Tulevat ja tappavat meidän mamumme

Suomessa on viime vuosina tapahtunut useita maahanmuuttajiin kohdistuneita henkirikoksia. Nämä henkirikokset eivät kuitenkaan ole saaneet kovinkaan laajaa huomiota medioissa tai kansalaisjärjestöjen, poliitikkojen tai viranomaisten kannanotoissa.

Huhtikuussa 2005 tapettiin teräaseella Tampereen Hämeenkadulla 29-vuotias irakilaissyntyinen mies, joka hoiperteli Hämeenkadun ja Rautatienkadun risteykseen kuolemaan.

Maaliskuussa 2006 venäläissyntyinen Natalia, Myyrmäen uimahallin siivooja tapettiin omassa kodissaan veitsellä.

Kolmikymppinen Natalia oli ystäviensä kertoman mukaan iloinen ja mukava ihminen. Aivan tavallinen nainen, joka teki töitä ja haaveili perheestä ja lapsista. Natalian nimi oli oikeastikin Natalia. Kuolleen irakilaismiehen nimeä en tiedä, mutta sanon häntä tässä vaikka Hassaniksi. Haluan puhua näistä ihmisistä yksilöinä, joilla on yksilölliset haaveet, tarpeet ja oikeudet. Aivan samalla tavalla, kuin niillä 190 miljoonalla eri puolilla maailmaa liikkeellä olevalla siirtolaisella, joiden yksilöllisten oikeuksien kunnioittamisesta eduskuntamme ulkoasiainvaliokunta on niin huolissaan. Hassan oli töissä pizzeriassa jossain Hämeenkyrössä päin. Hän eli aivan tavallista nuoren miehen elämää, kävi töissä ja tykkäsi nähtävästi joskus vapaailtoinaan käydä Tampereella tsiigaamassa pimuja.

Minusta on väärin, että nämä työtä tekevät ja ihmisiksi elävät maahanmuuttajat joutuivat menettämään henkensä. Kummankin surmatyön varsinainen syy on epäselvä. Emme koskaan saa tietää, minkä mitättömän syyn takia nämä ihmiset piti tappaa.

Virallisen näkemyksen mukaan Suomi on hyvin rasistinen maa ja maahanmuuttajiin kohdistuu paljon syrjintää ja väkivaltaa suomalaisten taholta. Niin ainakin väitetään. Näiden ihmisten tappajat eivät kuitenkaan olleet suomalaisia. Jos olisivat olleet, koko Suomen kansa joutuisi tekemään vielä tänäkin päivänä kollektiivisia katumusharjoituksia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan Suomessa ei aikavälillä 1.6.2002−31.12.2005 tapahtunut yhtään sellaista motiiviltaan rasistista henkirikosta, jossa uhri olisi ollut ulkomaalainen ja tekijä suomalainen. Siis ei ainuttakaan.

Molemmissa näissä tapauksissa tappajat olivat turvapaikanhakijoita. En sano heitä laittomiksi turvapaikanhakijoiksi, koska Pakolaisneuvonta ry haluaa korostaa, että yksikään turvapaikanhakija ei ole laiton. Pakolaisneuvonta ry tarjoaa kaikille turvapaikanhakijoille ilmaisen lakimiehen tai -naisen, joka avustaa turvapaikan hakemisessa ja kertoo hakijalle, mitä hänen kannattaa ja ei kannata poliisille turvapaikkahaastattelussa sanoa. Turvapaikanhakijoiden yksilöllisiä oikeuksia suojellaan siis varsin hyvin.

Natalian surmasta tuomittu ilmoitti nimekseen Ruhin Nasirov. Hän saapui Suomeen turvapaikanhakijana vuonna 2005. Hänen arvellaan olevan azerbaidzhanilainen. Hassanin surmasta tuomittiin kaksi turvapaikanhakijaa, joiden oletetaan olevan algerialaisia. He olivat olleet kateissa Oulun vastaanottokeskuksesta. Kummassakaan tapauksessa poliisilla ei ole täyttä varmuutta näiden tappajien todellisesta henkilöllisyydestä tai kansalaisuudesta. Ainakin "algerialaiset" olivat kiertäneet useissa Euroopan maissa hakemassa turvapaikkaa.

Hiljattain tapahtunut kolmas samanlainen surmatyö sai minut kirjoittamaan tämän. Jälleen kerran tappaja on turvapaikanhakija. Tällä kertaa bangladeshiläinen. Uhri oli suomalainen, joten hänen henkensä tuskin on monikulttuurin ihailijoille minkään arvoinen verrattuna siihen kulttuurisen rikkauden monimuotoisuuteen, joka bangladeshiläiseen maahantunkeutujaan potentiaalisesti sisältyy. Mutta kirjoitinkin tämän siinä toivossa, että edes noiden muiden maahanmuuttajien kuolema saisi Suomen päättäjät ajattelemaan. Jos suomalaisten henki ja terveys ei ole päättäjien mielestä suojelemisen arvoinen, niin ehkä maassamme jo asuvien maahanmuuttajien henki on.

Hossain Mridha surmasi entisen avovaimonsa helmikuussa 2006 naisen asunnossa Helsingin Laajasalossa. Surmatyön jälkeen tuomittu asui vainajan kanssa liki viikon. Tapaus ilmeni vasta, kun naisen huolestunut äiti otti yhteyttä hätäkeskukseen. Tarkastukselle lähteneet poliisit tapasivat asunnon ovella Mridhan, joka kertoi naisen kuolleen mahdollisesti lääkkeiden yliannostukseen. Uhri löytyi verisenä sängyltä ja surma-aseena käytetty veitsi vuoteen alta. (IL 10.11.2006)

Mikä siinä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että jos joku tulee maahan väärillä papereilla tai kokonaan ilman papereita, ei suostu kertomaan mitä kautta on tullut (jotta häntä ei voitaisi palauttaa ns. turvalliseen maahan) eikä suostu kertomaan oikeaa henkilöllisyyttään tai kansalaisuuttaan, niin hän ei todellakaan ole liikkeellä vilpittömin mielin eikä rehellisesti.

Maailmassa on toki paljon siirtolaisia, jotka ovat liikkeellä vilpittömin mielin. Haluavat tehdä työtä ja olla hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä. Haluavat vain parempaa elämää itselleen ja lapsilleen. Kuten Natalia ja Hassan. Valitettavasti emme vain voi ottaa heitä kaikkia Suomeen, sillä suomalainen yhteiskunta romahtaa jo kauan ennen kuin meillä on 190 miljoonaa osa-aikaista siivoojaa.

Monikulttuurifanaatikkojen on helppo yhtyä siihen, että on olemassa hyviä ja hyödyllisiä maahanmuuttajia. Mutta jostain syystä heidän on täysin mahdoton myöntää, että maailmassa on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat toisille ihmisille niin vaarallisia, että heitä ei missään olosuhteissa pitäisi päästää Suomeen. On hyviä maahanmuuttajia, ja sitten on ihmisiä jotka tappavat niitä hyviä maahanmuuttajia.

Mutta puukottavathan suomalaisetkin suomalaisia! Aivan. Juuri siksi meidän ei kannattaisi enää haalia lisää hulluja tappajia tähän maahan, koska meillä on niitä aivan tarpeeksi jo omastakin takaa. Ja suomalainen yhteiskunta ja oikeuslaitos ovat näiden kotoperäistenkin hullujen tappajien edessä melko aseettomia. Sama tyyppi päästetään kerta toisensa jälkeen vapaaksi. Ja aina hän tappaa uudestaan.

Bangladeshiläinen surmaaja Hossain Mridha tuomittiin taposta alentuneesti syyntakeisena seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen. Hän on lehtitietojen mukaan kärsinyt aiemminkin mielenterveysongelmista.

Ennustaminen on helppoa: ensikertalaisena bangladeshiläinen kärsii puolet tuomiostaan. Noin kolmen vuoden päästä meillä on siis kolmekymppinen Mridha, joka on vapaa mies. Ulkomaalaisvirasto esittää hänen karkottamistaan, mutta häntä ei ikinä karkoteta, koska Pakolaisneuvonta ry tai muu vastaava järjestö auttaa häntä laatimaan loputtomasti valituksia karkotuspäätöksestä. Mervi Virtanen antaa vakiolausuntonsa, jonka mukaan hän ei ole tarkemmin perehtynyt asiaan, mutta pitää karkotusta ylimääräisenä rangaistuksena. Jostain takavasemmalta juoksee kukkahattutäti, joka huutaa, että meidän velvollisuutemme on auttaa tätä mielenterveysongelmista kärsivää uhria (aivan, jollain ihmeen kaupalla Mridhasta on tällä välin tullut uhri), koska Suomessa on maailman paras asiantuntemus pakolaisten mielenterveysongelmien hoidossa. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, koska Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyspalvelut Suomessa ovat aivan surkealla tolalla, koska hoitoa vaikeuttavat mm. kulttuurierot ja tulkkien puute. Mikä on tietysti ihan maalaisjärjelläkin ymmärrettävissä. Monien kuntien mielenterveystoimistot kieltäytyvät Aamulehden tietojen mukaan ottamassa pakolaisia edes asiakkaikseen, koska hoidon antaminen tulkkien välityksellä ei vain kertakaikkiaan toimi. Mutta siitä huolimatta jostain löytyy se kukkahattutäti, jonka mielestä juuri me suomalaiset olemme parhaassa asemassa auttamaan hullua bangladeshiläistä murhaajaa. Jokainen voi sitten omassa mielessään miettiä, montako kertaa Mridha vielä tappaa Suomessa.

Tätä kirjoittaessa mieleeni tuli pelottava ajatus. Ehkä monikulttuurifanaatikot eivät välitäkään Natalian ja Hassanin kuolemasta. Sillä eiväthän he mitenkään varsinaisesti rikastaneet meidän kulttuuriamme. Pikemminkin elivät hyvin tavallista ja harmaata suomalaiselämää. Arkista aherrusta, jossa mennään aamulla töihin ja tullaan illalla kaupan kautta kotiin. Juuri sitä suomalaista elämänmuotoa, joka tällä monikulttuurilla on ilmeisesti tarkoituskin tuhota.

Itse olen sen verran vanhanaikainen, että minun mielestäni kilometrin uinti puhtaassa ja siistissä uimahallissa ja sen päälle kunnon pizza (tonnikala, katkarapu, valkosipuli) ovat elämänlaadun kannalta positiivisempia ja kantavampia asioita kuin joku eksoottinen laulu- ja tanssiesitys ostarin keskusaukiolla. Vai mitä sillä kulttuurin rikastumisella mahdetaankaan tarkoittaa.

Vai onko juuri se tämän monikulttuurihullutuksen tarkoitus: väen vängällä haalia tänne toiselta puolelta maailmaa hulluja puukkomurhaajia, jotka tappavat suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneet maahanmuuttajat. Ja seuraavaksi meidät.