Ihanaa, luonnollista, väistämätöntä

Monikulttuurin puolestapuhujien argumentointi lähtee yleensä siitä, että yhteiskunnan monikulttuuristuminen on ihanaa. Siinä vaiheessa, kun uutiset sananvapauden rajoituksista, joukkoraiskauksista ja kunniamurhista leviävät, kaikille omilla aivoillaan ajatteleville ihmisille alkaa olla selvää, että monikulttuurisuus ei ole ihanaa. Muhamed-pilapiirrosjupakka oli varmasti jonkinasteinen silmien avaaja monille suomalaisille.

Seuraava vaihe ihanuuden jälkeen on se, että vaikka kaikki monikulttuurin puolet eivät olisikaan niin ihania, niin monikulttuuri on kuitenkin luonnollista. Suomessa me olemme ehkä menossa juuri tässä vaiheessa. Osa ihmisistä on alkanut ymmärtää, että monikulttuuri ei ole ihanaa. Siinä vaiheessa, kun yhä useammat ymmärtävät, että monikulttuurissa ei itse asiassa ole mitään luonnollistakaan, niin käyttöön otetaan seuraava argumentti: monikulttuuri on väistämätöntä. Ja monikulttuuristajien toive on tietenkin se, että tuossa vaiheessa maahanmuuttajien määrä on jo ehtinyt kasvaa niin suureksi, että monikulttuuri kaikkine seurauksineen tosiaankin on väistämätöntä.

En saa nyt päähäni, mistä tieteiselokuvasta tai tv-sarjasta tämä seuraava repliikki on, mutta se muistuttaa monella tavalla monikulttuuristajien argumentointia: "Maan asukkaat! Alistukaa, vastarinta on turhaa!"

Täsmälleen samoja väitteitä käytetään nykyajan kansainvaellusten oikeuttamiseen. On ihanaa, luonnollista ja väistämätöntä, että sadat miljoonat ihmiset lähtevät vaeltamaan korkeamman elintason perässä. Niin se varmasti onkin. Näiden kansainvaeltajien kannalta. Ymmärrän tämän asian luonnollisuuden heidän kannaltaan täysin. Onhan se osalle heistä jopa uskonnollinen velvoite ja profeetan määräys. Kuten Muammar Gaddafi sanoo: "Maa on kaikkien omaisuutta. Jumala käskee ihmisiä siirtymään sinne missä on paras toimeentulo. Se on heidän oikeutensa." Sen sijaan en ymmärrä sitä, että meidän suomalaisten pitäisi pitää tätä asiaa ihanana, luonnollisena tai edes väistämättömänä. Me olemme tällä kertaa kansainvaellusten häviäjäpuolella, eli niitä kansoja, jotka ovat vaarassa tuhoutua tulevien kansainvaellusten tiimellyksessä. Me olemme niitä, joille kerrotaan, että Suomen maa onkin nyt yhtäkkiä kaikkien omaisuutta. Miksi suomalaisen kulttuurin ja Suomen kansan tuhon pitäisi meidän mielestämme olla ihanaa? Miksi meidän pitäisi alistua sellaiseen kehitykseen tai jopa tukea sitä?

Mongolien kansainvaellukset olivat aikanaan luonnollisia. Tsingis Kaanin soturilaumat ratsastivat läpi koko tunnetun maailman ryöstäen, raiskaten ja tappaen. Ja huusivat "IHQUDAA!!" Heidän mielestään tappaminen, ryöstäminen ja raiskaaminen oli ihanaa. Euroopan ja länsimaisen sivistyksen onneksi se ei kuitenkaan sillä kertaa ollut väistämätöntä, vaan sinnikkään vastarinnan ja hyvän onnen kautta Eurooppa pelastui.

Nykyisten kansainvaellusten ja vastaavien historian tapahtumien välille voi vetää erilaisia vertailukohtia. Yksi niistä on esimerkiksi Rooman valtakunnan tuho. Valtakuntansa heiketessä roomalaiset tekivät sopimuksia rajoillaan majailevien barbaarikansojen kanssa. Antoivat gooteille kultaa vastineeksi siitä, että nämä pitivät muut kansat loitolla. Muistuttaa vähän EU:n ja Pohjois-Afrikan maiden rajaneuvotteluja, joissa afrikkalaiset valtionpäämiehet vaativat lahjuksia siitä hyvästä, että suostuisivat valvomaan omia rajojaan. Läpi historian on myös aina löytynyt niitä, jotka kertovat omalle kansalleen, että vastarinta on turhaa. He tekevät sen joko tyhmyyttään tai ahneuttaan. Omia poliittisia tavoitteitaan ajaakseen. Ehkä he elättelevät toiveita korkeasta virasta valloittajien uudessa hallinnossa. Mutta tavallisen kansan vaihtoehdot ovat yhtä vähäiset kuin mongolien aikana: kuolema orjuudessa tai seivästettynä. Samalla hinnalla voisi mieluummin taistella viimeiseen asti. Sillä, kuten historiakin osoittaa, tuhoutuminen ei aina ole väistämätöntä.

Näitä samoja argumentteja voisi soveltaa myös kansallisvaltioon.

VÄITE 1. On ihanaa, että meillä on kansallisvaltio. Tiedostavien tahojen mielestä Afrikan ongelmat ja sisällissodat johtuvat siitä, että valkoinen mies kävi siellä vetämässä rajoja, jotka eivät kulje kansallisuusrajojen mukaan. Keskenään sotiessaan afrikkalaiset tavoittelevat siis vain luonnollista olotilaansa: kansallisvaltiota. Entisen Jugoslavian alueella sama juttu: levottomuudet eivät lakkaa, ennen kuin joka ikisellä kansalla on siellä oma valtionsa. Miksi siis kansallisvaltio ei olisi Suomenkin kohdalla ihana asia. Ja onhan se. Paitsi esimerkiksi vihreiden mielestä, jotka periaateohjelmassaan toteavat, että "Ei voida enää puhua kansallisvaltioista, koska alun perinkin keinotekoinen käsite saman syntyperän jakavasta kansasta on vanhentunut maahanmuuton ja EU:n vapaan liikkuvuuden myötä." Tämä on mielenkiintoinen näkemys. Vihreiden mielestä siis Suomessa asuvat noin 100 000 ulkomaan kansalaista riittävät romuttamaan kansallisvaltion perustan. Mielenkiintoista on myös se, että toisissa asiayhteyksissä tuota Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrää pidetään mitättömän pienenä ja ihmetellään näin vähäisestä maahanmuuttajien määrästä noussutta kohua. Meillähän on eurooppalaisittain katsoen erittäin vähän maahanmuuttajia. No, kaikesta huolimatta kansallisvaltio Suomi on yhä pystyssä ja voi toistaiseksi ihan hyvin. Ihanaa, leijonat, ihanaa!

VÄITE 2. On luonnollista, että suomalaiset ovat valmiita puolustamaan omaa itsenäisyyttään ja kansallisvaltiotaan. Tarvitseeko tätä edes perustella? Valitettavasti tuntuu siltä, että nykyään tarvitsisi. Mutta se on todellakin aivan luonnollista, eikä siinä ole mitään häpeämistä, että itsenäinen kansa haluaa puolustaa omaa olemassaoloaan. Aivan samalla tavalla kuin afrikkalaisten kannalta on luonnollista, että he ovat valmiita lähtemään valtavina laumoina vaeltamaan korkeamman elintason perässä, suomalaisten kannalta on luonnollista, että me emme suostu siihen, että 50 000 000 afrikkalaista muuttaa tänne noin vain asumaan.

VÄITE 3. On väistämätöntä, että monikulttuuri johtaa sisällissotiin ja etnisiin puhdistuksiin. Mikäli me suomalaiset hyväksymme sen, että monikulttuuri on "väistämätöntä", niin se johtaa väistämättä sisäisiin levottomuuksiin ja etnisiin puhdistuksiin. Joko siinä vaiheessa, kun suomalaiset lopullisesti kyllästyvät monikulttuurin tuomaan väkivaltaan ja joukkoraiskauksiin. Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun muualta tulleet nousevat maassa enemmistöksi. Ja silloin etnisen puhdistuksen uhreina ovat suomalaiset. Näin on käynyt kaikkialla, missä eri kulttuureja edustavat kansat on pakotettu asumaan samassa valtiossa: eri puolilla Afrikassa, Libanonissa, entisessä Jugoslaviassa. Kaikkialla. Ranskassa sisällissota on jo alkanut.

Mutta kuten totesimme, Suomessa on vielä verrattain vähän maahanmuuttajia. Monikulttuuri ja kansainvaellukset eivät vielä Suomen osalta ole väistämättömiä. Me voimme vielä pysäyttää tämän kehityksen poliittisin keinoin. Rauhanomaisesti.

Toivottavasti se onnistuu. Sillä se olisi minun mielestäni luonnollista. Ja ihanaa.