Alla toinenkin mielipidekirjoitus, jota Hesari ei julkaissut. Kyllä elämä on vaikeaa. Minä niin kovasti haluaisin tulla ulos kaapista puoliasiallisena monikulttuurikriitikkona omalla nimelläni, mutta Hesari ei päästä minua kaapista. ;)
Näitä mielipidekirjoituksia oli ihan kiva kokeilla, koska niin usein puhutaan, että miksi ette lähetä asiallisia kirjoituksia Hesariin julkaistaviksi. No, juuri siksi.
Ei tässä nyt kuitenkaan ole vielä minkään salaliiton olemassaoloa aukottomasti todistettu, mutta kyllä se siltä näyttää, että Helsingin Sanomat on sitoutunut monikulttuurin ajamiseen eikä helposti julkaise kriittisiä kirjoituksia. Toinen asia, mikä on aivan selvä on se, että tuntemattoman ja vailla yhteiskunnallista statusta olevan kirjoittajan on hyvin vaikea saada juttuja läpi. Ketäpä se kiinnostaisi, mitä joku satunnainen reino asioista ajattelee. Toisaalta tiedän varmasti, että monet korkeissa asemissa olevat henkilöt suhtautuvat hyvinkin kriittisesti mokuiluun, mutta heidän on hyvin vaikea esittää mielipiteitään julkisesti. Menetettävää on aivan liikaa. Itse olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että minulla ei ole mitään menetettävää, joten voin olla vapaasti mitä mieltä haluan.
Suunnitelma B (paikallislehdet) ja Suunnitelma C (perustettava oma lehti, joka julkaisee) ovat yhä voimassa. Noin muuten ei auta muu kuin kyntää huumorin kyistä peltoa niin kauan, että pääsee valtakunnalliseksi kuuluisuudeksi jonkun juorulehden kanteen. Sen jälkeen kaikki haluavat tietää reinon mielipiteen joka asiaan.
Ihmiskaupasta ja laittomasta maahanmuutosta
Pääkirjoituksessa 18.7. Markus Mervola kirjoittaa ihmiskaupasta ja laittomasta maahanmuutosta. Hänen mielestään ihmiskaupasta päästään eroon vain tarjoamalla kaikille EU:hun pääseville sosiaaliturva riippumatta oleskelun laittomuudesta. Mervolan mielestä laittoman maahantulijan pitäisi siis saada palkinto siitä, että onnistuu keplottelemaan itsensä EU:n rajojen sisäpuolelle. Ajatus on mielenkiintoinen, vähän niin kuin murhia yritettäisiin ehkäistä maksamalla tapporahaa.
Maahantulijoista ei ole pulaa. YK arvioi, että lähitulevaisuudessa länsimaihin pyrkii vähintään 2,2 miljoonaa siirtolaista joka vuosi. Samalla väestöräjähdys vain kiihtyy. Maapallon väkiluvun arvioidaan ylittävän 9 miljardia vuonna 2050. Onko Euroopan pohjattomassa rahakirstussa todellakin riittävästi sosiaaliturvaa kaikille näille ihmisille?
Jos me haluamme torjua laitonta maahanmuuttua ja ihmiskauppaa, niin meidän on toimittava niitä vastaan. Tai jos me haluamme lähettää maailmalle selvän viestin, että kuka tahansa Suomen rajan yli keinolla millä hyvänsä päässyt on automaattisesti oikeutettu ilmaiseen ylöspitoon loppuelämäkseen, niin ystävälliset ihmissalakuljettajat varmasti levittävät tätä ilosanomaa potentiaaliselle asiakaskunnalleen. Ja tämä on itse asiassa juuri se viesti, jonka ministeri Thors on nyt lakimuutoksillaan lähettämässä. Tulijoita riittää varmasti. Valitettavasti siinä käy vain niin, että Suomen valtiolta loppuvat rahat ennen kuin tulijat.
18.7.07
Mielipidekirjoitus Hesariin
Puumalaisen noin viikko sitten kirjoittaman monikulttuurin ylistyksen innoittamana päätin koittaa, josko saisin aikaiseksi asiallisen vastineen omalla nimelläni ja josko Helsingin Sanomat sen julkaisisi. No, ilmeisesti mielipidekirjoitukseni ei joko ollut riittävän asiallinen tai sitten olen oikeassa siinä, että kenenkään ei anneta julkisuudessa kyseenalaistaa monikulttuuri-ideologiaa. Kysyin Hesarilta myös syytä siihen, miksi he eivät halunneet julkaista allaolevaa. Vastausta en saanut. Tämä vain ihan esimerkkinä Helsingin Sanomien julkaisulinjasta.
==============
Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen kirjoittaa suomalaisen yhteiskunnan moninaisuudesta (HS Vieraskynä 10.7.). Jo virkansakin puolesta Puumalainen tuo myönteisesti esille sen, miten romanit ja saamelaiset puolustavat aktiivisesti oikeuksiaan, mutta samalla hän tuntuu kiistävän suomalaisilta oikeuden puolustaa kulttuuriaan. Puumalaisen mielestä "maassa maan tavalla" on iskulause, joka on oikeastaan vain valta-aseman ilmaus. Kyseessä on kuitenkin globaali ja ikivanha viisaus, jossa on enemmän perää kuin Puumalainen haluaa myöntää. Pienten kansojen ja vähemmistöjen kulttuuri ja oikeudet eivät säily, jos niiden puolesta ei taistella. Jos asiaa tarkastellaan maailman tai Euroopan mittakaavassa, suomalaiset ovat pienen pieni vähemmistö. Ja koska mikään muu valtio tai liittoutuma tuskin perustaa suomalaisuusvaltuutetun virkaa lukemattomien muiden valtuutettujen rinnalle, meidän suomalaisten tulisi ehkä tehdä se.
Todellinen moninaisuus on sitä, että maailmassa on erilaisia maita, joissa asuu erilaisia ihmisiä, ei sitä, että jokaisessa maassa asuisi kiintiön mukainen prosentti maailman kutakin etnistä ryhmää. Ja maailmassa on vain yksi ainoa maa, jossa suomalaiset ja suomalainen kulttuuri ovat vielä toistaiseksi enemmistönä.
Puumalainen ei näytä ymmärtävän, että mikä tahansa yhteiskuntajärjestys - myös demokratia - on "valta-aseman ilmaus". Pieni vähemmistö suomalaisista saattaa esimerkiksi olla sitä mieltä, että 16 vuotta on liian korkea seksin suojaikäraja, mutta enemmistön säännöillä mennään. Itsenäisellä kansakunnalla pitää olla myös oikeus päättää siitä, mihin suuntaan kansalaiset haluavat yhteiskuntaansa, kulttuuriaan ja maansa väestörakennetta kehitettävän. Jos suomalaiset haluavat, että maassa eletään maan tavalla, heillä on täysi oikeus edellyttää sitä tänne asumaan haluavilta. Oikeus muuttaa Suomeen asumaan ei ole mikään globaali, absoluuttinen ihmisoikeus tai perustarve, vaan täysin suomalaisten demokraattisen enemmistön määrättävissä. Tai ainakin sen pitäisi olla.
Monikulttuuri-ideologia on vaivihkaa ja hyvin epädemokraattisesti hiipinyt valtion ainoaksi viralliseksi totuudeksi, jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa, vaikka sen pitäisi olla vain yksi poliittinen linja muiden joukossa, kuten vaikkapa Nato-jäsenyys. Puumalainenkin myöntää monikulttuurisuuden muualla Euroopassa aiheuttamat ongelmat. Siitä huolimatta suomalaisilta ei ole missään vaiheessa kysytty, haluavatko he todellakin, että Suomeen luodaan määrätietoisesti koko ajan yhä uusia vähemmistöjä, joilla on omat ainutlaatuiset kulttuurinsa ja vähemmistöoikeutensa.
Uusi Eurooppa- ja maanmuuttoministeri Astrid Thors on tällä hetkellä valmistelemassa Ulkomaalaislain uudistusta. Thorsin mukaan loppuun asti harkittuun kokonaisuudistukseen ei ole aikaa, vaan lakia on nyt kiireesti muutettava osissa. YLEn uutisen mukaan ulkomaalaisten maahanmuutto halutaan joustavammaksi, koska hallitus pelkää pahenevaa työvoimapulaa. Sisäministeriössä on tekeillä pakolaisaseman myöntämisen helpottamista koskeva lakiuudistus, jota valmistellaan nyt kesälomien aikana kaikessa hiljaisuudessa ja joka on tarkoitus nuijia läpi eduskunnassa heti syksyllä. Tosin se kuuluisa "huutava työvoimapula" ei ole kaikesta huudosta huolimatta toteutunut eikä suurinta osaa nykyisistäkään pakolaisstatuksella maahan tulleista ihmisistä ole suurista ponnisteluista huolimatta pystytty työllistämään, joten on vaikea ymmärtää, mitä ongelmaa Thors kuvittelee ratkovansa aloittamalla uudistukset pakolaisaseman myöntämisen helpottamisesta.
Maahanmuuttopolitiikan uudistaminen on tärkeä kysymys, joka edellyttäisi ehdottomasti laajaa ja avointa kansalaiskeskustelua. Koska sen seuraukset koskettavat jokaisen suomalaisen arkea ehkä jopa enemmän kuin EU-jäsenyys, asiasta pitäisi itse asiassa järjestää kansanäänestys. Mielellään nyt heti, ennen kuin suomalaiset todellakin ovat oman vähemmistövaltuutettunsa tarpeessa omassa maassaan.
==============
Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen kirjoittaa suomalaisen yhteiskunnan moninaisuudesta (HS Vieraskynä 10.7.). Jo virkansakin puolesta Puumalainen tuo myönteisesti esille sen, miten romanit ja saamelaiset puolustavat aktiivisesti oikeuksiaan, mutta samalla hän tuntuu kiistävän suomalaisilta oikeuden puolustaa kulttuuriaan. Puumalaisen mielestä "maassa maan tavalla" on iskulause, joka on oikeastaan vain valta-aseman ilmaus. Kyseessä on kuitenkin globaali ja ikivanha viisaus, jossa on enemmän perää kuin Puumalainen haluaa myöntää. Pienten kansojen ja vähemmistöjen kulttuuri ja oikeudet eivät säily, jos niiden puolesta ei taistella. Jos asiaa tarkastellaan maailman tai Euroopan mittakaavassa, suomalaiset ovat pienen pieni vähemmistö. Ja koska mikään muu valtio tai liittoutuma tuskin perustaa suomalaisuusvaltuutetun virkaa lukemattomien muiden valtuutettujen rinnalle, meidän suomalaisten tulisi ehkä tehdä se.
Todellinen moninaisuus on sitä, että maailmassa on erilaisia maita, joissa asuu erilaisia ihmisiä, ei sitä, että jokaisessa maassa asuisi kiintiön mukainen prosentti maailman kutakin etnistä ryhmää. Ja maailmassa on vain yksi ainoa maa, jossa suomalaiset ja suomalainen kulttuuri ovat vielä toistaiseksi enemmistönä.
Puumalainen ei näytä ymmärtävän, että mikä tahansa yhteiskuntajärjestys - myös demokratia - on "valta-aseman ilmaus". Pieni vähemmistö suomalaisista saattaa esimerkiksi olla sitä mieltä, että 16 vuotta on liian korkea seksin suojaikäraja, mutta enemmistön säännöillä mennään. Itsenäisellä kansakunnalla pitää olla myös oikeus päättää siitä, mihin suuntaan kansalaiset haluavat yhteiskuntaansa, kulttuuriaan ja maansa väestörakennetta kehitettävän. Jos suomalaiset haluavat, että maassa eletään maan tavalla, heillä on täysi oikeus edellyttää sitä tänne asumaan haluavilta. Oikeus muuttaa Suomeen asumaan ei ole mikään globaali, absoluuttinen ihmisoikeus tai perustarve, vaan täysin suomalaisten demokraattisen enemmistön määrättävissä. Tai ainakin sen pitäisi olla.
Monikulttuuri-ideologia on vaivihkaa ja hyvin epädemokraattisesti hiipinyt valtion ainoaksi viralliseksi totuudeksi, jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa, vaikka sen pitäisi olla vain yksi poliittinen linja muiden joukossa, kuten vaikkapa Nato-jäsenyys. Puumalainenkin myöntää monikulttuurisuuden muualla Euroopassa aiheuttamat ongelmat. Siitä huolimatta suomalaisilta ei ole missään vaiheessa kysytty, haluavatko he todellakin, että Suomeen luodaan määrätietoisesti koko ajan yhä uusia vähemmistöjä, joilla on omat ainutlaatuiset kulttuurinsa ja vähemmistöoikeutensa.
Uusi Eurooppa- ja maanmuuttoministeri Astrid Thors on tällä hetkellä valmistelemassa Ulkomaalaislain uudistusta. Thorsin mukaan loppuun asti harkittuun kokonaisuudistukseen ei ole aikaa, vaan lakia on nyt kiireesti muutettava osissa. YLEn uutisen mukaan ulkomaalaisten maahanmuutto halutaan joustavammaksi, koska hallitus pelkää pahenevaa työvoimapulaa. Sisäministeriössä on tekeillä pakolaisaseman myöntämisen helpottamista koskeva lakiuudistus, jota valmistellaan nyt kesälomien aikana kaikessa hiljaisuudessa ja joka on tarkoitus nuijia läpi eduskunnassa heti syksyllä. Tosin se kuuluisa "huutava työvoimapula" ei ole kaikesta huudosta huolimatta toteutunut eikä suurinta osaa nykyisistäkään pakolaisstatuksella maahan tulleista ihmisistä ole suurista ponnisteluista huolimatta pystytty työllistämään, joten on vaikea ymmärtää, mitä ongelmaa Thors kuvittelee ratkovansa aloittamalla uudistukset pakolaisaseman myöntämisen helpottamisesta.
Maahanmuuttopolitiikan uudistaminen on tärkeä kysymys, joka edellyttäisi ehdottomasti laajaa ja avointa kansalaiskeskustelua. Koska sen seuraukset koskettavat jokaisen suomalaisen arkea ehkä jopa enemmän kuin EU-jäsenyys, asiasta pitäisi itse asiassa järjestää kansanäänestys. Mielellään nyt heti, ennen kuin suomalaiset todellakin ovat oman vähemmistövaltuutettunsa tarpeessa omassa maassaan.
24.6.07
Kämyisä Näsijärven ympäripyöräily
CANCEL CANCEL CANCEL, NUHA NUHA NUHA
Koska nyt siltä näyttää, että jo toista viikkoa kourissani kamppaillut joku ihmeen kesäflunssa ei näytä taantumisen merkkejä, ja koska pyöräretkestä innostuneita ei ole ilmaantunut kuin pari-kolme, niin pistetään tälle resettiä. Mulla ei ainakaan kunto riitä näillä näkymin 140 kilometriin.
Katsotaan syssymmällä uudestaan. Uutta viikonloppua ja vaihtoehtoisia lyhyempiä reittejä saa ehdottaa, jos siltä tuntuu.
_______________
Jussin vieraskirjassa oli aikanaan puhetta, että olisi mukava järjestää tamperelaisten kesken joku vapaamuotoinen kesätapahtuma, jossa porukalla olisi tilaisuus nähdä, millaisia naamoja netin nimimerkkien taakse kätkeytyy. Tätähän kokeiltiin hyvällä menestyksellä jo Pyynikin näkötornin keväisillä munkkikahveilla. Mukaan tuleminen ei tietenkään tarkoita sitä, että omasta anonymiteetistä olisi pakko luopua. Osallistua voi omalla nimellä, nimimerkillä, nimettömänä tai mustassa säkissä. Ja tämähän on loistava tilaisuus nähdä, että minkä näköinen mulkvisti näitä pakinoita kirjoittaa. :)
Eli suunnitteilla on siis kämyisä Näsijärven ympäripyöräily lauantaina 7.7.2007 PERUUTETTU.
Alustava suunnitelma (saa kommentoida):
10.00 lähtö Tammelantorin suihkulähteeltä
reittiä Teiskontie-Aitolahdentie kohti Teiskoa. Aitolahden kohdalla kurvataan pieni ylimääräinen koukkaus vasemmalle Aitoniementien idyllisiin maisemiin.
Ensimmäinen tauko (viimeistään) Kämmenniemessä vajaan 30 km jälkeen. Velaatan kohdalta kurvataan taas vasemmalle pikkuteille Kapeen idyllisiin maisemiin.
Pidempi tauko joko Muroleen kanavalla (65 km) tai Kurussa (80 km). Molemmissa on ruokailumahdollisuus. Loppumatka onkin sitten melko tylsää ja puuduttavaa polkemista Länsi-Teiskon läpi Ylöjärvelle ja takaisin Tampereelle.
Matkaa kertyy kaikkine mutkineen n. 140 km. Lyhyempiäkin osuuksia voi suunnitella oman makunsa mukaan joko kääntymällä jossain vaiheessa takaisin tai heittämällä pyörän Kurussa bussin kyytiin. Tai telttailemalla yö Muroleessa ja tulemalla sieltä sunnuntaina Tarjanne-laivalla takaisin. Tai mitä vaan.
Marssivauhti pidetään hitaan toiminnan joukkojen luonteen mukaisesti hyvin rauhallisena, sellaista reilu 20 km/h maisemienkatseluvauhtia. Ahterin lepuuttamistaukoja on tarkoitus pitää paljon ja matkaan on aikaa koko päivä. Jos päästään perille, niin Tampereella voidaan sitten kokoontua jollekin terassille parantelemaan nestehukkaa.
Tavoitteena on leppoisa koko perheen kuntoilutapahtuma, johon kaikki ovat tervetulleita poliittisista näkemyksistä, sukupuolesta, uskonnosta, ihonväristä, viritteisyydestä tai tukan pituudesta riippumatta. Jos uskonnollinen vakaumuksesi ei salli pyöräilyä, niin tule edes Tammelantorille heiluttamaan sellaista "Leikatkaa pää irti niiltä jotka pyöräilevät" -kylttiä.
Järjestäjien taholta ei ole järjestetty yhtään mitään. Paitsi retkiseura. Ja jos ei ketään tule, niin poljen yksin. Periaatteessa hommaan voisi ottaa säävarauksen, mutta toisaalta tällainen reissu on sitä legendaarisempi, mitä kaameammassa kelissä se suoritetaan.
Varustus: normaali hitaan toiminnan pyöräilyvarustus, eli polkupyörä, maastopuku ja sukset. Millainen on hyvä polkupyörä? Tietenkin samanlainen polkupyörä kuin Jussi Halla-aholla.
Ilmoittautumisia, kysymyksia ja kehitysideoita voi laittaa kommentteihin. Myös sähköpostitse voi kysyä lisätietoja.
Koska nyt siltä näyttää, että jo toista viikkoa kourissani kamppaillut joku ihmeen kesäflunssa ei näytä taantumisen merkkejä, ja koska pyöräretkestä innostuneita ei ole ilmaantunut kuin pari-kolme, niin pistetään tälle resettiä. Mulla ei ainakaan kunto riitä näillä näkymin 140 kilometriin.
Katsotaan syssymmällä uudestaan. Uutta viikonloppua ja vaihtoehtoisia lyhyempiä reittejä saa ehdottaa, jos siltä tuntuu.
_______________
Jussin vieraskirjassa oli aikanaan puhetta, että olisi mukava järjestää tamperelaisten kesken joku vapaamuotoinen kesätapahtuma, jossa porukalla olisi tilaisuus nähdä, millaisia naamoja netin nimimerkkien taakse kätkeytyy. Tätähän kokeiltiin hyvällä menestyksellä jo Pyynikin näkötornin keväisillä munkkikahveilla. Mukaan tuleminen ei tietenkään tarkoita sitä, että omasta anonymiteetistä olisi pakko luopua. Osallistua voi omalla nimellä, nimimerkillä, nimettömänä tai mustassa säkissä. Ja tämähän on loistava tilaisuus nähdä, että minkä näköinen mulkvisti näitä pakinoita kirjoittaa. :)
Eli suunnitteilla on siis kämyisä Näsijärven ympäripyöräily lauantaina 7.7.2007 PERUUTETTU.
Alustava suunnitelma (saa kommentoida):
10.00 lähtö Tammelantorin suihkulähteeltä
reittiä Teiskontie-Aitolahdentie kohti Teiskoa. Aitolahden kohdalla kurvataan pieni ylimääräinen koukkaus vasemmalle Aitoniementien idyllisiin maisemiin.
Ensimmäinen tauko (viimeistään) Kämmenniemessä vajaan 30 km jälkeen. Velaatan kohdalta kurvataan taas vasemmalle pikkuteille Kapeen idyllisiin maisemiin.
Pidempi tauko joko Muroleen kanavalla (65 km) tai Kurussa (80 km). Molemmissa on ruokailumahdollisuus. Loppumatka onkin sitten melko tylsää ja puuduttavaa polkemista Länsi-Teiskon läpi Ylöjärvelle ja takaisin Tampereelle.
Matkaa kertyy kaikkine mutkineen n. 140 km. Lyhyempiäkin osuuksia voi suunnitella oman makunsa mukaan joko kääntymällä jossain vaiheessa takaisin tai heittämällä pyörän Kurussa bussin kyytiin. Tai telttailemalla yö Muroleessa ja tulemalla sieltä sunnuntaina Tarjanne-laivalla takaisin. Tai mitä vaan.
Marssivauhti pidetään hitaan toiminnan joukkojen luonteen mukaisesti hyvin rauhallisena, sellaista reilu 20 km/h maisemienkatseluvauhtia. Ahterin lepuuttamistaukoja on tarkoitus pitää paljon ja matkaan on aikaa koko päivä. Jos päästään perille, niin Tampereella voidaan sitten kokoontua jollekin terassille parantelemaan nestehukkaa.
Tavoitteena on leppoisa koko perheen kuntoilutapahtuma, johon kaikki ovat tervetulleita poliittisista näkemyksistä, sukupuolesta, uskonnosta, ihonväristä, viritteisyydestä tai tukan pituudesta riippumatta. Jos uskonnollinen vakaumuksesi ei salli pyöräilyä, niin tule edes Tammelantorille heiluttamaan sellaista "Leikatkaa pää irti niiltä jotka pyöräilevät" -kylttiä.
Järjestäjien taholta ei ole järjestetty yhtään mitään. Paitsi retkiseura. Ja jos ei ketään tule, niin poljen yksin. Periaatteessa hommaan voisi ottaa säävarauksen, mutta toisaalta tällainen reissu on sitä legendaarisempi, mitä kaameammassa kelissä se suoritetaan.
Varustus: normaali hitaan toiminnan pyöräilyvarustus, eli polkupyörä, maastopuku ja sukset. Millainen on hyvä polkupyörä? Tietenkin samanlainen polkupyörä kuin Jussi Halla-aholla.
Ilmoittautumisia, kysymyksia ja kehitysideoita voi laittaa kommentteihin. Myös sähköpostitse voi kysyä lisätietoja.
12.6.07
Valkoparraton mansikanviljelijä
- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Päivää, päivää. Täältäkös sitä mansikkaa? Itsepoimintana?
- Täältähän sitä. Siitä vaan suu makeaksi ja senga-senganaa vasut täyteen.
- Onkos teillä täällä jotkut lavatanssit, kun tuolta rannasta kuuluu soittoa? Todella kiva kesäinen tunnelma.
- No ei nyt varsinaisesti tanssit. Igor se siellä haitaria soittelee laiturin nokassa. Uralin pihlaja kuuluu olevan menossa. Tytöt on saunomassa. Ja sinne minunkin itse asiassa pitäisi...
- Ai onkos teillä täällä venäläisiä mansikanpoimijoita? Eivätkös suomalaiset kelpaa?
- No venäläisiä ja valko-sellaisia ja ukrainalaisia ja mitä lienee. Ei ne suomalaisnuoret enää oikein jaksa. Tai vähän aikaa tekevät kyllä mielellään, mutta tämä on raakaa hommaa. Pitää jaksaa koko kausi painaa urakalla. Mutta hauskempi näiden kanssa on, aikuisia ihmisiä... ja sivistyneitä, opettajia ja silleen, tulevat kesälomallaan tänne poimimaan urakalla. Voidaan pitää saunailtoja. Painaa urakalla. Ra-ra-rai-rai-raa! URAA!
- Tehän olette kännissä kuin käki.
- No omalla tontillanihan olen. Käki-käki-käkisalmi. Siin o siul Käksalm. Mut siit mie en hittoloitakaan... Mutta tuo käkijuttu, juu, sehän oli hyvä. Se pitää muistaa tänään tyttölöille kertoa. Käki, kukusha, tarkka-ampuja puussa, Simo Hä-hä-hä-häyhä, Valkoinen Kuolema. Joo, Venlushkalle kun tuon kertoo, niin tulee kauheet lähitaistelut, khihihi...
- Aika infantiilia mennä haastamaan ulkomaalaisille riitaa toisen maailmansodan traagisiin kauheuksiin vedoten.
- Riitaa? Enhä mie riitaa. Vasili on vanha sambomies. Putinin kanssa saman urheilukoulun käynyt. Ainakin väittää. Vasilin kanssa otetaan normipainit. Nilkasta kiinni ja äijä laiturilta järveen. Sitten juostaan kannon ympäri ja leikitään maatalouskoneita. Vasili on sturmoviikki ja mää ole mersu. Kattokka poja! Ja sitten väsyy sankarit ja Olga meille blinejä paistaa. Muurikassa. Ja Verushka lausuu runoja. Hää o kansakoulunopettaja. Osaa Pushkinit ja Tolstoit ja Ahmatoovat.
- No, jos me sitten niitä mansikoita. Hui kauheaa, minä ihan pelästyin, että tuo variksenpelätin lähti kävelemään!
- Kai se nyt lähti. Pakko välillä jaloitella. Ei kai kukaan jaksa ihan paikallaan seistä koko päivää. Kuumassa auringonpaisteessa. Musta säkki päällä.
- Mitä te tarkoitatte? Onko siellä ihminen sisällä?
- No se on ainoa homma, mitä paikallinen työvoimatoimisto keksi perinneasuiselle musliminaiselle. Aika kekseliäitä ovat kyllä, se täytyy myöntää.
- Tämähän on kauheaa! Tarkoitatteko te, että te olette säkittänyt tummaihoisen ja laittanut hänet variksenpelätiksi?!
- Itsehän se sinne säkkiin meni. Ja ihan vaaleaihoinen se on. Riikka-Piia. Tai siis Aisha, nyt kun se on islamiin kääntynyt. Yleensä meillä on suomalaiset myyntihommissa, kun osaavat kieltä, mutta Aisha ei saa puhua vääräuskoisille. Työvoimatoimisto sitten keksi, että sehän voi olla variksenpelättinä. Työllistämistuella. Enhän minä omasta pussistani tuollaisesta kellekään maksaisi. Ja tummaihoisiahan ei näihin poimintahommiin saa rahallakaan. Ei ole neekerin hommaa, sanovat. Orjuuden kauhea muisto päällimmäisenä koko ajan mielessä: puuvillapellot, polttava aurinko, ruoska, rommi, sodomia... ymmärtäähän sen.
- Tämä on kyllä aika erikoinen mansikkatila... Mutta mitäs ne mansikat sitten maksavat?
- Ei ne mitään maksa. Tuosta rivistä kun poimitte noita, mitkä on jo vähän ylikypsäksi menossa. Niitä ei voi huomenna myydä kuitenkaan. Mutta kyllä niitä vielä kelpaa popsia. Ja hilloa keittää. Mansikkahillo on hyvää lettujen kanssa. Tai ryssät sanoo niitä blineiksi. Siis lettuja. SAA HILLOO ILLALLAA!!
- Älkää nyt huutako. Voi kauheaa, nyt se variksenpelätin kaatui ja makaa tuolla nelinkontin pylly pystyssä.
- No Riikka-Piia, tai siis Aisha, aina erehtyy luulemaan rukouskutsuksi, kun minä huutaa rääkäisen. Kiva vähän kiusata. Riikka-Piia ei ole ihan niitä kylän fiksuimpia, tai mitä nyt luulisitte, jos vapaaehtoisesti säkkiin pukeutuu. HEI AISHA, mee kotiin jo, kyllä ne tunnit on jo täynnä!
- Te olette kyllä ilkeä ihminen. Ei toista saa tuolla tavalla kiusata.
- Hösh, hösh... Nyt rientää ugrin surumielinen sielu jo savusaunan leppeisiin löylyihin. Ja siellä matushka, dievushka, verushka ja liebushka jo vartoo. Ta-ra-rai-rai-rai, kuka täällä ryssää puhuu... no sehän on Valkoparraton Tampereelta, syö rautaa ja paskantaa kettinkiä. Lunkut, lunkut, poliati lunkut...
Mutta poimikaa siitä vaan vapaasti mansikkaa! Hösh, hösh...
- Päivää, päivää. Täältäkös sitä mansikkaa? Itsepoimintana?
- Täältähän sitä. Siitä vaan suu makeaksi ja senga-senganaa vasut täyteen.
- Onkos teillä täällä jotkut lavatanssit, kun tuolta rannasta kuuluu soittoa? Todella kiva kesäinen tunnelma.
- No ei nyt varsinaisesti tanssit. Igor se siellä haitaria soittelee laiturin nokassa. Uralin pihlaja kuuluu olevan menossa. Tytöt on saunomassa. Ja sinne minunkin itse asiassa pitäisi...
- Ai onkos teillä täällä venäläisiä mansikanpoimijoita? Eivätkös suomalaiset kelpaa?
- No venäläisiä ja valko-sellaisia ja ukrainalaisia ja mitä lienee. Ei ne suomalaisnuoret enää oikein jaksa. Tai vähän aikaa tekevät kyllä mielellään, mutta tämä on raakaa hommaa. Pitää jaksaa koko kausi painaa urakalla. Mutta hauskempi näiden kanssa on, aikuisia ihmisiä... ja sivistyneitä, opettajia ja silleen, tulevat kesälomallaan tänne poimimaan urakalla. Voidaan pitää saunailtoja. Painaa urakalla. Ra-ra-rai-rai-raa! URAA!
- Tehän olette kännissä kuin käki.
- No omalla tontillanihan olen. Käki-käki-käkisalmi. Siin o siul Käksalm. Mut siit mie en hittoloitakaan... Mutta tuo käkijuttu, juu, sehän oli hyvä. Se pitää muistaa tänään tyttölöille kertoa. Käki, kukusha, tarkka-ampuja puussa, Simo Hä-hä-hä-häyhä, Valkoinen Kuolema. Joo, Venlushkalle kun tuon kertoo, niin tulee kauheet lähitaistelut, khihihi...
- Aika infantiilia mennä haastamaan ulkomaalaisille riitaa toisen maailmansodan traagisiin kauheuksiin vedoten.
- Riitaa? Enhä mie riitaa. Vasili on vanha sambomies. Putinin kanssa saman urheilukoulun käynyt. Ainakin väittää. Vasilin kanssa otetaan normipainit. Nilkasta kiinni ja äijä laiturilta järveen. Sitten juostaan kannon ympäri ja leikitään maatalouskoneita. Vasili on sturmoviikki ja mää ole mersu. Kattokka poja! Ja sitten väsyy sankarit ja Olga meille blinejä paistaa. Muurikassa. Ja Verushka lausuu runoja. Hää o kansakoulunopettaja. Osaa Pushkinit ja Tolstoit ja Ahmatoovat.
- No, jos me sitten niitä mansikoita. Hui kauheaa, minä ihan pelästyin, että tuo variksenpelätin lähti kävelemään!
- Kai se nyt lähti. Pakko välillä jaloitella. Ei kai kukaan jaksa ihan paikallaan seistä koko päivää. Kuumassa auringonpaisteessa. Musta säkki päällä.
- Mitä te tarkoitatte? Onko siellä ihminen sisällä?
- No se on ainoa homma, mitä paikallinen työvoimatoimisto keksi perinneasuiselle musliminaiselle. Aika kekseliäitä ovat kyllä, se täytyy myöntää.
- Tämähän on kauheaa! Tarkoitatteko te, että te olette säkittänyt tummaihoisen ja laittanut hänet variksenpelätiksi?!
- Itsehän se sinne säkkiin meni. Ja ihan vaaleaihoinen se on. Riikka-Piia. Tai siis Aisha, nyt kun se on islamiin kääntynyt. Yleensä meillä on suomalaiset myyntihommissa, kun osaavat kieltä, mutta Aisha ei saa puhua vääräuskoisille. Työvoimatoimisto sitten keksi, että sehän voi olla variksenpelättinä. Työllistämistuella. Enhän minä omasta pussistani tuollaisesta kellekään maksaisi. Ja tummaihoisiahan ei näihin poimintahommiin saa rahallakaan. Ei ole neekerin hommaa, sanovat. Orjuuden kauhea muisto päällimmäisenä koko ajan mielessä: puuvillapellot, polttava aurinko, ruoska, rommi, sodomia... ymmärtäähän sen.
- Tämä on kyllä aika erikoinen mansikkatila... Mutta mitäs ne mansikat sitten maksavat?
- Ei ne mitään maksa. Tuosta rivistä kun poimitte noita, mitkä on jo vähän ylikypsäksi menossa. Niitä ei voi huomenna myydä kuitenkaan. Mutta kyllä niitä vielä kelpaa popsia. Ja hilloa keittää. Mansikkahillo on hyvää lettujen kanssa. Tai ryssät sanoo niitä blineiksi. Siis lettuja. SAA HILLOO ILLALLAA!!
- Älkää nyt huutako. Voi kauheaa, nyt se variksenpelätin kaatui ja makaa tuolla nelinkontin pylly pystyssä.
- No Riikka-Piia, tai siis Aisha, aina erehtyy luulemaan rukouskutsuksi, kun minä huutaa rääkäisen. Kiva vähän kiusata. Riikka-Piia ei ole ihan niitä kylän fiksuimpia, tai mitä nyt luulisitte, jos vapaaehtoisesti säkkiin pukeutuu. HEI AISHA, mee kotiin jo, kyllä ne tunnit on jo täynnä!
- Te olette kyllä ilkeä ihminen. Ei toista saa tuolla tavalla kiusata.
- Hösh, hösh... Nyt rientää ugrin surumielinen sielu jo savusaunan leppeisiin löylyihin. Ja siellä matushka, dievushka, verushka ja liebushka jo vartoo. Ta-ra-rai-rai-rai, kuka täällä ryssää puhuu... no sehän on Valkoparraton Tampereelta, syö rautaa ja paskantaa kettinkiä. Lunkut, lunkut, poliati lunkut...
Mutta poimikaa siitä vaan vapaasti mansikkaa! Hösh, hösh...
29.5.07
VPM-sarjakuva
Meitä on kohdannut suuri ilo. Jussin vieraskirjastakin tuttu nimimerkki Tuumailija päätti siirtää klassisen Valkoparraton mies saa veronkorotuksen -tarinan sarjakuvamuotoon. Valkoparraton on viattomasti haravoimassa pihaansa, kun paikalle saapuu jotenkin viehkeän tutunoloinen tarkastuspartio.
Kolmiosaisen sarjakuvanovellin viimeinen osa julkaistaan perjantaina.
(Jos on vinkkejä skannausresoluution tai koon tai muun suhteen, niin kertokaa. Typerät väritykset ovat minun tekosiani. Napsauta kuvaa nähdäksesi isomman version.)
Meno senkun kovenee. Valkoturkiton alpakka yrittää vain haravoida pihaansa kaikessa rauhassa, kun tarkastusvaltuutetut kyselevät häneltä kummia.
Kolmas ja viimeinen osa. Huikean sarjakuvaseikkailun nuiva loppuhuipennus:
Kolmiosaisen sarjakuvanovellin viimeinen osa julkaistaan perjantaina.
(Jos on vinkkejä skannausresoluution tai koon tai muun suhteen, niin kertokaa. Typerät väritykset ovat minun tekosiani. Napsauta kuvaa nähdäksesi isomman version.)
Meno senkun kovenee. Valkoturkiton alpakka yrittää vain haravoida pihaansa kaikessa rauhassa, kun tarkastusvaltuutetut kyselevät häneltä kummia.
Kolmas ja viimeinen osa. Huikean sarjakuvaseikkailun nuiva loppuhuipennus:
21.5.07
Todellinen tavoite
Sataset paukkuu. Tämä on reinoblogin 102. kirjoitus. Marraskuun puolivälin jälkeen sivuilla on käynyt yli 100 000 kävijää. SiteMeter laskee samaksi käynniksi kaikki samasta IP-osoitteesta tulevat sivukyselyt, joiden välinen aika on alle puoli tuntia. Yksittäisten vierailijoiden määrää en osaa arvioida, mutta paljonhan noita on ollut. Paljon enemmän kuin blogia pystyyn pistäessäni ajattelin. Kiitokset kaikille lukijoille.
Blogin aihepiiri lähti myös vähän eri suuntaan kuin aluksi suunnittelin. Ja hauskaa on ollut. Ainakin minulla. Joku voisi erehtyä luulemaan, että se tässä on ollut tarkoituksenakin: viaton hauskanpito. Mutta nyt satasten paukkuessa on aika paljastaa reinoblogin todellinen tavoite: reinoblog pyrkii julkisuuden avulla luomaan ja ylläpitämään nykyisen maahanmuuttopolitiikan ja monikulttuuri-ideologian vastaista asenneilmastoa.
En viitsi edes Puumalaista uhmatakseni kirjoittaa tuohon, että maahanmuuttajavastaista asenneilmastoa. Ei tässä siitä ole kysymys. Jokaiselle omilla aivoillaan ajattelevalle pitäisi olla itsestään selvää, että Suomeen tulee hyvin monenlaisia maahanmuuttajia. Tulee sellaisia, joita vastaan kenelläkään ei ole mitään. Ja toisaalta myös sellaisia, joiden maahantulon ja maassa oleskelun sallimista vastaan luulisi jokaisen järkevästi ajattelevan ihmisen olevan. Jälkimmäisestä ryhmästä käyvät esimerkiksi nämä kaiken maailman kansanmurhaajat, ryöstäjät, tappajat ja raiskaajat.
Valtaosa Suomeen tulijoista on sitten jossakin noiden kahden ryhmän välissä. Aivan tavallisia ihmisiä, jotka ovat valmiita sopeutumaan ja tekemään työtä elääkseen, jos heiltä sitä vaaditaan, mutta jotka myös helposti luiskahtavat elämään muiden rahoilla omissa porukoissaan, mikäli heille annetaan siihen mahdollisuus. Ihmisiä kun ovat.
Suomalaisilla on oikeus päättää, ketä tänne tulee ja kuinka monta. Ja myös vaatia tulijoita sopeutumaan ja elämään maassa maan tavalla. Avainasemassa tässä ovat suomalaiset poliitikot ja virkamiehet, joiden kuuluisi puolustaa suomalaisten etuja ja suojella suomalaisten turvallisuutta. Valitettavan monelta tämä velvollisuus näyttää unohtuneen. Jotkut poliitikot ja virkamiehet näyttävät toimivan häikäilemättömästi suomalaisten etuja vastaan. Suurin osa on asenteiltaan kuin 15-vuotias pissis, jolta kysytään mitä pitäisi tehdä, jotta Suomi välttäisi muissa maissa tehdyt virheet maahanmuuttajien sopeuttamisessa: "Ei mun mielest tarvi mitään oikeen, paitsi sitä rasismia sit jossain vaiheessa. Emmä oikeen tiiä mitä sille voi tehä, lisää maahanmuuttajia ja niille töitä ja sit jotain kivaa, emmätiä."
Mutta annetaan välillä puheenvuoro maahanmuuttajalle. Percy Mashaire on Zimbabwesta Suomeen tullut toimittaja ja opettaja, joka kirjoittaa Työministeriön Monitori-lehdessä otsikolla Maahanmuuton vastustus on tabu.
Mashaire toteaa, että monikulttuurisuuden vastustaminen on tosiasia, jota ei kannata hyssytellä ja siivota maton alle. "Näin valitettavasti tehdään usein, ja ongelmat jäävät ratkaisematta. Mihin on kadonnut suomalaisten yksi suuri hyve, avoimuus?" Mashaire vaikuttaa fiksulta tyypiltä ja tuntuu aidosti haluavan avointa keskustelua. Voi tietysti olla, että hän haluaa vain sellaista keskustelua, jossa ei sanota maahanmuuttajista mitään pahaa. Lisäksi minulla ja hänellä on selkeä mielipide-ero, koska minun mielestäni Suomen ei tulisi pyrkiä olemaan "vakavasti otettava ja toimiva monikulttuurinen yhteiskunta", vaan Suomen tulisi aktiivisesti pyrkiä pois monikulttuuri-ideologiasta.
Samaan aikaan vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen ja valtionsyyttäjä Mika Illman vaativat teknisiä estoja ja ennakkosensuuria vastakeinoiksi "nettirasismiin". Puumalaisen ja Illmanin maailmassa keskustelu on siis sitä, että kukaan ei saa ikinä edes tietää "väärien" mielipiteiden olemassaolosta. Aika erikoinen näkemys korkeapalkkaisilta suomalaisilta virkamiehiltä, vaikka sen ymmärtää neekerikin, että ongelmat eivät poistu sillä, että niistä puhuminen kielletään.
Minä ja Mashaire tulemme tuskin koskaan olemaan samaa mieltä näistä asioista, mutta on olemassa mahdollisuus, että avoimen keskustelun kautta me pystymme asumaan samassa yhteiskunnassa jonkinlaisessa sovussa. Mutta Puumalaisen ja Illmanin maailmassa ei oikeasti halua elää kukaan.
___________________________
Aiheeseen sopivasti Yrjöperskeles ehdottaa nimettömien ilmiantojen käyttöönottoa rasisminvastaisessa taistelussa. Minä vähän pelkään, että Yrjöperskeles on myöhässä ja tämäkin idea sisältyy jo Puumalaisen ja Illmanin meneillään olevaan viisivuotissuunnitelmaan.
Blogin aihepiiri lähti myös vähän eri suuntaan kuin aluksi suunnittelin. Ja hauskaa on ollut. Ainakin minulla. Joku voisi erehtyä luulemaan, että se tässä on ollut tarkoituksenakin: viaton hauskanpito. Mutta nyt satasten paukkuessa on aika paljastaa reinoblogin todellinen tavoite: reinoblog pyrkii julkisuuden avulla luomaan ja ylläpitämään nykyisen maahanmuuttopolitiikan ja monikulttuuri-ideologian vastaista asenneilmastoa.
En viitsi edes Puumalaista uhmatakseni kirjoittaa tuohon, että maahanmuuttajavastaista asenneilmastoa. Ei tässä siitä ole kysymys. Jokaiselle omilla aivoillaan ajattelevalle pitäisi olla itsestään selvää, että Suomeen tulee hyvin monenlaisia maahanmuuttajia. Tulee sellaisia, joita vastaan kenelläkään ei ole mitään. Ja toisaalta myös sellaisia, joiden maahantulon ja maassa oleskelun sallimista vastaan luulisi jokaisen järkevästi ajattelevan ihmisen olevan. Jälkimmäisestä ryhmästä käyvät esimerkiksi nämä kaiken maailman kansanmurhaajat, ryöstäjät, tappajat ja raiskaajat.
Valtaosa Suomeen tulijoista on sitten jossakin noiden kahden ryhmän välissä. Aivan tavallisia ihmisiä, jotka ovat valmiita sopeutumaan ja tekemään työtä elääkseen, jos heiltä sitä vaaditaan, mutta jotka myös helposti luiskahtavat elämään muiden rahoilla omissa porukoissaan, mikäli heille annetaan siihen mahdollisuus. Ihmisiä kun ovat.
Suomalaisilla on oikeus päättää, ketä tänne tulee ja kuinka monta. Ja myös vaatia tulijoita sopeutumaan ja elämään maassa maan tavalla. Avainasemassa tässä ovat suomalaiset poliitikot ja virkamiehet, joiden kuuluisi puolustaa suomalaisten etuja ja suojella suomalaisten turvallisuutta. Valitettavan monelta tämä velvollisuus näyttää unohtuneen. Jotkut poliitikot ja virkamiehet näyttävät toimivan häikäilemättömästi suomalaisten etuja vastaan. Suurin osa on asenteiltaan kuin 15-vuotias pissis, jolta kysytään mitä pitäisi tehdä, jotta Suomi välttäisi muissa maissa tehdyt virheet maahanmuuttajien sopeuttamisessa: "Ei mun mielest tarvi mitään oikeen, paitsi sitä rasismia sit jossain vaiheessa. Emmä oikeen tiiä mitä sille voi tehä, lisää maahanmuuttajia ja niille töitä ja sit jotain kivaa, emmätiä."
Mutta annetaan välillä puheenvuoro maahanmuuttajalle. Percy Mashaire on Zimbabwesta Suomeen tullut toimittaja ja opettaja, joka kirjoittaa Työministeriön Monitori-lehdessä otsikolla Maahanmuuton vastustus on tabu.
Mashaire toteaa, että monikulttuurisuuden vastustaminen on tosiasia, jota ei kannata hyssytellä ja siivota maton alle. "Näin valitettavasti tehdään usein, ja ongelmat jäävät ratkaisematta. Mihin on kadonnut suomalaisten yksi suuri hyve, avoimuus?" Mashaire vaikuttaa fiksulta tyypiltä ja tuntuu aidosti haluavan avointa keskustelua. Voi tietysti olla, että hän haluaa vain sellaista keskustelua, jossa ei sanota maahanmuuttajista mitään pahaa. Lisäksi minulla ja hänellä on selkeä mielipide-ero, koska minun mielestäni Suomen ei tulisi pyrkiä olemaan "vakavasti otettava ja toimiva monikulttuurinen yhteiskunta", vaan Suomen tulisi aktiivisesti pyrkiä pois monikulttuuri-ideologiasta.
Samaan aikaan vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen ja valtionsyyttäjä Mika Illman vaativat teknisiä estoja ja ennakkosensuuria vastakeinoiksi "nettirasismiin". Puumalaisen ja Illmanin maailmassa keskustelu on siis sitä, että kukaan ei saa ikinä edes tietää "väärien" mielipiteiden olemassaolosta. Aika erikoinen näkemys korkeapalkkaisilta suomalaisilta virkamiehiltä, vaikka sen ymmärtää neekerikin, että ongelmat eivät poistu sillä, että niistä puhuminen kielletään.
Minä ja Mashaire tulemme tuskin koskaan olemaan samaa mieltä näistä asioista, mutta on olemassa mahdollisuus, että avoimen keskustelun kautta me pystymme asumaan samassa yhteiskunnassa jonkinlaisessa sovussa. Mutta Puumalaisen ja Illmanin maailmassa ei oikeasti halua elää kukaan.
___________________________
Aiheeseen sopivasti Yrjöperskeles ehdottaa nimettömien ilmiantojen käyttöönottoa rasisminvastaisessa taistelussa. Minä vähän pelkään, että Yrjöperskeles on myöhässä ja tämäkin idea sisältyy jo Puumalaisen ja Illmanin meneillään olevaan viisivuotissuunnitelmaan.
10.5.07
Mokutusuutisia VI
- Minulla on sekä huonoja uutisia että hyviä uutisia, kertoo Ylimokuttaja lehdistötilaisuuden aluksi. Huono uutinen on se, että Tshadissa sadat lapsisotilaat ovat jäämässä työttömiksi. Hyvä uutinen on se, että nämä lapsisotilaat ovat meille voimavara. Ja mahdollisuus.
- Näin on, vahvistaa työministeriön edustaja. Lapsisotilaista on Suomessa huutava työvoimapula. Lapsisotimisen huippuosaaminen on päässyt Suomesta pahan kerran katoamaan Aunuksen retken jälkeen.
- Tällä hetkellä työvoimatoimistoissamme ei ole yhtään työnhakijaksi ilmoittautunutta lapsisotilasta. Jos nyt joku yhtäkkiä tarvitsisi pataljoonan lapsisotilaita, niin olisi se noloa, kun ei olisi mistä ottaa.
- Ongelman ratkaisemiseksi nämä työttömyysuhan alaiset lapsisotilaat tuodaan Tshadista Suomeen turvapaikanhakijoiksi. Samalla Suomella on mahdollisuus maksaa velkaansa ja kantaa kansainvälistä humanitääristä vastuutaan. Lapsisotilaiden ammattitaidon ylläpitämiseksi ja heidän voimavaraistamisekseen Helsinkiin perustetaan työperäisten lapsisotilaiden täydennyskoulutuskeskus Taideteolliselta korkeakoululta vapautuviin tiloihin. Arabianranta on nimensä ja sijaintinsa puolesta aivan ihanteellinen paikka tällaiselle monikulttuurisen huippuosaamisen keskukselle.
- Uuden koulutuskeskuksen opettajista suurin osa on perinteikkään moskovalaisen Lumumba-yliopiston kasvatteja. On se vaan onni, että tuli tätäkin osaamispotentiaalia aikoinaan tänne haalittua. Arabianrannassa on mahdollista suorittaa lapsisotilaan perustutkinto ja erikoisammattitutkinto. Opiskelu tapahtuu osittain käytännön harjoittelun kautta. Esimerkiksi kaupunkisotaharjoitukset järjestetään perinteiseen tapaan steissillä.
- Myös osa Suomessa jo asuvista maahanmuuttajista on ilmaissut kiinnostuksensa tätä uutta koulutusta kohtaan. Monillahan on valtavan paljon käytännön työn kautta hankittua osaamista, joka voidaan nyt näyttökokeiden kautta jalostaa tutkinnoksi asti. Kiinnostus on ihan maanlaajuista, jopa Oulusta asti on tullut kyselyjä. Nyt on sitten asiantuntijan opastuksella mahdollisuus oppia, miten se fistula oikein oikeaoppisesti tehdään. Kun ei se kaikilta tahdo vielä sujua.
- Koulutukseen tulee mukaan myös kivaa sosiaalista toimintaa. Meille on Teksasista asti hankittu grillauksen huippuosaaja. Timothy Wayne Shepherd tulee pitämään opiskelijoille kivoja grilli-iltoja. No niin, minun pitää nyt valitettavasti lähteä, minulla on näytön vastaanotto Kaisaniemen puistossa, toteaa työministeriön edustaja ja poistuu.
Seuraavaksi puhujapönttöön astuu vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen kertomaan syrjinnän ja rasismin ehkäisemisen tärkeydestä.
- Syrjintään puuttuminen edellyttää tuntuvia keinoja. Erityisesti tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään lapsisotilasvastaista asenneilmastoa. Muun muassa ikärasismiin tulisi puuttua kovalla kädellä. Sotiminen on lapsen työtä. Lapsisotilaiden oikeus toteuttaa omaa kulttuuriaan on tärkeämpi kuin suomalaisten mitkään oikeudet. Fistulan tekeminen on uskonnollisesti ja kulttuurisesti erittäin syvään juurtunut ja maailmanlaajuinen tapa. Toimenpide on asiallisesti suoritettuna luonteeltaan myös verraten vähäinen. Sen sijaan valvomattomissa olosuhteissa on komplikaatioiden riski. Siksi fistulat tulee tehdä yhteiskunnan varoilla.
Helsingin Sanomien toimittaja Maija Aalto sai raikuvat aplodit, kun hän lehdistön edustajana halusi todeta, että lapsisotilaiden vastaanotossa ei ole kysymys mielipide-eroista vaan ihmisoikeuksista!
Lehdistötilaisuus päätettiin kolminkertaiseen aplodikierrokseen seisten sen jälkeen kun itse Ylimokuttaja oli lausunut rohkaiset päätössanansa:
- Lapsisotilaiden avulla kulttuurimme rikastuu, huutava työvoimapula katoaa ja Suomi lähtee nousuun!
- Näin on, vahvistaa työministeriön edustaja. Lapsisotilaista on Suomessa huutava työvoimapula. Lapsisotimisen huippuosaaminen on päässyt Suomesta pahan kerran katoamaan Aunuksen retken jälkeen.
- Tällä hetkellä työvoimatoimistoissamme ei ole yhtään työnhakijaksi ilmoittautunutta lapsisotilasta. Jos nyt joku yhtäkkiä tarvitsisi pataljoonan lapsisotilaita, niin olisi se noloa, kun ei olisi mistä ottaa.
- Ongelman ratkaisemiseksi nämä työttömyysuhan alaiset lapsisotilaat tuodaan Tshadista Suomeen turvapaikanhakijoiksi. Samalla Suomella on mahdollisuus maksaa velkaansa ja kantaa kansainvälistä humanitääristä vastuutaan. Lapsisotilaiden ammattitaidon ylläpitämiseksi ja heidän voimavaraistamisekseen Helsinkiin perustetaan työperäisten lapsisotilaiden täydennyskoulutuskeskus Taideteolliselta korkeakoululta vapautuviin tiloihin. Arabianranta on nimensä ja sijaintinsa puolesta aivan ihanteellinen paikka tällaiselle monikulttuurisen huippuosaamisen keskukselle.
- Uuden koulutuskeskuksen opettajista suurin osa on perinteikkään moskovalaisen Lumumba-yliopiston kasvatteja. On se vaan onni, että tuli tätäkin osaamispotentiaalia aikoinaan tänne haalittua. Arabianrannassa on mahdollista suorittaa lapsisotilaan perustutkinto ja erikoisammattitutkinto. Opiskelu tapahtuu osittain käytännön harjoittelun kautta. Esimerkiksi kaupunkisotaharjoitukset järjestetään perinteiseen tapaan steissillä.
- Myös osa Suomessa jo asuvista maahanmuuttajista on ilmaissut kiinnostuksensa tätä uutta koulutusta kohtaan. Monillahan on valtavan paljon käytännön työn kautta hankittua osaamista, joka voidaan nyt näyttökokeiden kautta jalostaa tutkinnoksi asti. Kiinnostus on ihan maanlaajuista, jopa Oulusta asti on tullut kyselyjä. Nyt on sitten asiantuntijan opastuksella mahdollisuus oppia, miten se fistula oikein oikeaoppisesti tehdään. Kun ei se kaikilta tahdo vielä sujua.
- Koulutukseen tulee mukaan myös kivaa sosiaalista toimintaa. Meille on Teksasista asti hankittu grillauksen huippuosaaja. Timothy Wayne Shepherd tulee pitämään opiskelijoille kivoja grilli-iltoja. No niin, minun pitää nyt valitettavasti lähteä, minulla on näytön vastaanotto Kaisaniemen puistossa, toteaa työministeriön edustaja ja poistuu.
Seuraavaksi puhujapönttöön astuu vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen kertomaan syrjinnän ja rasismin ehkäisemisen tärkeydestä.
- Syrjintään puuttuminen edellyttää tuntuvia keinoja. Erityisesti tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään lapsisotilasvastaista asenneilmastoa. Muun muassa ikärasismiin tulisi puuttua kovalla kädellä. Sotiminen on lapsen työtä. Lapsisotilaiden oikeus toteuttaa omaa kulttuuriaan on tärkeämpi kuin suomalaisten mitkään oikeudet. Fistulan tekeminen on uskonnollisesti ja kulttuurisesti erittäin syvään juurtunut ja maailmanlaajuinen tapa. Toimenpide on asiallisesti suoritettuna luonteeltaan myös verraten vähäinen. Sen sijaan valvomattomissa olosuhteissa on komplikaatioiden riski. Siksi fistulat tulee tehdä yhteiskunnan varoilla.
Helsingin Sanomien toimittaja Maija Aalto sai raikuvat aplodit, kun hän lehdistön edustajana halusi todeta, että lapsisotilaiden vastaanotossa ei ole kysymys mielipide-eroista vaan ihmisoikeuksista!
Lehdistötilaisuus päätettiin kolminkertaiseen aplodikierrokseen seisten sen jälkeen kun itse Ylimokuttaja oli lausunut rohkaiset päätössanansa:
- Lapsisotilaiden avulla kulttuurimme rikastuu, huutava työvoimapula katoaa ja Suomi lähtee nousuun!
Suomen maahanmuuttopolitiikka
Tampereella on - kuulemma - sellainen melko nuori vaalea likka, jolla on tapana kutsua miehiä baarista luoksensa kylään. Kun päästään tytön asunnolle, hän menee alastomana lattialle makaamaan ja pyytää kusemaan päälleen. Jotkut kusevat, jotkut eivät.
Miesten alkuperäisistä motiiveista lähteä tytön matkaan on paha sanoa mitään varmaa. Jotkut lähtevät ihan vaan pillun perässä. Saattaapa joku lähteä pahat mielessään, ajatellen, että panenpa tuota ja varastan sitten sen tavarat. Ja aivan varmasti löytyy joku sellainenkin, joka lähtee tytön matkaan kosiakseen häntä ja kunnioittaakseen ja rakastaakseen häntä elämänsä loppuun saakka, sillä tyttö on huonosta elämästään huolimatta vielä ihan kivan näköinen.
Mutta yksi asia on varma: sen jälkeen, kun menet lattialle makaamaan ja pyydät kusemaan päällesi sinun on turha odottaa kunnioittavaa kohtelua enää keltään.
Suomen maahanmuuttopolitiikan suuntaa on luotsaamassa monta poliitikkoa ja virkamiestä. Yksi heistä on vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen, joka on viime aikoina selvästi halunnut ottaa suuremman roolin maahanmuuttopoliittisen asenneilmaston luomisessa, asiaan liittyvien lakien tulkinnassa ja uusien lakien esittämisessä. Minä aion kirjoittaa Mikko Puumalaisesta vielä monta kertaa, kunhan tässä pahin tunnekuohu vähän laantuu.
Miesten alkuperäisistä motiiveista lähteä tytön matkaan on paha sanoa mitään varmaa. Jotkut lähtevät ihan vaan pillun perässä. Saattaapa joku lähteä pahat mielessään, ajatellen, että panenpa tuota ja varastan sitten sen tavarat. Ja aivan varmasti löytyy joku sellainenkin, joka lähtee tytön matkaan kosiakseen häntä ja kunnioittaakseen ja rakastaakseen häntä elämänsä loppuun saakka, sillä tyttö on huonosta elämästään huolimatta vielä ihan kivan näköinen.
Mutta yksi asia on varma: sen jälkeen, kun menet lattialle makaamaan ja pyydät kusemaan päällesi sinun on turha odottaa kunnioittavaa kohtelua enää keltään.
Suomen maahanmuuttopolitiikan suuntaa on luotsaamassa monta poliitikkoa ja virkamiestä. Yksi heistä on vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen, joka on viime aikoina selvästi halunnut ottaa suuremman roolin maahanmuuttopoliittisen asenneilmaston luomisessa, asiaan liittyvien lakien tulkinnassa ja uusien lakien esittämisessä. Minä aion kirjoittaa Mikko Puumalaisesta vielä monta kertaa, kunhan tässä pahin tunnekuohu vähän laantuu.
6.5.07
Palo-Pena
Palo-Pena on tamperelainen merkkihenkilö, joka tunnetaan mieltymyksestään univormuihin ja erilaisiin virkalakkeihin. Nimensä hän sai pidettyään ihan omia palotarkastuksiaan ravintoloissa. Penan viimeisin hattuvillitys näyttää olevan lappalaistyylinen neljän tuulen hattu, joka näyttääkin tyylikkäältä palotarkastajan univormun kanssa. Palo-Pena on tuttu näky urheilutapahtumissa ja muissa yleisötilaisuuksissa, joissa Pena käy tarkistamassa, että asiat ovat kunnossa.
Kaikille on varmaankin tähän mennessä jo tullut selväksi, että Palo-Pena on hullu. Jos hän olisi hulluutensa lisäksi myös kusipää, hän voisi perustaa oman uskonnon, johon kuuluu hassujen virkalakkien pitäminen 24/7/365. Ja koska kusipäisyydellä ei yleensäkään ole mitään rajaa, uuden uskonnon perustaja saattaisi myös asettaa monenlaisia muita sääntöjä ja tapoja, joita jokaisen kunnon palopenaistin tulee noudattaa esimerkiksi syömisen tai rukoilemisen suhteen. Kunnon ihmisten kiusaksi Palo-Pena saattaisi esimerkiksi määrätä, että hartaan palopenaistin tulee aina tasatunnein pistää päänsä ulos ikkunasta ja huutaa täyttä kurkkua "Hyvä Ilves!" (Pahoittelen jo etukäteen, jos muistin Penan suosikkijoukkueen väärin. Nämä ovat vakavia asioita.)
Suvaitsevaiset ottaisivat uuden uskonnollisen vähemmistön varmasti riemumielin vastaan. Heidi Hautala kiiruhtaisi vaatimaan työpaikoille kiintiöitä palopenaisteille:
- Kiintiöt olisivat tapa tehdä erilaisia hauskoja virkalakkeja käyttävät ihmiset näkyväksi samalla tavalla kuin naiset on tehty näkyväksi julkisen sektorin työpaikoissa. Julkiselta sektorilta voisi aloittaa. Palopenaisteille tulee tietenkin järjestää palkallinen tauko aina tasatunnein, jotta he voivat täyttää uskontonsa vaatimukset.
Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen epäilemättä muistuttaisi, että hassujen virkalakkien pitäminen on perinteikäs ja syvään juurtunut uskonnollinen tapa ja että uskonnollisen vähemmistön jäseneen kohdistuvat rasistiset loukkaukset ovat vakavia rikoksia. Esimerkiksi neljän tuulen hattua palotarkastajan univormun kanssa pitävälle henkilölle naureskelemisesta seuraa kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Koska palopenaistit eivät ole etninen vähemmistö, heidän suojelemisensa ei tietenkään kuulu vähemmistövaltuutetun tehtäviin, mutta tekeehän Puumalainen paljon muutakin sellaista, mikä ei kuulu hänen tehtäviinsä.
Mutta onneksi Palo-Pena ei ole perustamassa omaa uskontoaan, koska hän ei ole kusipää, vaan harmiton ja mukava vanha gubbe, joka tykkää kierrellä ihmisten parissa tarkastamassa, että kaikilla on kaikki hyvin. Ja on hyvä asia, että myös vapaaehtoisista palotarkastajista pidetään tässä yhteiskunnassa huolta. Niinpä Penalla on asunto ja ruokaa ja hänet päästetään jonon ohi baareihin pitämään palotarkastuksiaan. Penalle on muistaakseni jopa lahjoitettu elinikäinen kausikortti Hakametsän halliin. Palo-Pena on osa Tamperetta siinä missä mustamakkarakin.
Tässä kulkee minun mielestäni suvaitsevaisuuden raja: yhteiskunta voi suvaita yhtä kylähullua, mutta ei kokonaista kylää hulluja.
Kaikille on varmaankin tähän mennessä jo tullut selväksi, että Palo-Pena on hullu. Jos hän olisi hulluutensa lisäksi myös kusipää, hän voisi perustaa oman uskonnon, johon kuuluu hassujen virkalakkien pitäminen 24/7/365. Ja koska kusipäisyydellä ei yleensäkään ole mitään rajaa, uuden uskonnon perustaja saattaisi myös asettaa monenlaisia muita sääntöjä ja tapoja, joita jokaisen kunnon palopenaistin tulee noudattaa esimerkiksi syömisen tai rukoilemisen suhteen. Kunnon ihmisten kiusaksi Palo-Pena saattaisi esimerkiksi määrätä, että hartaan palopenaistin tulee aina tasatunnein pistää päänsä ulos ikkunasta ja huutaa täyttä kurkkua "Hyvä Ilves!" (Pahoittelen jo etukäteen, jos muistin Penan suosikkijoukkueen väärin. Nämä ovat vakavia asioita.)
Suvaitsevaiset ottaisivat uuden uskonnollisen vähemmistön varmasti riemumielin vastaan. Heidi Hautala kiiruhtaisi vaatimaan työpaikoille kiintiöitä palopenaisteille:
- Kiintiöt olisivat tapa tehdä erilaisia hauskoja virkalakkeja käyttävät ihmiset näkyväksi samalla tavalla kuin naiset on tehty näkyväksi julkisen sektorin työpaikoissa. Julkiselta sektorilta voisi aloittaa. Palopenaisteille tulee tietenkin järjestää palkallinen tauko aina tasatunnein, jotta he voivat täyttää uskontonsa vaatimukset.
Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen epäilemättä muistuttaisi, että hassujen virkalakkien pitäminen on perinteikäs ja syvään juurtunut uskonnollinen tapa ja että uskonnollisen vähemmistön jäseneen kohdistuvat rasistiset loukkaukset ovat vakavia rikoksia. Esimerkiksi neljän tuulen hattua palotarkastajan univormun kanssa pitävälle henkilölle naureskelemisesta seuraa kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Koska palopenaistit eivät ole etninen vähemmistö, heidän suojelemisensa ei tietenkään kuulu vähemmistövaltuutetun tehtäviin, mutta tekeehän Puumalainen paljon muutakin sellaista, mikä ei kuulu hänen tehtäviinsä.
Mutta onneksi Palo-Pena ei ole perustamassa omaa uskontoaan, koska hän ei ole kusipää, vaan harmiton ja mukava vanha gubbe, joka tykkää kierrellä ihmisten parissa tarkastamassa, että kaikilla on kaikki hyvin. Ja on hyvä asia, että myös vapaaehtoisista palotarkastajista pidetään tässä yhteiskunnassa huolta. Niinpä Penalla on asunto ja ruokaa ja hänet päästetään jonon ohi baareihin pitämään palotarkastuksiaan. Penalle on muistaakseni jopa lahjoitettu elinikäinen kausikortti Hakametsän halliin. Palo-Pena on osa Tamperetta siinä missä mustamakkarakin.
Tässä kulkee minun mielestäni suvaitsevaisuuden raja: yhteiskunta voi suvaita yhtä kylähullua, mutta ei kokonaista kylää hulluja.
Taas vääränvärinen mamu
Kun Suomen eduskuntaan tänä keväänä valittiin ensimmäistä kertaa ensimmäisen sukupolven maahanmuuttaja, lehdet olivat kauhusta mykkiä: hänhän on väärän värinen.
Ranskan presidentiksi valittiin toisen polven maahanmuuttaja Nicolas Sarkozy, jonka isä on unkarilainen maahanmuuttaja Pál Sárközy de Nagy-Bócsa ja äiti ranskalainen Andrée Mallah. Ugriveren lisäksi Sarkon suonissa virtaa äidin kautta myös hieman juutalaisverta. Hän on siis aidosti monietninen ja monikulttuurin huippuosaaja. Mutta siirtolaistaustaisuudestaan huolimatta hän on valitettavasti väärän värinen.
Helsingin Sanomat otsikoi, että Pariisilaislähiössä pelätään oikeistoehdokkaan voiton lietsovan mellakoita. Mellakoita ja palavia autoja ei siis lietso esimerkiksi mellakoitsijoiden yhteiskuntaa ja elättäjiään vastaan tuntema viha, vaan se, että oikeistoehdokas voittaa vaalit.
Lähiönuoret pitävät Sarkoa äpäränä, koska hän on muun muassa todennut, että hän aikoo "puhdistaa alueen [rikollisista] painepesurilla". Lukiolainen Zouahoui, 19, on sitä mieltä, että poliitikon on asiatonta ryhtyä Kärcherin mainosmieheksi:
"On lauseita, joita ei pidä sanoa." Zouahoui tuntuu siis olevan samoilla linjoilla kuin suomalainen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen, joka haluaa estää ihmisiä sanomasta lauseita, joita ei pidä sanoa. Tai muuten joku pikkukakara polttaa ainakin 15 autoa.
Koittakaa nyt ymmärtää tämä: te ette saa sanoa, että lähiönuoret, jotka kiihottuvat polttamaan autoja, jos vaalit voittaa ehdokas, joka aikoo estää heitä polttamasta autoja ovat yhteiskunnallinen ongelma, jota ei kannattaisi varta vasten hankkia Suomeen, sillä jos te sanotte lauseen, jota ei pidä sanoa, lähiönuoret saattavat kiihottua polttamaan autoja.
Vive la France! Vive la Démocratie!
Ranskan presidentiksi valittiin toisen polven maahanmuuttaja Nicolas Sarkozy, jonka isä on unkarilainen maahanmuuttaja Pál Sárközy de Nagy-Bócsa ja äiti ranskalainen Andrée Mallah. Ugriveren lisäksi Sarkon suonissa virtaa äidin kautta myös hieman juutalaisverta. Hän on siis aidosti monietninen ja monikulttuurin huippuosaaja. Mutta siirtolaistaustaisuudestaan huolimatta hän on valitettavasti väärän värinen.
Helsingin Sanomat otsikoi, että Pariisilaislähiössä pelätään oikeistoehdokkaan voiton lietsovan mellakoita. Mellakoita ja palavia autoja ei siis lietso esimerkiksi mellakoitsijoiden yhteiskuntaa ja elättäjiään vastaan tuntema viha, vaan se, että oikeistoehdokas voittaa vaalit.
Lähiönuoret pitävät Sarkoa äpäränä, koska hän on muun muassa todennut, että hän aikoo "puhdistaa alueen [rikollisista] painepesurilla". Lukiolainen Zouahoui, 19, on sitä mieltä, että poliitikon on asiatonta ryhtyä Kärcherin mainosmieheksi:
"On lauseita, joita ei pidä sanoa." Zouahoui tuntuu siis olevan samoilla linjoilla kuin suomalainen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen, joka haluaa estää ihmisiä sanomasta lauseita, joita ei pidä sanoa. Tai muuten joku pikkukakara polttaa ainakin 15 autoa.
Koittakaa nyt ymmärtää tämä: te ette saa sanoa, että lähiönuoret, jotka kiihottuvat polttamaan autoja, jos vaalit voittaa ehdokas, joka aikoo estää heitä polttamasta autoja ovat yhteiskunnallinen ongelma, jota ei kannattaisi varta vasten hankkia Suomeen, sillä jos te sanotte lauseen, jota ei pidä sanoa, lähiönuoret saattavat kiihottua polttamaan autoja.
Vive la France! Vive la Démocratie!
Subscribe to:
Posts (Atom)
