Kesykolleja ja paljaita lihapaloja

Olipa kerran talo, jossa asui kesykolleja ja paljaita lihapaloja. Kesykollit olivat tottuneet syömään kuivamuonaa, joten ne eivät pureskelleet paljaita lihapaloja, kunhan välillä vähän mourusivat ja nuoleskelivat, mikä oli lihapalojen mielestä tosi mukavaa. Talon keittiössä kaapin päällä asui joukko ihramöykkyjä, joiden mielestä talon elämä ei ollut riittävän monimuotoista. He matkustivat ajassa taaksepäin jurakaudelle ja toivat taloon joukon sapelihammastiikereitä. Sapelihammastiikerit tappoivat heti alkajaisiksi muutaman kesykollin ja ajoivat muut sohvan alle piiloon. Tekivät nokkimisjärjestyksen selväksi. Pahinta oli se, että ovi jurakaudelle oli jäänyt auki, joten sapelihammastiikereitä tuli koko ajan lisää. Luontonsa mukaisesti ne alkoivat hotkia paljaita lihapaloja suihinsa. Tämä oli kesykollien mielestä hyvin surullista ja väärin. He kysyivät ihramöykyiltä (jotka itse olivat kaapin päällä täysin turvassa sapelihammastiikereiden hyökkäyksiltä) mitä he voisivat tehdä suojellakseen lihapaloja. Ihramöykyt neuvoivat käärimään lihapalat tiukasti mustaan jätesäkkiin. Silloin sapelihammastiikerit eivät ehkä haistaisi niitä. Sisimmässään ihramöykyt kuitenkin ihailivat sapelihammastiikereiden alkukantaista voimaa näiden ajaessa kesykollit pakosalle ja ahmiessa lihapaloja.

Kesykolli R, joka oli kirjoista tutkinut sapelihammastiikerien metsästämisen teoriaa ehdotti, että jos kesykollit saisivat oven suljettua, he voisivat ehkä kesyttää ne sapelihammastiikerit, jotka eivät vielä olleet päässeet lihan makuun ja karkoittaa loput. Muut kesykollit kuuntelivat tätä puhetta järkyttyneinä ja tyrmistyneinä, sillä he tiesivät, että siitä on vain lyhyt matka kivikirveisiin, alkeellisiin keihäisiin ja ketjussa soihdut kädessä kulkeviin kesykollien laumoihin, jotka ajavat sapelihammastiikereitä kohti jyrkännettä.

Niinpä mitään ei tehty. Kesykolli Q katsoi surullisena, kun sapelihammastiikerit söivät kaksi hänelle rakasta lihapalaa, jotka hän oli huolellisesti käärinyt mustaan jätesäkkiin suojellakseen niitä. Tällöin kesykolli J ehdotti, että eikö olisi kaiken kohtuuden nimissä oikein, että koska sapelihammastiikerit eivät kömpelöinä ylety kansakunnan kaapin päälle, joku kesykolleista voisi yrittää päästä sinne ja tyrkätä ihramöykyt alas, jotta ihramöykytkin olisivat vaarassa joutua sapelihammastiikerien hampaisiin.

"Se olisi niille aivan oikein", huudahti kesykolli R.
"Niin mut silti. Ei noin saa sanoa. Ei saa toivoa toisen syötäväksi joutumista."