Mielipidekirjoitus Hesariin

Puumalaisen noin viikko sitten kirjoittaman monikulttuurin ylistyksen innoittamana päätin koittaa, josko saisin aikaiseksi asiallisen vastineen omalla nimelläni ja josko Helsingin Sanomat sen julkaisisi. No, ilmeisesti mielipidekirjoitukseni ei joko ollut riittävän asiallinen tai sitten olen oikeassa siinä, että kenenkään ei anneta julkisuudessa kyseenalaistaa monikulttuuri-ideologiaa. Kysyin Hesarilta myös syytä siihen, miksi he eivät halunneet julkaista allaolevaa. Vastausta en saanut. Tämä vain ihan esimerkkinä Helsingin Sanomien julkaisulinjasta.

==============
Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen kirjoittaa suomalaisen yhteiskunnan moninaisuudesta (HS Vieraskynä 10.7.). Jo virkansakin puolesta Puumalainen tuo myönteisesti esille sen, miten romanit ja saamelaiset puolustavat aktiivisesti oikeuksiaan, mutta samalla hän tuntuu kiistävän suomalaisilta oikeuden puolustaa kulttuuriaan. Puumalaisen mielestä "maassa maan tavalla" on iskulause, joka on oikeastaan vain valta-aseman ilmaus. Kyseessä on kuitenkin globaali ja ikivanha viisaus, jossa on enemmän perää kuin Puumalainen haluaa myöntää. Pienten kansojen ja vähemmistöjen kulttuuri ja oikeudet eivät säily, jos niiden puolesta ei taistella. Jos asiaa tarkastellaan maailman tai Euroopan mittakaavassa, suomalaiset ovat pienen pieni vähemmistö. Ja koska mikään muu valtio tai liittoutuma tuskin perustaa suomalaisuusvaltuutetun virkaa lukemattomien muiden valtuutettujen rinnalle, meidän suomalaisten tulisi ehkä tehdä se.

Todellinen moninaisuus on sitä, että maailmassa on erilaisia maita, joissa asuu erilaisia ihmisiä, ei sitä, että jokaisessa maassa asuisi kiintiön mukainen prosentti maailman kutakin etnistä ryhmää. Ja maailmassa on vain yksi ainoa maa, jossa suomalaiset ja suomalainen kulttuuri ovat vielä toistaiseksi enemmistönä.

Puumalainen ei näytä ymmärtävän, että mikä tahansa yhteiskuntajärjestys - myös demokratia - on "valta-aseman ilmaus". Pieni vähemmistö suomalaisista saattaa esimerkiksi olla sitä mieltä, että 16 vuotta on liian korkea seksin suojaikäraja, mutta enemmistön säännöillä mennään. Itsenäisellä kansakunnalla pitää olla myös oikeus päättää siitä, mihin suuntaan kansalaiset haluavat yhteiskuntaansa, kulttuuriaan ja maansa väestörakennetta kehitettävän. Jos suomalaiset haluavat, että maassa eletään maan tavalla, heillä on täysi oikeus edellyttää sitä tänne asumaan haluavilta. Oikeus muuttaa Suomeen asumaan ei ole mikään globaali, absoluuttinen ihmisoikeus tai perustarve, vaan täysin suomalaisten demokraattisen enemmistön määrättävissä. Tai ainakin sen pitäisi olla.

Monikulttuuri-ideologia on vaivihkaa ja hyvin epädemokraattisesti hiipinyt valtion ainoaksi viralliseksi totuudeksi, jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa, vaikka sen pitäisi olla vain yksi poliittinen linja muiden joukossa, kuten vaikkapa Nato-jäsenyys. Puumalainenkin myöntää monikulttuurisuuden muualla Euroopassa aiheuttamat ongelmat. Siitä huolimatta suomalaisilta ei ole missään vaiheessa kysytty, haluavatko he todellakin, että Suomeen luodaan määrätietoisesti koko ajan yhä uusia vähemmistöjä, joilla on omat ainutlaatuiset kulttuurinsa ja vähemmistöoikeutensa.

Uusi Eurooppa- ja maanmuuttoministeri Astrid Thors on tällä hetkellä valmistelemassa Ulkomaalaislain uudistusta. Thorsin mukaan loppuun asti harkittuun kokonaisuudistukseen ei ole aikaa, vaan lakia on nyt kiireesti muutettava osissa. YLEn uutisen mukaan ulkomaalaisten maahanmuutto halutaan joustavammaksi, koska hallitus pelkää pahenevaa työvoimapulaa. Sisäministeriössä on tekeillä pakolaisaseman myöntämisen helpottamista koskeva lakiuudistus, jota valmistellaan nyt kesälomien aikana kaikessa hiljaisuudessa ja joka on tarkoitus nuijia läpi eduskunnassa heti syksyllä. Tosin se kuuluisa "huutava työvoimapula" ei ole kaikesta huudosta huolimatta toteutunut eikä suurinta osaa nykyisistäkään pakolaisstatuksella maahan tulleista ihmisistä ole suurista ponnisteluista huolimatta pystytty työllistämään, joten on vaikea ymmärtää, mitä ongelmaa Thors kuvittelee ratkovansa aloittamalla uudistukset pakolaisaseman myöntämisen helpottamisesta.

Maahanmuuttopolitiikan uudistaminen on tärkeä kysymys, joka edellyttäisi ehdottomasti laajaa ja avointa kansalaiskeskustelua. Koska sen seuraukset koskettavat jokaisen suomalaisen arkea ehkä jopa enemmän kuin EU-jäsenyys, asiasta pitäisi itse asiassa järjestää kansanäänestys. Mielellään nyt heti, ennen kuin suomalaiset todellakin ovat oman vähemmistövaltuutettunsa tarpeessa omassa maassaan.