Ryysyranta 2058

Ryysyrannan Jooseppi maata pötköttää seljällään uuninpankolla, joka tuppaa olemaan hieman matala isovatsaisen miehen makuulavaksi, vaan jossa sentään viihtyy, kun lämmintä on. Mutta siitä on paha, että russakat sipisevät suoraan silmille, se näet on ruskeatakkistenkin mielipaikka tuo uunin takainen pirtin seinä – siinä ne jumalan luomat kiusankappaleet aina rokulia pitävät ja rumineeraavat…

Jooseppia kovasti mietityttää, että mikä etelän hetelmä hänelle seuraavaksi maistuisi. Kiivin viimeisiä palasia poskessaan mutistellen Jooseppi tirskauttaa seinään mehevän vihreän syljen niin että kolme kiiluvaista seinältä tipsahtaa vasten naamaa – toistamiseen hän sylkäisee ja hipasee kasvojaan ja miettii, harkitsee syvästi ja hartaasti, mitä tehdä?

"Karambola, hedelmä kuin kypsä viisaus", huudahtaa Jooseppi ääneen, vähän ihmetellen, että mistä moinen lauseparsi on hänen mieleensä iskostunut. "Tuo eukko karampoolaa!"

Pirtin lattialla puuhaileva Kaisa-Reeta mukisee, että hän ei rupea sinulle hetelmiä kantamaan, itse saat laskeutua uuninpankolta litsisi hakemaan. "Tuo tuo vaan hetelmää, muori-kulta", veikistelee Jooseppi pankoltaan. "Tuo sinä minulle hetelmää, kun Afriikan neekerit niitä niin ystävällisesti meille lähettävät."

Yleensä niin säyseä Kaisa-Reeta polkee jalkaa ja huutaa, että isännän olisi syytä lähteä hakemaan riisisäkki YK:n ruuanjakopaikalta, kun kerran viimeisetkin riisit taas kerran pontikaksi keitti. Penikoille on saatava ruokaa, kun niitä luojanluomia on tuohon jo 15 siunaantunut. Nälkään ja kurjuuteen. Ja tuohon pihallekin voisi perunamaan laittaa, ettei aina tarvitsisi kaikkea ruokaa YK:lta hakea. Kaisa-Reeta nimittäin tykkää perunasta yli kaiken, ja sitä ei YK:n säkeissä ole.

Jooseppi ei moista puhetta kauan kuuntele, vaan hyppää kokoonsa nähden yllättävän ketterästi alas uuninpankolta ja pieksää vaimonsa pahanpäiväisesti, toki vähän viimeisillään raskaana olevaa mahakumpua varoen. Lopuksi Jooseppi potkaisee muijansa ovesta pihalle ruuanhakuun ja ohjeistaa tuomaan säkillisen jamssia myös. Siitä tulee pontikkaan sellainen mukavan imelä aromi.

Jooseppi alkaa aikansa kuluksi mutustella mangoja. Liian kypsiksi tuomitsemansa hän heittää sian kaukaloon. Kuka sitä nyt löllyvän pehmeää mangoa söisi. Hetken aikaa Jooseppi miettii Afrikan neekereitä, jotka hyvää hyvyyttään ovat kaiken tämän yltäkylläisyyden hänelle lähettäneet. On se varmaan kovaa touhua keräillä näitä hetelmiä Afrikan kuumuudessa, miettii Jooseppi. Mutta onhan niillä ilmastoidut traktorit ja pelit ja vehkeet siellä. Jooseppi huomaa tuntevansa pientä katkeruutta neekereitä kohtaan: siellä ne saavat kaiket päivät ajella hienoilla ilmastoiduilla traktoreillaan ja kerätä hetelmiä meille. Ja musiikki soi.

Mutta toisaalta Jooseppi pitää neekereitä vähän hölmöinä, kun nämä vuosikymmen toisensa jälkeen lähettävät ruoka-apua Kainuun korpeen, jotta kainuulaiset voivat vain pötkötellä uuninpankolla muna pystyssä sillä aikaa kun neekerit koko maailman tarpeiksi ruokaa viljelevät. "Ei ole valkoisen miehen hommaa", hörähtää Jooseppi itsekseen.

Jooseppia vähän harmittaa, ettei muistanut käskeä Kaisa-Reetaa tuomaan myös uuden korillisen hetelmiä. Hetelmät tekisivät hyvää Piia-Rievullekin. Siellä se tyttö sopessa yksinänsä yskiskelee haisevissa paiseissaan. Tytöllä on Paha Tauti. Kaposin sarkooma on jo mustuttanut posket. On se ihme juttu, miettii Jooseppi. Miten voi Paha Tauti tarttua, vaikka likka ei ole kenenkään ulkopuolisen kanssa ollut. Ja kaiken lisäksi serkku-Aaron suoritti Piia-Rievun kanssa parantumisseremonian saatuaan itse Pahan Taudin, niin kyllähän sen kaiken järjen mukaan olisi pitänyt parantua.

Muniaan raapiessaan Jooseppia huomaa, että mangot ovat aiheuttaneet hänelle erektion. Olisi pitänyt tämäkin asia hoitaa, ennen kuin potki eukon ruuanhakuun. Mutta toisaalta, onhan se Piia-Riepukin tuolla. Kehtaisiko sitä sopessa vähän pistäytyä tyttökultaa tervehtämässä. Jooseppi muistaa neekerisaarnaajaa, joka kävi keväämmällä kylässä kertomassa Jumalan sanasta, kondomeista ja siitä, että omaa lihaa ja verta olevaan ei ollenkaan saisi sekaantua. No, mistäs sitä aivan varmaksi tietää kenen lapsi se on, tuumii Jooseppi ja lähtee määrätietoisin askelin kohti soppea.

Tuntia myöhemmin Kaisa-Reeta jo palaakin ruuanhakumatkalta, paiskaa säkit raskaasti pirtin lattialle ja alkaa kertoa kylän juoruja. Siellä ne olivat Rupuvaaran Möttösetkin kuulemma ruuanhaussa. Rupuvaaran Möttöset, tuumailee Jooseppi. Ne perkeleen tyhjänräkättäjät, jotka kilpailevat Joosepin kanssa pontikkabisneksissä. "Vieläköhän ne mahtavat siellä olla?" kysyy Jooseppi eukoltaan.

Kaisa-Reeta arvelee, että Möttöset saattaisivat vielä hyvinkin olla ruuanjakokeskuksen pihassa. Hetkeäkään aikailematta Jooseppi kävelee vajaan. Siellä odottaa vanha kunnon Toyotan avolavapaku, johon on pultattu 23 mm Sergei lavalle. Sillä autolla on mukava käydä serkkujen kanssa vähän pysäyttelemässä ruoka-apukuljetuksia, kun rahapula yllättää. YK maksaa hyvin "teknisille avustajilleen". Ja käteistähän tarvitaan aina. Miten muuten Jooseppi saisi ostettua 15 lapselleen uudet MP3-soittimet joka viikko? Nytkin ne kläpit kärttävät Madonnan satavuotissynttärialbumia. Ja eihän sitä netistä voi maksamatta ladata. Kaiken muun YK hyväksyy, mutta warettajilta katkaistaan käsi.

Jooseppi avaa vajan ovet sepposen selälleen. Heti ovien sisäpuolella on Tampellan 120 mm kranaatinheitin valmiiksi YK:n ruuanjakopisteen edessä olevalle torille suunnattuna. Jooseppi ampuu nopean 6 kranaatin tuli-iskun ja toivoo edes yhden kranaatin osuvan Möttösiä päähän.

Sisälle pirttiin palatessaan Jooseppi tokaiseen Eero-pojalleen, että kirjoitapas sinne nettiin taas. Ja Eero tekee työtä käskettyä. Kansainväliselle uutistoimistolle lähtee juttuvinkki siitä, miten levottomuudet ovat jälleen kiihtymässä Kainuussa. Suomussalmen torille on ammuttu ainakin 60 kranaattia sissiryhmien välisissä taisteluissa ja kuolonuhrien määrän huhutaan olevan valtaisa. Samalla Eero mesettää lohdullisen viestin kaikille kymmenelle eri puolilla maailmaa pakolaisina oleville sisaruksilleen: "Kaikki on hyvin, taistelut jatkuvat, ei tarvitse tulla kotiin vielä. Pyytäkää niiltä lisää rahaa ja lähettäkää tännekin. Ja laittakaa se Madonnan satavuotissynttärilevy tulemaan!"

Jooseppi seuraa reaaliajassa, miten kansainvälisen uutistoimiston tyttö tarttuu Eeron lähettämään uutisvinkkiin ja kirjoittaa uutissähkeen Kainuussa uudelleen puhjenneista hirvittävistä taisteluista. "Kainuun ihmisoikeusloukkaukset ovat YK:n mukaan ihan kaikista pahimpia inhimillisiä katastrofeja mitä vaan voi olla", vetoaa toimittajatyttö.

"Nyt saadaan poika lisää hetelmiä", tokaisee Jooseppi ja läimäyttää Eeron pellavaista kuontaloa lähes hellästi. "Mutta älä sinä poika liikaa lue, ettei mene pää lukemisesta sekaisin. Sinusta voi vielä tulla herra, jos oikein huonosti käy."

Ja niin on jälleen yksi tavallinen päivä vaipunut iltaan Ryysyrannassa. Onnellisina menevät nukkumaan nuo inhimillisen katastrofin surkuteltavat uhrit, kuka kenenkin viereen kömpien. Kohta ei tuvasta kuulu enää muuta ääntä kuin suloista tuhinaa ja kuorsausta. Nurkassa hedelmäkorissa jokin rapisee. Russakat siellä käyvät kiwiä imeskelemässä.