Valkoparraton mansikanviljelijä

- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Päivää, päivää. Täältäkös sitä mansikkaa? Itsepoimintana?
- Täältähän sitä. Siitä vaan suu makeaksi ja senga-senganaa vasut täyteen.
- Onkos teillä täällä jotkut lavatanssit, kun tuolta rannasta kuuluu soittoa? Todella kiva kesäinen tunnelma.
- No ei nyt varsinaisesti tanssit. Igor se siellä haitaria soittelee laiturin nokassa. Uralin pihlaja kuuluu olevan menossa. Tytöt on saunomassa. Ja sinne minunkin itse asiassa pitäisi...
- Ai onkos teillä täällä venäläisiä mansikanpoimijoita? Eivätkös suomalaiset kelpaa?
- No venäläisiä ja valko-sellaisia ja ukrainalaisia ja mitä lienee. Ei ne suomalaisnuoret enää oikein jaksa. Tai vähän aikaa tekevät kyllä mielellään, mutta tämä on raakaa hommaa. Pitää jaksaa koko kausi painaa urakalla. Mutta hauskempi näiden kanssa on, aikuisia ihmisiä... ja sivistyneitä, opettajia ja silleen, tulevat kesälomallaan tänne poimimaan urakalla. Voidaan pitää saunailtoja. Painaa urakalla. Ra-ra-rai-rai-raa! URAA!
- Tehän olette kännissä kuin käki.
- No omalla tontillanihan olen. Käki-käki-käkisalmi. Siin o siul Käksalm. Mut siit mie en hittoloitakaan... Mutta tuo käkijuttu, juu, sehän oli hyvä. Se pitää muistaa tänään tyttölöille kertoa. Käki, kukusha, tarkka-ampuja puussa, Simo Hä-hä-hä-häyhä, Valkoinen Kuolema. Joo, Venlushkalle kun tuon kertoo, niin tulee kauheet lähitaistelut, khihihi...
- Aika infantiilia mennä haastamaan ulkomaalaisille riitaa toisen maailmansodan traagisiin kauheuksiin vedoten.
- Riitaa? Enhä mie riitaa. Vasili on vanha sambomies. Putinin kanssa saman urheilukoulun käynyt. Ainakin väittää. Vasilin kanssa otetaan normipainit. Nilkasta kiinni ja äijä laiturilta järveen. Sitten juostaan kannon ympäri ja leikitään maatalouskoneita. Vasili on sturmoviikki ja mää ole mersu. Kattokka poja! Ja sitten väsyy sankarit ja Olga meille blinejä paistaa. Muurikassa. Ja Verushka lausuu runoja. Hää o kansakoulunopettaja. Osaa Pushkinit ja Tolstoit ja Ahmatoovat.
- No, jos me sitten niitä mansikoita. Hui kauheaa, minä ihan pelästyin, että tuo variksenpelätin lähti kävelemään!
- Kai se nyt lähti. Pakko välillä jaloitella. Ei kai kukaan jaksa ihan paikallaan seistä koko päivää. Kuumassa auringonpaisteessa. Musta säkki päällä.
- Mitä te tarkoitatte? Onko siellä ihminen sisällä?
- No se on ainoa homma, mitä paikallinen työvoimatoimisto keksi perinneasuiselle musliminaiselle. Aika kekseliäitä ovat kyllä, se täytyy myöntää.
- Tämähän on kauheaa! Tarkoitatteko te, että te olette säkittänyt tummaihoisen ja laittanut hänet variksenpelätiksi?!
- Itsehän se sinne säkkiin meni. Ja ihan vaaleaihoinen se on. Riikka-Piia. Tai siis Aisha, nyt kun se on islamiin kääntynyt. Yleensä meillä on suomalaiset myyntihommissa, kun osaavat kieltä, mutta Aisha ei saa puhua vääräuskoisille. Työvoimatoimisto sitten keksi, että sehän voi olla variksenpelättinä. Työllistämistuella. Enhän minä omasta pussistani tuollaisesta kellekään maksaisi. Ja tummaihoisiahan ei näihin poimintahommiin saa rahallakaan. Ei ole neekerin hommaa, sanovat. Orjuuden kauhea muisto päällimmäisenä koko ajan mielessä: puuvillapellot, polttava aurinko, ruoska, rommi, sodomia... ymmärtäähän sen.
- Tämä on kyllä aika erikoinen mansikkatila... Mutta mitäs ne mansikat sitten maksavat?
- Ei ne mitään maksa. Tuosta rivistä kun poimitte noita, mitkä on jo vähän ylikypsäksi menossa. Niitä ei voi huomenna myydä kuitenkaan. Mutta kyllä niitä vielä kelpaa popsia. Ja hilloa keittää. Mansikkahillo on hyvää lettujen kanssa. Tai ryssät sanoo niitä blineiksi. Siis lettuja. SAA HILLOO ILLALLAA!!
- Älkää nyt huutako. Voi kauheaa, nyt se variksenpelätin kaatui ja makaa tuolla nelinkontin pylly pystyssä.
- No Riikka-Piia, tai siis Aisha, aina erehtyy luulemaan rukouskutsuksi, kun minä huutaa rääkäisen. Kiva vähän kiusata. Riikka-Piia ei ole ihan niitä kylän fiksuimpia, tai mitä nyt luulisitte, jos vapaaehtoisesti säkkiin pukeutuu. HEI AISHA, mee kotiin jo, kyllä ne tunnit on jo täynnä!
- Te olette kyllä ilkeä ihminen. Ei toista saa tuolla tavalla kiusata.
- Hösh, hösh... Nyt rientää ugrin surumielinen sielu jo savusaunan leppeisiin löylyihin. Ja siellä matushka, dievushka, verushka ja liebushka jo vartoo. Ta-ra-rai-rai-rai, kuka täällä ryssää puhuu... no sehän on Valkoparraton Tampereelta, syö rautaa ja paskantaa kettinkiä. Lunkut, lunkut, poliati lunkut...
Mutta poimikaa siitä vaan vapaasti mansikkaa! Hösh, hösh...