29.5.07

VPM-sarjakuva

Meitä on kohdannut suuri ilo. Jussin vieraskirjastakin tuttu nimimerkki Tuumailija päätti siirtää klassisen Valkoparraton mies saa veronkorotuksen -tarinan sarjakuvamuotoon. Valkoparraton on viattomasti haravoimassa pihaansa, kun paikalle saapuu jotenkin viehkeän tutunoloinen tarkastuspartio.

Kolmiosaisen sarjakuvanovellin viimeinen osa julkaistaan perjantaina.

(Jos on vinkkejä skannausresoluution tai koon tai muun suhteen, niin kertokaa. Typerät väritykset ovat minun tekosiani. Napsauta kuvaa nähdäksesi isomman version.)



Meno senkun kovenee. Valkoturkiton alpakka yrittää vain haravoida pihaansa kaikessa rauhassa, kun tarkastusvaltuutetut kyselevät häneltä kummia.


Kolmas ja viimeinen osa. Huikean sarjakuvaseikkailun nuiva loppuhuipennus:

21.5.07

Todellinen tavoite

Sataset paukkuu. Tämä on reinoblogin 102. kirjoitus. Marraskuun puolivälin jälkeen sivuilla on käynyt yli 100 000 kävijää. SiteMeter laskee samaksi käynniksi kaikki samasta IP-osoitteesta tulevat sivukyselyt, joiden välinen aika on alle puoli tuntia. Yksittäisten vierailijoiden määrää en osaa arvioida, mutta paljonhan noita on ollut. Paljon enemmän kuin blogia pystyyn pistäessäni ajattelin. Kiitokset kaikille lukijoille.

Blogin aihepiiri lähti myös vähän eri suuntaan kuin aluksi suunnittelin. Ja hauskaa on ollut. Ainakin minulla. Joku voisi erehtyä luulemaan, että se tässä on ollut tarkoituksenakin: viaton hauskanpito. Mutta nyt satasten paukkuessa on aika paljastaa reinoblogin todellinen tavoite: reinoblog pyrkii julkisuuden avulla luomaan ja ylläpitämään nykyisen maahanmuuttopolitiikan ja monikulttuuri-ideologian vastaista asenneilmastoa.

En viitsi edes Puumalaista uhmatakseni kirjoittaa tuohon, että maahanmuuttajavastaista asenneilmastoa. Ei tässä siitä ole kysymys. Jokaiselle omilla aivoillaan ajattelevalle pitäisi olla itsestään selvää, että Suomeen tulee hyvin monenlaisia maahanmuuttajia. Tulee sellaisia, joita vastaan kenelläkään ei ole mitään. Ja toisaalta myös sellaisia, joiden maahantulon ja maassa oleskelun sallimista vastaan luulisi jokaisen järkevästi ajattelevan ihmisen olevan. Jälkimmäisestä ryhmästä käyvät esimerkiksi nämä kaiken maailman kansanmurhaajat, ryöstäjät, tappajat ja raiskaajat.

Valtaosa Suomeen tulijoista on sitten jossakin noiden kahden ryhmän välissä. Aivan tavallisia ihmisiä, jotka ovat valmiita sopeutumaan ja tekemään työtä elääkseen, jos heiltä sitä vaaditaan, mutta jotka myös helposti luiskahtavat elämään muiden rahoilla omissa porukoissaan, mikäli heille annetaan siihen mahdollisuus. Ihmisiä kun ovat.

Suomalaisilla on oikeus päättää, ketä tänne tulee ja kuinka monta. Ja myös vaatia tulijoita sopeutumaan ja elämään maassa maan tavalla. Avainasemassa tässä ovat suomalaiset poliitikot ja virkamiehet, joiden kuuluisi puolustaa suomalaisten etuja ja suojella suomalaisten turvallisuutta. Valitettavan monelta tämä velvollisuus näyttää unohtuneen. Jotkut poliitikot ja virkamiehet näyttävät toimivan häikäilemättömästi suomalaisten etuja vastaan. Suurin osa on asenteiltaan kuin 15-vuotias pissis, jolta kysytään mitä pitäisi tehdä, jotta Suomi välttäisi muissa maissa tehdyt virheet maahanmuuttajien sopeuttamisessa: "Ei mun mielest tarvi mitään oikeen, paitsi sitä rasismia sit jossain vaiheessa. Emmä oikeen tiiä mitä sille voi tehä, lisää maahanmuuttajia ja niille töitä ja sit jotain kivaa, emmätiä."

Mutta annetaan välillä puheenvuoro maahanmuuttajalle. Percy Mashaire on Zimbabwesta Suomeen tullut toimittaja ja opettaja, joka kirjoittaa Työministeriön Monitori-lehdessä otsikolla Maahanmuuton vastustus on tabu.

Mashaire toteaa, että monikulttuurisuuden vastustaminen on tosiasia, jota ei kannata hyssytellä ja siivota maton alle. "Näin valitettavasti tehdään usein, ja ongelmat jäävät ratkaisematta. Mihin on kadonnut suomalaisten yksi suuri hyve, avoimuus?" Mashaire vaikuttaa fiksulta tyypiltä ja tuntuu aidosti haluavan avointa keskustelua. Voi tietysti olla, että hän haluaa vain sellaista keskustelua, jossa ei sanota maahanmuuttajista mitään pahaa. Lisäksi minulla ja hänellä on selkeä mielipide-ero, koska minun mielestäni Suomen ei tulisi pyrkiä olemaan "vakavasti otettava ja toimiva monikulttuurinen yhteiskunta", vaan Suomen tulisi aktiivisesti pyrkiä pois monikulttuuri-ideologiasta.

Samaan aikaan vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen ja valtionsyyttäjä Mika Illman vaativat teknisiä estoja ja ennakkosensuuria vastakeinoiksi "nettirasismiin". Puumalaisen ja Illmanin maailmassa keskustelu on siis sitä, että kukaan ei saa ikinä edes tietää "väärien" mielipiteiden olemassaolosta. Aika erikoinen näkemys korkeapalkkaisilta suomalaisilta virkamiehiltä, vaikka sen ymmärtää neekerikin, että ongelmat eivät poistu sillä, että niistä puhuminen kielletään.

Minä ja Mashaire tulemme tuskin koskaan olemaan samaa mieltä näistä asioista, mutta on olemassa mahdollisuus, että avoimen keskustelun kautta me pystymme asumaan samassa yhteiskunnassa jonkinlaisessa sovussa. Mutta Puumalaisen ja Illmanin maailmassa ei oikeasti halua elää kukaan.

___________________________
Aiheeseen sopivasti Yrjöperskeles ehdottaa nimettömien ilmiantojen käyttöönottoa rasisminvastaisessa taistelussa. Minä vähän pelkään, että Yrjöperskeles on myöhässä ja tämäkin idea sisältyy jo Puumalaisen ja Illmanin meneillään olevaan viisivuotissuunnitelmaan.

10.5.07

Mokutusuutisia VI

- Minulla on sekä huonoja uutisia että hyviä uutisia, kertoo Ylimokuttaja lehdistötilaisuuden aluksi. Huono uutinen on se, että Tshadissa sadat lapsisotilaat ovat jäämässä työttömiksi. Hyvä uutinen on se, että nämä lapsisotilaat ovat meille voimavara. Ja mahdollisuus.

- Näin on, vahvistaa työministeriön edustaja. Lapsisotilaista on Suomessa huutava työvoimapula. Lapsisotimisen huippuosaaminen on päässyt Suomesta pahan kerran katoamaan Aunuksen retken jälkeen.

- Tällä hetkellä työvoimatoimistoissamme ei ole yhtään työnhakijaksi ilmoittautunutta lapsisotilasta. Jos nyt joku yhtäkkiä tarvitsisi pataljoonan lapsisotilaita, niin olisi se noloa, kun ei olisi mistä ottaa.

- Ongelman ratkaisemiseksi nämä työttömyysuhan alaiset lapsisotilaat tuodaan Tshadista Suomeen turvapaikanhakijoiksi. Samalla Suomella on mahdollisuus maksaa velkaansa ja kantaa kansainvälistä humanitääristä vastuutaan. Lapsisotilaiden ammattitaidon ylläpitämiseksi ja heidän voimavaraistamisekseen Helsinkiin perustetaan työperäisten lapsisotilaiden täydennyskoulutuskeskus Taideteolliselta korkeakoululta vapautuviin tiloihin. Arabianranta on nimensä ja sijaintinsa puolesta aivan ihanteellinen paikka tällaiselle monikulttuurisen huippuosaamisen keskukselle.

- Uuden koulutuskeskuksen opettajista suurin osa on perinteikkään moskovalaisen Lumumba-yliopiston kasvatteja. On se vaan onni, että tuli tätäkin osaamispotentiaalia aikoinaan tänne haalittua. Arabianrannassa on mahdollista suorittaa lapsisotilaan perustutkinto ja erikoisammattitutkinto. Opiskelu tapahtuu osittain käytännön harjoittelun kautta. Esimerkiksi kaupunkisotaharjoitukset järjestetään perinteiseen tapaan steissillä.

- Myös osa Suomessa jo asuvista maahanmuuttajista on ilmaissut kiinnostuksensa tätä uutta koulutusta kohtaan. Monillahan on valtavan paljon käytännön työn kautta hankittua osaamista, joka voidaan nyt näyttökokeiden kautta jalostaa tutkinnoksi asti. Kiinnostus on ihan maanlaajuista, jopa Oulusta asti on tullut kyselyjä. Nyt on sitten asiantuntijan opastuksella mahdollisuus oppia, miten se fistula oikein oikeaoppisesti tehdään. Kun ei se kaikilta tahdo vielä sujua.

- Koulutukseen tulee mukaan myös kivaa sosiaalista toimintaa. Meille on Teksasista asti hankittu grillauksen huippuosaaja. Timothy Wayne Shepherd tulee pitämään opiskelijoille kivoja grilli-iltoja. No niin, minun pitää nyt valitettavasti lähteä, minulla on näytön vastaanotto Kaisaniemen puistossa, toteaa työministeriön edustaja ja poistuu.

Seuraavaksi puhujapönttöön astuu vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen kertomaan syrjinnän ja rasismin ehkäisemisen tärkeydestä.
- Syrjintään puuttuminen edellyttää tuntuvia keinoja. Erityisesti tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään lapsisotilasvastaista asenneilmastoa. Muun muassa ikärasismiin tulisi puuttua kovalla kädellä. Sotiminen on lapsen työtä. Lapsisotilaiden oikeus toteuttaa omaa kulttuuriaan on tärkeämpi kuin suomalaisten mitkään oikeudet. Fistulan tekeminen on uskonnollisesti ja kulttuurisesti erittäin syvään juurtunut ja maailmanlaajuinen tapa. Toimenpide on asiallisesti suoritettuna luonteeltaan myös verraten vähäinen. Sen sijaan valvomattomissa olosuhteissa on komplikaatioiden riski. Siksi fistulat tulee tehdä yhteiskunnan varoilla.

Helsingin Sanomien toimittaja Maija Aalto sai raikuvat aplodit, kun hän lehdistön edustajana halusi todeta, että lapsisotilaiden vastaanotossa ei ole kysymys mielipide-eroista vaan ihmisoikeuksista!

Lehdistötilaisuus päätettiin kolminkertaiseen aplodikierrokseen seisten sen jälkeen kun itse Ylimokuttaja oli lausunut rohkaiset päätössanansa:
- Lapsisotilaiden avulla kulttuurimme rikastuu, huutava työvoimapula katoaa ja Suomi lähtee nousuun!

Suomen maahanmuuttopolitiikka

Tampereella on - kuulemma - sellainen melko nuori vaalea likka, jolla on tapana kutsua miehiä baarista luoksensa kylään. Kun päästään tytön asunnolle, hän menee alastomana lattialle makaamaan ja pyytää kusemaan päälleen. Jotkut kusevat, jotkut eivät.

Miesten alkuperäisistä motiiveista lähteä tytön matkaan on paha sanoa mitään varmaa. Jotkut lähtevät ihan vaan pillun perässä. Saattaapa joku lähteä pahat mielessään, ajatellen, että panenpa tuota ja varastan sitten sen tavarat. Ja aivan varmasti löytyy joku sellainenkin, joka lähtee tytön matkaan kosiakseen häntä ja kunnioittaakseen ja rakastaakseen häntä elämänsä loppuun saakka, sillä tyttö on huonosta elämästään huolimatta vielä ihan kivan näköinen.

Mutta yksi asia on varma: sen jälkeen, kun menet lattialle makaamaan ja pyydät kusemaan päällesi sinun on turha odottaa kunnioittavaa kohtelua enää keltään.

Suomen maahanmuuttopolitiikan suuntaa on luotsaamassa monta poliitikkoa ja virkamiestä. Yksi heistä on vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen, joka on viime aikoina selvästi halunnut ottaa suuremman roolin maahanmuuttopoliittisen asenneilmaston luomisessa, asiaan liittyvien lakien tulkinnassa ja uusien lakien esittämisessä. Minä aion kirjoittaa Mikko Puumalaisesta vielä monta kertaa, kunhan tässä pahin tunnekuohu vähän laantuu.

6.5.07

Palo-Pena

Palo-Pena on tamperelainen merkkihenkilö, joka tunnetaan mieltymyksestään univormuihin ja erilaisiin virkalakkeihin. Nimensä hän sai pidettyään ihan omia palotarkastuksiaan ravintoloissa. Penan viimeisin hattuvillitys näyttää olevan lappalaistyylinen neljän tuulen hattu, joka näyttääkin tyylikkäältä palotarkastajan univormun kanssa. Palo-Pena on tuttu näky urheilutapahtumissa ja muissa yleisötilaisuuksissa, joissa Pena käy tarkistamassa, että asiat ovat kunnossa.

Kaikille on varmaankin tähän mennessä jo tullut selväksi, että Palo-Pena on hullu. Jos hän olisi hulluutensa lisäksi myös kusipää, hän voisi perustaa oman uskonnon, johon kuuluu hassujen virkalakkien pitäminen 24/7/365. Ja koska kusipäisyydellä ei yleensäkään ole mitään rajaa, uuden uskonnon perustaja saattaisi myös asettaa monenlaisia muita sääntöjä ja tapoja, joita jokaisen kunnon palopenaistin tulee noudattaa esimerkiksi syömisen tai rukoilemisen suhteen. Kunnon ihmisten kiusaksi Palo-Pena saattaisi esimerkiksi määrätä, että hartaan palopenaistin tulee aina tasatunnein pistää päänsä ulos ikkunasta ja huutaa täyttä kurkkua "Hyvä Ilves!" (Pahoittelen jo etukäteen, jos muistin Penan suosikkijoukkueen väärin. Nämä ovat vakavia asioita.)

Suvaitsevaiset ottaisivat uuden uskonnollisen vähemmistön varmasti riemumielin vastaan. Heidi Hautala kiiruhtaisi vaatimaan työpaikoille kiintiöitä palopenaisteille:
- Kiintiöt olisivat tapa tehdä erilaisia hauskoja virkalakkeja käyttävät ihmiset näkyväksi samalla tavalla kuin naiset on tehty näkyväksi julkisen sektorin työpaikoissa. Julkiselta sektorilta voisi aloittaa. Palopenaisteille tulee tietenkin järjestää palkallinen tauko aina tasatunnein, jotta he voivat täyttää uskontonsa vaatimukset.

Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen epäilemättä muistuttaisi, että hassujen virkalakkien pitäminen on perinteikäs ja syvään juurtunut uskonnollinen tapa ja että uskonnollisen vähemmistön jäseneen kohdistuvat rasistiset loukkaukset ovat vakavia rikoksia. Esimerkiksi neljän tuulen hattua palotarkastajan univormun kanssa pitävälle henkilölle naureskelemisesta seuraa kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Koska palopenaistit eivät ole etninen vähemmistö, heidän suojelemisensa ei tietenkään kuulu vähemmistövaltuutetun tehtäviin, mutta tekeehän Puumalainen paljon muutakin sellaista, mikä ei kuulu hänen tehtäviinsä.

Mutta onneksi Palo-Pena ei ole perustamassa omaa uskontoaan, koska hän ei ole kusipää, vaan harmiton ja mukava vanha gubbe, joka tykkää kierrellä ihmisten parissa tarkastamassa, että kaikilla on kaikki hyvin. Ja on hyvä asia, että myös vapaaehtoisista palotarkastajista pidetään tässä yhteiskunnassa huolta. Niinpä Penalla on asunto ja ruokaa ja hänet päästetään jonon ohi baareihin pitämään palotarkastuksiaan. Penalle on muistaakseni jopa lahjoitettu elinikäinen kausikortti Hakametsän halliin. Palo-Pena on osa Tamperetta siinä missä mustamakkarakin.

Tässä kulkee minun mielestäni suvaitsevaisuuden raja: yhteiskunta voi suvaita yhtä kylähullua, mutta ei kokonaista kylää hulluja.

Taas vääränvärinen mamu

Kun Suomen eduskuntaan tänä keväänä valittiin ensimmäistä kertaa ensimmäisen sukupolven maahanmuuttaja, lehdet olivat kauhusta mykkiä: hänhän on väärän värinen.

Ranskan presidentiksi valittiin toisen polven maahanmuuttaja Nicolas Sarkozy, jonka isä on unkarilainen maahanmuuttaja Pál Sárközy de Nagy-Bócsa ja äiti ranskalainen Andrée Mallah. Ugriveren lisäksi Sarkon suonissa virtaa äidin kautta myös hieman juutalaisverta. Hän on siis aidosti monietninen ja monikulttuurin huippuosaaja. Mutta siirtolaistaustaisuudestaan huolimatta hän on valitettavasti väärän värinen.

Helsingin Sanomat otsikoi, että Pariisilaislähiössä pelätään oikeistoehdokkaan voiton lietsovan mellakoita. Mellakoita ja palavia autoja ei siis lietso esimerkiksi mellakoitsijoiden yhteiskuntaa ja elättäjiään vastaan tuntema viha, vaan se, että oikeistoehdokas voittaa vaalit.

Lähiönuoret pitävät Sarkoa äpäränä, koska hän on muun muassa todennut, että hän aikoo "puhdistaa alueen [rikollisista] painepesurilla". Lukiolainen Zouahoui, 19, on sitä mieltä, että poliitikon on asiatonta ryhtyä Kärcherin mainosmieheksi:
"On lauseita, joita ei pidä sanoa." Zouahoui tuntuu siis olevan samoilla linjoilla kuin suomalainen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen, joka haluaa estää ihmisiä sanomasta lauseita, joita ei pidä sanoa. Tai muuten joku pikkukakara polttaa ainakin 15 autoa.

Koittakaa nyt ymmärtää tämä: te ette saa sanoa, että lähiönuoret, jotka kiihottuvat polttamaan autoja, jos vaalit voittaa ehdokas, joka aikoo estää heitä polttamasta autoja ovat yhteiskunnallinen ongelma, jota ei kannattaisi varta vasten hankkia Suomeen, sillä jos te sanotte lauseen, jota ei pidä sanoa, lähiönuoret saattavat kiihottua polttamaan autoja.

Vive la France! Vive la Démocratie!

3.5.07

Äiti, mistä tietää, että on sota?

30. marraskuuta 1939 helsinkiläiset heräsivät siihen, että pommit räjähtelivät kaupungilla ja autot paloivat kaduilla. Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen ilman sodanjulistusta.

Aikojen saatossa sodan julistamiseen liittyvät käytännöt ovat vaihdelleet hyvinkin paljon. Välillä on ollut tärkeää lähettää mahdollisimman juhlava lähetystö etukäteen vihollisen luokse sopimaan, että missä otetaan matsi. Välillä taas on luotettu siihen, että kyllä se sen sitten huomaa, kun tulinuolet alkavat putoilla torpan katolle.

Vanhoina aikoina, kun tiedonvälitys oli vielä hidasta ja kehittymätöntä, jouduttiin lähtemään siitä ajatuksesta, että jos tuolta nyt tulee suuri joukko tuntemattomia miehiä, niin niillä ei välttämättä ole hyvät mielessä. Mökkijärveni rannoilla kerrotaan kansantarua ajalta, jolloin kylässä oli vasta kaksi taloa. Toisen tilan isäntä Simo näki pellolla kyntötöissä ollessaan, miten taivaanrannalta alkoi nousta sankka savu. Samasta suunnasta lähestyi ratsumiesten nostattama pölypilvi. Simo meni järven rantaan ja huusi vastarannalle Matille, että mene Matti metsään, ryssät tulee. Niipä Mattikin sai perheensä pelastettua kasakoiden kourista. Molempien talot tietenkin poltettiin. (Isäntien nimet on tässä kertomuksessa muutettu, koska en halua, että vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen haastaa heidät postuumisti oikeuteen maahanmuuttovastaisuudesta.)

Nykyaikana sodan luonne on muuttunut. Terroristien toiminta perustuu siihen, että on parempi, että vastustaja ei edes tiedä olevansa sodassa. Tai ei ainakaan tiedä tarkasti, ketkä niitä terroristeja ovat.

Mistä me sitten voimme tietää, onko nyt sota vai ei? Pitäisikö meidän ihan vaan uskoa, jos kerran vastapuoli sanoo käyvänsä sotaa meitä vastaan? Mutta nuohan ovat vain lapsia. Eivät ne aikuiset imaamit tosissaan vihaa lietso.

Ketä me voisimme sitten kuunnella? Uskoisimmeko niitä, jotka taistelevat tämän uuden sodan etulinjassa? Mutta mistäpä poliisit ja palomiehet voisivat tietää, että maassa on sisällissota käynnissä. Ranskanmaalla on kaikki hyvin. Tai ehkäpä siellä jotain pientä häikkää on, koska jopa sosialistien presidenttiehdokas Royal vaatii, että jokaiselle naispuoliselle poliisille myönnettäisiin saattaja hänen palatessaan kotiin myöhäisestä työvuorosta, koska kaksi naispoliisia on raiskattu. Ranskasta on siis tullut maa, jossa poliisikaan ei uskalla kävellä yksin töistä kotiin.

Spartalaiset päättivät aikoinaan, että maailman kuuluisimman pakolaisneuvontavaltuutetun nimi ei saa jäädä historian lehdille, vaan se on hakattava pois kaikista kivitauluista. No, Efialtes on yhä tuttu ainakin kaikille uuden 300-elokuvan nähneille. Hänen lisäkseen maailmanhistoriassa on ollut lukuisia muitakin pettureita, jotka ovat osallistuneet oman kansansa murhaamiseen roolissa tai toisessa.

Stalinilta komissaarintähden saaneet ukrainalaiset kertoivat omalle väelleen, että heidän sosialistinen velvollisuutensa on luovuttaa kaikki elintarvikkeet pois. Kyllä Isä Aurinkoinen sitten huolehtisi heistä talvella. Komissaarit pystyivät sanomaan tämän rauhallisin mielin, koska he tiesivät itse olevansa talven tullen jossakin kaukana juomassa pakkoluovutetusta viljasta tislattua votkaa pakkoluovutetun porsaankyljen painikkeeksi. Samalla kun heidän oma kansansa kuoli nälkään ja kylmyyteen.

Juutalaisghettojen vanhimmat toimivat yhteistyössä natsien kanssa ja päättivät, missä järjestyksessä heidän oma kansansa nousee härkävaunuihin. He kertoivat ihmisille, että juna vie heidät turvaan. He pystyivät sanomaan tämän rauhallisin mielin, koska he tiesivät itse ostaneensa rahoillaan ja yhteistoiminnallaan paikan siihen toiseen junaan, joka veisi heidät Sveitsiin syömään suklaata ja kuuntelemaan käkikelloja.

Tänään me suomalaiset olemme heränneet siihen, että Euroopassa pommit räjähtelevät kaupungilla ja autot palavat kaduilla. Meille kerrotaan, että ei tässä mitään hätää ole. Ne autothan palavat tuolla naapurissa. Vastarannalla. Ei meillä mitään hätää ole.

Ja minä haluaisin uskoa sen. Uskoa, että mitään maailmanlaajuista kulttuurien välistä konfliktia ei ole olemassa. Koska se toinen vaihtoehto on paljon pelottavampi.

Kyllä minä ymmärrän, jos hyvää tarkoittava äiti sanoo lapselleen, että ei tässä mitään sotaa ole. Mene takaisin nukkumaan. Kaikki on hyvin. Laita silmät tiukasti kiinni. Äiti laittaa sinut tänne sängyn alle turvaan. Vedä peitto pään yli ja ole ihan hiljaa. Älä vaan sano mitään, vaikka ovesta tulisi kuka.

Äiti tarkoittaa vain hyvää. Äiti haluaa, että lapsi ei pelkää.

Mutta kun valtion virkamies kieltää meitä puhumasta niistä palavista autoista, niin minä tiedän varmasti, että ainakin yksi sota on alkanut: eliitin sota omaa kansaansa vastaan.

Tällä hetkellä sananvapauden puolesta käytävän taistelun etulinjassa on yksi mies, Mikko Ellilä.

Stalin oli omalla tavallaan oikeudenmukainen pikku veitikka. Hän kohteli kaikkia yhdenvertaisesti. Niinpä useimmat teloittajat löysivät itsensä ennen pitkää vankileirin piikkilangan väärältä puolelta. Oli heidän vuoronsa. Myöskään keski-Euroopassa kaikki junat eivät kulkeneetkaan Sveitsiin, vaikka rahat oli jo maksettu.

Itse toivon olevani kärpäsenä katossa, kun suomalaiset stalinistit heräävät huomaamaan, että heidän luotijunansa ei olekaan menossa kohti Alhambran teehuoneita.

Jaa Facebookissa