Varhaiset: HETI KUN SE TULI

Heti kun se tuli sisään mie kapsahdin kaulaan ja nuolin posket ja korvat ja yritin kertoa miten paljon mie olin sitä kaivannu. Se sanoi että ala turhaan sitä naamaa nuole kun osoita sitä kaipuutas siellä missä parhaiten tuntuu. Siinä se sitten rojotti sohvalla ja hörppi keskikaljaa, ja mie lutkutin kullia parhaani mukaan ja yritin näyttää että mahoton ikävä oli ollut.

Sitten lähettiin kapakkaan tietysti. Akat oli pihalla pelaamassa petankkia. Siitä värvättiin Marja kuskiksi ajamaan meidät kaupunkiin. Ja taatusti vedettiin aivan naamat. Olihan se kiva olla pitkistä aikaa sen kanssa pörräämässä. Ennen oltiin paljon yhdessä liikuttu, ja aina oli hauskaa ollut. Se on aina ollut kova jätkä pörräämään. Superpörrö oikein.

Kapakassa se sitten alkoi iskemään sita pikkunarttua viereisestä pöydästä, kunhan ehti kunnolla humalaan tulla. Mie revin sitä tukasta ja sanoin että minun kanssa lähet jos jonkun kanssa aiot täältä lähteä. Ja pikkunarttu katsoi ihmeissään kun mie ensin itkin ja sitten suudeltiin ja sitten superpörrö alkoi taas heittämään juttua sille pikkulutkalle ja mie läimin sita pitkin poskia ja sanoin että taatusti et lähde tuon matkaan. Ja taas tietysti suudeltiin. Se pikkupillu katsoi silmät suurina eikä ymmärtäny mistään mitään. Sehän oli superpörrölle jo aivan valmiina.

Ulkona se jaksoi vielä jotain ruveta jankkaamaan sen pikkupillun perään. Mie tempasin sitä naamaan niin paljon kun jaksoin. Hetken se naytti siltä että huitasee sillä varastetulla tuopilla päähän, mutta sitten se vaan imeskeli haljennutta huultaan miettivän näkosenä ja lähti kohta losottelemaan kämpille päin. Mie juoksin sen hetken päästä kiinni, eikä se sitten enää puhunut siitä toisesta tytöstä yhtään mitään.

Kämpille kun päästiin se meni heti ensimmäisenä sohvalle, rojahti siihen ja sammui. Mie kommin petiin ja käärin peitot tiukasti päälle.

Miksihän mie olenkin siitä aina niin hurjasti pitänyt. Ainakaan ikinä ei ole sen matkassa aika käynyt pitkäksi. Eihän se koskaan ole minun kanssa seisomaan saanut, mutta silti mie olen siitä aina jotenkin tykänny.