Entisistä taustoista

Otsikon kirjoitusvirhe on tahallinen. Tällä kertaa haluaisin kritisoida sitä, että Suomessa on päädytty kriminalisoimaan henkilön etnisen taustan tai rodun esille tuominen eri yhteyksissä. Tarvitaanko tällaista lainsäädäntöä todella, ja mihin sillä oikein pyritään? Haluaisin myös hämmästellä viime aikoina yhä kummallisempia piirteitä saanutta roduttomuushysteriaa. Vaikka eri rotujen perinnölliset erityispiirteet ovat kenen tahansa silmin selvästi nähtävissä, rotuja ei virallisen monikulttuurisen näkemyksen mukaan saa olla olemassa.

Monikulttuurin puolestapuhujat (kuten esimerkiksi vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen Poliisi-lehdessä) ovat usein sitä mieltä, että rotujen olemassaolon tai rotujen / kulttuurien välisten älykkyyserojen myöntäminen johtaisi automaattisesti siihen, että tietyt rodut menettäisivät ihmisarvonsa, jolloin tietyillä toisilla roduilla olisi velvollisuus tehdä heille jotakin kamalaa. Mutta eihän se niin mene. Minusta ajatuskin siitä, että jonkun ihmisarvo riippuisi hänen rodustaan tai älykkyydestään on varsin kummallinen. Tyhmiä yksilöitä on sitäpaitsi ollut kaikkina aikoina kaikissa roduissa. Ei se tyhmyys mikään häpiä ole, vaikka se joskus tekeekin kipiää. Eikä se missään tapauksessa mitätöi kenenkään ihmisarvoa tai perusoikeuksia.

Älykkyystutkijat ovat yleisesti sitä mieltä, että japanilaiset ovat yksi maailman älykkäimmistä roduista / kulttuureista / kansakunnista. Japanilaisten keskimääräinen älykkyys on mm. korkeampi kuin suomalaisten. Tämän sanominen on vielä toistaiseksi laillista. Tutkimustulokset japanilaisten älykkyydestä vastaavat myös omaa henkilökohtaista näkemystäni ja kokemuksiani japanilaisista. Japanilaiset ovat älykkäitä, ystävällisiä, kohteliaita, hillittyjä, rauhallisia, huumorintajuisia ja mukavia. Kaikin tavoin miellyttäviä ihmisiä, joiden tekniset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset saavutukset ovat vertaansa vailla. Erityisesti minuun vetoaa japanilaisten naisten kauneus, heidän sirot kasvonpiirteensä, nöpönenänsä, hoikat mutta aistikkaat lantionsa ja pienet kapeahuuliset suppusuunsa, jotka saavat ajattelemaan, että olisin valmis tekemään mitä vain (vaikka vähän maksamaan) päästäkseni suorittamaan tiettyjä fyysisiä yhteensopivuusmittauksia.

Tuollaisten myönteisten ja positiivisiksi katsottavien seikkojen sanominen japanilaisista ei kuitenkaan kuulu sivistysvaltioon. On nimittäin olemassa monikulttuurinen käänteistulkinta, jonka mukaan tuossa ylläolevassa tekstissä solvattiin tiettyä rotua (tai rotuja). Monikulttuurisen käänteistulkinnan mukaan tuo teksti pitää lukea siten, että on olemassa rotu, joka on ikäänkuin japanilaisten vastakohta. Rotu, jonka edustajat ovat tyhmiä, epäystävällisiä, vihamielisiä, äänekkäitä, agressiivisia, helposti loukkaantuvia tosikkoja ja tylyjä. Kaikin puolin epämiellyttävää väkeä, joiden tekniset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset saavutukset ovat täyttä paskaa. Joiden naisten rumuus on minun mielestäni erityisen vastenmielistä, heidän karkeat kasvonpiirteensä, perunanenänsä, ällöttävät hehtaariperseensä ja suuret turpeahuuliset suunsa, joihin en työntäisi pikku piliäni vaikka vähän maksettaisiin.

Mutta eihän siinä niin sanottu. Ei sanottu.

Ja jos joku lukee japanilaisista kirjoittamani tekstin monikulttuurista käänteistulkintaa käyttäen, niin haluan korostaa, että se tulkinta on olemassa vain lukijan omassa vääristyneessä mielessä.

Koska Oikeasti Monikulttuurisessa Suomessa japanilaisten kehuminen tulee sattuneesta syystä olemaan rangaistava teko, käytän tässä tilaisuutta hyväkseni listatakseni japanilaisen kulttuurin hienoja puolia, kun se vielä on laillista. Teeseremonia, kirsikankukat, kivipuistot, upeat samuraimiekat. Tamagotchit ja seppuku. Ja suurin todiste japanilaisten kansallisesta älykkyydestä on mielestäni se, että Japani on aina harjoittanut hyvin maltillista ja kontrolloitua maahanmuuttopolitiikkaa.

Etnisen taustan mainitsemisen kokeminen solvauksena onkin sitten vieläkin monimutkaisempi asia. Itse olen ylpeä suomalaisuudestani ja Suomen kansan ja kulttuurin saavutuksista. Tämä ylpeys ei tarkoita sitä, että tuntisin pakottavaa tarvetta halveksua jonkin muun kansan saavutuksia tai mennä lyömään jonkin muun kansan edustajaa kepillä päähän. Ei tarkoita. Mutta toki se tarkoittaa sitä, että en suostu katsomaan sivusta, kun suomalaisuutta halveksitaan tai kun suomalaisia hakataan kepillä päähän.

Minua te ette voi loukata sanomalla minua suomalaiseksi, valkonaamaksi, punaniskaksi, ugriksi, mongoolilärviksi tai juntiksi. Minä olen sovussa näiden ominaisuuksien kanssa, ja osa niistä on minun mielestäni itse asiassa ihan kunnioitettavia ominaisuuksia. Sianvärinen ihoni on minusta kaunis, sekä talvenkalpeana että kesäisen ruskettuneena. Siinä ei ole mitään häpeämistä. Punaniskani on vankka, eikä helposti taivu kumartelemaan vääriä jumalia, vaikka sitä usein yritetäänkin nujertaa. Ugrilainen surumielisyys on kantavin luonteenpiirteeni, ja ne silmäkulmien mongolipoimut johtuvat nimenomaan geeniperimästä. Te ette voi loukata minua puhumalla luterilaisesta työmoraalista, koska se on mielestäni hieno asia, vaikken enää luterilainen olekaan. Te ette voi loukata minua kutsumalla minua saastaiseksi sianlihamakkaran syöjäksi ja kossuntissuttelijaksi, koska siitä minulle tulee mieleen vain ihana, lämmin kesä. Te ette voi loukata minua sanomalla, että japanilaiset ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin suomalaiset, koska minun henkilökohtaisen kokemukseni mukaan asia todellakin on juuri niin.

Kiellän ehdottomasti ketään soveltamasta monikulttuurista käänteistulkintaa yllä olevaan kappaleeseen.

Mutta ihmettelen silti syvästi, että mikä siinä etnisen taustan mainitsemisessa on niin kamalaa, että se on pitänyt Suomessa oikein lailla kieltää.