21.12.06

Kesykolleja ja paljaita lihapaloja

Olipa kerran talo, jossa asui kesykolleja ja paljaita lihapaloja. Kesykollit olivat tottuneet syömään kuivamuonaa, joten ne eivät pureskelleet paljaita lihapaloja, kunhan välillä vähän mourusivat ja nuoleskelivat, mikä oli lihapalojen mielestä tosi mukavaa. Talon keittiössä kaapin päällä asui joukko ihramöykkyjä, joiden mielestä talon elämä ei ollut riittävän monimuotoista. He matkustivat ajassa taaksepäin jurakaudelle ja toivat taloon joukon sapelihammastiikereitä. Sapelihammastiikerit tappoivat heti alkajaisiksi muutaman kesykollin ja ajoivat muut sohvan alle piiloon. Tekivät nokkimisjärjestyksen selväksi. Pahinta oli se, että ovi jurakaudelle oli jäänyt auki, joten sapelihammastiikereitä tuli koko ajan lisää. Luontonsa mukaisesti ne alkoivat hotkia paljaita lihapaloja suihinsa. Tämä oli kesykollien mielestä hyvin surullista ja väärin. He kysyivät ihramöykyiltä (jotka itse olivat kaapin päällä täysin turvassa sapelihammastiikereiden hyökkäyksiltä) mitä he voisivat tehdä suojellakseen lihapaloja. Ihramöykyt neuvoivat käärimään lihapalat tiukasti mustaan jätesäkkiin. Silloin sapelihammastiikerit eivät ehkä haistaisi niitä. Sisimmässään ihramöykyt kuitenkin ihailivat sapelihammastiikereiden alkukantaista voimaa näiden ajaessa kesykollit pakosalle ja ahmiessa lihapaloja.

Kesykolli R, joka oli kirjoista tutkinut sapelihammastiikerien metsästämisen teoriaa ehdotti, että jos kesykollit saisivat oven suljettua, he voisivat ehkä kesyttää ne sapelihammastiikerit, jotka eivät vielä olleet päässeet lihan makuun ja karkoittaa loput. Muut kesykollit kuuntelivat tätä puhetta järkyttyneinä ja tyrmistyneinä, sillä he tiesivät, että siitä on vain lyhyt matka kivikirveisiin, alkeellisiin keihäisiin ja ketjussa soihdut kädessä kulkeviin kesykollien laumoihin, jotka ajavat sapelihammastiikereitä kohti jyrkännettä.

Niinpä mitään ei tehty. Kesykolli Q katsoi surullisena, kun sapelihammastiikerit söivät kaksi hänelle rakasta lihapalaa, jotka hän oli huolellisesti käärinyt mustaan jätesäkkiin suojellakseen niitä. Tällöin kesykolli J ehdotti, että eikö olisi kaiken kohtuuden nimissä oikein, että koska sapelihammastiikerit eivät kömpelöinä ylety kansakunnan kaapin päälle, joku kesykolleista voisi yrittää päästä sinne ja tyrkätä ihramöykyt alas, jotta ihramöykytkin olisivat vaarassa joutua sapelihammastiikerien hampaisiin.

"Se olisi niille aivan oikein", huudahti kesykolli R.
"Niin mut silti. Ei noin saa sanoa. Ei saa toivoa toisen syötäväksi joutumista."

20 comments:

Anonymous said...

Joo, eläinsadut on kivoja. Sapelihammastiikerit eivät tosin ole niin kaukaisesta menneisyydestä kuin Jura, mutta ehkä tuo on symbolista...

t. Pete G

reino said...

Eläinsaduissa voi tapahtua mitä vaan. :)

Todellisuus onkin sitten aina ihan toinen juttu.

Anonymous said...

Valitettavasti ihrapallerot ei taida maistua sapelihammasnee... tiikereille. (vaikka sitä taitavat nuo kukkahattupallerot toivoakin.)

Hyvä blogi. :thumbs:

Anonymous said...

"Valitettavasti ihrapallerot ei taida maistua sapelihammasnee... tiikereille. (vaikka sitä taitavat nuo kukkahattupallerot toivoakin.)"

kyllä aika monella salskealla kaverilla on aikamonen sotanorsu kainalossa. kts Annan juttu ravintolalaiva väiskistä

Anonymous said...

Symboliikka on viiltävän raakaa. Iskee kuin miljoona volttia!

Anonymous said...

hyi-hyi-reinoa, tuo oli taatusti epäjouluisin eläinsatu, jonka olen kolmen päivän aikana lukenut. Ja koska jouluna pitää saada lukea joulusatuja, ja nyt on joulu, olen perin tyytymätön (joskin hilpeän huvittunut) lukukokemukseni tiimoilta.

Kiltti-piltti-reino, kirjoita sellainen kiva joulusatu, jossa lapsosille käy hyvin ja jossa ei ole yhtään sapelihammastiikeriä eikä mustaa säkkiä eikä mitään muutakaan kakstuhatluvun sosiaalista konstruktiota. Kirjoita sellainen satu, joita oli ennen vanhaan.

joulua toivottava, tarinaa odottamaan jäävä lot

reino said...

Sellainen satu, joita oli ennen vanhaan? Siis Grimmin veljekset? Siis paha sisarpuoli pannaan tynnyriin ja pyöritetään mäkeä alas jokeen? Siis noita pannaan uuniin ja paistetaan, kunnes lihat irtoavat luista? ;-D

mie vaan said...

voi reino reino. Tuo oli kenties hienoin eläinsatu jonka olen kuullut. Hymyilin leveää valkoista hymyä lukiessani tuota tarinaa. Ylitit itsesi.

reino said...

Kommenttina siihen anonyymina jätettyyn timppajyrkin viestiin, jonka jätän julkaisematta:

Minun ei tarvitse erikseen puolustella kenenkään oikeutta sanoa tekevänsä jotain sellaista, mikä on Suomen lain mukaan kelle tahansa sallittua.

Tämä eläinsatu (ja moni muukin kirjoitukseni) liittyy laajempaan teemaan. Siihen, että nykyään monille tuntuu olevan tärkeämpää se, mitä joku SANOO, kuin se, mitä joku TEKEE.

Minun mielestäni ihmisten pitäisi olla huolestuneempia siitä, mitä todellisuudessa TAPAHTUU, kuin siitä, mitä netissä tai kapakan pöydissä SANOTAAN.

No joo, tarkennuksena ylläolevaan, on OK myös olla huolissaan siitä, mitä netissä tai sanomalehdissa jätetään sanomatta.

Anonymous said...

Ei Grimmin saduissa tyhmiä tyttöjä koskaan turhan vuoksi lihoistaan erotettu. Aina oli jokin syy.

Usein se syy oli tottelemattomuus. Tyhmä tyttö teki tuuliviiripäänsä mukaan ja sai tuta metsän noidan vihan. Samoin kävi Max:n ja Moritz:n - Pojat joit' ei saatu hyviks', nyt on jauhettuina jyviks.

Huh, olipas entisaika julma. Kyllä tänään on hyvä. Ihmisillä rauha maassa ja punatulkuilla hyvä tahto..

Teemu Lahtinen said...

Hengästyttävää. Tämä bloggaus jää historiaan legendana jo omana aikanaan.

Anonymous said...

Ylitit itsesi Reino. Satu on aivan huippu. Luin sen kolme kertaa ja naurattaa vieläkin :D

Hyvin osu ja uppos myös.

Lisää näitä!!!

t. Q

turning torso said...

Maukasta sianpotkaa reiskan ruokalasta jälleen.
Tässäkin saisi olla lisäksi linkki lähteeseen, jotta asiaan vihkiytymättömätkin pääsisivät jyvälle. Nyt se auennee kunnolla vain meille kalpeille nationalistisioille jotka kiepumme aihepiirin ympärillä oikeutetussa nuivuudessamme tiristen, ehtymättömällä intensiteetillä dataa louhien ja kiihotusta sangen tarpeellisten asennekiristymien toivossa kylväen.

“If you take out uncovered meat and place it outside on the street . . . and the cats come and eat it, whose fault is it, the cats or the uncovered meat? The uncovered meat is the problem,” said Sheikh al-Hilali, the Mufti of Australia.

Anonymous said...

Loistava heitto. Tämänhän voisi vaikka näytellä ja ottaa nauhalle. Siitä sitten Youtuben kautta etiäppäin.

Mutta kuka suostuu näyttelemään ihramöykkyä? Timppa?

ciclista said...

Ehdottaisin, että reino voisi käydä näitä "satuja" kertomassa vaikka joissakin ulkomaalaisten tilaisuuksissa. Mahtaisiko rohkeus riittää?

reino said...

ciclista, miten minulle tuli tuosta sinun kommentistasi sellainen vaikutelma, että sinä näet "ulkomaalaiset" jonkinlaisena homogeenisenä laumana, jolla on erittäin huono impulssikontrolli ja joka puhkeaa kollektiiviseen äbäläwäbälään ja puukkojen heilutukseen välittömästi, jos joku sanoo jotain sellaista, mikä ei ole heille mieleen.

Jos sinun käsityksesi ulkomaalaisista on tuollainen, niin se vaikuttaa minusta lähes rasistiselta.

No, joka tapauksessa, eiköhän siellä ulkomaalaisten tilaisuuksissa riitä satusetiä ja -tätejä ilman minuakin.

Amerikkalainen ystäväni muuten kertoi eilen illalla hauskoja pesukarhuvitsejä. Pesukarhut pitävät vesimeloonista.

Anonymous said...

ciclista vaikuttaa jyrkin kaverilta tai on jyrki. Tyypillä tuntuu olevan suorastaan pakonomainen tarve tuputtaa monikulttuurisuutta. Katsokaa vaikka pyöräilyyn liittyvä järjetön ja täysin teennäinen monikulttuurisekoilu.

Anonymous said...

Sairaan hyvä! Lukeekohan kukaan ihrapalloista blogiasi? Tätä kannattaisi linkitellä sähköpostien mukana eri tahoille.

Anonymous said...

http://jantunen.blogspot.com/2006_12_10_jantunen_archive.html

Erittäin mielenkiintoinen "multifaith room" :D

Anonymous said...

Tää on L-O-I-S-T-A-V-A! Eikö näitä voisi printata julisteisiin Loesje-tyyliin ja laittaa menemään pitkin kaupunkia?

There was an error in this gadget