Valkoparraton elintasopakolainen

- Hyvää, sanoi Valkoparraton mies, päivää.
- Ei tässä mitään hyvää ole. Te olette loinen, pummi, hyväksikäyttäjä.
- Noh, noh, vähän kovia sanoja. Minähän elän vain Eteläisen Afrikan Unionin lakien mukaan. Ja minä tunnen kyllä oikeuteni.
- Te nostatte sosiaaliturvaa ilman aikomustakaan tehdä työtä tai mitään yhteiskuntaa hyödyttävää.
- Minkä minä sille mahdan, että ennen näkemättömän teknisen ja taloudellisen kasvun ansiosta Eteläisen Afrikan Unioni on nyt tällainen huipputeknologian johtava maa. Eihän täällä edes ole sellaisia töitä, joita minä osaisin tehdä, kun te keksitte ne siivousrobotitkin.
- Te käytätte hyväksenne nuoria tyttöjä ja jätätte heidät saatuanne mitä haluatte, tikit ratkottuina. Miten te kuvittelette, että nämä tytöt ikinä pääsevät naimisiin?
- Ihan vapaaehtoispohjaltahan se toimii. Tytöt ovat tyttöjä, totta kai he käyvät vähän kuumana, kun eivät ole kymmeneen vuoteen tämän väristä miestä nähneet. Eikös täällä muuten ennen vanhaan asunut valkoisiakin? Mitenkäs heille kävi?
- Siitä asiasta ei keskustella. Talouskasvu vaatii uhrinsa.
- Niinpä tietysti. Niin, ja sittenhän minulla on nämä uskonnon asettamat rajoitukset. Ei ole helppoa käydä töissä, kun uskontoni arktisena pakanana vaatii minua saunomaan kuusi kertaa päivässä. Ettei tule kylmä. Ja iltakuuden jälkeen saunoessa on myös grillattava makkaraa ja juotava keskiolutta.
- Miten te kehtaatte? Ette kai te kuvittele, että me rakensimme tämän hienon liittovaltion sitä varten, että te voisitte käyttää sitä hyväksenne?
- No kehtaa ja kehtaa. Minun uskonnollisen vakaumukseni mukaan te olette vääräuskoisia, ja meillä arktisilla pakanoilla on velvollisuus vaatia teiltä vääräuskoisilta rahaa. Aika ihanteellinen uskonto, eikös olekin? Me olemme nimittäin saaneet kärsiä niin kauheasti, palella ja täristä arktisessa viimassa, aina on ollut kylmä. Hirvittävät kärsimykset. Vilua ja nälkää. Sen takia kaikki muut maailman kansat ovat meille velkaa. Väinämöinen sanoo niin. Velkaa. Te maksatte velkaa. Jokos muuten tämän viikon rahat ovat tilillä?
- Luuletteko, että me aiomme sietää tätä loputtomiin?
- Varokaas vähän puheitanne. Sitten kun meitä on enemmän, te joudutte ottamaan meidän tarpeemme huomioon entistäkin tarkemmin. Ystäväni Jacob Boer siellä valmisteleekin jo ilmasiltaa Kajaanista Kapkaupunkiin. Hänen Arktiset Seiväsmatkat -yhtiönsä ryhtyy lennättämään Kainuun soilta ekopakolaisia tänne kahdella päivittäisellä Airbus A380 -vuorolla. Ihan aitoja suonkuokkijoita. Ja niillä on kylmä. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa. Meidänpä mainetta mainivat nuo, koskien ärjyt ja surkeat suot... Jaa, olisi hauska vielä rupatella, mutta minun täytyy nyt mennä. Rukoushetki lähestyy. Täytyy laittaa sauna päälle ja kabanossia grilliin. Morjens!