Muhamed pelastaa Suomen

- Kuule sie vänskä, mis sie tarvit oikein pahaa miestä, täs siul o sellane.
Muhamedin rehvakkaat sanat pyrkivät hieman naurattamaan vänrikki Puumalaista.
- Missäs te tuollaista puhetta olette oppinut?
- Ka Joutsenosha mie. Mie olin siel kolme vuotta pakolaiskeskuksessa kun pit Karjalan plikoilta pilluloita vongata. Vaik onha miul omakii vaimo raskaana Mogadishussa khatia leikkaamassa. Mut sielt Joutsenost tää murre miul tarttu.
- En minä teidän murrettanne tarkoittanut, vaan noita puheita pahuudesta.
Vänrikki Puumalainen oli pienestä pitäen ehdollistettu ajattelemaan, että maahanmuuttajat ovat täysin kykenemättömiä minkäänlaiseen pahuuteen, ihmisten vahingoittamisesta tai tappamisesta puhumattakaan. Siksi hänestä oli hämmentävää nähdä kebabkenttäkeittiön apumies Muhamed edessään seisomassa ase kädessä.
- Mie oon enemmän rättipäitä tappant ko sie oot ikäns nähnytkää, tokaisi Muhamed rehvakkaasti. Laps'soturloita, näetsen.

Takavasemmalla seisoskeli joukko Jalkaväkirykmentti 88:n miehiä, joiden rintamaosuudella linja oli alunperin pettänyt. JR88:n klanipäät vitsailivat keskenään, eivätkä tuntuneet pitävät toisten somalien tappamista mitenkään erityisenä syntinä taikka saavutuksena Muhamedille.

Puumalainen muisteli, miten Multikultin palvontatilaisuuksissa oli aina korostettu, että maahanmuuttaja on perisynnistä vapaa ja lähtökohtaisesti kykenemätön tekemään toiselle ihmiselle mitään pahaa. Puumalainen oli käynyt palvontatilaisuuksissa mielellään, sillä Multikultin ylistyskuoron johtajana hän oli aina saanut palvontatilaisuuksien jälkeen ituhippitytöiltä pillua, vaikkei mikään erityisen kaunis poika ollutkaan. "Siinä vaan rapina kävi puskassa kun Riikka-Piialta tikkejä ratkottiin. Lihamiekalla!" oli Puumalaisella tapana rehennellä komentokorsulla. Omalle joukkueelleen puhuessaan hän käytti mielellään vähän miehekkäämpää kieltä, jaksaen aina muistuttaa pojille, että "kyllä se umpeenneulottu aina tiukempaa on. Ja se on raakaa peliä kun multikultit nai: siinä joogakusi haisee ja balalaikka soi." Puumalainen tiedosti kyllä puheenpartensa karkeuden, mutta toisaalta hieman populististen ilmausten käyttäminen oli aivan paikallaan haluttaessa luoda positiivisia mielikuvia kansan syvien rivien kehittymättömiin ja kankeisiin mieliin. Ja oikealla asiallahan tässä oltiin. Nyt oli Puumalaisesta tullut miestensä johtaja, ja vastuu painoi ankarana hänen kapeilla harteillaan. Johtajan vastuu. Hyvän johtajan on kyettävä ottamaan vastuu, tekemään nopeita päätöksiä, olemaan miehilleen esikuvana. Jos johtaja rakastaa miehiään, miehet rakastavat johtajaansa. On tehtävä päätöksiä, ei saa jäädä tuleen makaamaan, ei saa jäädä tuleen makaamaan...

- Niin että menenkös minä sitten, keskeytti Muhamed.
- Mistä te tuon aseen olette saanut, havahtui vänrikki Puumalainen. Maahanmuuttajathan ovat aseettomassa palveluksessa.
- Komppanian hevosmieheltä.
Komppanian hevosmies, vanha ja muodottoman lihava ruma nostomies huohotti Puumalaisen vieressä alahuuli väpättäen. Tavallisesti tämä säälittävä ihmisen irvikuva oli suuna ja päänä, aina repimässä leukojaan koettaen kehittää huonoa huumoria asiasta kuin asiasta, mutta nyt tilanteen vakavuus oli vetänyt jopa hevosmiehen hiljaiseksi. Tärisevien töröhuulten välistä kuului hädin tuskin sanat:
- Luota siihen. Kyllä ne tappaa osaavat...
- Jumal-lauta, nostomies reino! Tässä ei nyt kaivata mitään vihanlietsontaa eikä multikultin vastaista propagandaa.
Vänrikki Puumalainen katsoi inhoten hevosmiehen vastenmielisen lihavia kasvoja, joilta heijastui pelko. Mutta oli mahdoton sanoa, pelkäsikö hän enemmän ryssää vai edessään ase kädessä seisovaa kebabkenttäkeittiön apumiestä.
Puumalainen siirsi katseensa Muhamedin kauniin ruskeisiin silmiin. Muhamedin katse oli niin kaunis, luottamusta herättävä, vakaa mutta kuitenkin täynnä voimaa. Olisiko tässä mies, joka voi pelastaa Suomen?
- Hyvä on. Menkää ketjun päähän oikealle. Siellä se vaarallisin paikka on. Yrittävät koukata. Ottakaa muutama mies mukaanne.
- Mie mittään muutamaa miestä, mutta lähe sie hevosmies miulle lippaan lattaajaksi. Sikäls ko mie lasetan, sikäls sie täyttelet lippaloita. No, kyl sie tiijät.
Reippain askelin lähti Muhamed matkaan, lohduttaen Puumalaista vielä rohkeilla sanoillaan:
- Kuule sie vänskä, se on silviisi, että jos sie rupiat periks antamaa, nii kylhä sie saat juosta vaik Tenojoel asti. Mut jos sie et anna periks, niin eihän hyö tänne pääse hittoloillakaan. Se on tää puolustussovan ratekia.


_______________
Jos Suomi vielä joskus joutuu tavanomaiseen sotaan, mitä en kylläkään usko, niin on lohdullista tietää, että maassamme on paljon miehiä, joilla on vankka omakohtainen kokemus siitä, miten ihmiseltä otetaan henki pois AK47-rynnäkkökiväärillä. Löytyisikö ratkaisu Suomen siivoojapulaan Kongossa työskentelevistä Interhamwe-joukoista. Nämä etnisiin puhdistuksiin erikoistuneet hutu-siivoojat edustavat oman alansa erikoisosaamisen ehdotonta huippua: he osaavat muun muassa joukkoraiskauksen jälkeen ampua raiskatun naisen vaginaan siten, että uhri useimmiten jää henkiin, tosin loppuiäkseen vammautuneena. Tätä sairasta juttua minä en keksinyt itse: ohessa linkki Newsweekin artikkeliin.