Peitelty kehotus

Vain viikko kerkisi vierähtää siitä, kun joku neropatti kommentoi kirjoituksiani toteamalla, että mikset reino sano suoraan, mitä ajattelet. "Ei täällä Suomessa ole ennenkään ihmisiä heidän mielipiteistään rangaistu". No, nyt sitten ainakin on. Porvoon käräjäoikeus on tänään tuominnut sanomalehti Uusimaan toimituspäällikön ja porvoolaisen miehen sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomio tuli siis yleisönosastokirjoituksesta. Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan kansanmurhaa ihannoiva lausunto sisälsi myös juutalaisiin kohdistuvan uhkauksen, koska siihen sisältyi peitelty kehotus ryhtyä väkivaltaan kansanryhmää vastaan. Joku siis otti asiakseen kiihottua siitä oikein kunnolla.

Britanniassa on vielä kovempi linja: työtön webbisuunnittelja Umran Javed, 27, todettiin syylliseksi murhaan yllyttämiseen ja rotuvihan lietsomiseen Muhammed-pilakuvamellakoiden takia. Javed oli huutanut mielenosoituksessa mm. kehoituksia pommittaa USA:ta ja Tanskaa.

Yhdenvertaisuuden nimissä olen iloinen siitä, että Javed todettiin syylliseksi. Jos Porvoon "rikos" oli sakkotuomion arvoinen, niin toivon, että Javed saa maksimirangaistuksen. Elinkautisen. Sillä onhan se mahdollisuuksien rajoissa, että parta tutisten raivoa puhkuva Javed olisi voinut saada jonkun kanssamielenosoittajansa kiihottumaan niin paljon, että tämä olisi tappanut jonkun ohikulkijan. Tai että Javedin Tanskassa asuva serkku olisi kiihottunut ja tehnyt pommiuhkauksista totta. Ainakin todennäköisyys on paljon suurempi, kuin että tuntematon porvoolainen yleisönosastokirjoittaja saisi sanoillaan polttouunit syttymään.

Mutta itse asiassa olen sitä mieltä, että kumpaakaan ei olisi pitänyt tuomita. Ei ihmisiä pidä rangaista heidän ajatuksistaan, mielipiteistään tai sanoistaan. Rangaistavuus alkaa mielestäni vasta siitä, kun sanat alkavat muuttua teoiksi. Kun pommit on rakennettu ja lujuuslaskelmat tehty. Kun polttouunit ovat kuumina ja Götz Georgen näköinen mies on laatinut logistiikkasuunnitelman.

Jonkun Porvoon äijän yleisönosastokirjoitus ei millään saa suomalaisia kiihottumaan ja aloittamaan ankarat juutalais- tai muut vainot. Ajatuskin on absurdi. Toki olemme uutisissa nähneet, miten imaamien sanat (tai oikeastaan aivan suorat käskyt) saavat muslimimaissa kerran toisensa jälkeen mielenosoittajien raivokkaat laumat säntäämään kaduille. Mutta silloinkin mellakoitsijat polttavat vain lippuja, nukkeja tai korkeintaan itsensä. Rangaistavuuden raja menee mielestäni siinä, kun Muhammed sanoo Mogadishun kadulla Abdille, että "katso, tuossa on katolinen nunna. Niiden paavi sanoi profeetasta pahasti. Ammu tuota nunnaa selkään." Ja Abdi ampuu.

Sananvapaus on nyky-Suomessa todella ahtaalla. Erilaisista kiihottumis- ja vähemmistölaeista on tullut sensuurin työkaluja, joilla pyritään vaientamaan kaikki virallisesta totuudesta poikkeavat mielipiteet. Meillä on lukemattomia erilaisia valtuutettuja, joiden päätehtävä näyttää olevan suomalaisten asettaminen syytteeseen erilaisten kiihottumislakien perusteella.

Meillä on pahoja ongelmia, mutta me emme saa keskustella niistä, koska joku saattaisi muka kiihottua. Mutta totuus on, että ei se ole jonkun yleisönosastokirjoittajan lähinnä huonoa makua osoittava vittuilu, mikä saa suomalaiset kiihottumaan. Vaan sen tekevät valtiovallan teot: sensuuri, tekaistut oikeusjutut ja yleisen oikeudentajun vastaiset tuomiot. Se sorto ja syrjintä, jonka alaisena tavalliset suomalaiset tänä päivänä ovat saa heidät lopulta turvautumaan tekoihin. Jos puhuminen kielletään, niin sitten pitää vaan purra hammasta, olla hiljaa ja ryhtyä toimeen.

Miksi joidenkin tiettyjen kansanryhmien tai rotujen tulisi olla kaiken vittuilun yläpuolella? Eikö sen pitäisi pikemminkin olla niin päin, että suomalaiset olisivat Suomen valtion erityisessä suojeluksessa? Meidän on aika luopua syyllisyydestä sellaisiin asioihin, joihin emme ikinä ole syyllistyneet. Ei meidän tarvitse olla vereslihalla holokaustin tai neekeriorjuuden takia. Ei sellaista ole Suomessa tapahtunut eikä tule ikinä tapahtumaan.

Jos tavoitteena on luopua rotujen ja kansanryhmien käsitteistä, niin ehkä olisi sitten aika luopua niistä. Jos tavoitteena on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, niin lähdetään sitten siitä, että kohdellaan kaikkia yhdenvertaisesti. Ja nimenomaan niin, että suomalaisiakaan ei enää sorrettaisi asettamalla tietyt ryhmät muita parempaan asemaan. Minun mielestäni Suomen lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että lait kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja etnisestä syrjinnästä yms. kumottaisiin. Nämä lukuisat valtuutettujen virat tulisi lakkauttaa tarpeettomina. Jos lähtökohtana on yhdenvertaisuus, niin se tarkoittaa sitä, että ketään ei saa tappaa eikä sellaiseen yllyttää, ketään ei saa syrjiä ja kaikille saa vittuilla yhtä paljon. Emme me tarvitse erillisiä valtuutettuja sitä valvomaan, meillä on jo olemassa kaikille yhteinen poliisi ja oikeuslaitos.

Pelkäänpä vaan, että tällainen lakiuudistus olisi paha isku niille, jotka ovat tottuneet asettautumaan erilaisten uhrivähemmistöjen rooliin ja sillä keinoin kiristämään itselleen erikoisetuja ja lisää valtaa. Tai jos yhteiskunnan on todellakin tarkoitus rangaista kansalaisia ajatusrikoksista, niin miksei samantien oteta käyttöön vanhan kunnon Neuvostoliiton rangaistusasteikkoa ja rikosnimikkeitä: 5-15 vuotta huliganismista tai elinkautinen pakkotyö kansanvihollisuudesta. Oppivatpahan toisinajattelijat vaikenemaan.

Viha on kuluttava tunne ja turhanpäiväinen vihanlietsonta osoittaa vähintääkin huonoa käytöstä, mutta kyllä sanat pitää silti osata erottaa teoista. Ajatusrikoksista rankaisemalla ei rakenneta ainakaan yhdenvertaista yhteiskuntaa. Ja lopulta se pakottaa ihmiset ryhtymään epätoivoisiin tekoihin.

Ai niin, lopuksi: Muuten olen sitä mieltä, että kaikki kansanryhmät on hävitettävä.