Oheisessa piilokuvassa on Hyeena. Hyeena on kis-sa. Hyeena on myös xe-no-fo-bi. Kun vieras kolli tulee pihaan, Hyeena pörhistää karvansa ja mouruaa vieraalle urokselle ankarasti. Onneksi kyseessä on vain opittu käytös, jonka Hyeena on omaksunut isännältään, joka on nat-zi. Jos Hyeenalla olisi mahdollisuus tutustua muita reviirejä edustaviin eläimiin ilman natsipropagandan tuomia asennekiristymiä, hän toimisi arkisissa askareissaan aivan eri tavalla.
Kuvassa Hyeena on pienellä kerällä. Hyeenan isäntä on oppinut kissaltaan pienellä kerällä olemisen tärkeyden. Tämä todistaa, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa eri rodut (kis-sa ja Na-zi) voivat oppia toisiltaan sekä negatiivisia että positiivisia asioita.
Pienellä kerällä ollessaan Hyeena muistuttaa Jin ja jang -symbolia. Kiinalaisen filosofian mukaan musta ei edusta pelkästään hyvyyttä eikä valkoinen pelkästään pahuutta, vaan nämä kaksi perusvoimaa, hyvyys ja pahuus, ovat läsnä kaikissa inhimillisissä olennoissa ja tavallaan täydentävät toisiaan. Tämän maailman ciclistojen on vaikea ymmärtää, että pahuus tai hyvyys eivät ole absoluuttisia asioita. Absoluuttisen pahan ruumiillistuma (na-tzi) voi tykätä kissoista, mitä yleensä pidetään positiivisena piirteenä ihmisessä. On myös teoreettisesti mahdollista, että absoluuttisen hyvän edustajassa (nee-ke-ri) saattaisi olla jotain negatiivisia ominaisuuksia.
Jos itse lukisin tätä juttuani edes pari kuukautta aikaisemmin, huutaisin tässä vaiheessa itselleni, että älä nyt helvetissä leikilläsikään julistaudu natsiksi, koska sen jälkeen suvaitsevaiset käyttävät sitä leimaa perustellakseen, että mitään sinun sanomaasi ei tarvitse ottaa vakavasti eikä se ansaitse vastausta. "Ei meidän rasisteille tarvitse mitään perustella."
Niin minä ajattelin vielä pari kuukautta sitten. Että jos minä kukkasten kielellä ja söpöjen kissojen kuvilla esittäisin asiani, niin ehkä joku toista näkökulmaa edustava kuuntelisi ja lähtisi mukaan keskusteluun. Mutta eihän se niin mene. Sen jälkeen kun Hurrikaani Katariina vaimeni, minä olen netissä huutanut hullun lailla, ja satunnaista AKV:tä lukuunottamatta vastaan ei ole tullut ainuttakaan toisen näkökulman edustajaa, joka olisi pystynyt kahta viestiä kauempaa asialliseen keskusteluun. Minä jään yhä odottamaan sitä "suomalaisten suvaitsevampaa puoliskoa, joka yrittää muokata rasistien asenteita asia-argumentein". Sitä minua paremmin asiat ymmärtävää puoliskoa, josta Anna-Mari Sipilä tämän sunnuntain Hesarissa kertoi. Mutta sitä ei ikinä tule.
Nämä annamarit eivät halua kuulla ajatuksia, jotka ovat heidän mielestään vääriä. Tarvittaessa he laittavat kädet korville, silmät kiinni ja huutavat suureen ääneen äbäläwäbälää. Mitä tahansa, ettei tarvitsisi kuunnella. Keskustelemaan heistä ei ole.
Natsismin ja rasismin määritelmiä on viime aikoina lavennettu siinä määrin, että ne kattavat aivan kaiken.
Minun mielestäni ei ole kohtuuton vaatimus, että tulevien sukupolvien suomalaiset saisivat jatkaa elämistään tässä maassa suomalaisen kulttuurin, arvojen ja perinteiden mukaisesti. Jos sen toivominen tekee minusta natsin, niin hip hap huu: "Heil Hitler, muil Mussolin, meil reino!"
Minun mielestäni on selvästi nähtävissä, että se sama politiikka, joka aiheuttaa "huutavan työvoimapulan", vaikka meillä samaan aikaan on satoja tuhansia ihmisiä vailla työtä ja elämän tarkoitusta, tekee hyödyllisten maahanmuuttajien tänne töihin tulemisen mahdollisimman hankalaksi ja samalla houkuttelee tänne nimenomaan niitä, jotka haluavat loisia toisten kustannuksella. Eikä tämä perustavoite tule "työperäisen maahanmuuton" myötä mihinkään muuttumaan. Ja osa niistä hyödyttömistä tulijoista on niin vahingollista ja pahaa väkeä, että sellaista ei ole totuttu täällä näkemään viimeiseen sataan vuoteen. Tai muutamaan sataan. Maahanmuuttajissa on eroja. Ja jos tämän sanominen ääneen tekee minusta rasistin, niin en voi muuta kuin olla reilusti rasisti ja lainata Henry Aaltosen, kuuluisan mustalaisrunoilijan sanoja: "Lissun lässyn luupi luu!"
