11.10.06

Varhaiset: KAUPPAEDUSTAJA K.

Kauppaedustaja K astuu sisään hotellihuoneeseen. Laukkunsa hän laskee sängyn viereen, päällystakin sen päälle. Pöytä on ikkunan vieressä. Sille hän heittää sekalaisen nipun papereita: hotelliketjun kanta-asiakaskortti, huoneen avainlipuke, vapaalippu hotellin yökerhoon ja muita. Ikkunasta näkyy pysäköintihallin yli kaupungin keskustaan. Hotellin takapihalle on jostakin sattuman oikusta unohtunut vanha kolmikerroksinen puutalo, kaikenpyyhkivää purkuintoa uhmaamaan.

Kaikenmaailman perkeleen rötisköjä jättävät. Eiköhän kohta tule jotkut koijärveläiset ja köytä itseään kettingillä ovenkahvaan, tuhahtaa K itsekseen. Ajatus piristää hetkeksi. K menee kylpyhuoneeseen, lorottelee nautinnolliset kuset ja huuhtaisee naamansa. Hyllyltä ottamansa kertakäyttömukin kanssa hän menee laukulleen ja penkoo sieltä pullon halvinta kotimaista viskiä.

Ensimmäinen paukku palauttaa koko päivän vaivanneen närästyksen voimallisena mieleen. Mahahaavalääke oli unohtunut kotiin, eikä reissun päältä saisi ilman reseptiä millään keinoin hankittua uutta. Samarin ei tähän taida enää auttaa, tuskinpa paljon mikään muukaan, ainakaan luotia vähempi, pohtii K katkerasti hymähtäen. Tietysti voisi kokeilla jotain vissyä tai ginger alea sekaan, mutta kun on kertakaikkiaan tottunut viskinsä juomaan raakana. Lämmin viski alkaa hienokseltaan tökkiä. Olisiko pitänyt ensin kaljalla varmistella. No perkele se on nyt mentävä. Oksentamaankaan hän ei aikonut ruveta. Sitä verta ei millään viitsisi nyt juuri katsella.

K poimii pöydällä lojuvat paperit käteensä. VIP-kortti
lompakkoon, yökerhon pääsylippu roskiin, sekalaiset kuitit jonnekin talteen. Sitten K muistaa, kävelee laukulleen ja ottaa sieltä alkometrin viskipullon viereen pöydälle. Kuin muistutukseksi. Tietää kuitenkin juovansa kaiken. Perkele kun huomenna olisi tavallinen päivä. Voisi ajaa seuraavaan kohteeseen, ottaa kaikessa rauhassa muutamat krapulakaljat ja kiertää sitten loppupäivän asiakkaissa vaikka taksilla. Mutta kun huomenna oli perjantai ja pitkän viikonlopun alku. Kemistä pitäisi vielä selviytyä kotiin asti. Kolme asiakkaista oli vanhoja tuttuja, niiden kanssa ei tulisi ongelmia, mutta kun se neljäs, uusi asiakas, oli sellainen perkeleen nipottaja. Sinne ei paranisi kovin pahoissa tutinoissa mennä. Vai pitäisikö se hoitaa ensimmäisenä. Vai viimeisenä? Ja se perkeleen sisätilanlämmitin pitäisi keritä viemään korjaajalle vielä perjantaina. Kotona pitäisi siis olla hyvissä ajoin.

Mitään ei ole niin vittumaista kuin aamulla lähteä kylmällä autolla liikkeelle.

K miettii kirjoittavansa ajankäyttömuistioonsa, että lämmitin pitäisi muistaa viedä korjaamoon. Sivun yläreunassa lukee 'Viikon avaintehtävät ja -tavoitteet:'. K ajattelee ensin kirjoittaa siihen vaikka että vittua päähän ja perseet olalle, mutta ei sitten jaksakaan kirjoittaa yhtään mitään. Kai sen aamulla muistaa kun henki vaan huuruaa jäisessä autossa.

Aikansa kuluksi K napsauttaa television kaukosäätimestä päälle. Suomalaisia kanavia ei viitsi katsella, niistä ei kuitenkaan tule mitään. Uutiset tietysti voisi, mutta mitäs vitun hyviä uutisia mistään on aikoihin kuulunut. Hotellin omalta viihdekanavalta tulee joku amerikkalainen. Siitä K ei oikein pääse jyvälle kun ei aikoinaan ole tullut englantia opeteltua. Eivätkö ne perkeleet saa näihin edes tekstejä? Moskovan TV:n luonto-ohjelma jaksaa huvittaa vähän aikaa. Somat ilveksenpennut piehtaroivat emonsa kimpussa. Jostakin K:n mieleen tulee irrallinen lause, jolle ei tunnu muistuvan mitään asia-yhteyttä: Kissa on kiva eläin.

Niinhän se on. Niinhän se on että kissa on etevä eläin, K myöntelee, napsauttaa television pois ja hakee kylpyhuoneen hanasta vähän vettä seuraavan ryyppynsä sekaan.

Purkutalon pihakinoksissa liukastelee kaksi nuorta poikaa. Tai helvetistäkö noita erottaa mitä ne on. Pitkä ja paksu mustaksi värjätty tukka harottaa molemmilta päästä sekalaisena pehkona. Molemmilla on mustat pitkät takit, mustat housut ja mustat teräväkärkiset kengät. Muovikasseissa on ilmiselvästi kaljapulloja. Mitähän perkeleen metsänpeikkoja nuo meinaavat olevansa. Eivät sentään ole mustia muovikasseja mistään löytäneet. Kaikkia jumalauta koikkelehtijoita niitä nykyään on. Ja kaikille ne nykyään kaljaa myyvät, nuokin aivan kakaroita.

Seuraava ryyppy tuntuu uppoavan ilman vettäkin. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Ketkä perkeleet tuommoisessa talonrähjässä viitsivät asuakin. Tietysti jotain saatanan vaihtoehtoihmisiä jotka sönköttävät riihipaita päällä vanhoista arvoista. Tai kulkevat ympäriinsä mustissaan niinkuin mitkäkin kuoleman enkelit. Koittakaa jumalauta kaksikymmentä vuotta asua kämpässä missä vesi jäätyy joka talvi ämpärissä lattialla kun sen olet siihen ensin kaivosta kantanut. Kyllä sitten alkaa keskuslämmityskin kelvata. Ja takkaan ei viitsi tulta viritellä kuin hädin tuskin makkaranpaistoa varten. Mutta eipähän tarvitse joka aamu sitäkään varten viideltä herätä.

Se lämmitin täytyy muistaa viedä. Ajastin siitä kai on hajalla.

Nyt talon pihassa paarustaa joku vaalea tyttö, pudottaa jotain hankeen ja kumartuu poimimaan sen. Turhaan siinä persettäs esittelet. Ei sitä täällä kaivata. Tytöllä ei ole muovikassia, vaan sen sijaan iso nahkainen olkalaukku. Mitähän tuossakin reppuryssän laukussa menee? Viinaa se saatanan huora siinä kuitenkin rahtaa. Mutta sen verran on ymmärtänyt ettei ihan mustiin ole sentään tarvinnut pukeutua. Ettei mitään maansurua.

Hyvä persehän tytöllä oli. Ettei sen puoleen. Mitähän ne kaikki tuonne ramppaa. Onko niillä siellä joku kolhoosi vai mikä kommuuni se on.


Huomenna heti kotiin päästyä pitäisi lähteä ajamaan eteenpäin firman kelomökille. Toista sataa kilometriä. Ja se lämmitin pitäisi viedä siinä välissä. Yhtä juoksemista. Mökki olisi kylmä ja persoonaton, kuin joku hotellihuone. Eipä juuri kiinnostaisi, mutta kun lasten on päästävä laskettelemaan niin sitten on. Ja vaimo kärttäisi latuja kiertämään. Mutta en lähde. En vaikka mikä. Takkaan tuli vain ja televisio päälle. Sitten sohvalla levynä eikä liikettäkään. Ei liikettäkään.

Seuraava paukku alkaa oikein jo maistua. Pieninä siemauksina. Ei tässä hätäpäivää.

Tumma pitkähiuksinen tyttö kävelee purkutalolle. Korkeakorkoiset talvisaappaat liukastelevat jäällä. Tyttö on pukeutunut kokonaan mustiin.

Ja siinä taas joku saatanan peikkolainen.

Oli ollut aika kun K oli kaikki talvet kuljettanut suksia mukanaan auton katolla. Valinnut yöpaikkansa sen mukaan että hotellilta pääsi hyvin ladulle ja pitänyt kunnia-asianaan käydä joka ilta suksimassa, muutaman kilometrin ainakin. Eipä enää. Vaikka vaimo kuinka kärttäisi. Saisi vaikka suksia kuuseen.

Purkutalon pojat raahaavat jostain pitkää kaasugrilliä, sellaista joita yleensä näkee automarkettien pihassa tai suurissa kansanjuhlissa, ja asettavat sen seinustalle. Joku häviää pihasta ja palaa hetken kuluttua kaasupullo kainalossaan. (Mistähän se tuonkin kävi varastamassa?) Grilli sytytetään. Talon toisessa siivessä asustelevat rappioalkoholistit liittyvät joukkoon. Joku alkaa heijastaa psykedeelisiä dioja purkutalon seinään.

Alkuviikosta pitäisi taas pitää palaveria sen konsultin kanssa firman englanninkielisestä esittelyvideosta ja vientimarkkinoiden tuotesortimentista ja kansainvälistymisestä ja yhdentyvästä Euroopasta ja hevonvitusta. Selvää vittuilua Heikkilän puolelta laittaa hänet edustamaan firmaa siinä videoprojektissa. Muka pitkäaikainen ja kattava tuotevalikoiman tuntemus. Paskat. Mitä minä näistä kansainvälisyyksistä ymmärrän. En osaa edes englantia. Ja se konsulttikin puhuu hoonoa soomea inhottavan narisevalla äänellä. Vittumaista kuunnella sellaista ininää. Jos se spiikkaa sen videonkin englanniksi samalla äänellä niin eihän sitä kuuntele kukaan. Tulee suomikuvaa, sano. Ja se saatanan ylimielinen käkkäräpää taitaa olla joku juutalainenkin, ainakin nokasta päätellen. Kaikkia vittuja niitä on.

Pihalle jonkin matkan päähän grillistä sytytetään nuotio mitä epämääräisimmistä aineksista. Ikkunalaudoilla on kynttilöitä. Peikkolaisiakin on jostakin ilmestynyt lisää. Vaalea tyttö tuntuu toimivan jonkinlaisena seremoniamestarina. Diaheitintä yritetään suunnata hotellin seinään, mutta sinne asti kuvat eivät oikein jaksa hiljalleen tippuvan lumisateen läpi heijastua. Joku puhaltelee värikkäitä ilmapalloja ja ripustelee niitä puun oksiin. (Ei perkele, kondomejahan nuo ovat.) Ihmiset sulautuvat yhdeksi iloiseksi puutarhajuhlaksi; rappioalkoholistit toppatakkeineen ja piimäpurkkeineen ja nuoret karvapäät mustine nahkatakkeineen ja keskikaljoineen.

Miten ne oikein myyvät noin nuorille kaljaa...

Viskipullo alkaa olla puolessa. Nyt olisi aika pikkuhiljaa jarrutella. Jos huomenna aikoo rattiin siis. K ottaa alkometrin pöydältä, tipauttaa sen sängyllä avoimena olevaan salkkuun ja menee kuselle.

Joku mustatakkinen nappaa nuotiosta puoliksi palaneen oksan ja alkaa pyörittää sitä itsensä ympäri laajassa kaaressa kuin kiekonheittäjä. Lopulta poika päästää oksan lentämään ja se kolahtaa hotellin päätyseinään kipinää iskien. Toinen mustatakki heittää jotain nestettä nuotioon ja liekit leiskahtavat korkealle. (Taisi pihistää joltain äijäpahalta Sinolit.) Vaalea tyttö kiipeää talon seinää nousevia tikkaita puoliväliin, pitämään kai palopuhetta.

Vielä yksi paukku. Toissa viikonloppuna piti hakea oma poika selviämisasemalta. Siinä yhteydessä tuli kai räyhättyä turhankin pahasti. Mökillä täytyisi koittaa hyvitellä. Liiankin pahasti sanottua. Mutta ei sekään mukavalta tunnu kun kesken viikonlopun vieton soitetaan että tulkaapas hakemaan tämä poikanne täältä. Ja tuokaa huomenna kuulusteluun kun se selviää. Ja sitten joku virkaintoinen sosiaalipimu alkaa neuvoa miten hänen pitää poikansa kasvattaa. Ja itse sen näköinen ettei ikinä varmasti ole sen vertaa kyrpää saanut että pääsisi omia lapsia tekemään.

Purkutalo on tulessa. Juhlayleisö huomaa liekit. Mustatakkiset yrittävät sammuttaa tulta kantamalla lunta sisään. Joku kusee lieskoihin. Mutta tuli ei sammu enää kovinkaan helposti. Liekit lyövät ulos särkyneistä ikkunoista. Rappioalkoholistit kerääntyvät ikkunan vierelle lämmittelemään. (Se saatanan lämmitin täytyy muistaa viedä.) Hetken kuluttua palokunta on paikalla. Ensi töikseen sammuttavat pihalle kyhätyn nuotion. Poliisi hätistelee juhlakansaa loitommalle. Alkoholistit kyyristyvät tottuneen tuntuisesti johonkin pihan syrjäiseen nurkkaan. Mustatakkiset sen sijaan eivät suhtaudu poliisin aiheuttamaan häiriöön ollenkaan suopeasti. Joku hyppää poliisiauton päälle ja yrittää kiskoa kattomajakkaa irti. Vaalea tyttö on kivunnut katon harjalle ja heittelee poliiseja lumipalloilla rivouksia huudellen.

K istuu pimeässä hotellihuoneessa. Välkkyvät valot käyvät ilkeästi silmiin. K toivoo että poika saisi poliisiauton valon kiskottua irti.

Palokunta suuntaa ruiskunsa ikkunoista lyöviin liekkeihin. Yksi poliiseista kiipeää katolle hakemaan vaaleaa tyttöä. Mutta tämä ei aio antautua, vaan loikkaa katolta yllättävän sulavasti lentoon ja alkaa kierrellä pihan yläpuolella jatkuvasti poliiseja herjaten. Poliisiauton katolla hyppinyt poika on jo paketoitu käsirautoihin ja siirretty auton sisään. Muutkin karvapäät ovat kadonneet pihapiiristä. Jäljellä on vain vaalea tyttö, joka räpyttelee palokunnan tikasauton yläpuolella.

Miten kauan yhden tuollaisen pienen talon sammuttaminen oikein voi kestää. Tai sammuttaisivat edes nuo valot.

Eikä Timo sitä ikkunaa varmaan kivittänyt. Tai mitä sitten jos heittikin? Kyllä keskusliikkeillä rahaa on. Ja vakuutushan ne korvaa. Vakuutus. Onkos teidän perheessänne ennen ollut tälläisiä ongelmia? Teki mieli kysyä että onkos neidillä ollut kyrvänsaamisongelmia kun on naama noin niinkuin karummasta päästä? Että kyllä tässä voi vanha äijäkin vielä sen verran koittaa tökkiä että pahimpaan tarpeeseen. Saatana.

Vaalea tyttö lähtee taas kiertämään pihaa laajemmassa kaaressa. Äkkiä tulipalon kuumuuden aiheuttama noste osuu hänen toisen siipensä alle ja horjuttaa tottumattoman lentäjän tasapainoa. Tyttö kiepsahtaa päistikkää lumihankeen.

Viski on loppu. Kuten niin usein humalassa, K yrittää ajatella vaimostaan jotain oikein ilkeää, mutta ei osaa edes sitä. Ei tule mitään mieleen.

Tyttö yrittää lähteä vielä lentoon kinoksesta, mutta alastulossa nyrjähtäneellä nilkalla on paha räpistellä nousukiitoa. Vanttera haalariasuinen poliisi tarttuu tyttöä siipipuolesta ja kiidättää hänet autoon. Palokunta alkaa saada liekit hallintaansa.

K makaa sängyllään ja katsoo miten välkkyvät valot kiertävät hotellihuonetta. Koko huone näyttää pyörivän. Ohuista verhoista ei ole mitään apua.
Että ihmistä näin kiusataan. Sammuttaisivat nyt edes nuo valot.

No comments:

There was an error in this gadget