulkea ikkuna.

Kiireisen aikataulun vuoksi delegaatio jätti Suomen esittelyn vain videoesityksen sekä työministeriön valmistaman Tervetuloa Suomeen -lehtisen varaan. Lehtisessä kerrotaan perusasiat Suomesta. Lisäksi todetaan, että Suomessa on tavallista asua yksin, Suomessa poliisiin voi luottaa ja että suomalaiset voivat suhtautua epäluuloisesti maahanmuuttajiin.

Ylikomissaari Virtanen kertoo, että kireän aikataulun johdosta haastattelut suoritettiin ns. lyhyemmän kaavan mukaan:

"Olen ohjeistanut Suojelupoliisin juippeja, että mitään asiatonta ei kysytä. Turha se on kierrellä ja kaarrella. Kysyy suoraan vaan, että paljonko pitää lyödä rahaa tiskiin, että suostutte tulemaan Suomeen."

21.12.06

Kesykolleja ja paljaita lihapaloja

Olipa kerran talo, jossa asui kesykolleja ja paljaita lihapaloja. Kesykollit olivat tottuneet syömään kuivamuonaa, joten ne eivät pureskelleet paljaita lihapaloja, kunhan välillä vähän mourusivat ja nuoleskelivat, mikä oli lihapalojen mielestä tosi mukavaa. Talon keittiössä kaapin päällä asui joukko ihramöykkyjä, joiden mielestä talon elämä ei ollut riittävän monimuotoista. He matkustivat ajassa taaksepäin jurakaudelle ja toivat taloon joukon sapelihammastiikereitä. Sapelihammastiikerit tappoivat heti alkajaisiksi muutaman kesykollin ja ajoivat muut sohvan alle piiloon. Tekivät nokkimisjärjestyksen selväksi. Pahinta oli se, että ovi jurakaudelle oli jäänyt auki, joten sapelihammastiikereitä tuli koko ajan lisää. Luontonsa mukaisesti ne alkoivat hotkia paljaita lihapaloja suihinsa. Tämä oli kesykollien mielestä hyvin surullista ja väärin. He kysyivät ihramöykyiltä (jotka itse olivat kaapin päällä täysin turvassa sapelihammastiikereiden hyökkäyksiltä) mitä he voisivat tehdä suojellakseen lihapaloja. Ihramöykyt neuvoivat käärimään lihapalat tiukasti mustaan jätesäkkiin. Silloin sapelihammastiikerit eivät ehkä haistaisi niitä. Sisimmässään ihramöykyt kuitenkin ihailivat sapelihammastiikereiden alkukantaista voimaa näiden ajaessa kesykollit pakosalle ja ahmiessa lihapaloja.

Kesykolli R, joka oli kirjoista tutkinut sapelihammastiikerien metsästämisen teoriaa ehdotti, että jos kesykollit saisivat oven suljettua, he voisivat ehkä kesyttää ne sapelihammastiikerit, jotka eivät vielä olleet päässeet lihan makuun ja karkoittaa loput. Muut kesykollit kuuntelivat tätä puhetta järkyttyneinä ja tyrmistyneinä, sillä he tiesivät, että siitä on vain lyhyt matka kivikirveisiin, alkeellisiin keihäisiin ja ketjussa soihdut kädessä kulkeviin kesykollien laumoihin, jotka ajavat sapelihammastiikereitä kohti jyrkännettä.

Niinpä mitään ei tehty. Kesykolli Q katsoi surullisena, kun sapelihammastiikerit söivät kaksi hänelle rakasta lihapalaa, jotka hän oli huolellisesti käärinyt mustaan jätesäkkiin suojellakseen niitä. Tällöin kesykolli J ehdotti, että eikö olisi kaiken kohtuuden nimissä oikein, että koska sapelihammastiikerit eivät kömpelöinä ylety kansakunnan kaapin päälle, joku kesykolleista voisi yrittää päästä sinne ja tyrkätä ihramöykyt alas, jotta ihramöykytkin olisivat vaarassa joutua sapelihammastiikerien hampaisiin.

"Se olisi niille aivan oikein", huudahti kesykolli R.
"Niin mut silti. Ei noin saa sanoa. Ei saa toivoa toisen syötäväksi joutumista."

20.12.06

VPM ja lasten leikit

- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Päivää hassu Valkoparraton setä, joka käy aina tähän aikaan Lissun äitin luona päiväkahvilla.
- Mitäs te oikein leikitte, kun teillä on kaikilla naamat ihan kurassa?
- Me leikitään turvapaikanhakijaa. Ennen kuin pääsee leikkipaikalle, pitää keksiä jännä tarina. Se kekä keksii kaikkein jännimmän tarinan, saa karkkia.
- Ai jaa. No sehän on kiva leikki.
- Sitten noilla Abdilla, Mohamedilla ja Kigelillä on semmonen leikki, jota leikitään tuolla niitten talon pyöräsuojassa. Se on joku sellanen tournamentti. Mutta sitä ei pääse leikkimään niitten kanssa kuin isommat tytöt.
- Vai niin. No siihen leikkiin ei kyllä kannata lähteä mukaan. Täytyykin Lissun äidin kanssa jutella. Kunhan saa kahvit juotua. Mutta jatkakaa vaan tarinoiden keksimistä.

19.12.06

VPM ilmoittaa raiskauksesta

- Apua, huusi Valkoparraton mies, poliisi!
- No rauhoittukaas nyt, tässähän meitä on kaksin kappalein. Minä olen järjestyspoliisi ja tämä neiti tässä on suvaitsevaisuuspoliisi. Meillä on tämä uusi kaksoispartiointijärjestelmä.
- Varokaapas vähän kielenkäyttöänne, ylikonstaapeli Luolamies. Tuollainen tytöttely on seksismiä ja alistavaa syrjintää.
- Enhän minä tytötellyt, neitihän se oli...
- Tuolla pusikossa bussipysäkin takana on raiskaus käynnissä. Kuusi sellaista ulkomaalaisen näköistä miestä tajuttoman naisen kimpussa. Sellaisia tummaihoisia, mutta ei mitään neekereitä.
- Jahas, mennäänpäs katsomaan.
- Hetkinen, ylikonstaapeli Luolamies. Ettekö te kuullut, mitä tuo parraton mies sanoi. Hän käytti N-sanaa. Meidän on pidätettävä hänet.
- Niinhän se taitaa uuden lain mukaan olla, että neekeriä ei saisi neekeriksi sanoa. Mutta hoidetaan se henkeen ja terveyteen kohdistuva uhka nyt ensin.
- No nyt tekin sanoitte sen! Tekin käytitte N-sanaa! Tuollaisten sanojen käyttö kertoo aika paljon teistä itsestänne. Surullista.
- Siellä on jumalauta raiskaus nyt meneillään.
- Ei tässä nyt tarvita mitään ennakkotuomioita. Poliisi on virkavallan edustaja, jonka on tarkoitus palvella koko kansakuntaa ihonväriin katsomatta. Moisia sanoja käyttävällä poliisihenkilöllä voi olla tietynlaisia ennakkokäsityksiä ihmisistä perustuen heidän ihonväriin. Tämä ei ainakaan auta oikeuden toteutumista länsimaisten periaatteiden mukaisesti. Suomalainen yhteiskunta perustuu tiettyihin periaatteisiin ja yksi niistä on onneksi tasa-arvo. Myös lain edessä. Ylikonstaapeli Luolamies, tehkää velvollisuutenne ja pidättäkää tämä mies rotuviritteisten sanojen käyttörikoksesta.
- Ei, sanoi Valkoparraton mies, perkele. Eihän tästä tule mitään. Pakko se on itse uskaltaa käydä potkimassa ne mutiaiset pois sen kimpusta.

17.12.06

Valkoparraton aktivisti

- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Mitä gubbe hakee? Kekekeke, onko hyvä pössis?
- Minä tulin osallistumaan siihen mielenosoitukseen. Eikös teillä pitänyt olla tänään mielenosoitus Takon Kartonkitehtaan Kiinaan muuttoa vastaan?
- Joo on. Ku saadaan vaa ekax niinqu päätettyy.
- Jahas. No mitäs tässä pitäisi päättää?
- No niinqu mitä tägejä. Niinqu kaupunkitilan haltuunotto. Niinqu spreijaax siihen ett "ilmastonmuutos seis" vai ett "kill da man". Ja sit rikotaan kaikki ikkunat. Ja sortorakenteet.
- Joo. Se ilmastonmuutos on kyllä paha asia. Eikös noista spraypurkeista muuten tule nimenomaan niitä kasvihuonekaasuja?
- Hä? Eiku Hardza kävi pummiin niitä ison läjän sillon Varasta jotain -päivänä. Jaa eiqu mitä sä sanoit, alaxa heittää jotain pohjoiskorealäppää vai?
- Enhän minä mitään... Onpas siinä tytöllä muuten komea koriste. Tuohan taitaa olla ihan aito Lauri Rapalan 100-vuotisjuhlamalli?
- Hei etzä voi sanoo noin!
- Ai, anteeksi, ei millään pahalla. Kyllähän sitä jokainen saa poskeensa laittaa mitä haluaa.
- Eiqu ei sitä, vaan sexismii, sexismii! Hetero-olettama! Hei kato etzä voi automaattisesti olettaa ett toinen on sukupuoleltaan nainen. Se voi olla, ett aamulla on, mutta illalla jo neutri. Tai ett toiset on heteroseksuaalisii. Se on heteroseksismii ja toisten loukkaamista. Ajattele miltä ittestäs tuntuis.
- No minusta tuntuisi kyllä tosiaan pahalta, jos muut miettisivät koko ajan, että mitähän sukupuolta tuo tänään edustaa.
- Sä oot kyl aika jännän näköne. Ku sulla ei ole partaa eikä lävärei eikä tatsarei. Rohkeen erilaista. Jotenkin nii babyface vaikka noin vanha gubbe. Ota tost huikkaa hei.
- Jaa. Kiitos. Mitäs tässä... HYI SAATANA! PTHYI!
- Exä diggaa? Se on tanskalaista banaanikiljuu. Reilun kaupan banaaneista. Mä opin tekeen sitä ku mä olin Köpiksessä. Undgomshusetilla oli niinqu taistelubileet. Mun mielest törkeen hyvää. Tää banaanikilju on niinqu vaihtoehto alistavalle yhteiskunnalle.
- Eikös tämän pitänyt muuten olla päihteetön tilaisuus?
- No ei kovii huumeita, hei. Tajuux? Ei hei kovii huumeita. Sä oot kyllä vähän babyface.
- Vai niin. No, joka tapauksessa mielenosoituksen aihe on tärkeä. Tulevat ja vievät meidän tehtaamme Kiinaan. Saastuttavat siellä rajattomasti, kun ei ole ympäristömääräyksiä esteenä. Ja suomalaiset jäävät työttömiksi.
- Nii se on niinqu ympäristömurhaa! Mut ei me mitään tommosta pohjoiskoreahehkutusta ruveta. Se on ihan paska tehdas. Tajuuxä Zeejiille tuli työkkäristä lappu, että olis pitäny mennä sinne harjotteleen, niinqu melkeen ilmasex riistettäväx paskahommiin. Onnex ne kerkis sulkee koko tehtaan ensin. Nyt me tehdään siitä uus globaalin vastarinnan toimintakeskus itse tuhoisaa epä todellisuutta vastaan.
- Siis mitä? Epätodellisuutta vastaan?
- Älä äijä pohjoiskoreahehkuta! Tää toimii näin. Paska tehdas kiinni ja me vallataan talo. Pysäytetään teollistuminen. Globalisaation puolesta pätkätöitä vastaan!
- No tässähän on kyse juuri siitä, että globalisaatio aiheuttaa niitä pätkätöitä.
- Et sä voi hehkuttaa tolleen. Me ei toimita tolleen. Me toimitaan silleen, että kaikilla on hyvä olo.
- Jahas. Tämä olikin tässä. Minä lähden nyt kaljalle.

Ekologisia jalanjälkiä

On poliittisesti korrektia voivotella sitä, että suomalaisen keskimääräinen ekologinen jalanjälki on 7,6 hehtaaria eli lähes 4 kertaa suurempi kuin ekologisen jalanjäljen globaali keskiarvo. Tarvitsisimme siis neljä maapalloa, jos kaikilla planeettamme asukkailla olisi suomalaiset kulutustavat. Osaltaan suomalaisten ekojalan kumiteräsaappaan suuri koko johtuu siitä, että kulutamme runsaasti tuontituotteita, vaikkapa öljyä tai banaaneja, mikä kasvattaa jalanjälkeämme.

Suomen uskottavuus on jälleen kerran vaarassa:
"EU tai Suomi ei voi olla uskottava kestävän kehityksen tiennäyttäjä, jos elämme huomattavasti yli luonnon uusiutumiskyvyn ja siirrämme ekologisen velan kehitysmaiden ja tulevien sukupolvien niskaan", sanoo WWF Suomen pääsihteeri Timo Tanninen.

Minun mielestäni Timo Tannisen uskottavuus on vaarassa, koska hän jättää tarkoitushakuisesti mainitsematta sen, että meillä Suomessahan on noita hehtaareja vaikka muille jakaa. Suomen pinta-ala on yli 338 000 neliökilometriä eli 33 800 000 hehtaaria.

Ekologisella jalanjäljellä mitattuna Suomen tase eli käytettävissä olevien resurssien suhde kulutukseen on itse asiassa plussan puolella 4,4 hehtaaria per asukas.

Global Footprint Networkin ekotasekartta havainnollistaa, millä maailman alueilla ihmisen ekologinen jalka painaa raskaimmin jälkensä Äiti Maan pintaan.

Samasta lähteestä löytyy paljon mielenkiintoista tilastotietoa.

Ekologisella jalanjäljellä mitattuna maailman ehdoton mallimaa on Gabon, jonka tase on 17,8 hehtaaria plussalla per asukas. Tämä perustuu kai lähinnä Gabonin yllättävän pieneen väkilukuun (1,3 miljoonaa). Muita plussalla olevia maita ovat mm. Mongolia (väestö 2,6 miljoonaa, jalanjälki 3,1 hehtaaria/asukas, tase 8,7 ha/as.), Bolivia (8,8/1,3/13.7) ja Uusi-Seelanti (3,9/5,9/9). Väestöltään 31,5 miljoonan Canada (äännetään tamperelaisella K:lla) tekee tasan yhtä ison jalanjäljen per asukas kuin Suomi, mutta on suuremman pinta-alansa ansiosta vielä enemmän (6,0) plussan puolella.

Maailman suurinta ekologisten resurssien vajetta edustavat pienet Persianlahden öljyvaltiot Kuwait (2,5/7,3/-7,0) ja Arabiemiraatit (3,0/11,9/-11,0). Pienikin väestömäärä pystyy siis luomaan erittäin suuren ekologisen jalanjäljen. Nämä valtiot ovat tietysti monellakin tavalla ääriesimerkkejä. USA:n ekologinen jalanjälki on Arabiemiraattien jälkeen maailman toiseksi suurin. Suuresta asukasluvustaan johtuen USA on saman verran miinuksella kuin Suomi plussalla (294/9,6/-4,8).

Ekologisella jalanjäljellä mitattuna kaikkein kestävintä kehitystä maailmassa edustavat Afganistan (väestö 23,9 miljoonaa, jalanjälki 0,1) ja Somalia (9,9/0,4). Yksi afgaani kuluttaa siis bioresursseja vain 10 aarin verran siinä missä kulutusjuhlaa viettävä suomalainen vaatii 7,6 hehtaaria jylhää korpimetsää.

Globaalisti ajateltuna kestävää kehitystä olisi siis se, että muuttoliike esimerkiksi Suomen ja Afganistanin välillä, mikäli sellaista on, suuntautuisi isomman jalanjäljen Suomesta kohti ekologisesti kestävämmän kehityksen Afganistania.

Mutta emmehän me voi mennä sinne syömään heidän banaanejaan ja polttamaan heidän öljyään. On moraalisesti paljon säteilevämpää, että afgaanit ja somalit tulevat Suomeen syömään reilun kaupan tuontibanaaneja ja kuluttamaan tuontiöljyä.

Kuten suuri suomalainen ajattelija Snellman aikanaan totesi, Suomelle on päässyt kertymään tätä vaurautta, ja nyt se on jaettava pois. Epätietoisille tiedoksi, että kyseessä ei ollut Johan Vilhelm, vaan Linnan juhlien jatkoilta tavoitettu Laila Snellman.

Suomen ekotase on siis plussalla 4,4 hehtaaria per asukas. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on varaa ottaa abouttiarallaa 28,5 miljoonaa ihmistä lisää asumaan Suomeen, niin saadaan ekotase plus/miinus nollaan. Sattumoisin Afganistanin ja Somalian yhteenlaskettu väkiluku on 33,8 miljoonaa. Ja sehän riittää meille juuri sopivasti! Olemme pelastettuja, jos saamme suostuteltua edes 85% Somalian ja Afganistanin väestöstä muuttamaan Suomeen. Tähän voimme käyttää kaikkia normaaleja keinoja, eli lähettää Työministeriön huippuasiantuntijoita kertomaan, miten hyvä sosiaaliturva Suomessa on. Tarvittaessa voimme turvautua myös uusiin EU:n nopean toiminnan joukkoihin. Tietysti on olemassa se vaara, että molemmissa maissa osa porukasta kieltäytyy muuttamasta edes nopean toiminnan joukkojen pyssynpiippujen uhkaamina. Jotkut haluavat jäädä suojelemaan Osama Bin Ladenin pyhää bunkkeria tai osuuttaan heroiinin tukkukauppaan. Joillekin somaleille Etiopiaa vastaan käytävä pyhä sota saattaa olla tärkeämpi kuin Suomen ekologisen jalanjäljen saaminen tasapainoon. Mutta ei hätää: 85% väestöstä riittää meille. Samalla somalien ekologinen painoarvo 20-kertaistuu ja afganistanilaisten 76-kertaistuu. Ja maailma pelastuu!

14.12.06

Mokutusuutisia IV

Ylimokuttajan toimistosta kuuluu taas kummia. Suomi on jälleen kerran jäljessä kansainvälisestä kehityksestä.

- Kyllä meilläkin pitäisi alkaa harkita tulospalkkioiden maksamista huippuosaajille, selittää Ylimokuttaja.

- Kyse on erikoisosaamisen voimavaraistamisesta. Nyky-yhteiskunnan vaatimustaso on usein hyvin julma: se on tulos tai ulos. Meidän mielestämme uudenlainen lähestymistapa voisi olla haaste. Ja mahdollisuus. Kuten tämä Britanniassa kehitetty "Tulospalkkio, ei ulos".

- Sitä paitsi maailmassa on paljon köyhyyttä. Jakamalla tulospalkkioita huippuosaajille me voimme lievittää köyhyyttä ja rohkaista heitä soveltamaan huippuosaamistaan jatkossakin.

Muitakin mukavia juttuja on suunnitteilla. Ylimokuttaja kertoo, että Suomessa aiotaan järjestää kansainvälinen lapsisotilaskonferenssi otsikolla "Tappaminen ja raiskaaminen - raakaa työtä vai lasten leikkiä". Osanottajiksi on kutsuttu 600 lapsisotilasta Kongosta ja muualta maailmasta.

- Juu, toteaa Ylimokuttaja. Tällainen olisi tosiaan tarkoitus järjestää. Tuonne Hanasaaren kulttuurikeskukseen mennään. Siellä on sitten kaikenlaista kivaa ohjelmaa. Lapsisotilaat suunnittelivat pitävänsä monikulttuurisen nuotioillan. Kaikki ovat tervetulleita. Kai siellä on tarkoitus grillata vähän makkaraa ja paistaa lettuja.

- Konferenssivieraat saavat tietenkin palkioksi osallistumisestaan pysyvän turvapaikan ja kämpän Mellunmäestä. Tällä tavoin me estämme entisiä lapsisotilaita syyllistymästä uudelleen raiskauksiin ja tappamiseen Kongossa.

11.12.06

Terveisiä EAU:sta! Osa 2.

Suonkuokkijat ovat joutuneet yhä sankemmin joukoin pakenemaan Eurabian Unionin suorittamia julmia etnisiä puhdistuksia Eteläisen Afrikan Tasavaltaan. Kapkaupungin suomalaissiirtokunta on kasvanut jo lähes miljoonan suuruiseksi. Valkoparraton kirjeenvaihtajamme kertoilee arktisten pakanoiden kuulumisia. Nyt on taide tapetilla:

Olemme kokoontuneet tänne Mobutu Seseseko Exhibition Centeriin, jossa on avattu suuri arktisen taiteen näyttely otsikolla Suonkuokkijoiden holocaust. Näyttelyn teoksista on myöhemmin tarkoitus muodostaa runko uuden Paanajärvelle rakennettavan Arktisten pakanoiden taidetalon pysyväisnäyttelylle.

Shamaani Imo Husso-Parta-Raivo on saapunut avaamaan näyttelyn. Paikalla on satapäinen yleisö, josta suurin osa on tietenkin suomalaisia.
- 08.04.2014, lausuu Shamaani Husso. Tämä on Vihan Päivän pyhä luku arktisten pakanoiden pyhästä kirjasta, Tuntematon Sotilas II:sta.
- 08.04.2014, vastaavat seurakuntalaiset ja yrittävät nousta seisomaan osoittaakseen kunnioitustaan, mutta heidän tervatut perseensä pysyvät penkissä kuin... noh... tervatut perseet penkissä.

EAU:n vähemmistötaidekoordinaattori M'ela-Cathrine Tutumine saapuu pitämään juhlapuheen. Hän on tapansa mukaan pukeutunut tyylikkäästi pantterikuvioiseen minihameeseen ja samasta kankaasta valmistettuun suikkaan. Minihame suorastaan hivelee hänen runsaita muotojaan.
- Tämä on meille suuren ilon päivä. Olemme ylpeitä voidessamme olla mukana säilyttämässä suonkuokkijoiden kulttuuria ja taidetta ja kunnioittamassa holocaustin uhreiksi joutuneiden arktisten pakanoiden muistoa. Tästä näyttelystä on syntyvä Paanajärvelle rakennettavan Pakanoiden taidetalon pysyväisnäyttely. Alunperinhän tuo taidetalo oli tarkoitus pystyttää Ruovedelle etnisissä puhdistuksissa poltetun Akseli Gallen-Kallelan huvilamuseon Kalelan paikalle, mutta Eurabian Unioni otti kielteisen asenteen hankkeeseen. Surukseni minun on todettava, että siellä ei suostuta vieläkään myöntämään suonkuokkijoiden holocaustia. Eurabian Unionin linja on se, että alle 10 miljoonan ihmisen kansakuntien etnisiä puhdistuksia ei tunnusteta kansanmurhiksi. Siellä on kuulemma muutenkin anteeksipyydeltävää ihan tarpeeksi.

- Mutta luokaamme katsaus joihinkin tämän näyttelyn teoksiin. Polttouhrit-teemamme keskeinen teos on Seppo Similän Suonkuokkija tulessa.

Yleisö hytisee muistellessaan, miten Eurofighter-koneiden levittämä napalm poltti kaiken tieltään. Suot paloivat kuukausikaupalla katkeralla liekillä. Silloin ei ollut kylmä.

- Seuraavaksi meillä on tässä Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan neliosainen triptyyki, joka kuvaa EU:n vankileiriltä paenneen suonkuokkijan koettelemuksia. Sen nimi on Pitkä matka kotiin.
Pitkä matka kotiin
- Mukana on toki myös lohdullisempia teoksia, kuten tämän naivistinen Suo, kuokka, tyttö ja Jussi.

- Paanajärven taidetalolle tulee myös klassisia suomalaisen maalaustaiteen helmiä, kuten Akseli Gallen-Kallelan Afrikassa maalaamaa Sarvikuono ja euforiapuita. Siinähän näkyy noita sarvikuonoja. Tuollaisia oli ihan oikeasti täällä Afrikassa joskus. Siten ne metsästettiin sukupuuttoon, että saatiin tikarinkahvoja arabisheikeille. Hassuja otuksia. Tuo teidän Gallen-Kallelannehan kirjoitti oikein kirjan Afrikan retkestään. Siinä on esitetty veikeitä monikulttuurisia kohtaamisia. Niin se vaan on, että kun kulttuurit kohtaavat, niin ennakkoluulot vähenevät.

- Eteläisen Afrikan Unionin puolesta haluaisin vielä kerran sanoa, että olemme ylpeitä voidessamme lahjoittaa teille suonkuokkijoille teidän taiteenne ja rakentaa sille sen ansaitseman museon. Se on ikään kuin meidän pyhä velvollisuutemme teitä Pohjolan suuria valkoisia sarvikuonoja kohtaan.

- No niin. Kiitosta vaan, toteaa Shamaani Husso. Laittakaa siihen samaan kuljetukseen pari konttia nötköttiä, niillä on siellä Karjalan laulumailla nälkä. Ja vilu.

Lopuksi Shamaani Husso vielä paikallisen tavan mukaan puristaa vähemmistötaidekoordinaattori M'ela-Cathrine Tutuminea perseestä korostaakseen sitä, miten kaikki ihmiset maailmassa ovat samanlaisia ja miten heillä on samat perustarpeet.
- Sinä senkin iso valkoinen sarvikuono, tirahtaa M'ela-Cathrine kujeilevasti.

_____________
Suomalainen kansalaisjärjestö Aarre ry on tehnyt aloitteen palautetun afrikkalaisen taiteen museon perustamiseksi Beninin Grand-Popoon, jossa sijaitsee jo suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus Villa Karo.

Museoon on tarkoitus tulla esille Afrikasta 200:n viime vuoden aikana pois vietyjä afrikkalaisen taiteen perusteoksia. Perustusajatuksen mukaan Afrikan maaperälle tarvitaan taidemuseo, jotta myös afrikkalaiset itse voivat tutustua kulttuuriperintöönsä.

10.12.06

Mitä opit koulussa tänään, poikani pellavapää?

1930-luvulla AKS oli akateemisissa piireissä ihan arvostettu järjestö. Maaseudulla opettajat olivat varsinaisia kansankynttilöitä, joiden merkitys varsinkin pikkukylien kulttuurielämälle oli suuri. Monet opettajat olivat mukana Suojeluskuntatoiminnassa. Voimistelutunnilla hiihdettiin ja pelattiin pesäpalloa. Eli opeteltiin kepillä lyömistä, käsikranaatin heittämistä ja samalla vähän taktiikkaakin. Tiedon rinnalla opetettiin myös aatetta. Voin vain kuvitella sitä aatteen paloa ja ryssävihan poltetta, kun Kuivajärven koulun opettaja Mikko Karvonen opettaa Suomussalmen pilteille historiaa ja yhteiskuntaoppia. Siinä ovat hylsyt lennelleet pitkin Suur-Suomen aavoja rajoja, Vienanlahdesta Laatokkaan. Karvonen muuten kirjoitti talvisodan jälkeen kirjailijanimellä "Onttoni Miihkali" legendaariset sotakirjat Raatteen tiellä ja Suomussalmen sotatanterilla. Näissä kirjoissa luutnantti Miihkali ja hänen suojeluskuntapoikansa motittavat ja tuhoavat yhden joukkueen voimin 40 000 ryssää. Muistaakseni. Hävityn jatkosodan jälkeen nämä kirjat tietenkin kiellettiin, kuten myös AKS ja Suojeluskunta. Ei siksi, että nämä kirjat tai järjestöt olisivat edustaneet jotain äärimmäistä pahuutta, vaan siksi, että me hävisimme sodan.

Hävitty sota vaikutti myös koulujen opetussuunnitelmaan. Nyt piltit saivat oppia, että Lenin-setä asuu Venäjällä. Isä Aurinkoisen vankileireistä ei mitään puhuttu eikä tiedetty, vaan Neuvostoliitto oli edistyksen ja rauhan valtio, jonka ydinohjuksetkin olivat rauhan ohjuksia. Toimittajaopiskelijat opetettiin tiedostamaan. Kapitalismi ja imperialismi olivat kaiken pahan alku ja juuri, kun taas stalinismi eli taistolaisuus edusti hyvää. Harmaassa pysähtyneisyyden ajan loskakelissä marssittiin eteenpäin YYA:n puolesta. Ainoa väripilkku tuli punalipuista.

Onttoni Miihkalin opetuksilla luotiin verisen kansalaissodan jälkeen yhtenäinen kansakunta, saatiin aikaan talvisodan ihme ja säilytettiin maan itsenäisyys. Niillä samoilla opetuksilla rakennettiin maa vielä kertaalleen uudelleen sodan jälkeen, maksettiin sotakorvaukset ja tarjottiin seuraavalle sukupolvelle ilmainen koulutus.

Taistolaisten opetuksilla tuhottiin maaseutu, pakotettiin ihmiset slummeihin asumaan ja luotiin tiedostava eliitti, joka yritti ensin liittää Suomen Neuvostoliittoon ja - Neuvostoliiton hajottua - keksi välittömästi seuraavan näppärän keinon suomalaisen yhteiskunnan ja sivistyksen tuhoamiseen. Ihan vain siksi, että heillä on siihen mahdollisuus. Ihan vain siksi, että he vihaavat isiänsä, jotka tarjosivat heille ilmaisen koulutuksen, jonka ansiosta he ovat pystyneet hakeutumaan sellaisiin virkoihin, joissa heillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Hyvässä tai pahassa. Ja he ovat päättäneet todellakin muuttaa tämän maan. Because we can.

Vot harasoo, minun mjielestä Miihkalin opetus parempi.

En minä sitä tarkoita, että kouluissa pitäisi ruveta opettamaan ryssävihaa. Tai kenenkään muunkaan vihaamista. Ei tällä hetkellä ole olemassa mitään selkeää viholliskuvaa, johon pitäisi valmistautua. Mutta lapsille pitäisi antaa avoimesti tietoa eri näkökulmista. Opettaa heidät oikeasti ajattelemaan omilla aivoillaan. Ja ennen kaikkea opettaa heille, että on hienoa olla suomalainen. Sillä terve kansallinen itsetunto on kaiken perusta. Jos ihminen osaa olla ylpeä siitä mitä hän itse on, hänellä ei ole mitään tarvetta mennä lyömään toisen väristä tai eri kielistä ihmistä kepillä päähän.

Pesäpallo ja hiihtäminen ovat toki silti hienoja lajeja. Kaiken varalta.

(Palaan tähän vielä. Ehdotuksia siitä, mitä koulussa tulisi oppia otetaan vastaan.)

8.12.06

Anu Myllärin jumppakerho

Anu Mylläri oli kutsuttu Linnan juhliin. Ilmeisestikin esikoiskirjailijoiden kiintiössä. Anu on pienenä Bangladeshistä Pohjanmaalle adoptoitu tyttö, jonka adoptioäiti kuoli hänen ollessaan 8-vuotias. Anu vietti nuoruutensa jäyhän, mutta rakastavan isänsä kanssa pienessä pohjalaiskylässä. Isä kuoli hänen ollessaan 18-vuotias. Moni voisi tuntea itsensä aika juurettomaksi tuollaisen lapsuuden jälkeen. Varsinkin, kun koulussa eriväristä kiusattiin. Tietenkin.

Suvaitsevaisten mielestä Anu epäilemättä edustaa värikkyyttä, toimivaa monikulttuurisuutta ja rikkautta. Omasta mielestään Anu on suomalainen ja pohjalainen. Hänellä on kansainvälisistä adoptioista mielipiteitä, jotka saattaisivat pistää monen suvaitsevaisen takeltelemaan:

"Köyhä yhteisö kehitysmaassa voi joissain tapauksissa tarjota orpolapselle paremman turvan kuin vauras länsimaalainen koti, jossa vanhempien ajasta menee paljon itsensä kehittämiseen ja oman uransa luomiseen."

Anu ei arvosta sitä, että adoptioista puhuttaessa keskitytään päivittelemään kuinka suloinen ja eksoottinen pieni tulokas on ja kerrotaan, kuinka kurjista oloista lapsi on pelastettu ja miten hienot oltavat hänellä nyt ovat. Hänen mielestään hyvää voidaan saada aikaan myös kummilapsi-projekteilla, joissa lasta tuetaan taloudellisesti Suomesta käsin.

Anun kohdalla muistetaan aina mainita, että hän oli ensimmäinen tummaihoinen tyttö joka kävi intin. Ihonvärin korostaminen tässä yhteydessä on mielestäni vähän hassua. Meinaan vaan, että menikö se Anu sinne inttiin siksi, että hän on tummaihoinen nainen vai siksi, että hän on pohjalainen nainen?

Anu on saanut elämässään paljon aikaan: opiskellut liikunnanohjaajaksi, käynyt intin, kirjoittanut kirjan. Kehittänyt gospel-jumpan. Päässyt jopa Linnan juhliin. On vaikea välttyä ajatukselta, että mukana on ollut pientä näyttämisen pakkoa. Mutta relaa vaan, Anu, enää ei tarvitse todistaa mitään. Kyllä sinä kelpaat.

Haluaisin ajatella, että orvoksi jäämisen rinnalla suomalaisten asenteisiin liittyvät ongelmat kalpenisivat. Mutta eihän se mihinkään kalpene. Anu pysyy yhtä tummaihoisena ja joutuu kerta toisensa jälkeen selittelemään ihmisille. Fiksuna tyttönä hän on keksinyt hyviä selviytymisstrategioita. Sori, jos muistan väärin, mutta muistelisin jostain lukeneeni, miten Anu meni ensimmäistä kertaa pitämään tamperelaisille mummoille jumppaa. Mummot katselivat ensin vähän kieroon, mutta sitten jää murtui, kun Anu esitteli itsensä selvällä suomella ja laittoi ensimmäiseksi biisiksi soimaan "Olen suomalainen". Mutta kyllä minä silti tiedän, että jumpan jälkeen ennakkoluuloiset mummot puhelivat toisilleen:
- Oli se kiva likka ja hyvän jumpan veti, mutta kyllä siinä jotakin omituista on.
- Niin o. Se sano "laattia". Onko se joku pohjalainen?

Monikulttuuristajat ovat sitä mieltä, että kansainvälisille adoptiolapsille pitää antaa tietoa heidän syntymämaastaan ja sen kulttuurista. Lapsia pitää jopa "painostaa" mukaan oman kulttuuriryhmänsä tapaamisiin, jotta heidän etnistä identiteettiään ja itsetuntoaan tuettaisiin (Interpedia-lehti). Anua ei kiinnosta juurimatkailu, eikä hän ole käynyt synnyinmaassaan sen jälkeen, kun hänet pienenä sieltä vietiin. Hän haluaisi, että hänen annettaisiin edes olla suomalainen, kun ei hänellä muutakaan maata ja kulttuuria ole.

Minä haluaisin kaikin sydämin suoda Anulle oikeuden olla suomalainen. Niin kuin hän jo onkin. Ja hyvä sellainen. (Ja älkää nyt kukaan ajatelko, että Anun identiteetti olisi jotenkin minun mielipiteestäni kiinni.) Tulevaisuudessa Anun kaltaisia tulee olemaan yhä enemmän. Ja meidän on annettava heidän olla suomalaisia, yrittämättä tunkea heitä ihonvärin perusteella johonkin muuhun laatikkoon.

Mutta nyt kevyempiin aiheisiin:

Olen ajatellut kutsua Anun vetämään meille kansallismielisille pienen jumppatuokion. Meillähän on alkuvuodesta juhlan aihetta, kun kyyditykset alkavat. Ensimmäiseksi Jari Tervo kyyditetään takaisin Rovaniemelle, jonka jälkeen reino voidaan virallisesti julistaa Etelä-Suomen hauskimmaksi mieheksi. Voisimme juhlistaa tätä pienellä yhteisellä tapaamisella, jonka aluksi on vähän jumppaa. Mehän kaikki muistamme 1930-luvun Saksassa keksityn "Terve sielu terveessä ruumiissa" -ajattelun, joka johti mars mars -vauhtia kohti polttouuneja.

Kuvitelkaa näin perjantai-illan kunniaksi sielunne silmillä jumppasali, jossa on joukko ylipainoisia ja likinäköisiä Pekka Siitoin -klooneja. Joukossa on myös pari nuorta ja laihaa kiljuskiniä, joiden ohimoon on tatuoitu tuplasalamat peittämään lobotomialeikkauksen arpia. Juhlaväki on innoissaan, sillä he tietävät, että Anu on tulossa vetämään jumppaa. Kansallismielisethän ovat legendaarisen kuuluisia huonosta flaksistaan, jonka takia he ovatten pakotettuja tuntemaan maahanmuuttajia kohtaan katkeruutta jopa lähiövalaista. Pienissä, ahdasmielisissä aivoissaan nämä surkuteltavat rassukat käyvät valtavaa henkistä taistoa: he tietävät, että Anu on simpsakka tyttö. Mutta onko se nyt sitten väärän värinen vai eikö se ole.

Sieltä Anu jo saapuukin. Hätkähtää tajutessaan yleisön kokoonpanon, mutta toipuu pelästyksestään saman tien. Laittaa mankan töpselin seinään ja ensimmäisen biisin soimaan.

Kake Singers: Me halutaan olla neekereitä.

Maria, mi amiga! Oye como va!

Monikuristajat... anteeksi, monikulttuuristajat kertovat meille, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia tullakseen yhteisölliseksi ja vastuuta kantavaksi maaksi. Suomalaisen yhteisöllisyyden kriisiin siis ilmeisesti tarjotaan lääkkeeksi afrikkalaista yhteisöllisyyttä.

Ei siitä niin kauan ole. Siis siitä, kun Suomi vielä oli yhteisöllinen maa, jossa ihmiset kantoivat vastuuta lähimmäisistään. Talvisodan henki, evakkojen asuttaminen, sotakorvaukset. Se oli se agraarisuomi, joka sittemmin vasemmiston valtakaudella (Breznevin-Kekkosen aika, tunnetaan myös nimillä pysähtyneisyyden aika) järjestelmällisesti tuhottiin. Hallittu rakennemuutos. Maaltamuutto. Suomalaisista tuli juurettomia siirtolaisia Ruotsissa tai omassa maassaan.

Agraarisuomi ei ole muodissa. Kehitys kehittyy. Kännykät ja lama. Terveydenhoidon budjettileikkaukset. Avohoito. Yhtäkkiä meillä, joiden piti muka elää hyvinvointiyhteiskunnassa onkin avohoitoyhteiskunta, jossa hullut kirvesmurhaajat ajavat metrolla, koska heitä ei ole varaa pitää laitoksissa. Hoitolaitokset on ajettu alas. Yhteisöllisyys ja vastuunkanto on tuhottu. Ne, joilla ei ole mitään, eivät vaivaudu edes kantamaan vastuuta itsestään, koska sossun tukien varassa voi kuitenkin jotenkin rimpuilla. Ne, joilla on paljon, tuntevat huonoa omatuntoa siitä, että heillä on paljon. Ja kantavat vastuuta niistä, jotka ovat heille mahdollisimman kaukaisia ja vieraita.

Avohoidokit ovat kadulla. Mutta hyvinvointiyhteiskuntaan haetaan uusia hoidokkeja. Maahanmuuttajien hyysääminen kuluttaa ne rahat, jotka olisi voitu käyttää suomalaisten syrjäytymisen estämiseen. Yhteisöllisyyden tukemiseen. Vastuun kantamiseen. Välittämiseen. Siis niistä välittämiseen, jotka ovat meitä lähellä. Asuvat seinän takana. Kävelevät kauppahallin nurkalla vastaan kantaen pahvikylttiä, johon on pienellä käsialalla piperretty raamatunlauseita.

Mutta ei. Yhteisöllinen vastuun kantaminen lähimmäisestä ei ole muodikasta. Se kuuluu agraarisuomeen. Se on hävettävää. Suomi tarvitsee uusia hoidokkeja. Suomi tarvitsee maahanmuuttajia.

Marja on n. 50 vuotias mielenterveyskuntoutuja Tampereelta. Hänellä menee olosuhteisiin nähden hyvin. Hän on pystynyt pudottamaan lääkitystään ja asuu omillaan. Työväenopiston espanjankurssit tarjoavat tekemistä ja virikkeitä. Lisäksi Marja on innostunut maahanmuuttajatyöstä. Hän on mukana maahanmuuttajien ystävätoiminnassa ja haluaa parhaan kykynsä mukaan tukea maahanmuuttajia. Siksi, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan virallisen näkemyksen mukaan mamut ovat vielä Marjaakin alempana. Tottakai Marja haluaa heitä auttaa. Vaikka totuus olisikin toinen: maahanmuuttajat kyllä selviytyisivät ihan hyvin ominkin avuin, mutta Marja tarvitsee maahanmuuttajia löytääkseen elämälleen sisällön.

Vanhan ajan yhteisöllisessä Suomessa elämän perusarvot ja sisältö haettiin linjalta Koti, Uskonto, Isänmaa. Uskonto on kärsinyt melkoisen inflaation ja isänmaallisuudesta on tullut lähes kirosana, joten sossun maksama koti betonilähiössä on näillä näkymin se, mistä liian monen suomalaisen pitäisi repiä elämäänsä se sisältö. Eihän se millään riitä. Vaikka betonikuution seinässä olevasta töpselistä tulisi satatuhatta taivaskanavaa.

Marja kirjoittaa nimimerkillä Maria blogia otsikolla Ulkomaalaisena palvelemassa suomalaisia. Siinä hän kertoo tuntemiensa tai kuvittelemiensa ulkomaalaisten Suomessa kohtaamista rasistisista nöyryytyksistä. Jotka eivät minun mielestäni edes ole mitään rasismia. No estan rasismo diretto o indiretto. Minäkin osaan kirjoittaa espanjaa. Huonompaa kuin Marja. Mutta Marja ei osaa kirjoittaa hoono soome, vaikka kovasti yrittää.

Itse asiassa olen käsitellyt tässä blogissa noita Marjan esille tuomia rasismitapauksia. Ei se neekeriksi haukkuminen mitään rasismia ole, se on normaali osa toisiin ihmisiin tutustumista. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä, että päiväkotiapulainen suljetaan vaatekomeroon tai puetaan mustaan säkkiin. Se on ihan normaali osa multikultin valtaamaa Suomea.

Olen vähän surullinen Marjan puolesta. Minulle hän on yhtä arvokas ihminen riippumatta siitä, onko hän palvelualalla Suomessa työskentelevä espanjalainen vai meidän hylkäämiimme suuriin ikäluokkiin kuuluva mielenterveyskuntoutuja.

Todos somos iguales. Todos somos iguanas.
Olemme kaikki samanarvoisia. Olemme kaikki gekkoliskoja.


Moni suomalainen joutuu tulevaisuudessa samaan tilanteeseen kuin Marja. Suomalainen yhteiskunta ei tällä hetkellä pysty tarjoamaan jäsenilleen yhteisöllisyyden tai toisista huolehtimisen tunnetta. Ainakaan Suomen kansakunnan puitteissa. Luterilaisuuden tai kalevalaisuuden puitteissa. Elävän suomalaisen maaseudun puitteissa. Siksi suomalaiset joutuvat etsimään sitä muualta. Globaalisti. Muista uskonnoista. Muista maista ja kulttuureista. Sieltä missä sitä ei meille ole.

7.12.06

Terveisiä EAU:sta!

Valkoparraton kirjeenvaihtajamme kertoilee Eteläisen Afrikan Unionin suomalaissiirtokunnan kuulumisia:

Arktisten Seiväsmatkojen ilmasilta on lyhyessä ajassa tuonut EAU:hun puoli miljoonaa elintasopakolaista Kainuusta. Suonkuokkijat ovat kaikki asettuneet asumaan samaan Kapkaupungin lähiöön, jossa he nykyään muodostavat enemmistön. Arktisten pakanoiden Shamaani Imo Husso-Parta-Raivo on huolissaan uskonnollisten tapojen alennustilasta siirtolaisten keskuudessa:

"Monet ovat sitä mieltä, että eihän täällä jaksa kuutta kertaa päivässä saunoa, kun on niin kuuma. Mutta totisesti minä sanon teille, että arktisella pakanalla ei ole koskaan liian kuuma. Pitää saunoa! Ettei tule kylmä. Jotkut siirtolaiset ovat myös siirtyneet keskioluen ja pontikan sijasta juomaan paikallisia punaviinejä. Totisesti minä sanon teille, että nyt ei hyvät hytise! Tästä lähtien rätinki on sellainen, että jos ei sauno vähintään viisi kertaa päivässä, niin sellaisilta perseet tervataan!" toteaa Shamaani Husso-Parta-Raivo ja jatkaa:

"Ja vähän minä olen katsellut tuota paikallistenkin touhua. Kyllä olisi aika niidenkin luopua viinin lipittämisestä. Ja opetella saunomaan! Nyt kun ovat vähemmistönä. Ettei tule kylmä."

_____________
Samaan aikaan toisaalla: Sheik Hussein Barre Rage, Bula Burton kaupungin shariatuomioistuimen puheenjohtaja Somaliassa toteaa, että niiltä jotka eivät rukoile viisi kertaa päivässä leikataan pää irti. Jompi kumpi näistä uutisista oli vitsi.

6.12.06

Moraalisäteilyn haitallisuudesta

Moraalisäteily on tähän asti ollut länsimaisessa tieteessä varsin vähän tutkittu tabu. Parhaimman määritelmän sille on antanut Catilina, jonka mukaan:

"[Y]lemmyydentuntoista paheksuntaa ympäristöönsä kompulsiivisesti lähettävä moraalisäteilijä on ilmeisesti valkoiseen, eurooppalaiseen nykymaailmankaikkeuteen erottamattomasti liityvä ilmiö.
Moraalisäteilijän tarvitsema energiamäärä on suunnaton, ja sen lähdettä voi vain arvailla. Vahvimmalta näyttää oletus, jonka mukaan yhteiskunnan ylijäämähyvinvointi tiivistyy narsistisen ytimen ympärille, ja kasvettuaan riittävän suureksi se ryhtyy säteilemään moraalisuutta ympäristöön valtavalla intensiteetillä. Tämä jatkuu kunnes ylimäärähyvinvointi on ammennettu tyhjiin. Vasta sen jälkeen moraalisäteilijä, joka on täysin riippuvainen ympäristön hyvinvoinnista, vaimenee.
"

Moraalisäteilyn mittayksikkö on tavja, joka vastaa yhdestä Tarja Halosesta säteilevää ylemmyydentuntoista paheksuntaa. Yhden tavjan voimakkuudella tulevassa säteilyssä on jo kyse erittäin vahvasta säteilyannoksesta, joka riittää tuhoamaan kokonaisen kansakunnan, mikäli altistus jatkuu riittävän pitkään. Samoin kuin poloniumin kohdalla, hyvin pienetkin säteilyannokset saattavat olla erittäin vaarallisia. Esimerkiksi Reetta Räty on voimakkuudeltaan vain yhden millitavjan moraalisäteilijä. Reetta Rätyjä tarvitaan siis tuhat, jotta saadaan kokoon yhtä Tarja Halosta vastaava säteilyannos. Mutta myös millitavjan vahvuinen moraalisäteilijä saattaa saada suurta tuhoa aikaan, sillä taudin luonteeseen kuuluen moraalisäteilijä hakeutuu vaistomaisesti sellaiseen asemaan, jossa hänen säteilynsä pääsee vaikuttamaan mahdollisimman moniin ihmisiin.

Reetta Räty on Helsingin Sanomien Nyt-liitteen esimies. 32-vuotias kuusamolainen Kalliosta. Äiti. Toimittaja. Valtiotieteilijä. Isosisko. Blogissaan hän päivittelee sitä, että Suomi ei ehkä saa kiintiöpakolaisten määrää täyteen tänä vuonna, koska sisäasiainministeriö pyrkii tehtäviensä mukaisesti suojelemaan suomalaisten turvallisuutta kiintiöpakolaisten valintaan liittyen. Reetan mielestä tämä on "tosi outoa".

Reetan blogikirjoitus käynnisti melkoisen reaktion. Jussi Halla-aho kommentoi Reetan moraalisädekimppua purevan osuvasti. Reetan blogiin tuli parissa päivässä yli 60 kommenttia, joista suurin osa suhtautui kriittisesti rajoittamattomaan maahanmuuttoon. Reetan mielestä nämä kommentoijat olivat "uskomatonta sakkia", joiden mielipiteet "hirvittävät" Reettaa. Mutta Reetta ei tietenkään alentunut vastaamaan mihinkään kommenteissa esitetyistä kysymyksistä tai perustelemaan väitteitään millään tavalla. Reetta totesi vain mielipiteenään, että "Sanon aivan avoimesti, että lisää maahanmuuttajia Suomeen, kiitos". Ja kaikille on sanomattakin selvää, että Reetta ei nyt tarkoita eurooppalaisia, koulutettuja, ammattitaitoisia ja meille yhteiset eurooppalaiset elämänarvot ja tavat jakavia maahanmuuttajia. Sillä sehän ei olisi moraalisesti sädehtivää.

Jokaisella on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseensä, ja Reetta myöntää saman oikeuden myös toista mieltä oleville pyrkimättä poistamaan epämieluisia kommentteja blogistaan. Tämä on piristävä poikkeus Helsingin Sanomissa, jonka sivuilla ja keskustelupalstalla lehden linjasta poikkeavien mielipiteiden sensurointi on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Reetta saa minun puolestani vapaasti sulkea silmänsä vallitsevalta todellisuudelta ja keskittyä ihailemaan oman moraalisäteilynsä monimuotoista, moniväristä ja sokaisevan kirkasta säihkettä, jonka sokea-Reettakin näkee tiukasti kiinni puristettujen silmäluomiensa läpi.

Ongelma on siinä, että Reetta on kaltaistensa moraalisäteilijöitten tapaan hakeutunut asemaan, jossa hän voi levittää säteilyään mahdollisimman laajalle. Hesarin Nyt-liite edusti alkuaikoinaan piristävää ja erilaista journalismia, mutta siitä tuli hyvin pian "virallisen totuuden" kaikkein ylin äänenkannattaja. Osa sitä yhteiskunnallista asennekasvatusjärjestelmää, jonka tehtävänä on opettaa nuorille ihmisille, mitkä ajatukset ovat oikeita ja mitkä vääriä. Nyt-liite on joka viikko väärällään vastaavanlaisia moraalisädehtiviä lausahduksia: On tosi outoa, että sisäministeriö yrittää suojella suomalaisia. Lisää maahanmuuttajia vaan Suomeen, kiitos. Jos joku sanoo jotain muuta, niin hän on uskomatonta sakkia ja väärässä.

Olosuhteisiin nähden olisi suotavaa, että nämä moraalisädehtivät tokaisut, joilla pyritään ohjaamaan suomalaisten ajatusmaailmaa perustuisivat johonkin. Esimerkiksi faktoihin tai sellaisiin loppuun asti ajateltuihin periaatteisiin, jotka pystytään tarvittaessa perustelemaan ja joista voidaan käydä keskustelua.

Mutta minä pelkään, että ne perustuvat ainoastaan moraalisäteilyn aivoja syövyttävään vaikutukseen.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, haluaako Reetta perustella sanomisiaan ja vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin. Sitten kun tämä "Arkipyhä! Jee! JEEEE!" on ohi.

Hyvää "arkipyhää", Suomi.

5.12.06

EU:n perustuslaillinen sopimus

Eduskunta hyväksyi tänään Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen äänin 125-39. EU:n perustuslakiahan tästä sopimuksesta ei tule, koska se on jo hylätty useissa muissa jäsenmaissa.

Tämä sopimus on Suomen kannalta merkittävä ainoastaan sen takia, että nyt me olemme virallisesti ratifioineet sopimuksen, joka mahdollistaa Suomen eroamisen EU:sta.

I-60 artikla
Unionista eroaminen
1. Jokainen jäsenvaltio voi valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti päättää erota unionista.
2. Jäsenvaltio, joka päättää erota, ilmoittaa aikomuksestaan Eurooppa-neuvostolle. Unioni neuvottelee ja tekee kyseisen jäsenvaltion kanssa sopimuksen eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella ja ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin. Tämä sopimus neuvotellaan III-325 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Sen tekee unionin puolesta neuvosto, joka tekee
ratkaisunsa määräenemmistöllä Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan.


Henkilökohtaisesti olen iloinen siitä, että kaukaa viisaat poliitikkomme vahvistivat sopimuksen, jossa määritellyllä tavalla meillä on myöhemmin mahdollisuus erota EU:sta. Tämä artikla saattaa tulla hyvään tarpeeseen pikemmin kuin arvaammekaan.

Hyvää huomista itsenäisyyspäivää, Suomi!

Valkoparraton elintasopakolainen

- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Ei tässä mitään hyvää ole. Te olette loinen, pummi, hyväksikäyttäjä.
- Noh, noh, vähän kovia sanoja. Minähän elän vain Eteläisen Afrikan Unionin lakien mukaan. Ja minä tunnen kyllä oikeuteni.
- Te nostatte sosiaaliturvaa ilman aikomustakaan tehdä työtä tai mitään yhteiskuntaa hyödyttävää.
- Minkä minä sille mahdan, että ennen näkemättömän teknisen ja taloudellisen kasvun ansiosta Eteläisen Afrikan Unioni on nyt tällainen huipputeknologian johtava maa. Eihän täällä edes ole sellaisia töitä, joita minä osaisin tehdä, kun te keksitte ne siivousrobotitkin.
- Te käytätte hyväksenne nuoria tyttöjä ja jätätte heidät saatuanne mitä haluatte, tikit ratkottuina. Miten te kuvittelette, että nämä tytöt ikinä pääsevät naimisiin?
- Ihan vapaaehtoispohjaltahan se toimii. Tytöt ovat tyttöjä, totta kai he käyvät vähän kuumana, kun eivät ole kymmeneen vuoteen tämän väristä miestä nähneet. Eikös täällä muuten ennen vanhaan asunut valkoisiakin? Mitenkäs heille kävi?
- Siitä asiasta ei keskustella. Talouskasvu vaatii uhrinsa.
- Niinpä tietysti. Niin, ja sittenhän minulla on nämä uskonnon asettamat rajoitukset. Ei ole helppoa käydä töissä, kun uskontoni arktisena pakanana vaatii minua saunomaan kuusi kertaa päivässä. Ettei tule kylmä. Ja iltakuuden jälkeen saunoessa on myös grillattava makkaraa ja juotava keskiolutta.
- Miten te kehtaatte? Ette kai te kuvittele, että me rakensimme tämän hienon liittovaltion sitä varten, että te voisitte käyttää sitä hyväksenne?
- No kehtaa ja kehtaa. Minun uskonnollisen vakaumukseni mukaan te olette vääräuskoisia, ja meillä arktisilla pakanoilla on velvollisuus vaatia teiltä vääräuskoisilta rahaa. Aika ihanteellinen uskonto, eikös olekin? Me olemme nimittäin saaneet kärsiä niin kauheasti, palella ja täristä arktisessa viimassa, aina on ollut kylmä. Hirvittävät kärsimykset. Vilua ja nälkää. Sen takia kaikki muut maailman kansat ovat meille velkaa. Väinämöinen sanoo niin. Velkaa. Te maksatte velkaa. Jokos muuten tämän viikon rahat ovat tilillä?
- Luuletteko, että me aiomme sietää tätä loputtomiin?
- Varokaas vähän puheitanne. Sitten kun meitä on enemmän, te joudutte ottamaan meidän tarpeemme huomioon entistäkin tarkemmin. Ystäväni Jacob Boer siellä valmisteleekin jo ilmasiltaa Kajaanista Kapkaupunkiin. Hänen Arktiset Seiväsmatkat -yhtiönsä ryhtyy lennättämään Kainuun soilta ekopakolaisia tänne kahdella päivittäisellä Airbus A380 -vuorolla. Ihan aitoja suonkuokkijoita. Ja niillä on kylmä. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa. Meidänpä mainetta mainivat nuo, koskien ärjyt ja surkeat suot... Jaa, olisi hauska vielä rupatella, mutta minun täytyy nyt mennä. Rukoushetki lähestyy. Täytyy laittaa sauna päälle ja kabanossia grilliin. Morjens!

3.12.06

Järkevä syy, osa II: Työkirja

Tämä on jatkoa tekstiin Järkevä syy. Lue se ensin.

Tämä on monikulttuurinen ja monimuotoinen työkirja siirtolaisuudesta ja maahanmuutosta. Sadat miljoonat ihmiset ovat liikkeellä eri puolilla maapalloa. Kaikki erilaisia, kaikki samanlaisia. Ja kaikki ehdottomasti yhtä arvokkaita. Meidän on opittava kunnioittamaan heidän yksilöllistä arvokkuuttaan. Heillä kaikilla on omat syynsä lähteä liikkeelle. (Joko minä muuten mainitsin, että he ovat kaikki yhtä arvokkaita?) Ihmisen Ikiaikaisen Vaelluksen Ihme (IIVI) ajaa heitä kaikkia eteenpäin.

Tässä työkirjassa on esitetty erilaisia turvapaikka-, työlupa- ja oleskelulupahakemuksia. Sinä voit kunkin hakijan kohdalla itse päättää, myöntyisitkö hänen hakemukseensa. Kussakin tapauksessa sinun kannattaa kysyä itseltäsi, onko tässä mitään järkeä. Päätöksenteon helpottamiseksi hakijat kertovat sinulle tilanteensa rehellisesti ja avoimesti, kuten turvapaikanhakijat tietenkin aina.

Ensin malliksi pari valmiiksi ratkaistua tilannetta:

Hakemus 1
(turvapaikka)
Rajalle saapuu 9 vuotias lapsi Afrikasta. Yksin. Turvapaikanhakijana. Ei tiedä, miten pääsi Suomeen, sanoo vain, että "joku toi".
Onko tässä mitään järkeä? Ei. Lapsi on selvästi ihmiskauppiaiden uhri ja hänet on palautettava kuluja säästämättä välittömästi kotimaahansa tai YK:n ylläpitämälle lapsipakolaisten leirille (jonka tulee sijaita Afrikassa, koska muuten tässä ei ole mitään järkeä.) Tulos: ihmiskauppiaat etsivät helpommin huijattavissa olevan reitin tai lopettavat toimintansa.

Hakemus 2 (pysyvä oleskelulupa)
Noin 50-vuotias lihava suomalaisnainen Maila-Katriina (nimi muutettu) haluaa tuoda itselleen miehen Ruandasta. Kigeli Vee on omien puheidensa mukaan ihan paikallista kuningassukua. Hän tulisi mielellään Suomeen asumaan ja panemaan Maila-Katriinaa. Maila-Katriinan ongelma miessuhteissa on tähän mennessä ollut se, että vaikka hän ei olekaan hirvittävän ruma, hän on luonteeltaan niin läpikotaisin vittumainen, että kukaan suomalainen mies ei halua harrastaa seksiä hänen kanssaan. Maila-Katriina arvelee kuitenkin, että Kigelin kanssa hänellä olisi paremmat onnistumisen mahdollisuudet, koska heillä ei ole sanaakaan yhteistä kieltä.
Onko tässä mitään järkeä? No eipä juuri. Ja kaikki tietävät, miten tuossa tulee suurella todennäköisyydellä käymään. Mutta koska aidon rakkauden mahdollisuutta ei voi koskaan sulkea pois, niin Kigeli saa minun puolestani tulla.

No niin, nyt on sinun vuorosi:

Hakemus 3 (pysyvä oleskelulupa)
Hei, me olemme Kigeli Veen kaksi vaimoa Afrikasta lapsineen ja sukuineen. Meitä on yhteensä 55 henkeä. Haluaisimme tulla Suomeen asumaan. Meitä ei haittaa, että Kigeli on täällä naimisissa kolmannen naisen kanssa. Kuulimme sitäpaitsi vähän sellaista huhua, että Kigelille ja Maila-Katriinalle tulee kohta ero, kun Kigeli saa pysyvän oleskeluluvan.

Hakemus 4 (turvapaikka)
Hello! Olen Muhamed Pakistanista. Ystävällinen ihmiskauppiaani kertoi minulle, että kannattaa sanoa teille, että on Afganistanista, niin saa B-oleskeluluvan ja täyden ylläpidon, ja se B-lupa muutetaan sitten muutaman vuoden päästä pysyväksi oleskeluluvaksi. Olen siis Muhamed Afganistanista.

Hakemus 5 (5 vuoden määräaikainen työlupa)
Tere! Vitautas tässä. Latvian poikia ollaan. Muurarin ja kirvesmiehen hommia tulisin tekemään rakennuksille. Muija on Tukholmassa duunissa. Lapset isovanhempien hoivissa Latviassa. Suunnitelma on se, että muutama vuosi painetaan duunia ja sitten rakennetaan oma talo kotikylään. Joku työvoimakoordinaattori yritti houkutella, että minun pitäisi ottaa vaimo ja lapset mukaan Suomeen asumaan. Kertoi kaikista eduista ja rahoista, joita voisimme saada. Satanas, hulluja olette, jos luulette, että minä annan lasteni elää päivääkään teidän monikulttuurisissa slummeissanne. Minun lapseni kasvavat meren rannalla kotikylässään, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa samat suvut ovat asuneet viimeiset 500 vuotta.

Hakemus 6 (turvapaikka)
En minä teille aio kertoa, mistä minä olen tai mitä kautta minä tänne olen tullut. Enkä edes nimeäni. Passin poltin viime viikolla. Mutta turvapaikka pitäis saada. Taskussani pidän puukkoa siltä varalta, että tulee joku töitätekevä maahanmuuttaja vastaan.

Hakemus 7 (työlupa)
Jambo! Olen Mambo Keniasta. Siivoushommiin tulossa. Tai mitä vaan yksinkertaisia hommia. Koulutusta tai ammattia ei ole. Suomalainen ystäväni Preka-Eetu sanoi, että siivoaminen ei ole valkoisen miehen hommaa. Niin että kyllä mä voin tehdä niitä siivoushommia. Preka-Eetu sanoi, että kun tekee siivoushommaa vähän aikaa, pääsee päivärahalle. Se kuulostaa kivalta.

Hakemus 8 (oleskelulupa)
Achtung! Olen saksalainen ituhippi Hans Donnerwetter. Haluan muuttaa Lappiin ja rakentaa intiaanikodan sen talon paikalle, jonka SS-joukoissa palvellut isoisäni sodan aikana poltti. Rakastan Lappia. Aion elättää itseni syömällä puolukoita ja jäkälää ja kirjoittamalla Suomen metsäteollisuuden vastaisia artikkeleja Greenpeacen julkaisuihin.

Hakemus 9 (turvapaikka)
Allah akhbar! Olen imaami Kebab. Olen erittäin huolestunut uskonveljieni ja -sisarteni henkisestä tilasta Suomessa. En halua, että he maallistuvat tai tulevat suomalaisiksi. Minä vihaan Suomea, vaikka en tiedä siitä mitään. Te olette uskomattomia koiria ja vaaleanpunaisia sikoja. Aion lietsoa vihaa ja uskonnollista fanatismia seurakuntalaisteni joukossa. Ja elää Suomen sosiaaliturvan varassa tietenkin koko ajan.

Hakemus 10 (työ- ja oleskelulupa)
Konnichiwa! Olen Mitsuko, näpsäkkä japanialaisnainen, joka on kyllästynyt työhönsä meklarina Tokion pörssissä. Rakastan Suomea, lunta ja muumeja. Alkupääomana tuon mukanani triljoona jeniä, jotka aion investoida matkailubisnekseen. Ajattelin satakertaistaa Suomeen tulevien japanilaisturistien määrän. Pidän suomalaisista miehistä, koska heillä on isompi kuin japanilaisilla (kaino hymy). Aion jakaa poikittain olevaa viiruani ahkerasti suomipojille, koska haluan löytää itselleni sopivan miehen. Japanilaismiesten alistava asenne ei oikein miellyttänyt. Nyt haluan suomipojan, joka tulee toimeen tällaisen vahvan ja itsenäisen naisen kanssa. Ja isoa, muttei liian isoa (kaino hymy).

Hakemus 11 (turvapaikka)
Örgh! Olen Brögh, luolamies Borneolta. Meitä luolamiehiä nuivitaan ja vierotaan, koska meillä on tapana heitellä kuivunutta ulostetta ja päänkokoisia kiviä ihmisten päälle, jos he tulevat meidän luolamme lähelle. Meidän luolamiesten kulttuuri on jämähtänyt kivikaudelle, ja se on meidän mielestämme aivan vitun okei, koska luolamies voi seksiä halutessaan kolauttaa luolanaista nuijalla päähän ja raahata tukasta kotiluolaan. Miehekästä meininkiä. Luolanaisia minulla ei ole mukanani, koska ne sanoivat lähtevänsä mieluummin Bangkokiin huoriksi kuin tulevansa minun kanssani enää minnekään. Mutta kyllä täältä varmaan naisia löytyy. Tukasta kiinni vaan. Niin että minä tarvitsisin nyt sitten luolan. Teillä on kuulemma sellaisia betonista tehtyjä, joissa on monta luolaa päällekkäin?

Hakemus 12 (työ- ja oleskelulupa)
Hello! Punjab, ohjelmistoinsinööri Intiasta. Tarkoitus olisi mennä 3 vuodeksi Nokialle hommiin ja jatkaa siitä sitten Amerikkaan paremman palkan perässä. Kiire olis, projekti on myöhässä ja hommat seisoo.

Hakemus 13 (oleskelulupa)
Minä olen Abdi, Zafiran serkku. Zafiran isä pakotti Zafiran menemään minun kanssani naimisiin, koska hän ei halua, että Zafiran geenit sekoittuvat vääräuskoisten geenien kanssa, koska silloin suomalaisten perinnölliset sairaudet saattaisivat parantua. Minä rakastan Zafiraa, olen nähnyt hänestä kuvan. Minä tiedän, että Zafira on opiskellut täällä lähihoitajaksi, mutta minun kanssani hän tekee vain lapsia, ei mene töihin. Meille suvun perinteet ovat hyvin tärkeitä. Äitini antoi minun mukaani tämän lasinpalan. Sillä on suoritettu kaikki meidän suvun ympärileikkaukset. Sitä voi käyttää myös hääyönä pienen alkureiän tekemiseen.

Hakemus 14 (työ- ja oleskelulupa)
Jacob Boer, maanviljelijä Etelä-Afrikasta. Piti lähteä pakosalle, meinasivat perhanan kafferit tappaa minut. Aika monta naapuria jo tapettiin. Mutta en minä mitään turvapaikkaa silti kaipaa. Vaan työlupaa. Laitan Kainuuseen viinitilan. Monethan luulevat, että viiniköynnöstä ei voi viljellä Kainuussa, mutta menkääpä kysymään niiltä kaffereilta, jotka ottivat edellisen tilani. Ne sanovat teille ihan samaa: että eihän täällä enää mikään kasva.

Hakemus 15 (turvapaikka)
Hei! Olen Popo Bawa Tansaniasta. Öisin muutun naisia raiskaavaksi lepakoksi. Tansaniassa ihmiset vainoavat minua polttamalla isoja kokkoja talojensa edessä öisin. Olen tutustunut teidän hienoon kulttuurinne etukäteen. Suomessa Popo Bawan on turvallista muuttua naisia raiskaavaksi lepakoksi, koska te poltatte kokkoja vain juhannuksena.

Hakemus 16 (turvapaikka)
I am Borg, commander of cyborgs. Suomalaiset: alistukaa ja kuolkaa! Alistukaa! Kuolkaa! Vastarinta on turhaa.

Järkevä syy

Maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät ongelmat ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia, jos niitä uskaltaa ajatella ihan tavallisella maalaisjärjellä.

Minun nähdäkseni lähes kaikki ongelmat ratkeavat, kun lähtökohdaksi otetaan se, että jokaisella Suomeen asumaan tulevalla ihmisellä pitäisi olla jokin järkevä syy tulla Suomeen. Ihan samalla tavalla, kuin kellä tahansa johonkin muuhun maahan muuttavalla suomalaisella on yleensä jokin järkevä syy muuttaa juuri siihen maahan.

Tuon syyn pitää tietenkin olla järkevä myös Suomen kannalta. Esimerkiksi tietyn yksilön kannalta järkevä syy tulla Suomeen voisi olla se, että täällä on paljon hyväuskoisia ja helposti huijattavia ihmisiä sekä erittäin hyvä sosiaaliturva. Mutta se ei ole Suomen kannalta järkevä syy päästää tuota yksilöä maahan. Itsenäisellä valtiolla on oikeus ja velvollisuus suojella kansalaisiaan olemalla päästämättä ketä tahansa alueelleen.

Lisäksi sen järkevän syyn tulisi olla myös globaalisti katsoen järkevä. Ekologisesti ajatellen koko ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuuden kannalta ei ole mitään järkeä siirtää liikakansoituksesta kärsivien alueiden ylijäämäväestöä sellaisille alueille, joiden väestömäärä on vielä toistaiseksi kestävällä tasolla, koska se vain levittää väestön liikakasvun haittavaikutuksia ja nopeuttaa ja pahentaa liikakansoituksen aiheuttamia ympäristötuhoja. Missään tapauksessa ei ole ekologisesti järkevää siirtää ylijäämäväestöä lämpimiltä alueilta pohjoisille alueille, joilla kunkin yksilön ekologinen jalanjälki on väkisinkin lämmityksen yms. takia moninkertainen.

Noin muutenhan se järkevä syy voi olla melkein mikä tahansa: rakkaus Suomen luontoa, kulttuuria, ihmisiä tai tiettyä suomalaista ihmistä kohtaan. Työpaikka ja bisnes ovat myös tietenkin järkeviä syitä tulla Suomeen, mieluiten tietysti yhdistettyinä noihin ensin mainittuihin. Ja jostain syystä minä pidän itsestään selvänä sitä, että kukaan, joka oikeasti rakastaa Suomea tai tiettyä suomalaista ei halua tulla tänne toisten elätettäväksi.

Tämä ajatus on mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin kaunis: pitää olla jokin järkevä syy.

Mikä tahansa ongelma on helppo ratkaista, kunhan vain uskalletaan nähdä rehellisesti, mistä siinä on pohjimmiltaan kysymys. Ja sitten vain kysytään: onko siinä mitään järkeä?

Otetaan esimerkki: työperäinen maahanmuutto on koodinimi suunnitelmalle tuoda Suomeen valtava määrä kouluttamatonta ja ammattitaidotonta halpatyövoimaa matalapalkka-aloille. Tämä siksi, että eräät työnantajat eivät halua maksaa ihmisille kohtuullista palkkaa heidän työstään. Ja siksi, että kannustinloukut varmistavat, että sossun rahoilla eläminen on houkuttelevampaa kuin työnteko. Preka-Eetu ja Antifa-Anna voivat huoletta lekotella kotona, koska siivoaminen ei ole heidän mielestään valkoisen miehen hommaa. Ja sen vuoksi Suomeen pitäisi tuoda kymmeniätuhansia maahanmuuttajia, jotka jäävät yhteiskunnan elätettäviksi sen jälkeen, kun ylikansalliset suuryritykset eivät heitä enää tarvitse.

Onko siinä mitään järkeä?

Koska monikulttuurisessa sivistysvaltiossa on muodikasta laatia erilaisia työkirjoja tärkeistä aiheista, tästä linkistä löytyy pieni työkirja, jossa on erilaisia maahanmuuttoon liittyviä tapauksia. (Varoitus: sisältää pieniä määriä huumoria.) Kukin voi sitten ihan itse tutkiskella, mistä kussakin casessa on pohjimmiltaan kysymys. Ja kysyä, onko siinä mitään järkeä.

Mutta pohdiskelkaa sillä välin tätä yksinkertaista ajatusta: pitää olla järkevä syy.

2.12.06

Ihanaa, luonnollista, väistämätöntä

Monikulttuurin puolestapuhujien argumentointi lähtee yleensä siitä, että yhteiskunnan monikulttuuristuminen on ihanaa. Siinä vaiheessa, kun uutiset sananvapauden rajoituksista, joukkoraiskauksista ja kunniamurhista leviävät, kaikille omilla aivoillaan ajatteleville ihmisille alkaa olla selvää, että monikulttuurisuus ei ole ihanaa. Muhamed-pilapiirrosjupakka oli varmasti jonkinasteinen silmien avaaja monille suomalaisille.

Seuraava vaihe ihanuuden jälkeen on se, että vaikka kaikki monikulttuurin puolet eivät olisikaan niin ihania, niin monikulttuuri on kuitenkin luonnollista. Suomessa me olemme ehkä menossa juuri tässä vaiheessa. Osa ihmisistä on alkanut ymmärtää, että monikulttuuri ei ole ihanaa. Siinä vaiheessa, kun yhä useammat ymmärtävät, että monikulttuurissa ei itse asiassa ole mitään luonnollistakaan, niin käyttöön otetaan seuraava argumentti: monikulttuuri on väistämätöntä. Ja monikulttuuristajien toive on tietenkin se, että tuossa vaiheessa maahanmuuttajien määrä on jo ehtinyt kasvaa niin suureksi, että monikulttuuri kaikkine seurauksineen tosiaankin on väistämätöntä.

En saa nyt päähäni, mistä tieteiselokuvasta tai tv-sarjasta tämä seuraava repliikki on, mutta se muistuttaa monella tavalla monikulttuuristajien argumentointia: "Maan asukkaat! Alistukaa, vastarinta on turhaa!"

Täsmälleen samoja väitteitä käytetään nykyajan kansainvaellusten oikeuttamiseen. On ihanaa, luonnollista ja väistämätöntä, että sadat miljoonat ihmiset lähtevät vaeltamaan korkeamman elintason perässä. Niin se varmasti onkin. Näiden kansainvaeltajien kannalta. Ymmärrän tämän asian luonnollisuuden heidän kannaltaan täysin. Onhan se osalle heistä jopa uskonnollinen velvoite ja profeetan määräys. Kuten Muammar Gaddafi sanoo: "Maa on kaikkien omaisuutta. Jumala käskee ihmisiä siirtymään sinne missä on paras toimeentulo. Se on heidän oikeutensa." Sen sijaan en ymmärrä sitä, että meidän suomalaisten pitäisi pitää tätä asiaa ihanana, luonnollisena tai edes väistämättömänä. Me olemme tällä kertaa kansainvaellusten häviäjäpuolella, eli niitä kansoja, jotka ovat vaarassa tuhoutua tulevien kansainvaellusten tiimellyksessä. Me olemme niitä, joille kerrotaan, että Suomen maa onkin nyt yhtäkkiä kaikkien omaisuutta. Miksi suomalaisen kulttuurin ja Suomen kansan tuhon pitäisi meidän mielestämme olla ihanaa? Miksi meidän pitäisi alistua sellaiseen kehitykseen tai jopa tukea sitä?

Mongolien kansainvaellukset olivat aikanaan luonnollisia. Tsingis Kaanin soturilaumat ratsastivat läpi koko tunnetun maailman ryöstäen, raiskaten ja tappaen. Ja huusivat "IHQUDAA!!" Heidän mielestään tappaminen, ryöstäminen ja raiskaaminen oli ihanaa. Euroopan ja länsimaisen sivistyksen onneksi se ei kuitenkaan sillä kertaa ollut väistämätöntä, vaan sinnikkään vastarinnan ja hyvän onnen kautta Eurooppa pelastui.

Nykyisten kansainvaellusten ja vastaavien historian tapahtumien välille voi vetää erilaisia vertailukohtia. Yksi niistä on esimerkiksi Rooman valtakunnan tuho. Valtakuntansa heiketessä roomalaiset tekivät sopimuksia rajoillaan majailevien barbaarikansojen kanssa. Antoivat gooteille kultaa vastineeksi siitä, että nämä pitivät muut kansat loitolla. Muistuttaa vähän EU:n ja Pohjois-Afrikan maiden rajaneuvotteluja, joissa afrikkalaiset valtionpäämiehet vaativat lahjuksia siitä hyvästä, että suostuisivat valvomaan omia rajojaan. Läpi historian on myös aina löytynyt niitä, jotka kertovat omalle kansalleen, että vastarinta on turhaa. He tekevät sen joko tyhmyyttään tai ahneuttaan. Omia poliittisia tavoitteitaan ajaakseen. Ehkä he elättelevät toiveita korkeasta virasta valloittajien uudessa hallinnossa. Mutta tavallisen kansan vaihtoehdot ovat yhtä vähäiset kuin mongolien aikana: kuolema orjuudessa tai seivästettynä. Samalla hinnalla voisi mieluummin taistella viimeiseen asti. Sillä, kuten historiakin osoittaa, tuhoutuminen ei aina ole väistämätöntä.

Näitä samoja argumentteja voisi soveltaa myös kansallisvaltioon.

VÄITE 1. On ihanaa, että meillä on kansallisvaltio. Tiedostavien tahojen mielestä Afrikan ongelmat ja sisällissodat johtuvat siitä, että valkoinen mies kävi siellä vetämässä rajoja, jotka eivät kulje kansallisuusrajojen mukaan. Keskenään sotiessaan afrikkalaiset tavoittelevat siis vain luonnollista olotilaansa: kansallisvaltiota. Entisen Jugoslavian alueella sama juttu: levottomuudet eivät lakkaa, ennen kuin joka ikisellä kansalla on siellä oma valtionsa. Miksi siis kansallisvaltio ei olisi Suomenkin kohdalla ihana asia. Ja onhan se. Paitsi esimerkiksi vihreiden mielestä, jotka periaateohjelmassaan toteavat, että "Ei voida enää puhua kansallisvaltioista, koska alun perinkin keinotekoinen käsite saman syntyperän jakavasta kansasta on vanhentunut maahanmuuton ja EU:n vapaan liikkuvuuden myötä." Tämä on mielenkiintoinen näkemys. Vihreiden mielestä siis Suomessa asuvat noin 100 000 ulkomaan kansalaista riittävät romuttamaan kansallisvaltion perustan. Mielenkiintoista on myös se, että toisissa asiayhteyksissä tuota Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrää pidetään mitättömän pienenä ja ihmetellään näin vähäisestä maahanmuuttajien määrästä noussutta kohua. Meillähän on eurooppalaisittain katsoen erittäin vähän maahanmuuttajia. No, kaikesta huolimatta kansallisvaltio Suomi on yhä pystyssä ja voi toistaiseksi ihan hyvin. Ihanaa, leijonat, ihanaa!

VÄITE 2. On luonnollista, että suomalaiset ovat valmiita puolustamaan omaa itsenäisyyttään ja kansallisvaltiotaan. Tarvitseeko tätä edes perustella? Valitettavasti tuntuu siltä, että nykyään tarvitsisi. Mutta se on todellakin aivan luonnollista, eikä siinä ole mitään häpeämistä, että itsenäinen kansa haluaa puolustaa omaa olemassaoloaan. Aivan samalla tavalla kuin afrikkalaisten kannalta on luonnollista, että he ovat valmiita lähtemään valtavina laumoina vaeltamaan korkeamman elintason perässä, suomalaisten kannalta on luonnollista, että me emme suostu siihen, että 50 000 000 afrikkalaista muuttaa tänne noin vain asumaan.

VÄITE 3. On väistämätöntä, että monikulttuuri johtaa sisällissotiin ja etnisiin puhdistuksiin. Mikäli me suomalaiset hyväksymme sen, että monikulttuuri on "väistämätöntä", niin se johtaa väistämättä sisäisiin levottomuuksiin ja etnisiin puhdistuksiin. Joko siinä vaiheessa, kun suomalaiset lopullisesti kyllästyvät monikulttuurin tuomaan väkivaltaan ja joukkoraiskauksiin. Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun muualta tulleet nousevat maassa enemmistöksi. Ja silloin etnisen puhdistuksen uhreina ovat suomalaiset. Näin on käynyt kaikkialla, missä eri kulttuureja edustavat kansat on pakotettu asumaan samassa valtiossa: eri puolilla Afrikassa, Libanonissa, entisessä Jugoslaviassa. Kaikkialla. Ranskassa sisällissota on jo alkanut.

Mutta kuten totesimme, Suomessa on vielä verrattain vähän maahanmuuttajia. Monikulttuuri ja kansainvaellukset eivät vielä Suomen osalta ole väistämättömiä. Me voimme vielä pysäyttää tämän kehityksen poliittisin keinoin. Rauhanomaisesti.

Toivottavasti se onnistuu. Sillä se olisi minun mielestäni luonnollista. Ja ihanaa.

Jaa Facebookissa