MS-13

MS-13 esiintyy sivuroolissa Patrick Buchananin kirjassa State of Emergency. Kyseessä ei ole USA:n curling-joukkueen kapteeni, vaan lyhenne jengin nimestä. Mara Salvatrucha on katu-uskottavaa slangiespanjaa ja tarkoittaa "überkovien salvadorin gangstojen possea". Tai jotain. Amerikassa kaikki on suurta: tällä alun perin Los Angelesissa perustetulla jengillä on nyt 10 000 jäsentä 33:ssa osavaltiossa.

Sitä saa mitä tilaa: Tarina alkaa 1980-luvulta, kun Reaganin USA päätti jälleen kerran leikkiä maailmanpoliisia ja sekaantua El Salvadorin sisällissotaan. Tämän seurauksena satoja tuhansia ihmisiä pakeni El Salvadorista USA:han hakemaan turvapaikkaa. Outoa kyllä, tällä kertaa kyseessä olivat pääosin vasemmistoa kannattaneet salvadorilaiset.

Mara Salvatrucha on erittäin väkivaltainen jengi, joka on sekaantunut huumekauppaan, murhiin, raiskauksiin ja kaikenlaiseen väkivaltaan. Osa jäsenistä on USA:n kansalaisia, mutta suurin osa oleskelee maassa laittomasti.

MS-13 ei tietenkään ole ainoa latinojengi USA:ssa. Jokaisella latinokansallisuudella on omat jenginsä, jotka ovat levittäytyneet niin agressiivisesti, että mustien perinteiset Bloods- ja Crips-jengit ovat joutuneet tekemään keskenään tulitauon pärjätäkseen latinojengien puristuksessa.

Voisi kuvitella, että poliisin olisi helppo toimia tällaista katujengiä vastaan. Riittää, kun kaikki maassa laittomasti oleskelevat jengiläiset karkotetaan, niin jengin toiminta lamaantuu. Mutta sepäs ei käykään niin. Useat USA:n suurkaupungit ovat julistautuneet laittomien maahantulijoiden suojapaikoiksi. Näiden suojapaikkasäädösten (sanctuary policies) mukaan poliisit eivät saa puuttua laittomaan maassa oleskeluun eivätkä ilmoittaa maahanmuuttoviranomaisille laittomista siirtolaisista edes silloin, kun pidätyksen syynä on jokin muu rikos kuin laiton maahantulo. Tämä tarkoittaa sitä, että jos poliisi kadulla partioidessaan näkee jonkun jengiläisen, joka on aiemmin tuomittu vaikkapa tapon yrityksestä tai huumekaupasta ja joutunut siitä syystä jo kertaalleen karkotetuksi, poliisi ei voi pidättää häntä tai ilmoittaa maahanmuuttoviranomaisille, vaikka rangaistus jo pelkästä tuomitun ja karkotetun rikollisen laittomasta maahantulosta on 20 vuotta vankeutta.

Tilanne on lainvalvojien kannalta tietysti melko turhauttava. Suojapaikkasäädökset otettiin alunperin käyttöön kansalaisoikeus- ja vähemmistöjärjestöjen painostuksesta 70-luvun lopussa. Tarkoitus oli hyvä. Tavoitteena oli se, että kun laittomasta maahantulosta ei rangaista, laittomat siirtolaisetkin uskaltavat kääntyä poliisin tai muiden viranomaisten puoleen apua tai terveydenhoitopalveluja tarvitessaan ja tulevat ehkä jopa todistajiksi oikeuteen.

Mutta kauneimmatkin ajatukset voivat käytännössä johtaa huonoon lopputulokseen. Tällainen poliisin ja muiden viranomaisten toiminnan rampauttaminen ei ole mitenkään harvinaista eri puolilla maailmaa. Vähemmistöryhmät esimerkiksi USA:ssa ja Australiassa reagoivat äärimmäisen agressiivisesti siihen, jos poliisi puuttuu ryhmään kuuluvien henkilöiden toimintaan millään tavalla.

Sama ilmiö on nähtävillä jo Suomessakin. Poliisit ja muut viranomaiset yrittävät parhaansa mukaan varjella kansalaisten turvallisuutta ja toimia lakien mukaan. Ja eri kansalaisjärjestöt ja tiedostajat yrittävät parhaansa mukaan kampittaa, hidastaa ja estää poliisin toimintaa ja lain toteutumista.

Ulkomaalaisvirasto antoi jo viime syksyllä karkotuspäätöksen kahdeksalle eri rikoksista (mm. Helsingin katuryöstöistä) tuomitulle somalille. Ketään ei ole vielä kuitenkaan karkotettu, vaan nippu karkotuspäätöksistä tehtyjä valituksia odottaa käsittelyään Helsingin hallinto-oikeudessa. Valitusten tekemisessä näitä somaleja ovat auttaneet mm. Pakolaisneuvonta ry:n lakimiehet, joiden toiminnan Suomen valtio kustantaa. Myös eri kansalaisjärjestöt ja aktivistit ovat ilmaisseet suuren huolensa sen suhteen, että näiden vakaviin rikoksiin syyllistyneiden somalien ihmisoikeudet saattavat olla vaarassa, mikäli heidät palautetaan Somaliaan. Ja työministeriön maahanmuuttoasioista vastaava johtaja Mervi Virtanen antoi heti karkotuspäätöksistä kuultuaan lausunnon, jonka mukaan hän ei ole tarkemmin perehtynyt asiaan, mutta hänen mielestään karkotuksessa on ylimääräisen rangaistuksen maku. Hieno lausunto juristilta, joka tasan tietää, että tässä viranomaiset yrittävät toimia Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Mutta ehkä Mervi ei halua myöntää, että näiden somalien maahan päästäminen oli alun perinkin suuri virhe. Koska se tarkoittaisi hänen oman virheensä myöntämistä.

Juuri nyt Somaliassa on jälleen kerran "sotatila". Siitä huolimatta, että Suomen ulkoministeriö on jo pitkään suositellut, että Somaliaan ei pidä matkustustaa, siellä on tälläkin hetkellä kymmeniä Suomen kansalaisia lomailemassa. Siis siinä samassa maassa, joka on niin vaarallinen, että sinne ei voida palauttaa paatuneimpiakaan rikoksentekijöitä.

Tietenkin Suomen valtio voisi halutessaan ryhtyä erityistoimenpiteisiin Somaliaan karkotettavien somalien turvallisuuden takaamiseksi. Annetaan jokaiselle karkotetulle suuri kaulassa pidettävä kullanvärinen mitali tunnustukseksi heidän suurista ansioistaan globaalin solidaarisuuden edistämiseksi. Mitaliin kaiverretaan kaikki kyseisen henkilön Suomessa suorittamat rikokset. "Minä ryöstin XX kertaa, raiskasin XX kertaa ja tapoin XX kertaa Suomessa." Tämän tunnustuspalkinnon nähdessään kaikki Somalian somalit ymmärtävät välittömästi, että tässä on nyt kyseessä niin kova gangsta, että sille ei parane alkaa. Turvallisuus on taattu.