Joskus 90-luvun alussa, kun seurustelin vaikean ja lahjakkaan naisen kanssa, tulin itsekin luomisen kriisiin. Halusin saada selvyyden, pitäisikö minun yrittää etsiä itseäni kirjailijana, vai jatkaa suosiolla hyvässä vauhdissa ollutta bisnestä. Lähetin siis siihenastiset tekeleeni samalle kustannustoimittajalle, joka oli työstänyt vaikean ja lahjakkaan naisenikin tekstejä.
Harri Haanpään vastaus oli mielestäni oikea ja rehellinen. Erittäin osuva. Lähdin sitten bisneksiin.
Varhaistuotannon bonusraitoina Pahkasikahenkinen Viinamäen Eemeli ja hämärää naisnäkökulmaa edustava Haahkan untuvat. Kustannustoimittajan kirje alla.
Harri Haanpään vastaus oli mielestäni oikea ja rehellinen. Erittäin osuva. Lähdin sitten bisneksiin.
Varhaistuotannon bonusraitoina Pahkasikahenkinen Viinamäen Eemeli ja hämärää naisnäkökulmaa edustava Haahkan untuvat. Kustannustoimittajan kirje alla.
Helsingissä 11. lokakuuta 1993
Nekala
33800 Tampere
Halusit kuulla vain hyvin yksinkertaisia vastauksia. Ja nimesit yhden: joko nuoruusvuosiesi jutuista on johonkin tai ei ole?
Yksinkertaisuudessani vastaan, että lähinnä teksteistä vielä lukee sen millainen kirjallisuus sinua on innoittanut. Ehdotan Gogolia, Kafkaa, Haanpäätä, Huovista, Juha Seppälää ja Rosa Liksomia. Ideoita on, toteutus latistuttaa ne, jälki on haparoivaa. Pilaat Huippukammin lopulla, joka tekee tarinasta kertakäyttövitsin. Kauppamatkustajan kuolema loppuu kuin kanan lento, Kolopesijän kertoja ei löydä oikeaa, skitsoa aggressiivisuutta ja joutuu tyytymään siksi sisäisessa monologissaan vittu-sanoihin. Juhannusaaton kunniaksi... on Seppälää, Heti kun se tuli sisään... on Liksomia. Jne.
terveisin
Harri Haanpää
WSOY kirjallinen osasto
No comments:
Post a Comment