Mutta entäs se kiva tyyppi?

Tuossa joulun alla kävin ystävällisen kebabkauppiaani luona syömässä kebabin, kuten minulla joskus on tapana. Lähtiessäni tuo tuttu karvakäsi huikkasi tiskin takaa "Hyvää Joulua!"

Toivottelin sitä samaa. Kadulle päästyäni jouduin hetken aikaa oikein läpsimään itseäni (henkisesti) poskille siitä hyvästä, että olin hetken hämmästynyt, kun musulmaani toivottaa minulle hyvää joulua. Tosin en edes tiedä, mitä uskonnollista vakaumusta ystävällinen kebabkauppiaani edustaa, koska ihmisten uskonnoilla on minulle hyvin vähän väliä niin kauan kuin niistä ei ole kenellekään mitään haittaa.

Mutta niinhän se menee. Mitä enemmän näitä asioita pohtii, sitä helpompaa on aina ajoittain öyhöttää itsensä sellaiseen yksisilmäiseen toivottomaan raivoon, jossa näkökenttä kapenee siinä määrin, että ei pysty enää näkemään metsää puilta.

Totuus on se, että suurin osa useimpien Suomessa asuvien maahanmuuttajaryhmien ihmisistä on tavallisia kunnon ihmisiä, joiden mielestä on ihan järkeenkäypää ja luonnollista tehdä töitä, tienata elantonsa, sopeutua suomalaiseen kulttuuriin ja elää ihmisiksi. Ei heitä loukkaa pätkän vertaa se, että suomalaiset haluavat juhlia joulua ja syödä sikaa. Jotkut heistä viettävät joulua omalla tavallaan, vaikkeivät kristittyjä olisikaan. Ja heistä fiksuimmat ovat oppineet, että joulun alla Suomessa on tapana toivottaa ystäville ja asiakkaille "Hyvää Joulua!"

Tuo ylläoleva totuus pääsee välillä liian helposti unohtumaan, koska suurinta ääntä pitävät aina erilaiset elämäntapaloukkaantujat ja kukkahattutädit, jotka ottavat asiakseen tuohtua maahanmuuttajien puolesta milloin mistäkin syystä. Ja joskus jopa Suomen ulkopuoliset poliitikot ryhtyvät tarkoituksella lietsomaan ristiriitoja jonkin käsittämättömän asian varjolla omia tarkoitusperiään ajaakseen.

Jokainen suomalainen on matkustanut ulkomailla ja kohdannut siellä mukavia ihmisiä, ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Jokainen suomalainen tuntee henkilökohtaisesti muualta tänne tulleita ihmisiä. Kun kohtaa päivittäin työssään tai muuten elämässään ulkomaalaisia kivoja tyyppejä, voi olla vaikea pitää mielessä, että pienen maan kohdalla raja tulee äkkiä vastaan. Suomi voi onnistuneesti sopeuttaa vain hyvin pienen määrän maahanmuuttajia. Ja jos tulijoita ei lainkaan valikoida (tai nimenomaan tarkoituksella haalitaan tänne kaikki ne ongelmallisimmat tapaukset), voidaan hyvin pienelläkin maahanmuuttajien määrällä saada aikaan suuria ongelmia.

Monet tuntuvat pelkäävän, että rajoittamattoman maahanmuuton vastustaminen johtaa oikopäätä kansanmurhiin, etnisiin puhdistuksiin, kaasukammioihin ja polttouuneihin. Ajatusmalli tuntuu olevan, että jos minä (reino) kannatan tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja siirtolaisten karsimista heidän Suomelle tuottamansa hyödyn tai vahingon perusteella, niin se tarkoittaa, että salaisena haaveenani on seivästää ystävällinen kebabkauppiaani omaan vartaaseensa pyörimään.

Itse näen asian hieman toisin. Minun mielestäni on sekä minun että sen tutun karvakäden etujen mukaista, että Suomi pysyy jatkossakin sivistyneenä ja elinkelpoisena maana, jossa sekä suomalaisten että kebabinvääntäjäni ja hänen lastensa on hyvä asua.

Kansallismielisyyden ja nationalismin nousu ovat myös niitä asioita, joista usein varoitellaan. Mutta riippumatta siitä, miten monta "ääri"-etuliitettä noihin sanoihin laitetaan, tuntuu todellisuudessa täysin mahdottomalta, että Suomi enää ikinä lähtisi valtaamaan itselleen lisää alueita mistään. Vaikka sellaista ajatusta kieltämättä olikin ilmassa 90 vuotta tai 60 vuotta sitten.

Väestönsiirrot ovat kautta ihmiskunnan historian olleet suurten imperiumien valtiaille tärkeä keino lujittaa valtaansa. Hajota ja hallitse. Omalla alueellaan elävä yhtenäinen kansa saattaa onnistuneesti nousta hirmuvaltaa vastaan, mutta kun sen sekaan siirretään mahdollisimman erilaisen etnisen tai kulttuurillisen ryhmän edustajia, kansan huomio kiinnittyy tästä keinotekoisesti luodusta monikulttuurisuudesta johtuvien arkipäivän ristiriitojen ratkomiseen. Itsenäisyyshaaveet jäävät taka-alalle. Ristiriitojen syntymistä voidaan edistää antamalla maahan siirretylle vähemmistölle etuoikeuksia vaikkapa asuntojen ja työpaikkojen suhteen ja pakottamalla enemmistö sopeutumaan esim. kielellisesti tai kulttuurillisesti tulijoihin ja elämään vähemmistön ehdoilla. Meitä lähellä oleva esimerkki tästä on Viron kohtalo neuvostomiehityksen aikana. Ja vertailukohdat Suomen nykytilanteeseen ovat aivan selvät.

Väestönsiirtoja on käytetty Stalinin Neuvostoliiton lisäksi hyvin monissa muissa maissa. Niille kaikille on yhteistä se, että keinotekoisten vähemmistöjen luominen pakkovallalla on ennemmin tai myöhemmin johtanut levottomuuksiin, etnisiin puhdistuksiin, kansanmurhiin, systemaattisiin raiskauksiin ja ruumiilla täytettyihin kaivoskuiluihin. Tästä esimerkkinä entinen Jugoslavia, Pohjois-Irlanti ja lähes kaikki -stan-päätteiset entiset Neuvostotasavallat. Ja kaikkien Afrikan sisällissotien yhteydessä muistetaan aina yhtenä syynä mainita valkoisen siirtomaaherran vetämät keinotekoiset rajat, jotka eivät kulje heimorajojen mukaan. Siihen kun lisätään liikakansoituksesta johtuva luonnonresurssien loppuminen, niin meillä on Ruanda.

Rajoitettu ja hallittu maahanmuuttopolitiikka johtaa siihen, että Suomi tulee jatkossakin säilymään sivistyneenä ja elinkelpoisena maana, jossa kaikkien kivojen tyyppien on hyvä asua. Ja hyvinvoivalla ja rauhallisella kansalla on mahdollisuus auttaa muitakin kansoja niiden omissa maissa eri puolilla maailmaa.

Rajoittamaton ja hallitsematon maahanmuuttopolitiikka johtaa siihen, että ennemmin tai myöhemmin Suomessakin tulee esiintymään etnisiä levottomuuksia. Ja koska väkivalta harvoin kohdistuu (puolin ja toisin) niihin, jotka ansaitsisivat sen uhriksi joutua, niin ensimmäisinä tulilinjalla ovat tässäkin tapauksessa ne kivat tyypit. Ne, jotka käyvät töissä ja yrittävät elää ihmisiksi. Rotat kyllä osaavat luikkia piiloon, kun oikea rähinä alkaa.

Suojele kivaa tyyppiä - vastusta rajoittamatonta maahanmuuttoa!