23.2.12

Työntekijä tarvitsee erityistä herkkyyttä

Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista suurin osa on kokenut väkivaltaa, mutta vastaanottokeskuksissa siihen puututaan vaihtelevasti.

Maahanmuuttajanaisia auttava Monika-Naiset liitto on kouluttanut työntekijöitä tunnistamaan ja auttamaan väkivallan uhreja. Kolmivuotisessa hankkeessa olivat mukana Kotkan, Kemin, Rovaniemen, Oulun, Joutsenon ja Kajaanin keskukset.

"Huomattiin, että väkivaltatyö oli jäänyt satunnaisten työntekijöiden harteille, vaikka sen pitäisi olla rutiinikysymyksiä", kertoo liiton projektipäällikkö Nnenna Allinen-Calderon.

Koulutuksen lisäksi käytännön työhön on laadittu käsikirja, jossa opastetaan esimerkiksi, millaisia kysymyksiä voi esittää ja mihin uhrit voi ohjata. Turvapaikanhakijoille on tuotettu eri kielillä materiaalia uhrin oikeuksista ja palveluista Suomessa.

Väkivallasta puhuminen koetaan usein vaikeaksi.

"Työntekijä tarvitsee erityistä herkkyyttä", Allinen-Calderon sanoo.

Hanketta rahoitti Euroopan pakolaisrahasto.

21.2.12

Äärilaidasta toiseen?

Aamulehti otti tänään pääkirjoituksessaan vahvasti kantaa somalien perheenyhdistämisiin:
Muutos on todella raju: tänä vuonna Maahanmuuttovirastoon on tullut viisi perheenyhdistämishakemusta, kun viime vuonna niitä pukkasi parin sadan kuukausivauhtia.

Etenkin maassa asuvat somalit ovat nostaneet kätensä pystyyn. .. [itkua siitä, että kun aikaisemmin anomukset saattoi tehdä kaikkien todellisten ja keksittyjen perheenjäsenten puolesta Suomessa, nyt jokaisen tänne pyrkivän on allekirjoitettavat anomus henkilökohtaisesti]

Edelleenkin sisäministeriössä katsotaan, että Suomen ulkomaalaispolitiikka on eurooppalaisittain vapaamielistä. (AL 20.2.) Hallitusohjelman mukaan sitä voidaan vielä kiristää edellyttämällä, että perheenkokoaja pystyy elättämään tänne muuttavat.

Pitkään maahanmuuttopolitiikan porsaanreikiä katsottiin läpi sormien, ja kun asiaan viimein puututtiin, viisari näyttää heilahtaneen toiseen äärilaitaan. Sellainen on huonoa politiikkaa.

Olen liikuttavan yhtä mieltä Aamulehden pääkirjoitustoimittajan kanssa siitä, että Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut luokattoman huonoa, eikä parannusta ole juurikaan näkyvissä, vaikka somalien perheenyhdistämishakemusten tulva onkin hetkeksi tyyntynyt.

Siitä voidaankin sitten olla montaa mieltä, että onko viisari nyt heilahtanut toiseen äärilaitaan.

Jos tarkastellaan maassamme viimeiset 20 vuotta harjoitettua turvapaikkapolitiikkaa, on helppo nähdä, että se on todellakin edustanut yhdenlaista äärilaitaa äärimmäisessä suvaitsevaisuudessaan, sinisilmäisyydessään ja vahingollisuudessaan.

Käytännössä jokainen, joka on tullut Suomeen ilmoittaen olevansa Somaliasta (ja muista vastaavista maista) ja hakevansa turvapaikkaa on saanut jäädä Suomeen veronmaksajien elätettäväksi elämänsä loppuun saakka. Jos ensimmäinen hakemus on jostain syystä hylätty, veronmaksajien rahoittama lakimiesarmeija on käynnistänyt loputtoman valituskierteen, jotta hakija saisi lopulta jäädä Suomeen. Veronmaksajien rahoilla on kustannettu Pakolaisneuvonta ry:n ja monien vastaavien turvapaikkabisneksellä itsensä elättävien järjestöjen toiminta. Edes kaikkein törkeimpiin rikoksiin Suomessa syyllistyneitä turvapaikanhakijoita ei ole palautettu Somaliaan noin kolmea poikkeusta lukuunottamatta. Näistäkin poikkeuksista yhdestä Hesari teki kuukausikaupalla jatkuneen nyyhkyartikkelien sarjan. Monet "turvapaikanhakijat" ovat tulleet Suomeen ilman papereita tai väärennetyllä henkilöllisyydellä, mutta sen ei ole annettu haitata heidän ihmisoikeuttaan saada oleskelulupa ja valtavat summat sossurahaa. Oleskeluluvan saaneilla on ollut mahdollisuus tuoda myös perheensä Suomeen Kelan lihapatojen ääreen. Lentomatkat on maksettu suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Mietitäänpä hetken, mitä tapahtuisi, jos Suomen turvapaikkapolitiikka todellakin heilahtaisi toiseen äärilaitaan siitä mitä se on viimeiset 20 vuotta ollut:

Kaikki Suomessa oleskelevat henkilöt, joiden voitaisiin epäillä tulleen Suomeen turvapaikanhakijoina Somaliasta tai sen lähialueilta minkä tahansa kolmannen maan kautta palautettaisiin Somaliaan perheineen. Asiaa hoitamaan perustettaisiin Maastamuuttovirasto ja lukuisia kansalaisjärjestöjä, kuten Palautusneuvonta ry, joille annettaisiin runsaasti valtion tukea. Paluumuuttoa hoitamaan perustettaisiin valtion reilusti rahoittamia humanitaarisia logistiikkakeskuksia, jotka annettaisiin hämäräperäisten liikemiesten hoitoon, jotta kokoomuskin saataisiin kannattamaan tätä paluumuuttohanketta. Jos joku rohkenisi esittää, että jotain tiettyä somalia ei välttämättä tarvitsisi palauttaa kotimaahansa, hänen kimppuunsa lähetettäisiin valtion maksama lakimiesarmeija, joka tekisi kanteluita ja valituksia kaikkiin oikeusasteisiin niin kauan, että ko. henkilö varmasti saadaan pois Suomesta. Ja palautettavat henkilöt joutuisivat tietenkin korvaamaan kaikki palauttamisestaan aiheutuvat kustannukset täysimääräisesti.

Voimme siis havaita, että nyt tehdyt minimaalisen pienet tiukennukset ovat vielä kaukana "äärilaidoista" tai "heilahduksista". Kuten sisäministeriökin toteaa, Suomen ulkomaalaispolitiikka on eurooppalaisittain vapaamielistä.
(AL 20.2.) Selvitysryhmää johtava sisäministeriön maahanmuutto-osaston hallitusneuvos Annikki Vanamo-Alho korostaa, että Suomen linja on poliitikkojen omissa käsissä. EU ei painosta suuntaan eikä toiseen.
- Kansainväliset velvoitteet jättävät paljon pelivaraa joko kiristää tai löysentää. Pelivaraa on molempiin suuntiin reilusti.
Kyse on pohjimmiltaan siitä, millaisia maahanmuuttajia Suomeen halutaan: sellaisia, jotka ovat taakaksi vai sellaisia, jotka ovat hyödyksi. Ja kuinka monta.

Ehkä olisi hyvä kysyä tätä asiaa Suomen kansalta.

Jaa Facebookissa