VPM ja työperäisyys

- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Hyvää päivää. Miten voin auttaa?
- Minä tarvitsisin hitsaajan.
- Voi voi, kuulkaas, kun Suomessa on metallimiehistä huutava pula.
- Kyllä minä sen tiedän. Tämähän on kuitenkin Työvoimatoimisto. Kai te jotain voitte...
- Sama paikka. Nimi on kylläkin nykyään Työperäinen maahanmuuttovoimavirasto. Meidän tarjoamamme ensisijainen ratkaisumalli on työperäinen maahanmuutto.
- Vai niin. Minkäslainen koulutus niillä työperäisillä maahanmuuttajilla on?
- Ei minkäänlaista! Kyseessä on työperäisyys.
- Ei koulutusta? Sepä kummallista. No jotain työkokemusta varmaan sentään? Kyllähän työ tekijäänsä opettaa.
- Väärin. Ei minkäänlaista relevanttia työkokemusta. Jo määritelmän mukaan työperäisellä maahanmuuttajalla ei saa olla työpaikkaa valmiina, ei kielitaitoa, ei koulutusta eikä ammattitaitoa. Tällainen työperäinen maahanmuuttaja on järjestelmän kannalta ihanteellinen. Me voimme kohdistaa häneen rajattomasti kieli-, sopeutumis-, maahantulo-, työelämä- ja monikulttuurikoulutusta sekä positiivisia erityistoimia. Parhaimpiin jopa useiden vuosikymmenien ajan.
- Vähän hassulta kuulostaa. Mutta jos minä sitten kuitenkin palkkaan yhden sellaisen työperäisen maahanmuuttajan. Voinhan minä koittaa kaverille vähän hitsaushommia opettaa, jos kerran työhaluja löytyy.
- Hah. Tehdäänpäs nyt tämä asia kertakaikkiaan selväksi: sivistysvaltioon ei kuulu työhalukkuuden luokitteleminen työperäisen maahanmuuton keskeiseksi kriteeriksi.
- No mitäs sellaisella työperäisellä maahanmuuttajalla sitten tekee, jos ei se kerran töitäkään tee?
- Suomi tarvitsee maahanmuuttajia Suomi tarvitsee maahanmuuttajia Suomi tarvitsee maahanmuuttajia...
- Mihin?
- Ettekö te ymmärrä? Me tarvitsemme maahanmuuttajia Me tarvitsemme maahanmuuttajia Me tarvitsemme maahanmuuttajia...
- Ketkä te? Siis työttömyystoimiston byrokraatit ja epäsopeuttamiskoordinaattorit?
- Ahaa! Tehän taidattekin olla rasisti. Vaartijaaa!!

___________
Hallitus on hyväksynyt maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jossa painopiste on työperäisessä maahanmuutossa. Esityksen valmistellut työryhmä kävi hakemassa oppia hyvin onnistuneesta työperäisestä maahanmuutosta Närpiöstä sekä palavien autojen Pariisista. Myös työmarkkinajärjestöt ovat yksimielisesti hyväksyneet ohjelman todeten, että monikulttuurisuus on rikkaus. Ainoastaan AKAVA oli tarpeeksi rohkea ottaakseen esille sen, että "hallituksen ohjelma jättää vastaamatta muutamiin maahanmuuton kannalta tärkeisiin kysymyksiin kuten:
- Kuinka paljon maahanmuuttajia halutaan tai on odotettavissa Suomeen?
- Paljonko maahanmuuttopolitiikasta syntyy kustannuksia ja kuka niistä vastaa?"
Ehkä periaateohjelma olikin syytä hyväksyä mahdollisimman nopeasti, ennen kuin kukaan saa päähänsä aloittaa laajan ja avoimen kansalaiskeskustelun esimerkiksi ylläolevista kysymyksistä.