27.6.08

Suomi antaa ihmisoikeudet kaikille maailman apinoille

Espanjan parlamentin ympäristövaliokunta on päättänyt antaa Espanjan ihmisapinoille ihmisoikeudet. Monet tarkkailijat pitävät tätä poliittisena vastalauseena Italian äärioikeistoryhmien harjoittamaan uuteen, tiukentuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan.

Suomalaispoliitikot aikovat tapansa mukaan viedä tämän ajatuksen vielä pari askelta pidemmälle. Europarlamentaarikko Satu Hassin tekemän aloitteen mukaan Suomi aikoo myöntää ihmisoikeudet kaikille maailman apinoille. Hassin mukaan tässä tullaan soveltamaan samanlaista logiikkaa kuin Suomen päästökauppaneuvotteluissa.

- Ihmisoikeuksien suhteen vallitsee nyt sama tilanne kuin päästöoikeuksien kanssa. Väestöräjähdyksen takia ihmisoikeuksia ei kerta kaikkiaan riitä kaikille, kertoo Hassi.

- Päästöoikeuksista neuvoteltaessa Suomi otti sen linjan, että koska Suomi oli jo ennen neuvotteluja hoitanut teollisuutensa vähäsaasteiseksi, globaalin tasavertaisuuden nimissä oli oikeudenmukaista, että Suomi luovutti omat päästöoikeutensa niiden maiden hyväksi, jotka olivat jatkaneet surutonta saastuttamista.

- Tässä apinaoikeuskysymyksessä tehdään samalla lailla, Hassi jatkaa. Koska väestönkasvu ei ole Suomessa ongelma, suomalaisten ihmisoikeudet on nyt globaalin oikeudenmukaisuuden nimissä hassattava muille, koska kehitysihmiset ovat viimeisten 50 vuoden ajan lisääntyneet kuin viimeistä päivää. Ja se viimeinen päivä alkaa olla lähellä. Ihmisoikeuksia ei enää riitä kaikille.

Hassi vahvistaa, että hänen lakiesityksensä mukaan suomalaisten ihmisoikeudet siirretään kaikille maailman apinoille. Kaikkien suomalaisten ihmisoikeuksia ei tietenkään poisteta. Esimerkiksi uussuomalaisten ihmisoikeuksia ei kaikkien hyvin ymmärtämistä syistä tulla poistamaan. Samaten ihmisoikeudet jäävät muun muassa poliitikoille ja virkamiehille, jotta heidät voitaisiin jatkossakin valita korkeisiin EU:n ja YK:n virkoihin.

- Eihän näihin hommiin ketä tahansa apinaa voida laittaa, naurahtaa Hassi. Kuka silloin valvoisi suomalaisten etuja?

Myös erityisen tärkeissä ihmisoikeustehtävissä toimivat henkilöt, kuten Vapaa liikkuvuus -verkoston jäsenet ja Amnestyn feissarit tulevat jatkossakin säilyttämään ihmisoikeutensa.

- Näin se on. Suomi kuuluu kaikille ja suomalaisten ihmisoikeudet kuuluvat kaiken maailman apinoille, vahvistaa Vapaa liikkuvuus -verkoston Tapio Laakso.

Toimittajamme kävi haastattelemassa myös tyypillistä suomalaista miestä, jonka ihmisoikeudet nyt sitten uuden lain myötä siirtyvät Gogo-nimiselle gorillalle. Mitä mieltä Arska, 45, Tesomalta on siitä, että hänen ihmisoikeutensa annetaan Gogolle?


- No ihan vitun paljon mieluummin tolle kuin sille naapurin mölyapinalle, Arska tuhahtaa. Vittu sitä meteliä kun se käy kaks kertaa viikossa huudattamassa kakkosmuijaansa tossa seinän takana. Bemari tulee pihaan keskellä yötä. Ja sossu maksaa.

Myös Arskan avovaimo Mellu suhtautuu suvaitsevaisesti apinoiden saamiin ihmisoikeuksiin. Hän yhtyy toimittajan näkemykseen, että äskeisten kommenttien jälkeen ihmisoikeudet eivät enää Arskalle kuuluisikaan.

- Siis mitä sä kysyit, vahvistaa Mellu.

Mellu on myös sitä mieltä, että Gogo, joka on vanha hopeaselkä ja laumansa ehdoton johtaja olisi paljon parempi mies kuin avovaimoaan rutiininomaisesti pahoinpitelevä ja tappava Arska. Tai kuten Mellu omin sanoin leikillisesti kiteyttää:

- Joo joo. Joks mä kohta saan sen mäyräkoiran, minkä sä lupasit?

Suomessahan ei perinteisesti ole ollut lainkaan apinoita Korkeasaaren ulkopuolella, joten uusien kunniakansalaisten massamaahanmuuttoon liittyvä väestörakenteen muutos tulee todellakin tuomaan piristävää uutta väriä katukuvaan.

- Ihmisoikeuteen liittyy hyvin kiinteästi oikeus muuttaa Suomeen nauttimaan ihmisoikeudestaan, vahvistaa entinen vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää.

- Miten muuten uudet ihmisoikeuden nauttijat voisivat nauttia ihmisoikeudestaan, jos he eivät muuttaisi Suomeen asumaan? Eihän ihmisoikeuksia voida siirtää maasta toiseen, Suurpää selventää.

Apinoiden joukkomaahanmuuttoa koordinoimaan on tarkoitus luoda uusi 800 juristin supervirasto, joka saa omat poliisivoimat, itsenäisen syyte- ja tuomiovallan, raskaan kuljetuslentolaivueen sekä kaksi suojahävittäjälentuetta. Tämän uuden kädellisvaltuutetun toimiston johtoon siirtyy entinen vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää.

- Tarkoituksenamme on käynnistää valtava ilmasilta, joka kuljettaa Suomeen noin 500 000 apinaa vuodessa. Meidän on muodostettava Suomeen elinvoimainen gorillavähemmistö, sisäsiittoinen orangivähemmistö sekä veikeä simpanssivähemmistö, koska nämä ovat Suomesta tähän asti kokonaan puuttuneet. Lopullisena tavoitteena on tietenkin ihmisapinaenemmistön luominen Suomeen, jolloin Suomesta tulee oikea ihmisapinaoikeuksien suurvalta.

Suurpää ei näe ongelmaa siinä, etteivätkö apinat haluaisi muuttaa kotiviidakoistaan kylmään ja kalseaan Suomeen.

- Kyllä niitä pitää nyt saada tänne vaikka väkisin, Suurpää tähdentää. Muutenhan koko supervirasto olisi turhaan perustettu ja kymmenet tuhannet kotoutumiskoneistossa työskentelevät ihmiset jäisivät työttömiksi. Ja emmehän me sellaista voi suvaita, kihertää Suurpää.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on ylistänyt hanketta todeten, että tämä on juuri sellaista suomalaisuuden epädramatisointia, jota hän on koko uransa ajan ajanut.

Seuraavien kymmenen vuoden aikana tapahtuvan väestörakenteen muutoksen arvellaan herättävän myös muutosvastarintaa. Niin sanottujen työperäisten maahanmuuttajien kotiuttamisessa ei pystytty hyödyntämään muiden Euroopan maiden kokemuksia, vaan kantaväestö koki joutuvansa syrjittyyn asemaan uusien tulokkaiden saadessa kaikenlaisia etuoikeuksia, mikä oli omiaan herättämään kantaväestössä epäoikeutettua kaunaa. Mutta tällä kertaa Eurabia- ja maanmuuttoministeri Astrid Thors on paljon toiveikkaampi:

- Me teemme spelin reegelit klaariksi heti: aappanoilla on ihmisoikeus, finnjääveli ei ole ihmisoikeus, selittää ministeri Thors käyttäen suomen kieltä tapansa mukaan luovasti ja merkityksiä uudentavasti.

Useimmat asiantuntijat tuntuvat kuitenkin olevan yllättävän yksimielisiä siitä, että apinat tulevat sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan paljon kivuttomammin kuin ns. työperäiset maahanmuuttajat. Tällä kertaa epärealististen odotusten ja syrjivän yhteiskunnallisen arkipäivän käytänteiden välille ei pääse muodostumaan kuilua, koska uusien kunniakansalaisten ei edes oleteta työllistyvän.

- Haasteita kyllä riittää, epäilee kädellisvaltuutettu Suurpää. Esimerkiksi banaanivaihtoehdon lisääminen ottomaatteihin tulee tuomaan alkuvaiheessa suuria kustannuksia pankeille. Ja meillähän on olemassa kokonainen kotouttamiskoneisto, jonka tarkoituksena on nimenomaan kaivaa esiin ne kotoutumisen kipupisteet.

- Myös asennekasvatukseen liittyy suuria haasteita, Suurpää jatkaa. Nyt on tullut aika tehdä uussuomalaisille kerta kaikkiaan selväksi, että maassa eletään maan tavalla. Uussuomalaistenkin on tietyissä asioissa opittava kunnioittamaan suomalaista kulttuuria. Esimerkiksi uuskädellisten kunniakansalaistemme aivojen syöminen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.

Uudet ihmisoikeuksien nauttijat ovat pääsääntöisesti suhtautuneet hyvin positiivisesti ajatukseen Suomeen muuttamisesta. Juuri apinanhakumatkalta Afrikasta palannut maanmuuttoviraston Mervi Virtanen kertoo, että Gogo kuunteli hyvin kiinnostuneena, kun Mervi kertoi hänelle kädellisten oikeuksista Suomessa.

- Kun näytin Gogolle kädellisvaltuutetun valokuvaa, Gogo takoi innoissaan rintaansa. Gogo on niin komea ja miehekäs. Se hopeainen ihanan pehmeä turkki. Grrr....

10.6.08

Hurmaava joukkoitsemurha

http://www.africancrisis.co.za/Article.php?ID=28400&

Väki oli kerääntynyt hiekkakuopalle, kuten aina kuumina kesäpäivinä, jolloin lähiön betoniseinien sisällä pienissä huoneissa oli tukahduttavaa. Aurinko paistoi suoraan taivaalta, mutta pieni tuulenviri viilensi hiukan.

Jo viikkoja jatkunut painostava ukkoshelle oli kaksi päivää sitten vihdoinkin purkautunut kovaksi mutta lyhyeksi ukkoskuuroksi, joka oli pyyhkäissyt lähiön yli katkaisten sähköt ja huuhdellen monen viikon tupakantumpit ostarin pihalta viemäreihin. Tunnelma oli jotensakin helpottunut. Melkein juhlallinen.

Miehet olivat rakentaneet rannalle risunuotioita, joissa grillattiin makkaraa. Pikkupojat kilpailivat siitä, kuka uskaltaa hypätä palavan nuotion yli, ja vähän isommat painiskelivat. Joku oli tuonut radion. Pikkutytöt tanssivat hiekalla paljain varpain keijukaistanssia Indican uusimman hitin tahdissa.

Ne, joilla oli oma auto, olivat hakeneet keskustan kaupoista mäyräkoiria ja popcornia. Kebab-Jusukin oli tullut tuomaan neljä pizzaa Ranelle. Rane oli muurari, joka kävi pimeissä hommissa. Siksi Ranella oli aina käteistä. Aina välillä kaikkien katseet suuntautuivat ylös louhoksen harjalle, josta avautui jyrkkä äkkiputous alas vanhaan sorakuoppaan.

- He he, tämä hyvä juttu, sanoi Kebab-Jusu katseltuaan hetken, mitä louhoksen huipulla tapahtui. Älkkä sano mitän!
- No ei varmasti sanota, röhähti Rane, jolla oli tänään käteistä, mäyräkoiria, neljä pizzaa ja paljon ystäviä.
- Äläkä sinäkään sano mitään, jatkoi Rane hiestä kiiltelevää mahakumpuaan taputellen.

Abdi, joka oli seissyt jo kolme tuntia louhoksen jyrkimmän kohdan harjalla, huusi varmaan kymmenennen kerran, että hän on lopullisesti kyllästynyt suomalaisten rasismiin ja jatkuvaan sortoon ja syrjintään ja ihmisoikeuksiensa loukkauksiin. Hän korosti, että jos tilanteeseen ei tulisi nyt heti muutosta, hänelle ei jäisi muuta mahdollisuutta kuin turvautua epätoivoisiin tekoihin.

Alhaalla rannalla kaikkein lähimpänä kalliojyrkännettä seisovat klanipäät huutelivat Abdille, että kannattaisi pikku hiljaa panna toimeksi, ettei jää pelkäksi puheeksi, kuten Abdilta oli tupannut heidän mielestään vähän kaikki muukin jäämään. Vastaukseksi Abdi huusi, että hän on hyvin stressaantunut ja ihan aikuisten tosissaan, mihin luupäät karjuivat, että niin hekin ovat aivan vitun tosissaan.

Ja silloin Abdi hyppäsi. Kuin uhmatakseen. Ihmiset rannalla hiljentyivät kuin iskusta ja jäivät tuijottamaan hämmentyneinä. Mutta putoamiskohta oli kallion takana. Sinne ei näkynyt. Sitten hyppäsi jo toinen. Ja kolmas. Iso musta säkki avautui ilmavirrassa, mutta se ei paljon hiljentänyt painavan hyppääjän vauhtia. Hyppääjiä tuli aina vain lisää.

Klanipäät alkoivat kannustaa. Aina kun uusi hyppääjä tuli jyrkänteen laidalle, nahkatukkajengistä kuului valtava huuto: "SIEG!" Ja kun hyppääjä hyppäsi, klanipäät seurasivat hypyn kaarta yläviistoon nostetulla oikealla kädellään ja karjuivat yhteen ääneen "HEIL!"

Seuraavaksi jyrkänteen laidalta lennähti pieni musta säkki, mutta tuulenpuuska tarttui siihen ja kantoi sen vahingoittumattomana hiekalle louhoksen toiselle puolelle kuin pienen maijapoppasen. Katsojat taputtivat. Tunnelma vapautui. Pikkupojat kilpailivat siitä, kuka uskaltaa kävellä paljain jaloin melkein sammuneen makkaranuotion hiilillä. Pikkutytöt tanssivat jälleen. Ylhäältä louhoksen reunalta hyppääjä toisensa perään singahti alas. Rane repi uuden mäyräkoiran auki ja tarjosi kaikille. Ranella oli tänään ystäviä. Kotiryssä Leonid alkoi opettaa pikkupojille, miten tanssitaan ripaskaa tulisilla hiilillä. Jos tanssi oikein nopeasti, hiilet eivät ehtineet polttaa yhtään. Naiset ottivat bikinien yläosan pois ja antoivat auringon lämmittää vaaleanpunaisia rintojaan.

Auringon alkaessa vaipua kalliojyrkänteen taakse hyppääjiä oli ollut jo niin monta, että kukaan ei enää jaksanut laskea. Kukaan ei ollut tiennyt niitä niin paljon olevankaan. Edes nahkatukat eivät enää jaksaneet kannustaa jokaista hyppääjää. Ainoastaan nähdessään tutun naaman he saattoivat enää riehaantua SIEG HEIL -huutoonsa.

Keltainen pakettiauto, jonka kyljessä luki isoilla keltaisilla kirjaimilla OTTO ajoi parkkipaikalle. Väsyneen näköinen sähkömies kapusi ulos autosta, kiskoi työhaalarit pois päältään ja löntysteli rantaa kohti pelkissä boxereissa.

- Ne linjat on nyt sitten korjattu. Johan ne kaksi päivää olikin poikki. Nyt toimii taas automaatit ja visaelektronit, huikkasi sähkäri rannalla istuville.
- HYSSSS, sähisivät ihmiset. Älä huuda.
- Mikäs karnevaali täällä on menossa? Vissiin venetsialaiset, kun on leijanlennätystä ja pellehyppyjä. Mutta kukas sen tarran oli siihen automaattiin liimannut? Ei ole oikein asiallista menoa sellainen.
- HYSSSSSSS!!! Älä saatana huuda. Istu alas, ota kalja ja katsotaan näytös loppuun.

_________________
Tämä novelli osallistuu myös Kustannusosakeyhtiö TEOKSEN ”Mikä ihmeen uussuomalainen?” -novellikilpailuun.

Jaa Facebookissa