Susia ja lampaita

Koska eläinsadut ovat aina kivoja, kerrottakoon tähän väliin uusi versio vanhasta tarinasta.

Olipa kerran Simo ja Jussi. He olivat lammasfarmareita. Simon mielestä oli tärkeää, että myös lampaat pääsisivät päättämään niitä koskevista asioista. Siksi hän laittoi pystyyn lammasneuvoston, johon valittiin muiden muassa hänen lempilampaansa Rosa.

Lammasneuvoston lampaat halusivat päästää laitumelleen susia, koska he halusivat lammashakaan lisää värikkyyttä.
- Sudethan ovat mustia tai jotain likaisenruskeita, kiekui lammasfarmin vähämielinen renkipoika Reino ladon katolta. Onko se nyt mikään kaunis väri? Tai onko musta mikään väri ylipäätään?
Sitten Reino alkoi suureen ääneen hoilottaa Jukka Kuoppamäen kappaletta Sininen ja valkoinen, koska ne olivat vähämielisen renkipojan mielestä maailman kauneimmat värit.
- Sininen on taivas... ööö... valkoiset on pilvet, nuo lampaat taivaan siniseeeen!!
Debiilin velvoitetyöllistetyn rengin mölinään kyllästyneenä lammasneuvosto päätti säätää uuden lain, jonka nojalla Reino voitiin tuomita kaulaansa myöten tunkioon haudattavaksi ja kivitettäväksi syytettynä mustan värin ylivoimaisen kauneuden kiistämisestä.

Myös monet lammasneuvoston ulkopuoliset lampaat suhtautuivat kriittisesti ajatukseen susien päästämisestä laitumelle. He kuuntelivat lammasfarmari Jussia, joka selitti, että kaikki järkevästi ajattelevat ihmiset tietävät, että sudet syövät lampaita, koska se on niiden luonto. Mutta koska lampailla oli nyt demokratia, niin lampaiden enemmistön mielipidettä ei edes kysytty. Lammasneuvoston lampaat vain määkivät yhteen ääneen ja syyttivät Jussia susifobiasta. Heidän mielestään olisi syrjintää ja rasismia susia kohtaan jättää heidät aitauksen ulkopuolelle, koska kaikkihan näkivät, että susilla on keskenään todella paha olla. Susikanta oli kasvanut ekologisesti kestämättömälle tasolle. Sudet olivat niin vihaisia ja nälkäisiä, että olivat jo alkaneet syödä toisiaan. Lammasneuvosto oli sitä mieltä, että ainoa eettisesti ja humanitaarisesti oikea ratkaisu olisi ottaa sudet mukaan laitumelle, jossa ne epäilemättä heti ryhtyisivät noudattamaan lampaiden esimerkkiä ja syömään kuuliaisesti ruohoa. Niistä tulisi kilttejä susia. Niin kilttejä, että sellaisia susia ei oltaisi ennen nähty.

Jussi koitti vielä takoa järkeä lammasfarmari Simon päähän sanomalla, että ei kai Simo haluaisi, että hänen lempilampaansa Rosa syödään.
- Meidän perheessämme lammas päättää näistä asioista, totesi Simo. Minun lampaani on hyvää tarkoittava, empaattinen, välittävä lammas.

Fiksuna miehenä Simo päätti kuitenkin rakentaa omalle lempilampaalleen erillisen aitauksen, jossa oli korkea, sudenkestävä suoja-aita. Hänellä oli tähän hyvin varaa, koska hän oli ansainnut suuria summia TV-juontajana lampaita naurattamalla.

Niinpä sudet päästettiin demokraattisella päätöksellä laitumelle. Lammasneuvoston suureksi hämmästykseksi sudet alkoivat tietenkin heti syödä lampaita. Ne rituaaliteurastivat lampaat repimällä ensin kurkun auki ja katsomalla sitten vieressä, kun lammas vuotaa kuiviin.
- Rituaaliteurastus kuuluu susien kulttuuriin. Ja kaikki kulttuurit, ihan kaikki, ovat yhtä hyviä ja arvokkaita, korosti Maila-Katriina ja ihaili suureen ääneen susien kiiltävänmustien turkkien kauneutta ja niistä uhkuvaa voimaa. Susien väkevä myskintuoksu sai Maila-Katriinan aivan kiimaiseksi.
- Kyseessä on lupussosiaalinen initiaatioriitti, jossa lampaiden tappaminen on susilaumaa yhdistävä koheesiovoima, ymmärsi Sari-lammas.

Lammaslaitumelle oli nyt siis tullut paljon lisää värikkyyttä, kun helakanpunainen veri värjäsi lampaiden turkin ja vihreän ruohon. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta lammasneuvoston lampaat elivät yhä ihmeellisessä haavemaailmassaan, jossa sudet ja lampaat käyskentelevät paratiisinomaisen rauhallisesti samalla laitumella. Lammasneuvosto oli eniten huolissaan siitä, että yhä useammat lampaat olivat alkaneet nuivia susia.
- Rasistinen suhtautuminen susiin vaikeuttaa niiden sopeutumista, totesi lammasneuvosto.
Amiraali Dönitz ehdotti, että ehkä lampaiden asennekiristymä lieventyisi, jos hän luennoisi lampaille susilaumataktiikasta.
- Ettekö te nyt jumalauta tajua, että todellinen ongelma tässä on se, että sudet tappavat lampaita, huuteli järjenköyhän renki-Reinon irtopää sontatunkion reunalta. Lammasneuvoston jäsenet päättivät lyödä Reinon irtopäälle suun täyteen paskaa, jotta se olisi hiljaa, koska rasisti on aina väärässä.

Lammasfarmari Jussi katseli surullisena teurastusta. Kymmeniä lampaita makasi jo verissään maassa. Ja koska sudet söivät lampaita nopeammin kuin lampaat ehtivät lisääntyä, olisi vain ajan kysymys, että kaikki lammashaan lampaat olisi syöty ja sudet alkaisivat taas syödä toisiaan. Hiljaa mielessään Jussi toivoi, että edes yksi susista eksyisi loikkaamaan farmari Simon rakentaman korkean suoja-aidan yli ja söisi hänen Rosa-lampaansa. Mutta lammasneuvoston ajatuspoliisit kuulivat Jussin ajatukset.

- Hei mut silti: ei saa toivoa toiselle pahaa. Tommonen toisen syödyksi tulemisen toivominen on misomufloniaa. Ja rasismii, rasismii, rasismii...