- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Hyvää päivää. Minä tulin tuomaan teille tämän teidän velkalaskelmanne.
- Velkalaskelman? Kenellekäs minä nyt olen velkaa?
- Voi voi, vaikka kuinka monelle. Itse asiassa koko sorretulle maailmalle. Tässä on ensinnäkin tämä ikuinen moraalinen velka siirtomaista ja orjuudesta...
- Siis niistä siirtomaista ja orjista, joita Suomella ei ikinä ollut? Ja siitä orjuudesta, joka loppui arabimaissa virallisesti vasta 1960-luvulla, jos loppui, ja joka ei ole Afrikassa loppunut vieläkään? Hyvä, jatkakaa.
- Sitten on tämä ilmastonmuutosvelka. Teollisuusmaat ovat tähän mennessä aiheuttaneet 80 prosenttia päästöistä, vaikka niissä asuu vain noin viidesosa maailman ihmisistä. Jos lähdetään siitä tasajakoon perustuvasta oletuksesta, että jokaisella ihmisellä on yhtäläinen oikeus saastuttaa, niin te olette kehitysmaille velkaa. Valtavasti.
- No eiköhän ne siellä Kiinassa ja Intiassa osaa jatkossakin pitää huolta omista saastuttamisoikeuksistaan. Mites muuten teillä itsellä, jokos on velat maksettuna?
- Mutta eihän minun tarvitse mitään maksaa. Minä olen nimittänyt itseni velkavastuukoordinaattoriksi ja maksan velkani sillä tavalla.
- Vai niin. Kätevää. No, olikos vielä muuta?
- Kahvivelka. Te ette varmaankaan juo Reilun Kaupan kahvia? Tiesittekö, että kahvin tuottajahinta...
- No ei se maidon tuottajahintakaan niin hääppöinen ole. Naapuri tuossa juuri investoi uuteen navettaan. Tuli muuten aika kalliiksi. Minä juon sitäpaitsi nykyään ainoastaan epäreilun kaupan Riistomokkaa, joka sisältää 3% kuivattua Guatemalan lasten verta. Olikos vielä muuta?
- Teidän alkoholinkäyttönne on kyllä huolestuttavalla tasolla.
- No joo, kyllähän tuo maksa välillä viheltää. Mutta ei elämästä selviä hengissä, kuten Juicekin sanoi. Eikä myöskään selvinnyt. Maksasi sanoo POKS...
- En minä teidän sisäelimistänne ole huolissani, vaan selkänahastanne. 500 raipaniskua on sellainen määrä, että siitä harva on selvinnyt hengissä.
- 500 raipaniskua? Mistä te nyt puhutte?
- Se on teidän olutvelkanne shariapoliisille. Me olemme tarkistaneet teidän Plussa-korttinne ostohistorian. Sen mukaan te olette todistetusti ostanut ainakin 500 tarjousmäyräkoiraa. Niistä tulee yksi raipanisku per mäyräkoira, kunhan saadaan YK:lta rahoitus shariapoliisin perustamiseen Suomeenkin.
- Eihän se kaljanjuonti laitonta ole ollut, vaikkakin suuri synti.
- Kyllä se nyt vaan on niin, että me elämme monikulttuurisessa Suomessa. Ei kansanryhmien uskonnollisia tunteita voi noin vain mennä loukkaamaan. Ja jatketusti. Ajatelkaa: 500 mäyräkoiraa!
- Jahas. Maistuisiko muuten olut? Ajattelin, että laitetaan tämä mäyris vielä samaan piikkiin. Ja tuosta jääkylmä tervasnapsi kyytipojaksi.
- Kiitos. Kyllähän sitä aina yhden voi ottaa. Ohoh, onpas tuhdin makuista tervasnapsia. Oikein suun mukaista.
- Joo. Siinä on aitoa suomalaista orjalaivatervaa. Valmistaja takaa, että saman tynnyrin tervaa on aikoinaan sivelty brittiläisten orjalaivojen pohjiin.
- Pthyi. Hyi kauheaa! Ai niin, minä meinasin unohtaa: te olette maailmanrauhalle velkaa sen, että luovutte pienaseistanne. Kansalaisjärjestöjen arvion mukaan pienaseet tappavat alueellisissa konflikteissa noin 300 000 ihmistä vuodessa. Suomen on nyt jälleen kerran ryhdyttävä edelläkävijäksi. Somaliassakin...
- Siis te haluatte minun luopuvan tarkkuusammunta- ja metsästysaseistani sen vuoksi, että sissit ja siviilit Somaliassa eivät suostu luopumaan rynnäkkökivääreistään, vaan mieluummin ammuskelevat niillä toisiaan?
- Kyllä. Ei asioihin saa muutosta sillä lailla, että muut saa muuttaa käyttäytymistään mutta meidän ei itse tarvitse. Yhteisiä pelisääntöjä pitää kehittää. Meidän pitää luopua pienaseista, jotta pienaseiden määrä saataisiin maailmassa vähenemään.
- No jos minä nyt kuitenkin pidän nämä omat pyssyni vielä toistaiseksi. Ihan siltäkin varalta, että saatte rahoituksen kuntoon ja ne piiskurit tulevat tuohon pihaan. Minä voin sitten näyttää Mossbergilla valoa.
31.1.07
28.1.07
Pahoista teoista ja katumuksesta
Valkealassa kurdiperheeseen kohdistunut kotirauhanhäirintä herätti suurta julkisuutta kaikissa tiedotusvälineissä, kunnes tuli ilmi, että sitä oli edeltänyt vastaavanlainen kotirauhanhäirintä, jonka yhteydessä nuori valkealalaismies oli pahoinpidelty omalla kotipihallaan. Lainaan Kouvolan Sanomien uutista 26.1.
"Valkealassa noin viikko sitten kurdiperheen kotiin tehdyn hyökkäyksen taustat ja motiivit alkavat paljastua. Isku oli kosto alkuyön tapahtumista, jossa noin seitsemän ulkomaalaistaustaisen miehen joukko pahoinpiteli vuonna 1985 syntynyttä Valkealassa asuvaa suomalaismiestä tämän kotipihassa.
Pahoinpitelyn uhri oli toinen Acarin perheen kotiin tehdyn iskun pidätetyistä. Tapahtumat alkoivat, kun hänen kotinsa ikkunaan heitettiin jotain lauantaita vasten yöllä noin klo 2. Kotona oli pariskunta ja toisella vuodella oleva lapsi.
Mies meni ulos ja joutui miesjoukon pahoinpitelemäksi. Häntä potkittiin ja lyötiin rautaputkella. Uhrin mukaan pahoinpitelijöiden joukossa oli kauempaa Suomesta tulleita ulkomaalaistaustaisia miehiä. Acarin perheestä ei tiettävästi ollut ketään paikalla."
Tätä uutista en ole huomannut minkään muun tiedotusvälineen julkaisseen. Kaava on sama kuin Kajaanin pizzeriakahakassa aikanaan: media käy kuumana niin kauan kun kyseessä näyttää selkeästi olevan rasistinen rikos, mutta vaikenee välittömästi, kun julki tulee toisenlaista tietoa. Ja minä kun olen tähän asti ollut siinä uskossa, että kenen tahansa kotiin rähinöimään meneminen on persepäistä touhua. Mutta ilmeisesti toisten kodit ovat pyhempiä kuin toisten.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että jutut eivät mene oikeuteen, vaan ne sovitellaan asianomaisten kesken. Emme siis todennäköisesti tule saamaan mitään tietoa tapahtumien todellisesta kulusta ja taustoista.
Tapahtunut on herättänyt suurta kohua myös kansakunnan vessan seinällä. Näiden "neonatsien", "rasistien" tai "skinien" tekoa on - paitsi tietenkin paheksuttu - pidetty amatöörimäisenä pelleilynä. Tai kuten eräskin kirjoittaja kiteyttää: "Vittu mitä vellihousuja! Ensin rikotaan ikkunat ja ovet ja huudellaan isäntää pihalle. Sitten pötkitään pakoon kun joku tulee ulos!"
Todellakin melko onnettomalta touhulta tämä hyökkäys vaikuttaa. Varsinkin jos sitä vertaa toisen osapuolen suorittamaan operaatioon, joka on kuin suoraan jostain terroristin käsikirjasta, jossa neuvotaan miten pitää toimia kun haluaa pahoinpidellä tai tappaa jonkun:
* Riittävä miesylivoima (esim. 7 yhtä vastaan).
* Myös aseita mukaan (esim. rautatankoja kuten tässä tai puukkoja), jotta uhri saadaan haluttaessa varmasti hengiltä tai pysyvästi vammautettua.
* Heitä jotain ikkunaan houkutellaksesi uhrin yksin pihalla, mutta ÄLÄ LÄHDE ITSE KARKUUN vaan käy rohkeasti uhrin päälle isolla porukalla, kaikki yhtä aikaa.
* Iskuryhmän tulee naamioitua tai käyttää suojaväriä (ja minä en nyt tarkoita sellaista suojaväriä, jota vedetään purkista viiruiksi naamaan, vaan sellaista suojaväriä, joka peittää koko ihon ja estää ihmistä joutumasta vastuuseen mistään teoistaan).
* Iskuryhmän mukana ei saa olla ketään sellaista, jonka uhri voisi mahdollisesti tunnistaa.
* Hoida homma kerralla, älä ramppaa samalla paikalla 3 kertaa yössä.
* Muista tiedotus ja disinformaatio: varmista jo etukäteen, että tiedotusvälineet ja yleinen mielipide ovat sinun puolellasi. (No, tämän kohdan eteen näiden hyökkääjien ei nyky-Suomessa tarvinnut tehdä mitään. Median tuki on automaattinen.)
Mutta annetaan Suomi24:n asiantuntijan vielä jatkaa: "Sitte kun poliisisetä pistää putkaan niin itketään että kaduttaa, kaduttaa, halutaan sopia ja korvata vahingot." Kieltämättä mielikuva isosta hurjasta skinistä itkemässä ja katumassa poliisiasemalla on aika huvittava. Kuvitelkaa mielessänne se skini mahdollisimman lihavaksi ja vastenmielisen näköiseksi. Lisätkää vielä kaikenlaisia tatuointeja joka paikkaan. Kaljuun ohimoon voi kuvitella tuplasalamat. Ja sitten se itkee ja katuu. Joko alkaa naurattaa?
Minuakin vähän naurattaa, mutta en minä osaa tämän yhden tapahtuman perusteella nähdä näitä jätkiä joinakin absoluuttisen pahan ruumiillistumina. En, vaikka lehdet kuinka leimaisivat heitä absoluuttista pahaa tarkoittavilla sanoilla ja laittaisivat niihin vielä muutaman ääri-etuliitteen. Eikä se tee ääriäärinatsineofasistirasistista yhtään sen huonompaa ihmistä, että hän katuu tekoaan ja lupaa korvata vahingot. Pikemminkin päinvastoin. Tuohan on erittäin suoraselkäistä ja miehekästä käytöstä. Yhden jos toisenkin miehen elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa huomaa, että nyt on tullut tehtyä pahoja. Kuten iskettyä kirves pahviovesta läpi. Silloin pitää toimia juuri noin: tunnustaa tekonsa ja korvata vahingot.
Suomalaismiehen pahoinpitelijöistä yksikään ei ole jäänyt kiinni. Enkä usko, että tulee jäämään. En myöskään usko, että nämä miehet poliisiasemalla itkisivät ja katuisivat tekoaan. Päinvastoin, he ovat varmasti teostaan tällä hetkellä erittäin ylpeitä. Ja minä luulen, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat heidän kanssaan samaa mieltä: rasistin lyöminen on aina oikein. Eihän rasistilla voi edes olla oikeata perhettä, joka siellä sisällä hädissään itkisi, kun isää hakataan rautatangolla pihalla.
Oulussa tapahtui ennen joulua kauheita. Luolamiesmäisesti käyttäytynyt poliisi käytti neekeri-sanaa ja Hesari erehtyi kirjoittamaan sen uutiseensa. Nyt siellä on sitten käynyt valvontakameran kuvien perusteella miehiä poliisiasemalla kuulusteltavina. Heitä tosin ei epäillä rasististen sanojen käyttämisestä, vaan ainoastaan joukkoraiskauksesta. Ja minä luulen, että ihan oikeat tyypit siellä ovat olleet Luolamiehen juttusilla, mutta vaikea mitään on näyttää toteen, jos DNA-testit epäonnistuivat ja tyypit eivät myönnä mitään. Sillä nämä jätkät eivät itke, eivät kadu, eivätkä pyydä anteeksi. Luulen, että he tuntevat tehneensä aivan oikein: huora sai mitä ansaitsikin. Ja minä pelkään, että Suomessa on ihmisiä, jotka ovat heidän kanssaan samaa mieltä. Sillä saattoihan sillä naisella olla rasistisia ajatuksia. Ja sitä paitsi kyllähän suomalaisetkin raiskaavat.
"Valkealassa noin viikko sitten kurdiperheen kotiin tehdyn hyökkäyksen taustat ja motiivit alkavat paljastua. Isku oli kosto alkuyön tapahtumista, jossa noin seitsemän ulkomaalaistaustaisen miehen joukko pahoinpiteli vuonna 1985 syntynyttä Valkealassa asuvaa suomalaismiestä tämän kotipihassa.
Pahoinpitelyn uhri oli toinen Acarin perheen kotiin tehdyn iskun pidätetyistä. Tapahtumat alkoivat, kun hänen kotinsa ikkunaan heitettiin jotain lauantaita vasten yöllä noin klo 2. Kotona oli pariskunta ja toisella vuodella oleva lapsi.
Mies meni ulos ja joutui miesjoukon pahoinpitelemäksi. Häntä potkittiin ja lyötiin rautaputkella. Uhrin mukaan pahoinpitelijöiden joukossa oli kauempaa Suomesta tulleita ulkomaalaistaustaisia miehiä. Acarin perheestä ei tiettävästi ollut ketään paikalla."
Tätä uutista en ole huomannut minkään muun tiedotusvälineen julkaisseen. Kaava on sama kuin Kajaanin pizzeriakahakassa aikanaan: media käy kuumana niin kauan kun kyseessä näyttää selkeästi olevan rasistinen rikos, mutta vaikenee välittömästi, kun julki tulee toisenlaista tietoa. Ja minä kun olen tähän asti ollut siinä uskossa, että kenen tahansa kotiin rähinöimään meneminen on persepäistä touhua. Mutta ilmeisesti toisten kodit ovat pyhempiä kuin toisten.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että jutut eivät mene oikeuteen, vaan ne sovitellaan asianomaisten kesken. Emme siis todennäköisesti tule saamaan mitään tietoa tapahtumien todellisesta kulusta ja taustoista.
Tapahtunut on herättänyt suurta kohua myös kansakunnan vessan seinällä. Näiden "neonatsien", "rasistien" tai "skinien" tekoa on - paitsi tietenkin paheksuttu - pidetty amatöörimäisenä pelleilynä. Tai kuten eräskin kirjoittaja kiteyttää: "Vittu mitä vellihousuja! Ensin rikotaan ikkunat ja ovet ja huudellaan isäntää pihalle. Sitten pötkitään pakoon kun joku tulee ulos!"
Todellakin melko onnettomalta touhulta tämä hyökkäys vaikuttaa. Varsinkin jos sitä vertaa toisen osapuolen suorittamaan operaatioon, joka on kuin suoraan jostain terroristin käsikirjasta, jossa neuvotaan miten pitää toimia kun haluaa pahoinpidellä tai tappaa jonkun:
* Riittävä miesylivoima (esim. 7 yhtä vastaan).
* Myös aseita mukaan (esim. rautatankoja kuten tässä tai puukkoja), jotta uhri saadaan haluttaessa varmasti hengiltä tai pysyvästi vammautettua.
* Heitä jotain ikkunaan houkutellaksesi uhrin yksin pihalla, mutta ÄLÄ LÄHDE ITSE KARKUUN vaan käy rohkeasti uhrin päälle isolla porukalla, kaikki yhtä aikaa.
* Iskuryhmän tulee naamioitua tai käyttää suojaväriä (ja minä en nyt tarkoita sellaista suojaväriä, jota vedetään purkista viiruiksi naamaan, vaan sellaista suojaväriä, joka peittää koko ihon ja estää ihmistä joutumasta vastuuseen mistään teoistaan).
* Iskuryhmän mukana ei saa olla ketään sellaista, jonka uhri voisi mahdollisesti tunnistaa.
* Hoida homma kerralla, älä ramppaa samalla paikalla 3 kertaa yössä.
* Muista tiedotus ja disinformaatio: varmista jo etukäteen, että tiedotusvälineet ja yleinen mielipide ovat sinun puolellasi. (No, tämän kohdan eteen näiden hyökkääjien ei nyky-Suomessa tarvinnut tehdä mitään. Median tuki on automaattinen.)
Mutta annetaan Suomi24:n asiantuntijan vielä jatkaa: "Sitte kun poliisisetä pistää putkaan niin itketään että kaduttaa, kaduttaa, halutaan sopia ja korvata vahingot." Kieltämättä mielikuva isosta hurjasta skinistä itkemässä ja katumassa poliisiasemalla on aika huvittava. Kuvitelkaa mielessänne se skini mahdollisimman lihavaksi ja vastenmielisen näköiseksi. Lisätkää vielä kaikenlaisia tatuointeja joka paikkaan. Kaljuun ohimoon voi kuvitella tuplasalamat. Ja sitten se itkee ja katuu. Joko alkaa naurattaa?
Minuakin vähän naurattaa, mutta en minä osaa tämän yhden tapahtuman perusteella nähdä näitä jätkiä joinakin absoluuttisen pahan ruumiillistumina. En, vaikka lehdet kuinka leimaisivat heitä absoluuttista pahaa tarkoittavilla sanoilla ja laittaisivat niihin vielä muutaman ääri-etuliitteen. Eikä se tee ääriäärinatsineofasistirasistista yhtään sen huonompaa ihmistä, että hän katuu tekoaan ja lupaa korvata vahingot. Pikemminkin päinvastoin. Tuohan on erittäin suoraselkäistä ja miehekästä käytöstä. Yhden jos toisenkin miehen elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa huomaa, että nyt on tullut tehtyä pahoja. Kuten iskettyä kirves pahviovesta läpi. Silloin pitää toimia juuri noin: tunnustaa tekonsa ja korvata vahingot.
Suomalaismiehen pahoinpitelijöistä yksikään ei ole jäänyt kiinni. Enkä usko, että tulee jäämään. En myöskään usko, että nämä miehet poliisiasemalla itkisivät ja katuisivat tekoaan. Päinvastoin, he ovat varmasti teostaan tällä hetkellä erittäin ylpeitä. Ja minä luulen, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat heidän kanssaan samaa mieltä: rasistin lyöminen on aina oikein. Eihän rasistilla voi edes olla oikeata perhettä, joka siellä sisällä hädissään itkisi, kun isää hakataan rautatangolla pihalla.
Oulussa tapahtui ennen joulua kauheita. Luolamiesmäisesti käyttäytynyt poliisi käytti neekeri-sanaa ja Hesari erehtyi kirjoittamaan sen uutiseensa. Nyt siellä on sitten käynyt valvontakameran kuvien perusteella miehiä poliisiasemalla kuulusteltavina. Heitä tosin ei epäillä rasististen sanojen käyttämisestä, vaan ainoastaan joukkoraiskauksesta. Ja minä luulen, että ihan oikeat tyypit siellä ovat olleet Luolamiehen juttusilla, mutta vaikea mitään on näyttää toteen, jos DNA-testit epäonnistuivat ja tyypit eivät myönnä mitään. Sillä nämä jätkät eivät itke, eivät kadu, eivätkä pyydä anteeksi. Luulen, että he tuntevat tehneensä aivan oikein: huora sai mitä ansaitsikin. Ja minä pelkään, että Suomessa on ihmisiä, jotka ovat heidän kanssaan samaa mieltä. Sillä saattoihan sillä naisella olla rasistisia ajatuksia. Ja sitä paitsi kyllähän suomalaisetkin raiskaavat.
22.1.07
Valkoparraton mies ei kiihotu
- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Hyvää päivää. Minkäslaista vaivaa teillä?
- No... kyllä tohtori varmaan tietää. Kun ei... kiihotu.
- Do di! Ei ota eteen. Tope ei toimi. Nuppi ei noteeraa. Onkos teillä ollut jo pitkään tällaista vaivaa?
- Ei pitkään. Ja eihän sitä aina. Välillä toimiikin.
- Jaahas. Että välillä toimii. Do di! Sanokaas nyt ihan rehellisesti, että miksi te olette täällä?
- Väkisin toivat. Kyllä te tiedätte. Eihän tässä muuten näitä käsirautoja olisi.
- Ai-van. Minulla on tässä poliisin esitutkintapöytäkirja, jonka mukaan te istuitte eilen illalla Alepubissa keskioluttuopin ääressä, yksin teoin kääntäen katseenne pois isolta screeniltä, jossa näytettiin Music TV:n Da Biggest Ghettobooty in Da House -ohjelmaa. Pitääkö tämä paikkansa? Mikä ohjelmassa oli vikana? Eikö kiinnostanut?
- No ei todellakaan kiinnostanut.
- Että ei kiinnostanut vai? Ettekö te mies tiedä, että kiihottumattomuus kansanryhmää kohtaan on nykylain mukaan vakava rikos?
- Kun ei kiihotu niin ei kiihotu.
- Ei kiihotu? Että ei kiihotu? No voi hellanlettas. Sanokaas nyt sitten, että millaista sen oikein pitäisi olla, että herra jaksaisi mahdollisesti suvaita kiihottua?
- No sellainen vaalea...
- Vaalea? Vaalea jumalauta! Että ihan vaaleeta pitäisi olla. Tarkoitatteko te valkoihoista? Älkää nyt vaan sanoko, että oikein blondia!
- Niin no blondi tai kyllä punatukkainenkin käy.
- Rasistinen mulkku!!
- Mitä?
- Älkää nyt hermostuko. En minä teitä tietenkään rasistiseksi sanonut. Sehän olisi pahinta, mitä ihmisolennolle voi sanoa. Minä tarkoitin, että teillä on rasistinen mulkku.
- Vai niin.
- Mutta olkaa huoleti. Kyllä me osaamme hoitaa tuollaiset tapaukset. Itse asiassa uuden Kiihottumattomuutta kansanryhmää kohtaan koskevan lain mukaan se on ihan meidän velvollisuutemmekin. Hoitaja, ottakaas toisesta kädestä kiinni, laitetaan elektrodit paikalleen.
- Mitä helvettiä?
- No niin. Nyt me näytämme teille filminauhalta esimerkkejä vääränlaisesta estetiikasta. Sieltä tulee ensin Leni Riefenstahlin kootut ja sitten jotain Ansa Ikosta ja Regina Linnanheimoa. Tämä on se menneisyyden painolasti, josta teidän tulee päästä eroon. Vanha sika. Sen takia teidän kiveksiinne ohjataan erittäin epämiellyttävää sähkövirtaa aina, kun ruudulla näkyy vaalea nainen. Välissä teille näytetään parhaita paloja Pimp My Ghettobooty -ohjelmasta. Sen ajaksi sähköiskut lakkaavat, ja anustappi alkaa täristä miellyttävästi prostataanne hieroen. Kyllä kumma on, jos ei ala ghettobooty kiihottaa.
- Ai, tämähän on kiva. Taitaa olla Berliinin olympialaisista tämä filmi. Aargh. Aisss saatana. Nyt sattuu. Hei ottakaa nuo johdot pois.
- Olkaa huoletta. Kiihottumattomuus kansanryhmää kohtaan on nolo ongelma, mutta nykyaikaisen lääketieteen keinoin se on täysin hoidettavissa. Nurse Moleke, do da nasty!
- Älkää nyt jumalauta siinä ruvetko nussimaan!
- Jahas, se puhuu vielä. Väännetään vähän nuppia kaakkoon.
- AAARGH! AAAAARGH!
- Hyvää päivää. Minkäslaista vaivaa teillä?
- No... kyllä tohtori varmaan tietää. Kun ei... kiihotu.
- Do di! Ei ota eteen. Tope ei toimi. Nuppi ei noteeraa. Onkos teillä ollut jo pitkään tällaista vaivaa?
- Ei pitkään. Ja eihän sitä aina. Välillä toimiikin.
- Jaahas. Että välillä toimii. Do di! Sanokaas nyt ihan rehellisesti, että miksi te olette täällä?
- Väkisin toivat. Kyllä te tiedätte. Eihän tässä muuten näitä käsirautoja olisi.
- Ai-van. Minulla on tässä poliisin esitutkintapöytäkirja, jonka mukaan te istuitte eilen illalla Alepubissa keskioluttuopin ääressä, yksin teoin kääntäen katseenne pois isolta screeniltä, jossa näytettiin Music TV:n Da Biggest Ghettobooty in Da House -ohjelmaa. Pitääkö tämä paikkansa? Mikä ohjelmassa oli vikana? Eikö kiinnostanut?
- No ei todellakaan kiinnostanut.
- Että ei kiinnostanut vai? Ettekö te mies tiedä, että kiihottumattomuus kansanryhmää kohtaan on nykylain mukaan vakava rikos?
- Kun ei kiihotu niin ei kiihotu.
- Ei kiihotu? Että ei kiihotu? No voi hellanlettas. Sanokaas nyt sitten, että millaista sen oikein pitäisi olla, että herra jaksaisi mahdollisesti suvaita kiihottua?
- No sellainen vaalea...
- Vaalea? Vaalea jumalauta! Että ihan vaaleeta pitäisi olla. Tarkoitatteko te valkoihoista? Älkää nyt vaan sanoko, että oikein blondia!
- Niin no blondi tai kyllä punatukkainenkin käy.
- Rasistinen mulkku!!
- Mitä?
- Älkää nyt hermostuko. En minä teitä tietenkään rasistiseksi sanonut. Sehän olisi pahinta, mitä ihmisolennolle voi sanoa. Minä tarkoitin, että teillä on rasistinen mulkku.
- Vai niin.
- Mutta olkaa huoleti. Kyllä me osaamme hoitaa tuollaiset tapaukset. Itse asiassa uuden Kiihottumattomuutta kansanryhmää kohtaan koskevan lain mukaan se on ihan meidän velvollisuutemmekin. Hoitaja, ottakaas toisesta kädestä kiinni, laitetaan elektrodit paikalleen.
- Mitä helvettiä?
- No niin. Nyt me näytämme teille filminauhalta esimerkkejä vääränlaisesta estetiikasta. Sieltä tulee ensin Leni Riefenstahlin kootut ja sitten jotain Ansa Ikosta ja Regina Linnanheimoa. Tämä on se menneisyyden painolasti, josta teidän tulee päästä eroon. Vanha sika. Sen takia teidän kiveksiinne ohjataan erittäin epämiellyttävää sähkövirtaa aina, kun ruudulla näkyy vaalea nainen. Välissä teille näytetään parhaita paloja Pimp My Ghettobooty -ohjelmasta. Sen ajaksi sähköiskut lakkaavat, ja anustappi alkaa täristä miellyttävästi prostataanne hieroen. Kyllä kumma on, jos ei ala ghettobooty kiihottaa.
- Ai, tämähän on kiva. Taitaa olla Berliinin olympialaisista tämä filmi. Aargh. Aisss saatana. Nyt sattuu. Hei ottakaa nuo johdot pois.
- Olkaa huoletta. Kiihottumattomuus kansanryhmää kohtaan on nolo ongelma, mutta nykyaikaisen lääketieteen keinoin se on täysin hoidettavissa. Nurse Moleke, do da nasty!
- Älkää nyt jumalauta siinä ruvetko nussimaan!
- Jahas, se puhuu vielä. Väännetään vähän nuppia kaakkoon.
- AAARGH! AAAAARGH!
21.1.07
Ciclistalle kissankuva
Hyvä ystäväni ciclista pitää kissoista. Kaikenrotuisista ja -värisistä. Ajattelin ilahduttaa häntä kissan kuvalla.
Oheisessa piilokuvassa on Hyeena. Hyeena on kis-sa. Hyeena on myös xe-no-fo-bi. Kun vieras kolli tulee pihaan, Hyeena pörhistää karvansa ja mouruaa vieraalle urokselle ankarasti. Onneksi kyseessä on vain opittu käytös, jonka Hyeena on omaksunut isännältään, joka on nat-zi. Jos Hyeenalla olisi mahdollisuus tutustua muita reviirejä edustaviin eläimiin ilman natsipropagandan tuomia asennekiristymiä, hän toimisi arkisissa askareissaan aivan eri tavalla.
Kuvassa Hyeena on pienellä kerällä. Hyeenan isäntä on oppinut kissaltaan pienellä kerällä olemisen tärkeyden. Tämä todistaa, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa eri rodut (kis-sa ja Na-zi) voivat oppia toisiltaan sekä negatiivisia että positiivisia asioita.
Pienellä kerällä ollessaan Hyeena muistuttaa Jin ja jang -symbolia. Kiinalaisen filosofian mukaan musta ei edusta pelkästään hyvyyttä eikä valkoinen pelkästään pahuutta, vaan nämä kaksi perusvoimaa, hyvyys ja pahuus, ovat läsnä kaikissa inhimillisissä olennoissa ja tavallaan täydentävät toisiaan. Tämän maailman ciclistojen on vaikea ymmärtää, että pahuus tai hyvyys eivät ole absoluuttisia asioita. Absoluuttisen pahan ruumiillistuma (na-tzi) voi tykätä kissoista, mitä yleensä pidetään positiivisena piirteenä ihmisessä. On myös teoreettisesti mahdollista, että absoluuttisen hyvän edustajassa (nee-ke-ri) saattaisi olla jotain negatiivisia ominaisuuksia.
Jos itse lukisin tätä juttuani edes pari kuukautta aikaisemmin, huutaisin tässä vaiheessa itselleni, että älä nyt helvetissä leikilläsikään julistaudu natsiksi, koska sen jälkeen suvaitsevaiset käyttävät sitä leimaa perustellakseen, että mitään sinun sanomaasi ei tarvitse ottaa vakavasti eikä se ansaitse vastausta. "Ei meidän rasisteille tarvitse mitään perustella."
Niin minä ajattelin vielä pari kuukautta sitten. Että jos minä kukkasten kielellä ja söpöjen kissojen kuvilla esittäisin asiani, niin ehkä joku toista näkökulmaa edustava kuuntelisi ja lähtisi mukaan keskusteluun. Mutta eihän se niin mene. Sen jälkeen kun Hurrikaani Katariina vaimeni, minä olen netissä huutanut hullun lailla, ja satunnaista AKV:tä lukuunottamatta vastaan ei ole tullut ainuttakaan toisen näkökulman edustajaa, joka olisi pystynyt kahta viestiä kauempaa asialliseen keskusteluun. Minä jään yhä odottamaan sitä "suomalaisten suvaitsevampaa puoliskoa, joka yrittää muokata rasistien asenteita asia-argumentein". Sitä minua paremmin asiat ymmärtävää puoliskoa, josta Anna-Mari Sipilä tämän sunnuntain Hesarissa kertoi. Mutta sitä ei ikinä tule.
Nämä annamarit eivät halua kuulla ajatuksia, jotka ovat heidän mielestään vääriä. Tarvittaessa he laittavat kädet korville, silmät kiinni ja huutavat suureen ääneen äbäläwäbälää. Mitä tahansa, ettei tarvitsisi kuunnella. Keskustelemaan heistä ei ole.
Natsismin ja rasismin määritelmiä on viime aikoina lavennettu siinä määrin, että ne kattavat aivan kaiken.
Minun mielestäni ei ole kohtuuton vaatimus, että tulevien sukupolvien suomalaiset saisivat jatkaa elämistään tässä maassa suomalaisen kulttuurin, arvojen ja perinteiden mukaisesti. Jos sen toivominen tekee minusta natsin, niin hip hap huu: "Heil Hitler, muil Mussolin, meil reino!"
Minun mielestäni on selvästi nähtävissä, että se sama politiikka, joka aiheuttaa "huutavan työvoimapulan", vaikka meillä samaan aikaan on satoja tuhansia ihmisiä vailla työtä ja elämän tarkoitusta, tekee hyödyllisten maahanmuuttajien tänne töihin tulemisen mahdollisimman hankalaksi ja samalla houkuttelee tänne nimenomaan niitä, jotka haluavat loisia toisten kustannuksella. Eikä tämä perustavoite tule "työperäisen maahanmuuton" myötä mihinkään muuttumaan. Ja osa niistä hyödyttömistä tulijoista on niin vahingollista ja pahaa väkeä, että sellaista ei ole totuttu täällä näkemään viimeiseen sataan vuoteen. Tai muutamaan sataan. Maahanmuuttajissa on eroja. Ja jos tämän sanominen ääneen tekee minusta rasistin, niin en voi muuta kuin olla reilusti rasisti ja lainata Henry Aaltosen, kuuluisan mustalaisrunoilijan sanoja: "Lissun lässyn luupi luu!"
Oheisessa piilokuvassa on Hyeena. Hyeena on kis-sa. Hyeena on myös xe-no-fo-bi. Kun vieras kolli tulee pihaan, Hyeena pörhistää karvansa ja mouruaa vieraalle urokselle ankarasti. Onneksi kyseessä on vain opittu käytös, jonka Hyeena on omaksunut isännältään, joka on nat-zi. Jos Hyeenalla olisi mahdollisuus tutustua muita reviirejä edustaviin eläimiin ilman natsipropagandan tuomia asennekiristymiä, hän toimisi arkisissa askareissaan aivan eri tavalla.
Kuvassa Hyeena on pienellä kerällä. Hyeenan isäntä on oppinut kissaltaan pienellä kerällä olemisen tärkeyden. Tämä todistaa, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa eri rodut (kis-sa ja Na-zi) voivat oppia toisiltaan sekä negatiivisia että positiivisia asioita.
Pienellä kerällä ollessaan Hyeena muistuttaa Jin ja jang -symbolia. Kiinalaisen filosofian mukaan musta ei edusta pelkästään hyvyyttä eikä valkoinen pelkästään pahuutta, vaan nämä kaksi perusvoimaa, hyvyys ja pahuus, ovat läsnä kaikissa inhimillisissä olennoissa ja tavallaan täydentävät toisiaan. Tämän maailman ciclistojen on vaikea ymmärtää, että pahuus tai hyvyys eivät ole absoluuttisia asioita. Absoluuttisen pahan ruumiillistuma (na-tzi) voi tykätä kissoista, mitä yleensä pidetään positiivisena piirteenä ihmisessä. On myös teoreettisesti mahdollista, että absoluuttisen hyvän edustajassa (nee-ke-ri) saattaisi olla jotain negatiivisia ominaisuuksia.
Jos itse lukisin tätä juttuani edes pari kuukautta aikaisemmin, huutaisin tässä vaiheessa itselleni, että älä nyt helvetissä leikilläsikään julistaudu natsiksi, koska sen jälkeen suvaitsevaiset käyttävät sitä leimaa perustellakseen, että mitään sinun sanomaasi ei tarvitse ottaa vakavasti eikä se ansaitse vastausta. "Ei meidän rasisteille tarvitse mitään perustella."
Niin minä ajattelin vielä pari kuukautta sitten. Että jos minä kukkasten kielellä ja söpöjen kissojen kuvilla esittäisin asiani, niin ehkä joku toista näkökulmaa edustava kuuntelisi ja lähtisi mukaan keskusteluun. Mutta eihän se niin mene. Sen jälkeen kun Hurrikaani Katariina vaimeni, minä olen netissä huutanut hullun lailla, ja satunnaista AKV:tä lukuunottamatta vastaan ei ole tullut ainuttakaan toisen näkökulman edustajaa, joka olisi pystynyt kahta viestiä kauempaa asialliseen keskusteluun. Minä jään yhä odottamaan sitä "suomalaisten suvaitsevampaa puoliskoa, joka yrittää muokata rasistien asenteita asia-argumentein". Sitä minua paremmin asiat ymmärtävää puoliskoa, josta Anna-Mari Sipilä tämän sunnuntain Hesarissa kertoi. Mutta sitä ei ikinä tule.
Nämä annamarit eivät halua kuulla ajatuksia, jotka ovat heidän mielestään vääriä. Tarvittaessa he laittavat kädet korville, silmät kiinni ja huutavat suureen ääneen äbäläwäbälää. Mitä tahansa, ettei tarvitsisi kuunnella. Keskustelemaan heistä ei ole.
Natsismin ja rasismin määritelmiä on viime aikoina lavennettu siinä määrin, että ne kattavat aivan kaiken.
Minun mielestäni ei ole kohtuuton vaatimus, että tulevien sukupolvien suomalaiset saisivat jatkaa elämistään tässä maassa suomalaisen kulttuurin, arvojen ja perinteiden mukaisesti. Jos sen toivominen tekee minusta natsin, niin hip hap huu: "Heil Hitler, muil Mussolin, meil reino!"
Minun mielestäni on selvästi nähtävissä, että se sama politiikka, joka aiheuttaa "huutavan työvoimapulan", vaikka meillä samaan aikaan on satoja tuhansia ihmisiä vailla työtä ja elämän tarkoitusta, tekee hyödyllisten maahanmuuttajien tänne töihin tulemisen mahdollisimman hankalaksi ja samalla houkuttelee tänne nimenomaan niitä, jotka haluavat loisia toisten kustannuksella. Eikä tämä perustavoite tule "työperäisen maahanmuuton" myötä mihinkään muuttumaan. Ja osa niistä hyödyttömistä tulijoista on niin vahingollista ja pahaa väkeä, että sellaista ei ole totuttu täällä näkemään viimeiseen sataan vuoteen. Tai muutamaan sataan. Maahanmuuttajissa on eroja. Ja jos tämän sanominen ääneen tekee minusta rasistin, niin en voi muuta kuin olla reilusti rasisti ja lainata Henry Aaltosen, kuuluisan mustalaisrunoilijan sanoja: "Lissun lässyn luupi luu!"
16.1.07
VPM valittaa vähemmistövaltuutetulle
- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Hyvää päivää. Mitäs asiaa teillä muka on?
- Minä tulin tekemään valituksen.
- Te? Tänne? Valituksen?
- Niin. Eikös tämä ole vähemmistövaltuutetun toimisto? Teidänhän pitäisi olla ihan viran puolesta kiinnostunut kaikenlaisesta syrjinnästä ja vihan lietsonnasta.
- Totta kai. Ja tässä ollaankin saatu erinomaisia tuloksia viime aikoina. On pistetty Brunbergin neekerinpusut ja Fazerin lakupekat kuriin ja ojennukseen.
- Minulla olisi tässä teille vähän uusia ja isompia haasteita.
- Kyllä tässä kuulkaas haasteita löytyy. Tehtävää on paljon. Rasistiset tuotemerkit on nyt kerta kaikkiaan saatava häviämään. Meillä on tässä työn alla "Just say no to lakupekka" -kampanja, joka viimeistelee Fazerin ihmisoikeusloukkauksia vastaan tekemämme työn.
Sen jälkeen työn alle tulee Elovena-tuotepakkausten muuttaminen. Niihin tulee jatkossa tällainen siirtolaisuuspositiivisviritteinen "Me muuttajat" -teema.
Mukana on vahvasti myös rasisminvastainen sävytteisyys.
Ja tulevia haasteita on vielä paljon: nämä uudet Paviaaninpusut ja Nokikeppi- salmiakkipatukat ovat todella kiihottavia kansanryhmää kohtaan. Pinnalta valkoinen liitulaku loukkaa syvästi Michael Jacksonia. Ja joku jäätelönvalmistaja meni muuttamaan salmiakkipuikkonsa nimen Tumman hahmon eskimoksi. Ja se Tapolan mustamakkara on viimeinkin saatava pois markkinoilta!
- Niin. Ovathan nuo kieltämättä ihan kivoja, mutta...
- Mitä mutta? Mikään ei ole tärkeämpää kuin rasismin vastustaminen!
- Mukavaa, että olette sitä mieltä. Minulla olisi nimittäin tässä teille esimerkkejä sellaisesta rasismista, jonka kohteena ovat valkoihoiset. Kun radiossa soitetaan näitä lauluja, joissa kehoitetaan tappamaan kaikki valkoiset. Lyijyä kalloon ja puukolla kurkku auki vaan.
- Mitäs te haluatte minun sille asialle tekevän?
- No jos joku karamellipaperi pitää kieltää, niin eikös tällaisen musiikin maahantuonnin ja myymisen voisi myös kieltää?
- Hah. Kyllä räppi hyvää musiikkia on. Ja sitäpaitsi kyseessä on vain vähemmistön oikeutettu närkästys ja viha sortavaa ja orjuuttavaa enemmistöä kohtaan.
- Näissä kehoitetaan ihan suorasanaisesti tappamaan ihmisiä. Eikö se ole kiihottamista ihmisryhmää kohtaan?
- Valkoihoiset eivät ole ihmisryhmä.
- Mitä?
- Valkoihoinen enemmistö ei ole laissa kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan tarkoitettu kansanryhmä. Sitä paitsi asia ei kuulu minun toimialaani. Suomalaisuus ei ole etnisyys. Minä olen vähemmistövaltuutettu.
- Tällä menolla siitä enemmistöstä tulee kyllä hyvin äkkiä vähemmistö.
- Oletteko te aivan idiootti vai muuten vain henkisesti vähälahjainen?
- Miten niin?
- No siinä vaiheessa, kun vähemmistöstä tulee enemmistö, myös minun virkanimikkeeni vaihtuu enemmistövaltuutetuksi. Ja palkka tuplaantuu!
- Hyvää päivää. Mitäs asiaa teillä muka on?
- Minä tulin tekemään valituksen.
- Te? Tänne? Valituksen?
- Niin. Eikös tämä ole vähemmistövaltuutetun toimisto? Teidänhän pitäisi olla ihan viran puolesta kiinnostunut kaikenlaisesta syrjinnästä ja vihan lietsonnasta.
- Totta kai. Ja tässä ollaankin saatu erinomaisia tuloksia viime aikoina. On pistetty Brunbergin neekerinpusut ja Fazerin lakupekat kuriin ja ojennukseen.
- Minulla olisi tässä teille vähän uusia ja isompia haasteita.
- Kyllä tässä kuulkaas haasteita löytyy. Tehtävää on paljon. Rasistiset tuotemerkit on nyt kerta kaikkiaan saatava häviämään. Meillä on tässä työn alla "Just say no to lakupekka" -kampanja, joka viimeistelee Fazerin ihmisoikeusloukkauksia vastaan tekemämme työn.
Sen jälkeen työn alle tulee Elovena-tuotepakkausten muuttaminen. Niihin tulee jatkossa tällainen siirtolaisuuspositiivisviritteinen "Me muuttajat" -teema.
Mukana on vahvasti myös rasisminvastainen sävytteisyys.
Ja tulevia haasteita on vielä paljon: nämä uudet Paviaaninpusut ja Nokikeppi- salmiakkipatukat ovat todella kiihottavia kansanryhmää kohtaan. Pinnalta valkoinen liitulaku loukkaa syvästi Michael Jacksonia. Ja joku jäätelönvalmistaja meni muuttamaan salmiakkipuikkonsa nimen Tumman hahmon eskimoksi. Ja se Tapolan mustamakkara on viimeinkin saatava pois markkinoilta!- Niin. Ovathan nuo kieltämättä ihan kivoja, mutta...
- Mitä mutta? Mikään ei ole tärkeämpää kuin rasismin vastustaminen!
- Mukavaa, että olette sitä mieltä. Minulla olisi nimittäin tässä teille esimerkkejä sellaisesta rasismista, jonka kohteena ovat valkoihoiset. Kun radiossa soitetaan näitä lauluja, joissa kehoitetaan tappamaan kaikki valkoiset. Lyijyä kalloon ja puukolla kurkku auki vaan.
- Mitäs te haluatte minun sille asialle tekevän?
- No jos joku karamellipaperi pitää kieltää, niin eikös tällaisen musiikin maahantuonnin ja myymisen voisi myös kieltää?
- Hah. Kyllä räppi hyvää musiikkia on. Ja sitäpaitsi kyseessä on vain vähemmistön oikeutettu närkästys ja viha sortavaa ja orjuuttavaa enemmistöä kohtaan.
- Näissä kehoitetaan ihan suorasanaisesti tappamaan ihmisiä. Eikö se ole kiihottamista ihmisryhmää kohtaan?
- Valkoihoiset eivät ole ihmisryhmä.
- Mitä?
- Valkoihoinen enemmistö ei ole laissa kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan tarkoitettu kansanryhmä. Sitä paitsi asia ei kuulu minun toimialaani. Suomalaisuus ei ole etnisyys. Minä olen vähemmistövaltuutettu.
- Tällä menolla siitä enemmistöstä tulee kyllä hyvin äkkiä vähemmistö.
- Oletteko te aivan idiootti vai muuten vain henkisesti vähälahjainen?
- Miten niin?
- No siinä vaiheessa, kun vähemmistöstä tulee enemmistö, myös minun virkanimikkeeni vaihtuu enemmistövaltuutetuksi. Ja palkka tuplaantuu!
Mutta entäs se kiva tyyppi?
Tuossa joulun alla kävin ystävällisen kebabkauppiaani luona syömässä kebabin, kuten minulla joskus on tapana. Lähtiessäni tuo tuttu karvakäsi huikkasi tiskin takaa "Hyvää Joulua!"
Toivottelin sitä samaa. Kadulle päästyäni jouduin hetken aikaa oikein läpsimään itseäni (henkisesti) poskille siitä hyvästä, että olin hetken hämmästynyt, kun musulmaani toivottaa minulle hyvää joulua. Tosin en edes tiedä, mitä uskonnollista vakaumusta ystävällinen kebabkauppiaani edustaa, koska ihmisten uskonnoilla on minulle hyvin vähän väliä niin kauan kuin niistä ei ole kenellekään mitään haittaa.
Mutta niinhän se menee. Mitä enemmän näitä asioita pohtii, sitä helpompaa on aina ajoittain öyhöttää itsensä sellaiseen yksisilmäiseen toivottomaan raivoon, jossa näkökenttä kapenee siinä määrin, että ei pysty enää näkemään metsää puilta.
Totuus on se, että suurin osa useimpien Suomessa asuvien maahanmuuttajaryhmien ihmisistä on tavallisia kunnon ihmisiä, joiden mielestä on ihan järkeenkäypää ja luonnollista tehdä töitä, tienata elantonsa, sopeutua suomalaiseen kulttuuriin ja elää ihmisiksi. Ei heitä loukkaa pätkän vertaa se, että suomalaiset haluavat juhlia joulua ja syödä sikaa. Jotkut heistä viettävät joulua omalla tavallaan, vaikkeivät kristittyjä olisikaan. Ja heistä fiksuimmat ovat oppineet, että joulun alla Suomessa on tapana toivottaa ystäville ja asiakkaille "Hyvää Joulua!"
Tuo ylläoleva totuus pääsee välillä liian helposti unohtumaan, koska suurinta ääntä pitävät aina erilaiset elämäntapaloukkaantujat ja kukkahattutädit, jotka ottavat asiakseen tuohtua maahanmuuttajien puolesta milloin mistäkin syystä. Ja joskus jopa Suomen ulkopuoliset poliitikot ryhtyvät tarkoituksella lietsomaan ristiriitoja jonkin käsittämättömän asian varjolla omia tarkoitusperiään ajaakseen.
Jokainen suomalainen on matkustanut ulkomailla ja kohdannut siellä mukavia ihmisiä, ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Jokainen suomalainen tuntee henkilökohtaisesti muualta tänne tulleita ihmisiä. Kun kohtaa päivittäin työssään tai muuten elämässään ulkomaalaisia kivoja tyyppejä, voi olla vaikea pitää mielessä, että pienen maan kohdalla raja tulee äkkiä vastaan. Suomi voi onnistuneesti sopeuttaa vain hyvin pienen määrän maahanmuuttajia. Ja jos tulijoita ei lainkaan valikoida (tai nimenomaan tarkoituksella haalitaan tänne kaikki ne ongelmallisimmat tapaukset), voidaan hyvin pienelläkin maahanmuuttajien määrällä saada aikaan suuria ongelmia.
Monet tuntuvat pelkäävän, että rajoittamattoman maahanmuuton vastustaminen johtaa oikopäätä kansanmurhiin, etnisiin puhdistuksiin, kaasukammioihin ja polttouuneihin. Ajatusmalli tuntuu olevan, että jos minä (reino) kannatan tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja siirtolaisten karsimista heidän Suomelle tuottamansa hyödyn tai vahingon perusteella, niin se tarkoittaa, että salaisena haaveenani on seivästää ystävällinen kebabkauppiaani omaan vartaaseensa pyörimään.
Itse näen asian hieman toisin. Minun mielestäni on sekä minun että sen tutun karvakäden etujen mukaista, että Suomi pysyy jatkossakin sivistyneenä ja elinkelpoisena maana, jossa sekä suomalaisten että kebabinvääntäjäni ja hänen lastensa on hyvä asua.
Kansallismielisyyden ja nationalismin nousu ovat myös niitä asioita, joista usein varoitellaan. Mutta riippumatta siitä, miten monta "ääri"-etuliitettä noihin sanoihin laitetaan, tuntuu todellisuudessa täysin mahdottomalta, että Suomi enää ikinä lähtisi valtaamaan itselleen lisää alueita mistään. Vaikka sellaista ajatusta kieltämättä olikin ilmassa 90 vuotta tai 60 vuotta sitten.
Väestönsiirrot ovat kautta ihmiskunnan historian olleet suurten imperiumien valtiaille tärkeä keino lujittaa valtaansa. Hajota ja hallitse. Omalla alueellaan elävä yhtenäinen kansa saattaa onnistuneesti nousta hirmuvaltaa vastaan, mutta kun sen sekaan siirretään mahdollisimman erilaisen etnisen tai kulttuurillisen ryhmän edustajia, kansan huomio kiinnittyy tästä keinotekoisesti luodusta monikulttuurisuudesta johtuvien arkipäivän ristiriitojen ratkomiseen. Itsenäisyyshaaveet jäävät taka-alalle. Ristiriitojen syntymistä voidaan edistää antamalla maahan siirretylle vähemmistölle etuoikeuksia vaikkapa asuntojen ja työpaikkojen suhteen ja pakottamalla enemmistö sopeutumaan esim. kielellisesti tai kulttuurillisesti tulijoihin ja elämään vähemmistön ehdoilla. Meitä lähellä oleva esimerkki tästä on Viron kohtalo neuvostomiehityksen aikana. Ja vertailukohdat Suomen nykytilanteeseen ovat aivan selvät.
Väestönsiirtoja on käytetty Stalinin Neuvostoliiton lisäksi hyvin monissa muissa maissa. Niille kaikille on yhteistä se, että keinotekoisten vähemmistöjen luominen pakkovallalla on ennemmin tai myöhemmin johtanut levottomuuksiin, etnisiin puhdistuksiin, kansanmurhiin, systemaattisiin raiskauksiin ja ruumiilla täytettyihin kaivoskuiluihin. Tästä esimerkkinä entinen Jugoslavia, Pohjois-Irlanti ja lähes kaikki -stan-päätteiset entiset Neuvostotasavallat. Ja kaikkien Afrikan sisällissotien yhteydessä muistetaan aina yhtenä syynä mainita valkoisen siirtomaaherran vetämät keinotekoiset rajat, jotka eivät kulje heimorajojen mukaan. Siihen kun lisätään liikakansoituksesta johtuva luonnonresurssien loppuminen, niin meillä on Ruanda.
Rajoitettu ja hallittu maahanmuuttopolitiikka johtaa siihen, että Suomi tulee jatkossakin säilymään sivistyneenä ja elinkelpoisena maana, jossa kaikkien kivojen tyyppien on hyvä asua. Ja hyvinvoivalla ja rauhallisella kansalla on mahdollisuus auttaa muitakin kansoja niiden omissa maissa eri puolilla maailmaa.
Rajoittamaton ja hallitsematon maahanmuuttopolitiikka johtaa siihen, että ennemmin tai myöhemmin Suomessakin tulee esiintymään etnisiä levottomuuksia. Ja koska väkivalta harvoin kohdistuu (puolin ja toisin) niihin, jotka ansaitsisivat sen uhriksi joutua, niin ensimmäisinä tulilinjalla ovat tässäkin tapauksessa ne kivat tyypit. Ne, jotka käyvät töissä ja yrittävät elää ihmisiksi. Rotat kyllä osaavat luikkia piiloon, kun oikea rähinä alkaa.
Suojele kivaa tyyppiä - vastusta rajoittamatonta maahanmuuttoa!
Toivottelin sitä samaa. Kadulle päästyäni jouduin hetken aikaa oikein läpsimään itseäni (henkisesti) poskille siitä hyvästä, että olin hetken hämmästynyt, kun musulmaani toivottaa minulle hyvää joulua. Tosin en edes tiedä, mitä uskonnollista vakaumusta ystävällinen kebabkauppiaani edustaa, koska ihmisten uskonnoilla on minulle hyvin vähän väliä niin kauan kuin niistä ei ole kenellekään mitään haittaa.
Mutta niinhän se menee. Mitä enemmän näitä asioita pohtii, sitä helpompaa on aina ajoittain öyhöttää itsensä sellaiseen yksisilmäiseen toivottomaan raivoon, jossa näkökenttä kapenee siinä määrin, että ei pysty enää näkemään metsää puilta.
Totuus on se, että suurin osa useimpien Suomessa asuvien maahanmuuttajaryhmien ihmisistä on tavallisia kunnon ihmisiä, joiden mielestä on ihan järkeenkäypää ja luonnollista tehdä töitä, tienata elantonsa, sopeutua suomalaiseen kulttuuriin ja elää ihmisiksi. Ei heitä loukkaa pätkän vertaa se, että suomalaiset haluavat juhlia joulua ja syödä sikaa. Jotkut heistä viettävät joulua omalla tavallaan, vaikkeivät kristittyjä olisikaan. Ja heistä fiksuimmat ovat oppineet, että joulun alla Suomessa on tapana toivottaa ystäville ja asiakkaille "Hyvää Joulua!"
Tuo ylläoleva totuus pääsee välillä liian helposti unohtumaan, koska suurinta ääntä pitävät aina erilaiset elämäntapaloukkaantujat ja kukkahattutädit, jotka ottavat asiakseen tuohtua maahanmuuttajien puolesta milloin mistäkin syystä. Ja joskus jopa Suomen ulkopuoliset poliitikot ryhtyvät tarkoituksella lietsomaan ristiriitoja jonkin käsittämättömän asian varjolla omia tarkoitusperiään ajaakseen.
Jokainen suomalainen on matkustanut ulkomailla ja kohdannut siellä mukavia ihmisiä, ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Jokainen suomalainen tuntee henkilökohtaisesti muualta tänne tulleita ihmisiä. Kun kohtaa päivittäin työssään tai muuten elämässään ulkomaalaisia kivoja tyyppejä, voi olla vaikea pitää mielessä, että pienen maan kohdalla raja tulee äkkiä vastaan. Suomi voi onnistuneesti sopeuttaa vain hyvin pienen määrän maahanmuuttajia. Ja jos tulijoita ei lainkaan valikoida (tai nimenomaan tarkoituksella haalitaan tänne kaikki ne ongelmallisimmat tapaukset), voidaan hyvin pienelläkin maahanmuuttajien määrällä saada aikaan suuria ongelmia.
Monet tuntuvat pelkäävän, että rajoittamattoman maahanmuuton vastustaminen johtaa oikopäätä kansanmurhiin, etnisiin puhdistuksiin, kaasukammioihin ja polttouuneihin. Ajatusmalli tuntuu olevan, että jos minä (reino) kannatan tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja siirtolaisten karsimista heidän Suomelle tuottamansa hyödyn tai vahingon perusteella, niin se tarkoittaa, että salaisena haaveenani on seivästää ystävällinen kebabkauppiaani omaan vartaaseensa pyörimään.
Itse näen asian hieman toisin. Minun mielestäni on sekä minun että sen tutun karvakäden etujen mukaista, että Suomi pysyy jatkossakin sivistyneenä ja elinkelpoisena maana, jossa sekä suomalaisten että kebabinvääntäjäni ja hänen lastensa on hyvä asua.
Kansallismielisyyden ja nationalismin nousu ovat myös niitä asioita, joista usein varoitellaan. Mutta riippumatta siitä, miten monta "ääri"-etuliitettä noihin sanoihin laitetaan, tuntuu todellisuudessa täysin mahdottomalta, että Suomi enää ikinä lähtisi valtaamaan itselleen lisää alueita mistään. Vaikka sellaista ajatusta kieltämättä olikin ilmassa 90 vuotta tai 60 vuotta sitten.
Väestönsiirrot ovat kautta ihmiskunnan historian olleet suurten imperiumien valtiaille tärkeä keino lujittaa valtaansa. Hajota ja hallitse. Omalla alueellaan elävä yhtenäinen kansa saattaa onnistuneesti nousta hirmuvaltaa vastaan, mutta kun sen sekaan siirretään mahdollisimman erilaisen etnisen tai kulttuurillisen ryhmän edustajia, kansan huomio kiinnittyy tästä keinotekoisesti luodusta monikulttuurisuudesta johtuvien arkipäivän ristiriitojen ratkomiseen. Itsenäisyyshaaveet jäävät taka-alalle. Ristiriitojen syntymistä voidaan edistää antamalla maahan siirretylle vähemmistölle etuoikeuksia vaikkapa asuntojen ja työpaikkojen suhteen ja pakottamalla enemmistö sopeutumaan esim. kielellisesti tai kulttuurillisesti tulijoihin ja elämään vähemmistön ehdoilla. Meitä lähellä oleva esimerkki tästä on Viron kohtalo neuvostomiehityksen aikana. Ja vertailukohdat Suomen nykytilanteeseen ovat aivan selvät.
Väestönsiirtoja on käytetty Stalinin Neuvostoliiton lisäksi hyvin monissa muissa maissa. Niille kaikille on yhteistä se, että keinotekoisten vähemmistöjen luominen pakkovallalla on ennemmin tai myöhemmin johtanut levottomuuksiin, etnisiin puhdistuksiin, kansanmurhiin, systemaattisiin raiskauksiin ja ruumiilla täytettyihin kaivoskuiluihin. Tästä esimerkkinä entinen Jugoslavia, Pohjois-Irlanti ja lähes kaikki -stan-päätteiset entiset Neuvostotasavallat. Ja kaikkien Afrikan sisällissotien yhteydessä muistetaan aina yhtenä syynä mainita valkoisen siirtomaaherran vetämät keinotekoiset rajat, jotka eivät kulje heimorajojen mukaan. Siihen kun lisätään liikakansoituksesta johtuva luonnonresurssien loppuminen, niin meillä on Ruanda.
Rajoitettu ja hallittu maahanmuuttopolitiikka johtaa siihen, että Suomi tulee jatkossakin säilymään sivistyneenä ja elinkelpoisena maana, jossa kaikkien kivojen tyyppien on hyvä asua. Ja hyvinvoivalla ja rauhallisella kansalla on mahdollisuus auttaa muitakin kansoja niiden omissa maissa eri puolilla maailmaa.
Rajoittamaton ja hallitsematon maahanmuuttopolitiikka johtaa siihen, että ennemmin tai myöhemmin Suomessakin tulee esiintymään etnisiä levottomuuksia. Ja koska väkivalta harvoin kohdistuu (puolin ja toisin) niihin, jotka ansaitsisivat sen uhriksi joutua, niin ensimmäisinä tulilinjalla ovat tässäkin tapauksessa ne kivat tyypit. Ne, jotka käyvät töissä ja yrittävät elää ihmisiksi. Rotat kyllä osaavat luikkia piiloon, kun oikea rähinä alkaa.
Suojele kivaa tyyppiä - vastusta rajoittamatonta maahanmuuttoa!
10.1.07
Kiittämättömyydestä
Jussi kirjoitti uusimmassaan, että "On vaikea nimetä röyhkeämpää, kiittämättömämpää, vaateliaampaa, aggressiivisempaa ja kaikkinaisesta itsekriittisyydestä vapaampaa vähemmistöä kuin somalit."
Naureskelin ensin hiljaa mielessäni, että onpas taas rankkaa tekstiä. Sitten koitin hetken miettiä asiaa ihan oikeasti, ja tulin siihen tulokseen, että en tosiaankaan pysty nimeämään mitään muuta vähemmistöä, joka menisi noissa asioissa somaleista ohi. Suomessa on siis tuolla alalla selvästi tapahtunut vallanvaihto.
Kiittämättömyys on sellainen asia, josta suomalaiset usein syyttävät tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä. Ehkä tässä monikulttuurihömpötyksessä on monellakin tavalla kyse kiittämättömyydestä.
Ihminen harvoin osaa arvostaa sellaista, jonka eteen ei ole joutunut tekemään työtä, ponnistelemaan, taistelemaan. Jos saa liian paljon liian helpolla, se ei tunnu missään. Se saa vain haluamaan lisää.
Vapaasti kasvanut einespitsasukupolvi on saanut liian helpolla liian paljon kaikkea materiaalista, mutta ei tarpeeksi rajoja ja rakkautta. Heidän vanhempansa unohtivat, että lapsi ei kasva hyväksi aikuiseksi, jollei häntä välillä vaadita tekemään myös sellaisia asioita, jotka saattavat aluksi tuntua lapsesta vastenmielisiltä. Tai jollei häneltä vaadita ylipäätään yhtään mitään.
Einespitsasukupolvi ei kunnioita edellisten sukupolvien työn ansiosta saamaansa itsenäistä ja hyvinvoivaa maata, vaan kuvittelee itse tehneensä jotain ansaitakseen sen kaiken - ja paljon enemmänkin. Vaikka todellisuudessa se ansaitseminen tapahtuu nimenomaan arvostamalla ja vaalimalla edellisten sukupolvien työtä ja pitämällä sitä yllä. Mutta ilmaiseksi saatu on helppo myydä halvalla pois.
Itse asiassa einespitsasukupolven anarkistit ja prekaarit tuntevat itsensä jollakin ikävästi kaihertavalla tavalla huijatuiksi: omasta mielestään he ansaitsisivat vielä paljon enemmän. Tämä on tietyllä tavalla aivan loogista. Jos joku on ollut valmis antamaan heille aivan ilman vastinetta jo näin paljon, niin sen on pakko tarkoittaa sitä, että jossakin mystisessä paikassa on piilossa vielä paljon paljon enemmän tätä kaikkea hyvää. Ja sekin kuuluu oikeasti prekaareille. Heitä on riistetty. Ja nyt he taistelevat saadakseen sen, mikä heille kuuluu.
Sama pätee moniin maahanmuuttajiin. Jos sinulle annetaan liian paljon liian helposti, se ei herätä kiitollisuutta, vaan lähinnä halveksuntaa ja jopa vihaa herkkäuskoisia ja helposti huijattavia hölmöjä kohtaan.
Jos sinun annetaan tehdä ihan mitä lystäät ilman mitään seuraamuksia, se ei tee sinusta hyvää ihmistä. Ei lapsesta eikä mamusta. Suomessa pelätään liikaa sitä, että mamut loukkaantuvat milloin mistäkin. Minuun ei ole ainakaan yksikään mamu loukkaantunut, kun olen asiallisesti mutta jämäkästi kertonut, että nyt ollaan Suomessa ja täällä toimitaan näin. Suhtautuminen on ollut pikemminkin, että "Rispect da reino man". Johan sen on myöntänyt kapitalistinenkin tiedemies, että leveät hartiat herättävät enemmän kunnioitusta kuin sossutädin empatialässytys.
Oma erikoistapauksensa taitavat olla sitten sellaiset maahanmuuttajat, joiden uskonto kertoo heille, että he ovat muita parempia ihmisiä jo pelkästään sen perusteella, että uskovat ainoaan oikeaan uskontoon. Ja että vääräuskoisten pitäisi itse asiassa tämän perusteella maksaa heille veroa. Kun vääräuskoinen sitten innosta puhkuen kiiruhtaa maksamaan hänelle säädettyä veroa, niin oikeauskoisen reaktio on ainoa mahdollinen: "Katsokaa nyt, niinhän se on kuin meille aina on kerrottu. Me todellakin olemme parempaa porukkaa kuin muut." Vaikka sille paremmuudelle ei todellakaan olisi ensimmäistäkään objektiivista perustetta.
Erinomaisen hieno on sellainen uskonto tai kulttuuri, jonka perusteella luku- ja kirjoitustaidoton ja ammattitaidoton työnvieroksuja, joka ei ikinä elämässään ole tehnyt ainuttakaan myönteistä tekoa kenellekään oman sukunsa ulkopuoliselle ihmiselle voi silti tuntea loputonta ylemmyyttä muita ihmisiä kohtaan, vaikkei hänellä ole edes Tarja Halosen säteilevää moraalista ylemmyyttä.
Kiittämättömiä. Ja ylpeitä siitä.
Naureskelin ensin hiljaa mielessäni, että onpas taas rankkaa tekstiä. Sitten koitin hetken miettiä asiaa ihan oikeasti, ja tulin siihen tulokseen, että en tosiaankaan pysty nimeämään mitään muuta vähemmistöä, joka menisi noissa asioissa somaleista ohi. Suomessa on siis tuolla alalla selvästi tapahtunut vallanvaihto.
Kiittämättömyys on sellainen asia, josta suomalaiset usein syyttävät tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä. Ehkä tässä monikulttuurihömpötyksessä on monellakin tavalla kyse kiittämättömyydestä.
Ihminen harvoin osaa arvostaa sellaista, jonka eteen ei ole joutunut tekemään työtä, ponnistelemaan, taistelemaan. Jos saa liian paljon liian helpolla, se ei tunnu missään. Se saa vain haluamaan lisää.
Vapaasti kasvanut einespitsasukupolvi on saanut liian helpolla liian paljon kaikkea materiaalista, mutta ei tarpeeksi rajoja ja rakkautta. Heidän vanhempansa unohtivat, että lapsi ei kasva hyväksi aikuiseksi, jollei häntä välillä vaadita tekemään myös sellaisia asioita, jotka saattavat aluksi tuntua lapsesta vastenmielisiltä. Tai jollei häneltä vaadita ylipäätään yhtään mitään.
Einespitsasukupolvi ei kunnioita edellisten sukupolvien työn ansiosta saamaansa itsenäistä ja hyvinvoivaa maata, vaan kuvittelee itse tehneensä jotain ansaitakseen sen kaiken - ja paljon enemmänkin. Vaikka todellisuudessa se ansaitseminen tapahtuu nimenomaan arvostamalla ja vaalimalla edellisten sukupolvien työtä ja pitämällä sitä yllä. Mutta ilmaiseksi saatu on helppo myydä halvalla pois.
Itse asiassa einespitsasukupolven anarkistit ja prekaarit tuntevat itsensä jollakin ikävästi kaihertavalla tavalla huijatuiksi: omasta mielestään he ansaitsisivat vielä paljon enemmän. Tämä on tietyllä tavalla aivan loogista. Jos joku on ollut valmis antamaan heille aivan ilman vastinetta jo näin paljon, niin sen on pakko tarkoittaa sitä, että jossakin mystisessä paikassa on piilossa vielä paljon paljon enemmän tätä kaikkea hyvää. Ja sekin kuuluu oikeasti prekaareille. Heitä on riistetty. Ja nyt he taistelevat saadakseen sen, mikä heille kuuluu.
Sama pätee moniin maahanmuuttajiin. Jos sinulle annetaan liian paljon liian helposti, se ei herätä kiitollisuutta, vaan lähinnä halveksuntaa ja jopa vihaa herkkäuskoisia ja helposti huijattavia hölmöjä kohtaan.
Jos sinun annetaan tehdä ihan mitä lystäät ilman mitään seuraamuksia, se ei tee sinusta hyvää ihmistä. Ei lapsesta eikä mamusta. Suomessa pelätään liikaa sitä, että mamut loukkaantuvat milloin mistäkin. Minuun ei ole ainakaan yksikään mamu loukkaantunut, kun olen asiallisesti mutta jämäkästi kertonut, että nyt ollaan Suomessa ja täällä toimitaan näin. Suhtautuminen on ollut pikemminkin, että "Rispect da reino man". Johan sen on myöntänyt kapitalistinenkin tiedemies, että leveät hartiat herättävät enemmän kunnioitusta kuin sossutädin empatialässytys.
Oma erikoistapauksensa taitavat olla sitten sellaiset maahanmuuttajat, joiden uskonto kertoo heille, että he ovat muita parempia ihmisiä jo pelkästään sen perusteella, että uskovat ainoaan oikeaan uskontoon. Ja että vääräuskoisten pitäisi itse asiassa tämän perusteella maksaa heille veroa. Kun vääräuskoinen sitten innosta puhkuen kiiruhtaa maksamaan hänelle säädettyä veroa, niin oikeauskoisen reaktio on ainoa mahdollinen: "Katsokaa nyt, niinhän se on kuin meille aina on kerrottu. Me todellakin olemme parempaa porukkaa kuin muut." Vaikka sille paremmuudelle ei todellakaan olisi ensimmäistäkään objektiivista perustetta.
Erinomaisen hieno on sellainen uskonto tai kulttuuri, jonka perusteella luku- ja kirjoitustaidoton ja ammattitaidoton työnvieroksuja, joka ei ikinä elämässään ole tehnyt ainuttakaan myönteistä tekoa kenellekään oman sukunsa ulkopuoliselle ihmiselle voi silti tuntea loputonta ylemmyyttä muita ihmisiä kohtaan, vaikkei hänellä ole edes Tarja Halosen säteilevää moraalista ylemmyyttä.
Kiittämättömiä. Ja ylpeitä siitä.
8.1.07
Peitelty kehotus
Vain viikko kerkisi vierähtää siitä, kun joku neropatti kommentoi kirjoituksiani toteamalla, että mikset reino sano suoraan, mitä ajattelet. "Ei täällä Suomessa ole ennenkään ihmisiä heidän mielipiteistään rangaistu". No, nyt sitten ainakin on. Porvoon käräjäoikeus on tänään tuominnut sanomalehti Uusimaan toimituspäällikön ja porvoolaisen miehen sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomio tuli siis yleisönosastokirjoituksesta. Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan kansanmurhaa ihannoiva lausunto sisälsi myös juutalaisiin kohdistuvan uhkauksen, koska siihen sisältyi peitelty kehotus ryhtyä väkivaltaan kansanryhmää vastaan. Joku siis otti asiakseen kiihottua siitä oikein kunnolla.
Britanniassa on vielä kovempi linja: työtön webbisuunnittelja Umran Javed, 27, todettiin syylliseksi murhaan yllyttämiseen ja rotuvihan lietsomiseen Muhammed-pilakuvamellakoiden takia. Javed oli huutanut mielenosoituksessa mm. kehoituksia pommittaa USA:ta ja Tanskaa.
Yhdenvertaisuuden nimissä olen iloinen siitä, että Javed todettiin syylliseksi. Jos Porvoon "rikos" oli sakkotuomion arvoinen, niin toivon, että Javed saa maksimirangaistuksen. Elinkautisen. Sillä onhan se mahdollisuuksien rajoissa, että parta tutisten raivoa puhkuva Javed olisi voinut saada jonkun kanssamielenosoittajansa kiihottumaan niin paljon, että tämä olisi tappanut jonkun ohikulkijan. Tai että Javedin Tanskassa asuva serkku olisi kiihottunut ja tehnyt pommiuhkauksista totta. Ainakin todennäköisyys on paljon suurempi, kuin että tuntematon porvoolainen yleisönosastokirjoittaja saisi sanoillaan polttouunit syttymään.
Mutta itse asiassa olen sitä mieltä, että kumpaakaan ei olisi pitänyt tuomita. Ei ihmisiä pidä rangaista heidän ajatuksistaan, mielipiteistään tai sanoistaan. Rangaistavuus alkaa mielestäni vasta siitä, kun sanat alkavat muuttua teoiksi. Kun pommit on rakennettu ja lujuuslaskelmat tehty. Kun polttouunit ovat kuumina ja Götz Georgen näköinen mies on laatinut logistiikkasuunnitelman.
Jonkun Porvoon äijän yleisönosastokirjoitus ei millään saa suomalaisia kiihottumaan ja aloittamaan ankarat juutalais- tai muut vainot. Ajatuskin on absurdi. Toki olemme uutisissa nähneet, miten imaamien sanat (tai oikeastaan aivan suorat käskyt) saavat muslimimaissa kerran toisensa jälkeen mielenosoittajien raivokkaat laumat säntäämään kaduille. Mutta silloinkin mellakoitsijat polttavat vain lippuja, nukkeja tai korkeintaan itsensä. Rangaistavuuden raja menee mielestäni siinä, kun Muhammed sanoo Mogadishun kadulla Abdille, että "katso, tuossa on katolinen nunna. Niiden paavi sanoi profeetasta pahasti. Ammu tuota nunnaa selkään." Ja Abdi ampuu.
Sananvapaus on nyky-Suomessa todella ahtaalla. Erilaisista kiihottumis- ja vähemmistölaeista on tullut sensuurin työkaluja, joilla pyritään vaientamaan kaikki virallisesta totuudesta poikkeavat mielipiteet. Meillä on lukemattomia erilaisia valtuutettuja, joiden päätehtävä näyttää olevan suomalaisten asettaminen syytteeseen erilaisten kiihottumislakien perusteella.
Meillä on pahoja ongelmia, mutta me emme saa keskustella niistä, koska joku saattaisi muka kiihottua. Mutta totuus on, että ei se ole jonkun yleisönosastokirjoittajan lähinnä huonoa makua osoittava vittuilu, mikä saa suomalaiset kiihottumaan. Vaan sen tekevät valtiovallan teot: sensuuri, tekaistut oikeusjutut ja yleisen oikeudentajun vastaiset tuomiot. Se sorto ja syrjintä, jonka alaisena tavalliset suomalaiset tänä päivänä ovat saa heidät lopulta turvautumaan tekoihin. Jos puhuminen kielletään, niin sitten pitää vaan purra hammasta, olla hiljaa ja ryhtyä toimeen.
Miksi joidenkin tiettyjen kansanryhmien tai rotujen tulisi olla kaiken vittuilun yläpuolella? Eikö sen pitäisi pikemminkin olla niin päin, että suomalaiset olisivat Suomen valtion erityisessä suojeluksessa? Meidän on aika luopua syyllisyydestä sellaisiin asioihin, joihin emme ikinä ole syyllistyneet. Ei meidän tarvitse olla vereslihalla holokaustin tai neekeriorjuuden takia. Ei sellaista ole Suomessa tapahtunut eikä tule ikinä tapahtumaan.
Jos tavoitteena on luopua rotujen ja kansanryhmien käsitteistä, niin ehkä olisi sitten aika luopua niistä. Jos tavoitteena on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, niin lähdetään sitten siitä, että kohdellaan kaikkia yhdenvertaisesti. Ja nimenomaan niin, että suomalaisiakaan ei enää sorrettaisi asettamalla tietyt ryhmät muita parempaan asemaan. Minun mielestäni Suomen lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että lait kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja etnisestä syrjinnästä yms. kumottaisiin. Nämä lukuisat valtuutettujen virat tulisi lakkauttaa tarpeettomina. Jos lähtökohtana on yhdenvertaisuus, niin se tarkoittaa sitä, että ketään ei saa tappaa eikä sellaiseen yllyttää, ketään ei saa syrjiä ja kaikille saa vittuilla yhtä paljon. Emme me tarvitse erillisiä valtuutettuja sitä valvomaan, meillä on jo olemassa kaikille yhteinen poliisi ja oikeuslaitos.
Pelkäänpä vaan, että tällainen lakiuudistus olisi paha isku niille, jotka ovat tottuneet asettautumaan erilaisten uhrivähemmistöjen rooliin ja sillä keinoin kiristämään itselleen erikoisetuja ja lisää valtaa. Tai jos yhteiskunnan on todellakin tarkoitus rangaista kansalaisia ajatusrikoksista, niin miksei samantien oteta käyttöön vanhan kunnon Neuvostoliiton rangaistusasteikkoa ja rikosnimikkeitä: 5-15 vuotta huliganismista tai elinkautinen pakkotyö kansanvihollisuudesta. Oppivatpahan toisinajattelijat vaikenemaan.
Viha on kuluttava tunne ja turhanpäiväinen vihanlietsonta osoittaa vähintääkin huonoa käytöstä, mutta kyllä sanat pitää silti osata erottaa teoista. Ajatusrikoksista rankaisemalla ei rakenneta ainakaan yhdenvertaista yhteiskuntaa. Ja lopulta se pakottaa ihmiset ryhtymään epätoivoisiin tekoihin.
Ai niin, lopuksi: Muuten olen sitä mieltä, että kaikki kansanryhmät on hävitettävä.
Britanniassa on vielä kovempi linja: työtön webbisuunnittelja Umran Javed, 27, todettiin syylliseksi murhaan yllyttämiseen ja rotuvihan lietsomiseen Muhammed-pilakuvamellakoiden takia. Javed oli huutanut mielenosoituksessa mm. kehoituksia pommittaa USA:ta ja Tanskaa.
Yhdenvertaisuuden nimissä olen iloinen siitä, että Javed todettiin syylliseksi. Jos Porvoon "rikos" oli sakkotuomion arvoinen, niin toivon, että Javed saa maksimirangaistuksen. Elinkautisen. Sillä onhan se mahdollisuuksien rajoissa, että parta tutisten raivoa puhkuva Javed olisi voinut saada jonkun kanssamielenosoittajansa kiihottumaan niin paljon, että tämä olisi tappanut jonkun ohikulkijan. Tai että Javedin Tanskassa asuva serkku olisi kiihottunut ja tehnyt pommiuhkauksista totta. Ainakin todennäköisyys on paljon suurempi, kuin että tuntematon porvoolainen yleisönosastokirjoittaja saisi sanoillaan polttouunit syttymään.
Mutta itse asiassa olen sitä mieltä, että kumpaakaan ei olisi pitänyt tuomita. Ei ihmisiä pidä rangaista heidän ajatuksistaan, mielipiteistään tai sanoistaan. Rangaistavuus alkaa mielestäni vasta siitä, kun sanat alkavat muuttua teoiksi. Kun pommit on rakennettu ja lujuuslaskelmat tehty. Kun polttouunit ovat kuumina ja Götz Georgen näköinen mies on laatinut logistiikkasuunnitelman.
Jonkun Porvoon äijän yleisönosastokirjoitus ei millään saa suomalaisia kiihottumaan ja aloittamaan ankarat juutalais- tai muut vainot. Ajatuskin on absurdi. Toki olemme uutisissa nähneet, miten imaamien sanat (tai oikeastaan aivan suorat käskyt) saavat muslimimaissa kerran toisensa jälkeen mielenosoittajien raivokkaat laumat säntäämään kaduille. Mutta silloinkin mellakoitsijat polttavat vain lippuja, nukkeja tai korkeintaan itsensä. Rangaistavuuden raja menee mielestäni siinä, kun Muhammed sanoo Mogadishun kadulla Abdille, että "katso, tuossa on katolinen nunna. Niiden paavi sanoi profeetasta pahasti. Ammu tuota nunnaa selkään." Ja Abdi ampuu.
Sananvapaus on nyky-Suomessa todella ahtaalla. Erilaisista kiihottumis- ja vähemmistölaeista on tullut sensuurin työkaluja, joilla pyritään vaientamaan kaikki virallisesta totuudesta poikkeavat mielipiteet. Meillä on lukemattomia erilaisia valtuutettuja, joiden päätehtävä näyttää olevan suomalaisten asettaminen syytteeseen erilaisten kiihottumislakien perusteella.
Meillä on pahoja ongelmia, mutta me emme saa keskustella niistä, koska joku saattaisi muka kiihottua. Mutta totuus on, että ei se ole jonkun yleisönosastokirjoittajan lähinnä huonoa makua osoittava vittuilu, mikä saa suomalaiset kiihottumaan. Vaan sen tekevät valtiovallan teot: sensuuri, tekaistut oikeusjutut ja yleisen oikeudentajun vastaiset tuomiot. Se sorto ja syrjintä, jonka alaisena tavalliset suomalaiset tänä päivänä ovat saa heidät lopulta turvautumaan tekoihin. Jos puhuminen kielletään, niin sitten pitää vaan purra hammasta, olla hiljaa ja ryhtyä toimeen.
Miksi joidenkin tiettyjen kansanryhmien tai rotujen tulisi olla kaiken vittuilun yläpuolella? Eikö sen pitäisi pikemminkin olla niin päin, että suomalaiset olisivat Suomen valtion erityisessä suojeluksessa? Meidän on aika luopua syyllisyydestä sellaisiin asioihin, joihin emme ikinä ole syyllistyneet. Ei meidän tarvitse olla vereslihalla holokaustin tai neekeriorjuuden takia. Ei sellaista ole Suomessa tapahtunut eikä tule ikinä tapahtumaan.
Jos tavoitteena on luopua rotujen ja kansanryhmien käsitteistä, niin ehkä olisi sitten aika luopua niistä. Jos tavoitteena on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, niin lähdetään sitten siitä, että kohdellaan kaikkia yhdenvertaisesti. Ja nimenomaan niin, että suomalaisiakaan ei enää sorrettaisi asettamalla tietyt ryhmät muita parempaan asemaan. Minun mielestäni Suomen lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että lait kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja etnisestä syrjinnästä yms. kumottaisiin. Nämä lukuisat valtuutettujen virat tulisi lakkauttaa tarpeettomina. Jos lähtökohtana on yhdenvertaisuus, niin se tarkoittaa sitä, että ketään ei saa tappaa eikä sellaiseen yllyttää, ketään ei saa syrjiä ja kaikille saa vittuilla yhtä paljon. Emme me tarvitse erillisiä valtuutettuja sitä valvomaan, meillä on jo olemassa kaikille yhteinen poliisi ja oikeuslaitos.
Pelkäänpä vaan, että tällainen lakiuudistus olisi paha isku niille, jotka ovat tottuneet asettautumaan erilaisten uhrivähemmistöjen rooliin ja sillä keinoin kiristämään itselleen erikoisetuja ja lisää valtaa. Tai jos yhteiskunnan on todellakin tarkoitus rangaista kansalaisia ajatusrikoksista, niin miksei samantien oteta käyttöön vanhan kunnon Neuvostoliiton rangaistusasteikkoa ja rikosnimikkeitä: 5-15 vuotta huliganismista tai elinkautinen pakkotyö kansanvihollisuudesta. Oppivatpahan toisinajattelijat vaikenemaan.
Viha on kuluttava tunne ja turhanpäiväinen vihanlietsonta osoittaa vähintääkin huonoa käytöstä, mutta kyllä sanat pitää silti osata erottaa teoista. Ajatusrikoksista rankaisemalla ei rakenneta ainakaan yhdenvertaista yhteiskuntaa. Ja lopulta se pakottaa ihmiset ryhtymään epätoivoisiin tekoihin.
Ai niin, lopuksi: Muuten olen sitä mieltä, että kaikki kansanryhmät on hävitettävä.
6.1.07
Kamelia ei jätetä
Tasavallan presidentti Tarja Halonen avasi Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuoden torstaina 4. tammikuuta Finlandia-talossa järjestetyssä avajaistilaisuudessa. Presidentti Halonen sanoi juhlahaastattelussa suomalaisten olevan hyvin kiitollisia sotaveteraanien sukupolvelle, joka ensin torjui itsenäisyyteemme ja demokraattiseen järjestelmäämme kohdistuneet hyökkäykset ja sen jälkeen jälleenrakensi isänmaamme.
Sodan kokeneen sukupolven uutteran työn tuloksena syntyi hyvinvoiva ja vauras Suomi. Suomen hyvinvoinnin tuhoaminen ja yhteiskuntarakenteen romuttaminen ei ollut mikään helppo tehtävä, vaan se vaati 20 vuotta järjestelmällistä, hiipivää mädätystä. Työperäisen maahanmuuton kokeneen sukupolven hyvin tuntema tunnuslause 'Kamelia ei jätetä' on henkinen perintö, joka velvoittaa tänäkin päivänä jokaista uussuomalaista.
Juhlavuoden keskeinen tavoite on epädramatisoida suomalaisuutta ja vaalia sitä ennen kaikkea elävänä, aktiivisena voimana, joka suuntautuu tulevaisuuteen.
Suomen 90-vuotisjuhlaa vietetään melko matalalla profiililla, onhan meillä 10 vuoden päästä odotettavissa vieläkin merkittävämpi tapahtuma, kun vietämme "Työperäisen maahanmuuton 25-vuotisjuhlaa".
Samoihin aikoihin on muitakin suuria juhlavuosia, kuten tulevassa EU-maassa Turkissa vietettävä "Armenialaisten epädramatisoinnin 100-vuotisjuhlavuosi". Voimme siis ilolla todeta, että 2010-luvun loppupuoli tulee olemaan aivan yhtä juhlaa.
Sodan kokeneen sukupolven uutteran työn tuloksena syntyi hyvinvoiva ja vauras Suomi. Suomen hyvinvoinnin tuhoaminen ja yhteiskuntarakenteen romuttaminen ei ollut mikään helppo tehtävä, vaan se vaati 20 vuotta järjestelmällistä, hiipivää mädätystä. Työperäisen maahanmuuton kokeneen sukupolven hyvin tuntema tunnuslause 'Kamelia ei jätetä' on henkinen perintö, joka velvoittaa tänäkin päivänä jokaista uussuomalaista.
Juhlavuoden keskeinen tavoite on epädramatisoida suomalaisuutta ja vaalia sitä ennen kaikkea elävänä, aktiivisena voimana, joka suuntautuu tulevaisuuteen.
Suomen 90-vuotisjuhlaa vietetään melko matalalla profiililla, onhan meillä 10 vuoden päästä odotettavissa vieläkin merkittävämpi tapahtuma, kun vietämme "Työperäisen maahanmuuton 25-vuotisjuhlaa".
Samoihin aikoihin on muitakin suuria juhlavuosia, kuten tulevassa EU-maassa Turkissa vietettävä "Armenialaisten epädramatisoinnin 100-vuotisjuhlavuosi". Voimme siis ilolla todeta, että 2010-luvun loppupuoli tulee olemaan aivan yhtä juhlaa.
4.1.07
Valkoparraton syö rasistirokkaa
- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, huomenta.
- Huomenta, huomenta. Huomenta, Reynoldo. Menehän sinne muiden lasten kanssa leikkimään.
- Onkos teillä tänään täällä jotain musiikkiesityksiä, kun poika hoki koko matkan, että tänään tarhassa rasisti rokkaa?
- Ei. Kyllä Reynoldo taisi tarkoittaa, että tänään on hernekeittopäivä.
- Niin tietysti. Tänäänhän on torstai.
- Me emme käytä enää viikonpäivistä noita nimityksiä, koska joku voi kokea ne loukkaavina.
- Mutta käytätte hernekeitosta nimitystä rasistirokka?
- Vain siitä erikoisruokavaliolasten hernekeitosta, johon tulee sianlihaa. Sitähän eivät täällä syö enää muut kuin Reynoldo ja Jussi. Useimmat vanhemmat ovat tiedostaneet, että liha ja varsinkaan sianliha ei kuulu sivistysvaltioon. Heidän lapsensa syövät kasvishernekeittoa, joka valmistetaan halal-pavuista ja luomuporkkanoista. Keittoa soseuttaessaan keittäjä kuiskaa sille profeetan nimeä ja pyytää porkkanoilta anteeksi niihin sisältyvän elämän idun tuhoamista. Se on todellista mitään uskontokuntaa loukkaamatonta keittoa.
- No sanotaanko sitä sitten ituhippisopaksi?
- Ei missään tapauksessa. Sitä paitsi meillä on tässä vähemmistövaltuutetun, kasvissyönti- ja aseistakieltäytymisvaltuutetun sekä tiedostamisvaltuutetun lausunnot siitä, että ituhippisoppa on loukkaava, leimaava ja rasistinen sana, jota ei saa käyttää.
- Mutta sanaa rasistirokka puolestaan sopii käyttää? Lasten ruuasta?
- Kyllä. Meillä on tässä ulkomaalaisvaltuutetun, syrjintävaltuutetun, lapsiasiainvaltuutetun, homosteluvaltuutetun ja jengiasiainvaltuutetun lausunnot siitä, että rasistirokka on täysin asianmukainen nimitys, jota tulee käyttää poikkeavien erikoisruokavaliolasten hernekeitosta.
- Kuka tuollaisen sanan ylipäätään on mennyt keksimään? Nämä maahanmuuttajat, vai?
- Ei suinkaan. Kyllä se oli tuo Törnroosin Riikka-Piian äiti. Hänhän on sosiaalivirastossa töissä suvaitsemisasioiden ylijohtajana. Että kyllä meidän on vähän pakkokin totella. Ja onhan se sellainen hauskan leikkisä sanakin.
- On. Toki. Reynoldo hei, muista ottaa kaksi lautasellista hernaria, että jaksat. Illalla on sitten ryynimakkaraa.
- Jippii! Ryynärii! Ryynärii! Ryynärii!
_____________
Ranskassa soppa on palanut pohjaan: Pariisin poliisi kielsi Ranskalaisten solidaarisuus -nimistä järjestöä jakamasta sianlihaa sisältävää keittoa. Oikeus kumosi valituksen jälkeen kiellon todettuaan, että keiton rasistisuutta ei pystytä todistamaan, eikä se vaaranna yleistä järjestystä. Pariisin pormestari, sosialisti Bertrand Delanoë, piti päätöstä yllättävänä ja kehotti poliisipiiriä valittamaan uudelleen. (Linkki: La "soupe au cochon" n'est pas raciste.)
Uutinen on hämmentävä: miten keitto voisi vaarantaa yleistä järjestystä? Kuka nyt jonkun sopan takia rupeaisi riehumaan?
Nyt kun Suomessakin vaalit ovat tulossa, ehdokkaiden kannattaa olla tarkkana siitä, mitä soppatykkiinsä laittaa. Ettei vaan kukaan rupea riehumaan. Miten kauan menee siihen, että Hurstin perheen järjestämät köyhien linnanjuhlat tuomitaan rasistisiksi, jos lautasella on joulukinkkua tai hernerokkaa?
- Huomenta, huomenta. Huomenta, Reynoldo. Menehän sinne muiden lasten kanssa leikkimään.
- Onkos teillä tänään täällä jotain musiikkiesityksiä, kun poika hoki koko matkan, että tänään tarhassa rasisti rokkaa?
- Ei. Kyllä Reynoldo taisi tarkoittaa, että tänään on hernekeittopäivä.
- Niin tietysti. Tänäänhän on torstai.
- Me emme käytä enää viikonpäivistä noita nimityksiä, koska joku voi kokea ne loukkaavina.
- Mutta käytätte hernekeitosta nimitystä rasistirokka?
- Vain siitä erikoisruokavaliolasten hernekeitosta, johon tulee sianlihaa. Sitähän eivät täällä syö enää muut kuin Reynoldo ja Jussi. Useimmat vanhemmat ovat tiedostaneet, että liha ja varsinkaan sianliha ei kuulu sivistysvaltioon. Heidän lapsensa syövät kasvishernekeittoa, joka valmistetaan halal-pavuista ja luomuporkkanoista. Keittoa soseuttaessaan keittäjä kuiskaa sille profeetan nimeä ja pyytää porkkanoilta anteeksi niihin sisältyvän elämän idun tuhoamista. Se on todellista mitään uskontokuntaa loukkaamatonta keittoa.
- No sanotaanko sitä sitten ituhippisopaksi?
- Ei missään tapauksessa. Sitä paitsi meillä on tässä vähemmistövaltuutetun, kasvissyönti- ja aseistakieltäytymisvaltuutetun sekä tiedostamisvaltuutetun lausunnot siitä, että ituhippisoppa on loukkaava, leimaava ja rasistinen sana, jota ei saa käyttää.
- Mutta sanaa rasistirokka puolestaan sopii käyttää? Lasten ruuasta?
- Kyllä. Meillä on tässä ulkomaalaisvaltuutetun, syrjintävaltuutetun, lapsiasiainvaltuutetun, homosteluvaltuutetun ja jengiasiainvaltuutetun lausunnot siitä, että rasistirokka on täysin asianmukainen nimitys, jota tulee käyttää poikkeavien erikoisruokavaliolasten hernekeitosta.
- Kuka tuollaisen sanan ylipäätään on mennyt keksimään? Nämä maahanmuuttajat, vai?
- Ei suinkaan. Kyllä se oli tuo Törnroosin Riikka-Piian äiti. Hänhän on sosiaalivirastossa töissä suvaitsemisasioiden ylijohtajana. Että kyllä meidän on vähän pakkokin totella. Ja onhan se sellainen hauskan leikkisä sanakin.
- On. Toki. Reynoldo hei, muista ottaa kaksi lautasellista hernaria, että jaksat. Illalla on sitten ryynimakkaraa.
- Jippii! Ryynärii! Ryynärii! Ryynärii!
_____________
Ranskassa soppa on palanut pohjaan: Pariisin poliisi kielsi Ranskalaisten solidaarisuus -nimistä järjestöä jakamasta sianlihaa sisältävää keittoa. Oikeus kumosi valituksen jälkeen kiellon todettuaan, että keiton rasistisuutta ei pystytä todistamaan, eikä se vaaranna yleistä järjestystä. Pariisin pormestari, sosialisti Bertrand Delanoë, piti päätöstä yllättävänä ja kehotti poliisipiiriä valittamaan uudelleen. (Linkki: La "soupe au cochon" n'est pas raciste.)
Uutinen on hämmentävä: miten keitto voisi vaarantaa yleistä järjestystä? Kuka nyt jonkun sopan takia rupeaisi riehumaan?
Nyt kun Suomessakin vaalit ovat tulossa, ehdokkaiden kannattaa olla tarkkana siitä, mitä soppatykkiinsä laittaa. Ettei vaan kukaan rupea riehumaan. Miten kauan menee siihen, että Hurstin perheen järjestämät köyhien linnanjuhlat tuomitaan rasistisiksi, jos lautasella on joulukinkkua tai hernerokkaa?
3.1.07
MS-13
MS-13 esiintyy sivuroolissa Patrick Buchananin kirjassa State of Emergency. Kyseessä ei ole USA:n curling-joukkueen kapteeni, vaan lyhenne jengin nimestä. Mara Salvatrucha on katu-uskottavaa slangiespanjaa ja tarkoittaa "überkovien salvadorin gangstojen possea". Tai jotain. Amerikassa kaikki on suurta: tällä alun perin Los Angelesissa perustetulla jengillä on nyt 10 000 jäsentä 33:ssa osavaltiossa.
Sitä saa mitä tilaa: Tarina alkaa 1980-luvulta, kun Reaganin USA päätti jälleen kerran leikkiä maailmanpoliisia ja sekaantua El Salvadorin sisällissotaan. Tämän seurauksena satoja tuhansia ihmisiä pakeni El Salvadorista USA:han hakemaan turvapaikkaa. Outoa kyllä, tällä kertaa kyseessä olivat pääosin vasemmistoa kannattaneet salvadorilaiset.
Mara Salvatrucha on erittäin väkivaltainen jengi, joka on sekaantunut huumekauppaan, murhiin, raiskauksiin ja kaikenlaiseen väkivaltaan. Osa jäsenistä on USA:n kansalaisia, mutta suurin osa oleskelee maassa laittomasti.
MS-13 ei tietenkään ole ainoa latinojengi USA:ssa. Jokaisella latinokansallisuudella on omat jenginsä, jotka ovat levittäytyneet niin agressiivisesti, että mustien perinteiset Bloods- ja Crips-jengit ovat joutuneet tekemään keskenään tulitauon pärjätäkseen latinojengien puristuksessa.
Voisi kuvitella, että poliisin olisi helppo toimia tällaista katujengiä vastaan. Riittää, kun kaikki maassa laittomasti oleskelevat jengiläiset karkotetaan, niin jengin toiminta lamaantuu. Mutta sepäs ei käykään niin. Useat USA:n suurkaupungit ovat julistautuneet laittomien maahantulijoiden suojapaikoiksi. Näiden suojapaikkasäädösten (sanctuary policies) mukaan poliisit eivät saa puuttua laittomaan maassa oleskeluun eivätkä ilmoittaa maahanmuuttoviranomaisille laittomista siirtolaisista edes silloin, kun pidätyksen syynä on jokin muu rikos kuin laiton maahantulo. Tämä tarkoittaa sitä, että jos poliisi kadulla partioidessaan näkee jonkun jengiläisen, joka on aiemmin tuomittu vaikkapa tapon yrityksestä tai huumekaupasta ja joutunut siitä syystä jo kertaalleen karkotetuksi, poliisi ei voi pidättää häntä tai ilmoittaa maahanmuuttoviranomaisille, vaikka rangaistus jo pelkästä tuomitun ja karkotetun rikollisen laittomasta maahantulosta on 20 vuotta vankeutta.
Tilanne on lainvalvojien kannalta tietysti melko turhauttava. Suojapaikkasäädökset otettiin alunperin käyttöön kansalaisoikeus- ja vähemmistöjärjestöjen painostuksesta 70-luvun lopussa. Tarkoitus oli hyvä. Tavoitteena oli se, että kun laittomasta maahantulosta ei rangaista, laittomat siirtolaisetkin uskaltavat kääntyä poliisin tai muiden viranomaisten puoleen apua tai terveydenhoitopalveluja tarvitessaan ja tulevat ehkä jopa todistajiksi oikeuteen.
Mutta kauneimmatkin ajatukset voivat käytännössä johtaa huonoon lopputulokseen. Tällainen poliisin ja muiden viranomaisten toiminnan rampauttaminen ei ole mitenkään harvinaista eri puolilla maailmaa. Vähemmistöryhmät esimerkiksi USA:ssa ja Australiassa reagoivat äärimmäisen agressiivisesti siihen, jos poliisi puuttuu ryhmään kuuluvien henkilöiden toimintaan millään tavalla.
Sama ilmiö on nähtävillä jo Suomessakin. Poliisit ja muut viranomaiset yrittävät parhaansa mukaan varjella kansalaisten turvallisuutta ja toimia lakien mukaan. Ja eri kansalaisjärjestöt ja tiedostajat yrittävät parhaansa mukaan kampittaa, hidastaa ja estää poliisin toimintaa ja lain toteutumista.
Ulkomaalaisvirasto antoi jo viime syksyllä karkotuspäätöksen kahdeksalle eri rikoksista (mm. Helsingin katuryöstöistä) tuomitulle somalille. Ketään ei ole vielä kuitenkaan karkotettu, vaan nippu karkotuspäätöksistä tehtyjä valituksia odottaa käsittelyään Helsingin hallinto-oikeudessa. Valitusten tekemisessä näitä somaleja ovat auttaneet mm. Pakolaisneuvonta ry:n lakimiehet, joiden toiminnan Suomen valtio kustantaa. Myös eri kansalaisjärjestöt ja aktivistit ovat ilmaisseet suuren huolensa sen suhteen, että näiden vakaviin rikoksiin syyllistyneiden somalien ihmisoikeudet saattavat olla vaarassa, mikäli heidät palautetaan Somaliaan. Ja työministeriön maahanmuuttoasioista vastaava johtaja Mervi Virtanen antoi heti karkotuspäätöksistä kuultuaan lausunnon, jonka mukaan hän ei ole tarkemmin perehtynyt asiaan, mutta hänen mielestään karkotuksessa on ylimääräisen rangaistuksen maku. Hieno lausunto juristilta, joka tasan tietää, että tässä viranomaiset yrittävät toimia Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Mutta ehkä Mervi ei halua myöntää, että näiden somalien maahan päästäminen oli alun perinkin suuri virhe. Koska se tarkoittaisi hänen oman virheensä myöntämistä.
Juuri nyt Somaliassa on jälleen kerran "sotatila". Siitä huolimatta, että Suomen ulkoministeriö on jo pitkään suositellut, että Somaliaan ei pidä matkustustaa, siellä on tälläkin hetkellä kymmeniä Suomen kansalaisia lomailemassa. Siis siinä samassa maassa, joka on niin vaarallinen, että sinne ei voida palauttaa paatuneimpiakaan rikoksentekijöitä.
Tietenkin Suomen valtio voisi halutessaan ryhtyä erityistoimenpiteisiin Somaliaan karkotettavien somalien turvallisuuden takaamiseksi. Annetaan jokaiselle karkotetulle suuri kaulassa pidettävä kullanvärinen mitali tunnustukseksi heidän suurista ansioistaan globaalin solidaarisuuden edistämiseksi. Mitaliin kaiverretaan kaikki kyseisen henkilön Suomessa suorittamat rikokset. "Minä ryöstin XX kertaa, raiskasin XX kertaa ja tapoin XX kertaa Suomessa." Tämän tunnustuspalkinnon nähdessään kaikki Somalian somalit ymmärtävät välittömästi, että tässä on nyt kyseessä niin kova gangsta, että sille ei parane alkaa. Turvallisuus on taattu.
Sitä saa mitä tilaa: Tarina alkaa 1980-luvulta, kun Reaganin USA päätti jälleen kerran leikkiä maailmanpoliisia ja sekaantua El Salvadorin sisällissotaan. Tämän seurauksena satoja tuhansia ihmisiä pakeni El Salvadorista USA:han hakemaan turvapaikkaa. Outoa kyllä, tällä kertaa kyseessä olivat pääosin vasemmistoa kannattaneet salvadorilaiset.
Mara Salvatrucha on erittäin väkivaltainen jengi, joka on sekaantunut huumekauppaan, murhiin, raiskauksiin ja kaikenlaiseen väkivaltaan. Osa jäsenistä on USA:n kansalaisia, mutta suurin osa oleskelee maassa laittomasti.
MS-13 ei tietenkään ole ainoa latinojengi USA:ssa. Jokaisella latinokansallisuudella on omat jenginsä, jotka ovat levittäytyneet niin agressiivisesti, että mustien perinteiset Bloods- ja Crips-jengit ovat joutuneet tekemään keskenään tulitauon pärjätäkseen latinojengien puristuksessa.
Voisi kuvitella, että poliisin olisi helppo toimia tällaista katujengiä vastaan. Riittää, kun kaikki maassa laittomasti oleskelevat jengiläiset karkotetaan, niin jengin toiminta lamaantuu. Mutta sepäs ei käykään niin. Useat USA:n suurkaupungit ovat julistautuneet laittomien maahantulijoiden suojapaikoiksi. Näiden suojapaikkasäädösten (sanctuary policies) mukaan poliisit eivät saa puuttua laittomaan maassa oleskeluun eivätkä ilmoittaa maahanmuuttoviranomaisille laittomista siirtolaisista edes silloin, kun pidätyksen syynä on jokin muu rikos kuin laiton maahantulo. Tämä tarkoittaa sitä, että jos poliisi kadulla partioidessaan näkee jonkun jengiläisen, joka on aiemmin tuomittu vaikkapa tapon yrityksestä tai huumekaupasta ja joutunut siitä syystä jo kertaalleen karkotetuksi, poliisi ei voi pidättää häntä tai ilmoittaa maahanmuuttoviranomaisille, vaikka rangaistus jo pelkästä tuomitun ja karkotetun rikollisen laittomasta maahantulosta on 20 vuotta vankeutta.
Tilanne on lainvalvojien kannalta tietysti melko turhauttava. Suojapaikkasäädökset otettiin alunperin käyttöön kansalaisoikeus- ja vähemmistöjärjestöjen painostuksesta 70-luvun lopussa. Tarkoitus oli hyvä. Tavoitteena oli se, että kun laittomasta maahantulosta ei rangaista, laittomat siirtolaisetkin uskaltavat kääntyä poliisin tai muiden viranomaisten puoleen apua tai terveydenhoitopalveluja tarvitessaan ja tulevat ehkä jopa todistajiksi oikeuteen.
Mutta kauneimmatkin ajatukset voivat käytännössä johtaa huonoon lopputulokseen. Tällainen poliisin ja muiden viranomaisten toiminnan rampauttaminen ei ole mitenkään harvinaista eri puolilla maailmaa. Vähemmistöryhmät esimerkiksi USA:ssa ja Australiassa reagoivat äärimmäisen agressiivisesti siihen, jos poliisi puuttuu ryhmään kuuluvien henkilöiden toimintaan millään tavalla.
Sama ilmiö on nähtävillä jo Suomessakin. Poliisit ja muut viranomaiset yrittävät parhaansa mukaan varjella kansalaisten turvallisuutta ja toimia lakien mukaan. Ja eri kansalaisjärjestöt ja tiedostajat yrittävät parhaansa mukaan kampittaa, hidastaa ja estää poliisin toimintaa ja lain toteutumista.
Ulkomaalaisvirasto antoi jo viime syksyllä karkotuspäätöksen kahdeksalle eri rikoksista (mm. Helsingin katuryöstöistä) tuomitulle somalille. Ketään ei ole vielä kuitenkaan karkotettu, vaan nippu karkotuspäätöksistä tehtyjä valituksia odottaa käsittelyään Helsingin hallinto-oikeudessa. Valitusten tekemisessä näitä somaleja ovat auttaneet mm. Pakolaisneuvonta ry:n lakimiehet, joiden toiminnan Suomen valtio kustantaa. Myös eri kansalaisjärjestöt ja aktivistit ovat ilmaisseet suuren huolensa sen suhteen, että näiden vakaviin rikoksiin syyllistyneiden somalien ihmisoikeudet saattavat olla vaarassa, mikäli heidät palautetaan Somaliaan. Ja työministeriön maahanmuuttoasioista vastaava johtaja Mervi Virtanen antoi heti karkotuspäätöksistä kuultuaan lausunnon, jonka mukaan hän ei ole tarkemmin perehtynyt asiaan, mutta hänen mielestään karkotuksessa on ylimääräisen rangaistuksen maku. Hieno lausunto juristilta, joka tasan tietää, että tässä viranomaiset yrittävät toimia Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Mutta ehkä Mervi ei halua myöntää, että näiden somalien maahan päästäminen oli alun perinkin suuri virhe. Koska se tarkoittaisi hänen oman virheensä myöntämistä.
Juuri nyt Somaliassa on jälleen kerran "sotatila". Siitä huolimatta, että Suomen ulkoministeriö on jo pitkään suositellut, että Somaliaan ei pidä matkustustaa, siellä on tälläkin hetkellä kymmeniä Suomen kansalaisia lomailemassa. Siis siinä samassa maassa, joka on niin vaarallinen, että sinne ei voida palauttaa paatuneimpiakaan rikoksentekijöitä.
Tietenkin Suomen valtio voisi halutessaan ryhtyä erityistoimenpiteisiin Somaliaan karkotettavien somalien turvallisuuden takaamiseksi. Annetaan jokaiselle karkotetulle suuri kaulassa pidettävä kullanvärinen mitali tunnustukseksi heidän suurista ansioistaan globaalin solidaarisuuden edistämiseksi. Mitaliin kaiverretaan kaikki kyseisen henkilön Suomessa suorittamat rikokset. "Minä ryöstin XX kertaa, raiskasin XX kertaa ja tapoin XX kertaa Suomessa." Tämän tunnustuspalkinnon nähdessään kaikki Somalian somalit ymmärtävät välittömästi, että tässä on nyt kyseessä niin kova gangsta, että sille ei parane alkaa. Turvallisuus on taattu.